Pelastaako talouskasvukaan enää meitä?
Pidemmän aikaa on saanut Euroopan komission talouskatsauksista lukea,
miten talouskasvu alkaa taas puolen vuoden päästä. Sen lähemmäksi se ei
ole tuntunut pääsevän. Talouskasvun ja samalla myös elvytyksen
pysähtyminen aiheutti euroalueella aneemisia lukuja loppuvuodesta 2011,
ja varsinaiseen paniikkiin päästiin kesällä 2012. Talouskasvua tunnutaan
hakemalla hakevan orastavien merkkien seasta. Merkit ovat minusta
selkeät ja kiistattomat. Sen sijaan hyvin kyseenalaisena pidän näiden
merkkien tulkintaa. Ja edelleen, vaikka tuo talouskasvu sitten
alkaisikin niin se voikin tietää nipun uusia ongelmia.
Oikeat luvut – eri tulkinta
Luvuthan eivät valehtele, ellei niitä sitten tarkoituksellisesti
vääristellä. Pieleen menneet ennusteet ovat oma lukunsa. Sen sijaan
pieniä korjauksia tarkistusvaiheen jälkeen on tullut suuntaan ja
toiseen, tässä ei ole mitään uutta. Esimerkiksi uusi Euroopan komission
ennuste tämän vuoden talouskasvulle koko EU:ssa on -0,3%, kun puoli
vuotta sitten etumerkki oli toinen.
Espanjan kauppatase raportoitiin maaliskuulle 2013 ensi kertaa
positiiviseksi yli 40 vuoteen. Espanjan talousministeri kiirehti
kiittelemään viennin kasvua varsin vuolaasti ja piti tätä selkeänä
tervehtymisen merkkiä. Kuuluisa valo näkyy tunnelin päässä.
Oikeassahan talousministeri on. Vienti on kasvanut. Vuoden 2012
maaliskuussa maan viennin arvo oli inauksen alle 2 miljardia euroa ja
nyt vuonna 2013 maaliskuussa karvan yli 2 miljardia. Kasvua oli tullut
joitakin kymmeniä miljoonia. Sen sijaan tuonnin lukuja ei katsottu
sisältävän merkittäviä eroja. Minäkään en havainnut muuta, kuin että
tuonnin arvo näiden kahden kuukauden välillä oli pudonnut n. 200
miljoonan euron edestä. Dramaattinen pudotus näkyi kuukausitasolla ja
siitä syystä näkisin kauppataseen punnertaneen plussalle. Halutessaan
Espanjan tuonnin arvon kehitystä voi katsoa täältä, ja viennin arvon kehitystä täällä.
Minun silmissäni viennin arvolle ei oikein löydy selkeää suuntaa, mutta
tuonnin puolella hiipuminen on ollut maltillista ennen tilastoidun
maaliskuun 2013 lukemia. Tulkitsen lukuja eri tavalla kuin esimerkiksi
Espanjan talousministeri.
Koska em. tase vaikuttaa omalta osaltaan myös bruttokansantuotteen
lukemiin, voin hyvinkin nähdä sieluni silmin otsikoissa kriisin taas
päättyneen – jälleen kerran. Siis kun nuo lukemat ehättävät vain
vaikuttamaan bkt-lukuihin.
Vastaavanlaisesti yksikkötyökustannusten lukemia pidetään kääntäen
kilpailukyvyn mittarina. Silloinkaan ei tosin oteta huomioon
työttömyysasteen kehitystä. Jos se siihen sisällytettäisiin eivät luvut
näyttäisi enää yhtä kauniilta, ja tulkinnan puolellakin voi tulla
eriäviä näkökantoja.
Talouskasvua tunnutaankin haettavan kissojen ja koirien kera. Siitä
syystä on parempi tarkastella, onko talouskasvu riskitön ja takuuvarma
lääke Euroopan ongelmien selättämiselle.
Talouskasvun ominaispiirteet
Ensimmäisenä lähden liikkeelle aika ylimalkaisella tasolla vertaamaan
eri taloustilanteiden tavanomaisia tunnusmerkkejä. Nousukausina tuntuu
pörssikurssit voivan hyvin ja korkotaso kipuaa hillitsemään
ylikuumenemisia. Taantumassa taas tuppaa käymään päinvastoin.
