Mistä tunnet sä deflaation?
Ystävät ovat todettu niin tärkeiksi, että niiden tunnistamiseen on
varta vasten laulujakin kehitelty. Talouspuolella olisi eittämättä hyvä
tunnistaa niinikään yleiset trendit. Minua on jostain syystä jäänet
askarruttamaan viime heinäkuun Draghin puhe Lontoossa, jossa
keskuspankkiiri lupasi tehdä kaiken mandaattinsa rajoissa säilyttääkseen
euron. Muutamat keskeiset indikaattorit ovatkin muuttaneet sen jälkeen
suuntaansa aivan täysin, mutta tietyt indikaattorit taas eivät. Se
vaivasi. Helpompaa olisi, jos viime kesän jälkeisissä luvuissa ei olisi
johdonmukaisuudessaan toisistaan poikkeavia signaaleja. Oli siksi pakko
yrittää kasata niitä kokoon.
Siitä syystä tämä kirjoitus on tässä. En tohdi väittää sen olevan
totuus, vaan ehkä ennemminkin tapa yrittää hahmottaa tämä sekava
kokonaisuus.
Aloitan euron ja Yhdysvaltain dollarin välisestä kurssista. Viime
kesänä kriisi pääsi taas hyvin tulenarkaan vaiheeseen. Jopa
talouskomissaari Rehn kävi ilmoittamassa, että euro hajoaa jos meno ei
muutu. Euron kurssi oli laskussa. Enimmäkseen siitä syystä, että että
välitön euron repeämisen uhka koettiin niin suureksi. Moni suurpankki
kasvatti todennäköisyyksiään jonkun maan lähtemisestä valuuttaunionista.
Useimmiten veikkaus kohdistui Kreikkaan. Tässä onkin minusta
mielenkiintoinen indikaattori. Heinäkuisen puheen jälkeen euro on taas
vahvistunut, koska pelko valuuttaunionin hajoamisesta on laantunut.
Toisaalta nimenomaan euron vahvistuminen aiheuttaa suurta tuskaa
kriisimaille niiden yrittäessä saada vientiä vetämään. Paradoksaalista.
Sitä mukaa kun pelot väistyvät, tulee tilalle pelon aiheuttaja. Euron
vahvistumista on jopa suoraan valiteltu muutamissa maissa.
Sitten kriisimaiden valtiolainakorot. Kerta toisensa jälkeen trendi
on ollut laskeva. Kriisimaiden valtiolainojen luottamuksen kasvaminen on
sekin pistetty sen piikkiin – ainakin poliitikkojen mukaan – että
epäilykset euron hajoamisesta ovat katteettomia. Saattaa siinä piillä
hyppysellinen totuutta. Ajattelen kuitenkin käytännönläheisesti. Miksi
lainata Italialle pariksi vuodeksi noin 1,5% korolla? Viime kesänä
näiden lyhyiden papereiden tuotto pyöri haarukassa 4-5%. Maalle nyt ehkä
voi hallituskin tulla yhdellä äänestyskerralla. Sen sijaan jopa
Norjalle lainaaminen pariksi vuodeksi olisi tuoton osalta osapuilleen
samoissa lukemissa (hieman alle Italian).
Mutta vilkaistaanpa Suomen 2-vuotisten velkapaperien
jälkimarkkinoiden tasoa: 0,078%! Budjettivaje on melkoinen, ja tämähän
on ollut eurokraattien yksi mantra, mitä on hoettu väsymyksiin asti.
Budjetit pitää saada kuriin. ”Löperöllä kurilla” maksaa noinkin kallista
hintaa parin vuoden rahoituksesta. Julmaa.
Jospa kyseessä ei olekaan niinkään hajoamispelosta johtuva
lainapaperien arvostus, vaan yksinkertaisesti se vanha perinteinen:
deflaatio?
Kriisimaissa on varmastikin laskelmoitu myös arvostustason
nousuvaraan, siinä missä osakkeetkin ovat porhallelleet sitten Draghin
kuuluisan puheen. Tiivistettynä milteipä kaikki markkinaindikaattorit
ovat viime kesän hermoilujen jälkeen kääntäneet suuntaansa.
Sen sijaan keskeiset talousindikaattorit eivät ole osoittaneet mitään
piristymisen merkkejä. Työttömyys kasvaa tietyissä maissa kohisten,
ostopäällikköindeksit ovat tuntuvasti pakkaskelien puolella, ja siksi ne
tuotantoluvutkin ovat melko järjestelmällisesti jääneet jälkeen.