Eräänlaisena selkeänä erona tuntuukin olevan riskinottohalukkuus.
Nousukautena riskipitoiset instrumentit kuten osakkeet menestyvät
pääsäänöisesti hyvin. Vallitseva tuotonhakuisuus heijastuu siten myös
korkotasoihin, joissa kilpaillaan rahoittajien huomiosta. Sellaista
tilannetta ei oikein pääse syntymään, jossa korkomarkkinat
pysähtyisivät. Esimerkiksi valtioiden on kyettävä rullaamaan eli
uudelleenrahoittamaan erääntyvät velkaerät.
Suomikaan ei liene immuuni. En usko, että valtiomme pitkäaikaistakaan
velkaa rullataan alle kahden prosentin tasolla, jos osakemarkkinoilla
haetaan reippaampaa 8-10% tuottoja. Eräät instituutiot ovat toki
määritelty hyvin konservatiivisiksi sijoittajiksi, joten lainakorkomme
tuskin tuonne mainittuun osakemarkkinoiden tuottohakuihin yltää.
Pikemminkin jonnekin sille välille. 4% tuntumaan asettuva lainakorkotaso
on siinä mielessä paljon realistisempi.
Euroalueen velkakekkerit ovat nyt saavuttaneet yli 90% keskimääräisen
tason bkt:sta. Ja vaikka Suomella tilanne ei ole yhtä paha niin olemme
siinä samassa surullisenkuuluisassa veneessä. Tämän lisäksi tulee
huomioida, että kriisin aikana madaltunut korkotaso ei ole oikeastaan
vaikuttanut Suomen rahoituskuluihin, koskapa velkapääomaa on otettu
ruiskin ottein, niin omiin tarpeisiimme kuin muidenkin (EVM:n pääomitus
ja Kreikan 1. tukipaketti). Suomeksi sanottuna enemmän velkaa
pienemmällä korolla. Talouskasvun myötä velkatilanne ei ainakaan heti
helpota taianomaisesti, joten tilalle tulee – ainakin hetkellisesti –
tilanne, jossa meillä on enemmän velkaa korkeammin rahoituskustannuksin,
eli koroin.
Rogoffin ja Reinhartin viestin tulkinta
En suorilta suostu allekirjoittamaan, että 90% velkataso suhteessa
bkt:hen tekisi mitään musertavaa tuskaa hoitaa velka verrattuna 89%
tasoon. Mikä heidän ”Excel-tutkimuksessaan” on kuitenkin huomioitavaa on
se, että jossain kohtaa on se raja, jolloin talouskasvun hyödyt eivät
riitä kumoamaan velkaantumisen haittapuolia. Tätä hahmottaakseen on toki
luotu erilaisia mittareita, joista yksi on primääritase. Se kertoo
(tässä tapauksessa valtion) kyvystä mitoittaa budjettinsa sellaisessa
tilanteessa, ettei sillä olisi korkomenoja. Ylijäämäinen primääritase
kertoo, että jos valtiolla ei olisi senttiäkään velkaa niin sillä olisi
yhtä ylijäämäinen budjetti. Tilanne, jota yritän hahmottaa on se, että
primääritase on ylijäämäinen, kiitos talouskasvun, mutta budjetti ei. Ja
tämä kaikki siis kroonisesti.
Yhtenä esimerkkinä voin kertoa, että kriisivuosiemme alkutaipaleella
alkukeväästä 2010 laskettiin Kreikan tarvitsevan yhtäjaksoista 5%
talouskasvua vuositasolla 25 vuoden ajan päästäkseen Maastrichtin
sopimuksen rajoihin (60%/bkt). Oletan Suomen silloisen valtioneuvoston
olleen hyvin valppaana ja miettineen tarkoin, oliko tuo visio kuinka
realistinen.
Muistakaamme sekin, että kelluvalla markalla toivuimme jopa 100%
velkatasosta (suhteessa bkt:hen). Halventunut valuutta lisäsi
investointien kiinnostavuutta maahamme. Mutta tällaista lääkettä ei ole
nyt tarjolla euroamaille, eikä Suomellekaan. Valtiomme likimain 88
miljardin euron velka talouskasvun puolella lähentyessä 4% tasoa
tietäisi lopulta n. 3,5 miljardin euron korkomenoja. Suomen valtion
velasta neljä euroa viidestä karhutaan ulkomailta. Tässä mielessä
tilanteemme on murheellisempi kuin vaikkapa Italialla tai Japanilla.
Toisekseen velkaisuustasomme todennäköisesti jatkaa nousuaan, ja
jos/kun tähän päälle aloitetaan toden teolla eurooppalaiset
velkajärjestelykestit (jotka siis mielestäni ovat väistämättömät) ja
rupeamme alaskirjaamaan toistaiseksi saatavina olevat Kreikka-lainat,
ERVV takaukset ja EVM:n pääoma niin lunta olisi tulossa tupaan
enemmänkin.
Ja jotta saan kruunattua tämän keväisen optimismini täyteen
kukoistukseen pohdin vielä hetken tilannetta, jossa talouskasvu alkaa
muualla, esimerkiksi Yhdysvalloissa, mutta ei Euroopassa. Siinä
tilanteessa pääomat hakeutuisivat sinne tuottojen perään ja täällä
pitäisi taistella rahoittajien huomiosta keskellä deflatorista lamaa.
Mikäs se rusahdus oli? Etten olisi vain kuullut euron kolikon
selkärangan katkenneen?
Huopaisen kehotuksesta kirjoitin tämän myös tänne Puheenvuoroon. Katsotaan, en vain tohtisi näitä tuuttailla vain tuuttaamisen ilosta.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta kaikenhan olisi pitänyt romahtaa jo jonkin aikaa sitten perussuomalaisten mukaan. Tunnetko tarinan paimenpojasta joka huusi sutta?
Ilmoita asiaton viesti
Montakos tukipakettia, vakausjärjestelyä ja LOTRausta tässä nyt kaikenkaikkiaan on tehty? Niillä on aina kussakin kriisimaassa saatu totaalista romahdusta siirrettyä jollakin vuodella eteenpäin – siinä olet, Marko, aivan oikeassa. Mutta samalla rasitettu niiden maiden talouksia, jotka vastuita muiden veloista ovat ottaneet eivätkä kriisimaat ole ehkä Irlantia lukuunottamatta päässeet jaloilleen. Tuhannen taalan kysymys onkin nyt kuinka pitkään poliittinen tahto kestää yhä uusia tukipaketteja ja kasvavia riskejä.
Ilmoita asiaton viesti
Tuhannen taalan kysymys taitaa kuitenkin olla se, että tarvitaanko vielä uusia tukipaketteja. Luultavasti jotain tulee, mutta onko nuo kokonaisuuden kannalta olennaisia?
Itse uskon, että pysymme taantumassa tai hyvin hitaan kasvun kaudessa vielä pari vuotta, mutta sekin siksi ettei EU:n päättäjillä ole välttämättä rohkeutta siirtyä kiristävästä talouspolitiikasta elvyttävään setelirahoitukseen. Mutta perussuomalaisten uhkakuvien kanssa tällä ei ole paljoakaan tekemistä.
Ilmoita asiaton viesti
Tuskin Saksa tulee suostumaan tähän se inflaatio pelko nääs. Espanja ja Italia ovat jo semmoisessa tilanteessa että jompi kumpi kaatuu about 2:n vuoden päästä maksimi. Sama arvio (vuois 2015 korkeintaan) tuli esitettyä toissa vuoden kesällä kun ensimmäiset hälytysäänet kuuluivat Italiasta. Aikaa tässä vain pelataan poliittista syistä. LUOTTAMUS on tärkeä asia maailmalla ja siitä ei EU nauti.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä että toit esille noita uhkakuvia. Espanjan, Italian, Kreikan, Portugalin ja jopa Ranskan kaatumistahan uumoiltiin eduskuntavaalien aikana. Pääosin perussuomalaisten taholta. Onhan noissa maissa vaikeuksia, mutta romahdus on ainakin vielä jäänyt syntymättä. Nämä ovat juuri niitä uhkia joita on toisteltu sen lisäksi että ollaan ennusteltu vastuiden takia menetettävän paljon enemmän miljardeja kun on vastuitakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ja velkoja maksetaan siten, että korot jätetään maksamatta ja laina-aikaa siirretään vuosia eteenpäin. No pelataan ainakin aikaa ja siirrellään velkoja muille.