Markkinat toki pyrkivät ennakoimaan. Kasvun alettua käy kalliimmaksi
hakeutua tuottojen perään.
Jonnekin se raha kuitenkin joutuu kulkeutumaan, joten siinä mielessä
melko murheellisillakin talousluvuilla osakkeet ovat menestyneet
verrattain hyvin. Suomenkin valtiolainojen taso kasvualustaisella
Euroopalla kävisi tukalaksi ja deflaatio väistyisi. Tässä mielessä ensi
viikon EKP:n ohjauskoron mahdollinen lasku tulisi muodostua korkeintaan
ohikiitäväksi piristysilmiöksi. Kosmeettista hienosäätöä. Kriisimaissa
yrityksillä on edelleen mittavat rahoitusongelmat pankkien ennemminkin
keskittyessä korjaamaan omia taseitaan, ja kotitaloudet tekevät sitä
samaa. Rahalle ei ole ollut kysyntää, vaikka ohjauskorko on jo nyt
historiallisen alhainen.
”Euro-QE” voisi minusta tehdäkin mullistavampaa jälkeä, mutta
toistettuna Yhdysvaltain tapaan siltäkin voi teho kadota uusien
annostusten kohdalla. Toisella vaakakupilla on edelleen kriisimaiden
tilanteen kärjistyminen niin pahaksi, että se yhteisen valuuttaunionin
unelma kyllä särkyy. Siihen tuskin ruvetaan vapaaehtoisesti. Merkel ei
tietystikään halua ennen syyskuuta mitään ”Weimareita”, joten on ihan
mahdollista kesällä nähtävän vielä yhden pienen paniikkikierroksen
episodi. Pidän sitä kesää edelleen yhtenä strategian hiontakohtana.
Japanin tie ja deflaation vuodet, miltä kuullostaa? Ei minusta
ainakaan kovin houkuttelevalta, mutta eihän noista eurokraateista
koskaan tiedä.
—
Kirjoitus on alunperin ollut luettavissa Piksussa 28.4.2013 lähtien. Katsoin aiheelliseksi tuoda sen myös tänne eräänlaisena vastineena Uuden Suomen toimittamille uutisille. Alkuperäisen julkaisuajankohdan vuoksi kirjoitus sisältää mm. arveluja Italian hallituksen muodostumisesta.
Jos katkeaa pitkospuu ja ympärillä muita näät, niin upota ne päät!
Ilmoita asiaton viesti
Mainio otsikko! Itsellänikin heti alkoi soimaan päässä tuo biisi! 😀 Anteeksi tässä yömyöhällä en jaksanut lukea kun otsikon ja siirryin suoraan kommentteihin. Usein kommenttiosio on paljon hauskempi kuin varsinainen kirjoitus, jota en siis nyt lukenut. Eikä tässä muuta kun menen youtubeen kuuntelemaan tuon biisin.
Ilmoita asiaton viesti
Ei tapahdu koskaan Suomessa. Inflaatio taas on jo tutumpi asia kaikille.
Ilmoita asiaton viesti
Älä höpötä! Suomi on euroalueen yksi lääni ekä täällä mikään mene toisin kuin muuallakaan.
Työttömyyden kasvu luo helposti deflaatiota, joka puolestaan kiihdyttää työttömyyttä j.n.e.
Ilmoita asiaton viesti
En kyllä ymmärrä vieläkään miten ohjauskoron lasku voisi vaikuttaa yritysten lainansaantiin..ehkä tähän kuuluu joku hieno uusklassinen teoria mikä ei ota pankkeja huomioon.
Kuitenkin samaan aikaan pankit korottavat marginaalejaan ja vähentää henkilökuntaa ympäri eurooppaa.
Ilmoita asiaton viesti
En minäkään ymmärrä, mutta pidän nykyistä korkoa parempana, kuin 90-luvun korkoa joka taisi käydä jopa 18 % yläpuolella.
Ilmoita asiaton viesti
nooh..ei parane sitten valittaa. Deflaatio muodostuu väkisin kunhan ensin kyllästetään talousalue halvalla velalla ja sitten pösilöt alkavat huutamaan säästötalkoita.
Ilmoita asiaton viesti
Miten se halpa velka tuossa kaavassa vaikuttaa?