Ilmoita asiaton viesti
Marko, kuten varmasti muistat, Kreikka ykkösen jälkeen oli ”otettu niskalenkki markkinavoimista” ja muun väittäminen oli ”pölhöpopulismia”. Ei eikö otettukaan, vaan jouduttiin vielä paljon suurempiin vastuisiin? Entä jos katsoo ongelmamaiden velkaa/BKT, niin onko tilanne tänään parempi kuin kriisin alussa?
En väitä tietäväni miten tässä tullaan taaplaamaan eteenpäin, mutta ei velkakriisi ole minnekään kadonnut – sitä vain on siirretty hiukka kerrallaan ja kovalla hinnalla eteenpäin. Jos saksalaiset suostuisivat menettämään merkittävästi kansallisomaisuuttaan (lue: tiputtamaan säästöjensä ostovoimaa), voisi setelirahoitus periaatteessa olla ratkaisu. Mutta kyllä sekin vie aikansa ja riskinä on suoranainen valuuttasota ja että paine ratkaista valtioiden talouksien rakenteellisia ongelmia poistuu, eli valtiot jatkaisivat holtitonta yli varojen elämistä.
Todennäköisimpänä pidän useiden keinojen yhdistelmää: Odotettavissa etelästä alkaen seuraavan 10-20 vuoden ajan sekä keskiraskasta setelipilveä, yhä enemmän tukipaketteja, ja jatkuvaa ankaraa talouskuria. En pidä mahdottomana sitäkään etteikö jokin maa jättäisi euron ehkä palatakseen siihen myöhemmin, mutta en henkilökohtaisesti pidä todennäköisenä, että käynnistyisi koko Euroopan laajuinen systeemikriisi.
Ilmoita asiaton viesti
Koska ihmiset oppivat että tuontyyppisissä tehtävissä, on sitten kyse ministeristä tai vaikkapa firman toimitusjohtajasta, vaaditaan tiettyä viran puolesta esitettävää optimistisuutta? Se on osa tehtävää, sillä niin ministeri kuin toimitusjohtaja voi aiheuttaa varsin pahoja romahduksia julkisella pessimistisyydellä.
Tosiasiassa taloudessa on hämmästyttävän paljon psykologisia tekijöitä jotka saattavat aiheuttaa suuriakin romahduksia tai nousuja.
Mitä EU talouteen tulee, niin ensiapu on annettu, mutta aika näyttää riittääkö se.
Ilmoita asiaton viesti
Optimismia tarvitaan varmastikin maalitolppien paikalleen asettamisessa. Pessimismiä (tai suden huutelua) puolestaan riskienhallinnassa.
Ilmoita asiaton viesti
Myönnän, että poliitikkojen on joskus kiellettävä totuus ja esitettävä optimistista. Eli eurokriisi on ohi aivan samassa määrin kuin mitä Suomi ei devalvoinut (90-luvun lamassa).
Toinen mahdollisuus on katsoa mitä poliittistien piirien ulkopuolelle siirtyneet ovat sanoneet. Ks. esim.
http://yle.fi/uutiset/korkman_taloustilanne_yha_ha…
Tuon jälkeen on tietysti tapahtunut Kypros ja seuraavana vuorossa Slovenia, mikä reaalitalouden seikka estäisi, että tämä jäisi tähän?
Ilmoita asiaton viesti
Kuinka pahaksi työttömyyden ja peruspalvelujen alasajon pitää mennä että ongelman myöntävät muutkin kuin perussuomalaiset, riittääkö Kreikan taso? Kuinka pitkään Suomi voi elää velaksi, annetaanko mennä samaan kuin Kreikassa? Onko joku huomannut hallituksen tekevän yhtään mitään ongelmien korjaamiseksi, enkä tarkoita nyt puheita ja julistuksia?
Ilmoita asiaton viesti
Oletko kenties ollut jossain erämökillä viimeiset vuodet? Menaan viimeisten vuosien aikana mistään ei ole puhuttu niin paljon kuin näistä talouden ongelmista. Itse asiassa asiasta on puhuttu aivan käsittämättömän paljon. Vaikeaa ymmärtää, että joku olisi onnistunut välttymään siltä ainakaan Suomessa.