Ilmoita asiaton viesti
Tuo kysymys varmaan oli juuri tuosta mainitsemastani teoriasta,koska ilmeisesti sillä halvalla lainalla ei ole mitään vaikutusta mihinkään. Eiks juu?
Ilmoita asiaton viesti
Halvalla lainalla voi olla paljonkin vaikutuksia jos sitä käyttää tai sitä yleensä on.
Deflaatioon sillä ei mielestäni ole ensisijaista vaikutusta.
Deflaatio tulee ahneuden sivutuotteena, kun kaikki alkavat kytätä, miten alas hinnat voivatkaan vielä laskea, ennen kuin ostavat uusia autoja, uusia taloja tai yleensä mitään uutta.
Ilmoita asiaton viesti
Deflaatio tulee jo pelkästään meidän raha- ja pankkijärjestelmästä käsin. Ei siihen mitään kyttäyksiä tarvita. Riittää kunhan lainaa ei oteta,säästetään ja maksetaan vanhoja pois. Mitä ollaankaan tekemässä..julkinen säästää ja leikkaa kulutustaan ja yksityiset säästää pelko perseessä seuraten mitä se julkinen seuraavaksi leikkaa. Samalla koittaa hoitaa velkojaan pois kunhan vain kerkiää pienten korkojen aikana.
Ilmoita asiaton viesti
Eikös se tavallaan kytistämistä ole, kun makselee vanhoja pois, eikä törsäile turhia uusia.
Tuli vain mieleeni 90-luvun laman aikainen tapahtuma. Kunnan elinkeinoasiamies oli erään pyöräliikkeen omistajan kanssa samassa lentisjoukkueessa.
Yrittäjillä, kuten pienen kylän pyöräliikkeelläkin meni tavara huomosti kaupaksi ja pankinjohtaja sanoi pyöräliikkeen omistajalle, että sinulla on liikaa varastoja, joten laita alennusmyynti, tai ei tule lainaa elämiseen.
Pyöräliikkeen ikkunoihin ilmestyikin 40-50 % alennuslappuja ja yrittäjä iste seisoskeli portaalla huutelemassa ohikulkijoille tarjousten alkamisesta.
Sattui kunnan elinkeinoasiamies kulkemaan ohitse ja yrittäjä tiesi hänen tarvitsevan uudet pelikengät, kun oli nähnyt millaiset resut virkamiehellä peleissä olivat.
Yrittäjä hhusi jo kaukaa, että tule sinäkin Martti nyt osuoksille on puoleen hintaan, johon Martti vastasi, että tulen sitten kun sinulla on 70% alennukset.
Ilmoita asiaton viesti
No lisätäänkö tuohon puheet vielä palkkojen leikkauksista?
Toki tuokin pitää paikkansa mitä sanot,mutta ei siinä välttämättä ole tahallisesta kyttäyksestä niinkään kyse vaan varovaisuudesta ottaa riskejä. Mutta mitäpä tähän..alhaalla liberaali ihastelee jo deflaatiota ja vähät välittää vaikka sota siitä syntyisi. Kunhan teoriat ja numerot jotenkin toimisi niin se riittää.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikki vaikuttaa toki kaikkeen.
Ei tietysti pidä yleistää tuon yhden kitupiikin piikkiin, mutta olen yrittäjänä huomannut miten helposti kauppiaan tiedoassa oleva ahdinko kääntyykin ostajan odotukseksi isommista alennuksista.
Ilmoita asiaton viesti
olipahan euron vika silloinkin…
Ilmoita asiaton viesti
Jotkut pankit ovat euroalueella vain vähän tasa-arvoisempia kuin toiset euroalueen pankit. Ei näitä hintoja ihan jokaiselle suoda.
Kehotan muuten vilkaisemaan ko. linkatulla sivulla sitä vuoden ensimmäisen markkinapäivän korkotasoa. Lisäksi se vasemmanpuoleisin graafi kertoo, miten ohjauskoron lasku on tilanteita muuttanut.
Ensin luodaan jääräpäisesti parin vuoden aikana reipas deflatorinen lama ja sitten puuteroidaan.
Ilmoita asiaton viesti
”Jonnekin se raha kuitenkin joutuu kulkeutumaan, joten siinä mielessä melko murheellisillakin talousluvuilla osakkeet ovat menestyneet verrattain hyvin.”
Olen samaa mieltä, mutta tulevaisuus näyttää suomalaisilla yrityksillä kyllä aika epävarmalta kun vienti ei vedä ja väkeä vähennetään jatkuvasti. Ainoa toive lienee Urpilaisen suunnitelmat kieltää sijoitukset veroparatiiseihin ja silloin osa rahavirroista valuisi taas suomalaisiinkin yrityksiin, – ainakin osa eläkesäästäjien isoista rahoista. Pankit kyllä vielä porskuttavat, mutta kuinkahan kauan?
Ilmoita asiaton viesti
Tuo veroparatiisijuttu on sekin vähän kaksipiippuinen juttu. Merkittävää on siinä se, kuinka laajasti pitkin Tellusta tällainen visio tulee.
Ilmoita asiaton viesti
Toisto ja poisto
Ilmoita asiaton viesti
Mikä siinä ”Japanin tiessä” olisi niin huono juttu? Minun käsittääkseni Japanilla ja japanilaisilla menee ihan kohtuullisesti. Elintaso siellä on maailman huippua. Mikäli CIAn World Factbookin tiedot ovat ajan tasalla, niin japanilaisten elinajanodote on maailman kolmanneksi korkein, ja imeväiskuolleisuus Monacon jälkeen toiseksi pienin. Tekniikan kehityksessä Japani on yksi maailman kärkimaita.
Ilmoita asiaton viesti
Mikäpä siinä? Tuumasta toimeen sitten vain.
Ilmoita asiaton viesti
Toki tiedät, että tuo Japanin valtionvelka on kotimaista velkaa, joka on otettu pitkälti valtiota lähellä olevista instituutioista, joten sitä ei mitenkään voi verrata eurooppalaisten maiden tai USA:n velkaaantumiseen.
Japani on lisäksi pitänyt ALV-prosentin hyvin matalana ja sen korottaminen edes joltiseltaankin likelle eurooppalaista tasoa kattaisi koko budjettivajeen kerralla.
Ilmoita asiaton viesti
Japanin Nikkei indeksi on noussut viime marraskuusta tähän päivään 62%, joten melkoista nousukiitoa on ollut aikaisemman romahduksen jälkeen.
Ilmoita asiaton viesti
Henri Myllyniemi: – ”Mikäpä siinä? Tuumasta toimeen sitten vain.”
Tuo ei vastaa kysymykseeni.
Ilmoita asiaton viesti
Lainatakseni kaveria, joka sattui elämään 30-luvun laman aikoihin. Buffetin partneri, vaikka ikä vähän painaa jo, eli Charlie Munger
”Emme voineet kuvitellakaan, että jokin maa voisi käydä läpi 20 vuoden deflaatioperiodin. Mikään muu kulttuuri paitsi Japani ei olisi selvinnyt siitä.”
Mutta itävallassa kaikki hyvin.
Ilmoita asiaton viesti
Asuntoylivelkantuneet kotitaloudet kokevat tärskyn, kun kämppien hinnat romahtavat mutta lainat jäävät ja lainakorot tai/ja niiden marginaalit nousevat.
Mutta Eläkemummoja taas rassaa, kun maidon hinta hyppäsi ja broilerinleike on vuodessa noussut 2,35€:sta lukemaan 3,19€ eli jotain 35%. Se taas haiskahtaa inflaatiolta. Ristiriitaista…
Ilmoita asiaton viesti
Usein kun puhutaan deflaatiosta tulee argumentit, että kuluttajahinnat laskevat.
Ei se niin välttämättä mene. Kreikassakin kuluttajahinnat ovat sitten kriisin kärjistymisen alettua nousseet n. 10%.
Kreikassa deflaatio on ollut rajua vuoden 2009 jälkeen. En sitten tiedä, kaiketi vuodesta 2009 eteenpäin Kreikan tilannetta ihaillaan sitten? Toivotaanko kenties salaa, että omallekin kohdalle sattuisi moinen ”onnenkantamoinen”?
Ilmoita asiaton viesti
Sellotaiteilija Kimasen lento parin vuoden takaa kuvaa Japania:
http://www.talouselama.fi/minavaitan/deflaatio+sop…
Ilmoita asiaton viesti
Ikävä kyllä Suomi-Ranska jääkiekko-ottelu oli ala-arvoinen ja nukahdin sohvalle. En kai menettänyt mitään? Keskustelu jatkuu vaikka Kusti ei polje..
Ilmoita asiaton viesti