Ilmoita asiaton viesti
Kysyin mitä on tehty ongelmien korjaamiseksi ja korostin etten tarkoita tekemisellä puheita. Luetun ymmärtämisen alkeet sopisivat Kivelälle kuten useimmille hallitukseen uskoville.
Ilmoita asiaton viesti
”että ongelman myöntävät muutkin kuin perussuomalaiset…” tarkoittanee kuitenkin vähän muuta. Mutta jos haluat tietää ongelman korjausyrityksistä voit lukea sivukaupalla pelastuspaketeista budjettikiristyksistä, erilaisista leikkauksista yms. Noita toimia on yllättävän paljon.
Ilmoita asiaton viesti
Muutama huomio:
Kivelän kannataisi laskea, paljonko on euroalueelta on pantu ns. rahaa likoon, jotta romahdus on saatu siirretyksi eteenpäin. Kun vippaa maksukyvyttömälle, helpotus on hetkellinen…
Itse pidän pelkästään Kreikan, Espanjan ja Portugalinkin työttömyyslukuja jo romahduksena, puhumattakaan niiden velkatasoista (julk & yksit), joihin blogissakin viitattiin.
Toisekseen, kun se velkojen takaisinmaksuna aika koittaa, voi laskea, kuinka paljon velkoja jäi maksamatta (=annetaan anteeksi, kirjataan tappioiksi). Silloin tulee se toinen romahdus.
Suomen velka lisääntyy (uutisten mukaan) tänä vuonna n. 8mrd€:lla eli tuonne 92 mrd€:n tienoille. Huhtikuun tilanne oli 87,6 mrd€. Korkokuluissa 1% on aina 920 milj.€/v.
http://www.rahatieto.fi/kodinrah/valtiovelka.htm
Velkaiset euromaat kannattavat liittovaltiota. Jos se ajetaan pyssyyn, yhteisvastuu tuplaa kerralla Suomen vastuut.
Minua on jo alkanut hävettää tämä touhu, kun juttelen poikani kanssa: hänkin tajuaa, ettei isukki näitä ehdi tai kykene makselemaan… 2013 jo 17.000€ per pää. (Viisihenkinen perhe 85.000€…) Ja meillä ”menee hyvin”.
http://velkakello.fi/
Silti: toivokaamme parasta, mikä on jo aika pahasta 😉
Ilmoita asiaton viesti
Ja koko ajan mukana kulkee kummallinen oletus, että vaihtoehtoiset ratkaisut olisivat olleet parempia. Kukaan ei ole kiistänyt, etteikö kriisin hoito maksaisi, mutta vain perussuomalaiset ovat kierrelleet sitä toisiseikkaa, että muut vaihtoehdot ovat todennäköisesti vähintään yhtä kalliita ja tuhoisia. Ja vielä kalliimmaksi olisi tullut se, ettei oltaisi tehty mitään. Ja todellisuudessa oman poliittisen mahdottomuutensa vuoksi perussuomalaisten malli olisi tarkoittanut juuri tätä.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä tuohon lääke on => ne jotka eivät euron kanssa pärjää, jättäköön sen ja tehköön sitten jonkinlaiset ”islannit”, jolloin EU olisi tosin joutunut aloittamaan helkkarin matalalta, mutta kuitenkin puhtaalta pöydältä.
Ei se nyt sentään kansojen vika ole että ydinmaat haluaa lisää valtaa ja kaikenmaailman lipposet keksii tässä hyvän nuolemiskeinon ja uskoo pääsevänsä EUn huippuvirkoihin, sylkemällä kansansa silmille niinkuin mikäkin Ceasar.
Vastakohtana on tämä nykyinen tilanne, jossa meidän vakuuksilla ja meidän nimissä annetaan valtuudet rikkoa sekä lakeja ja peruskirjoja.
Eikö teillä siellä hallituksessa ole minkäänlaista häpyä siitä mitä meidän nimissä tehdään?
Henry
Ilmoita asiaton viesti
Millä perustelet väitteesi (jonka esität tosiasiana)?
Ilmoita asiaton viesti
Jos puhut tuosta viimeisestä väitteestä, niin Kreikasta löytyy paljon muutakin kuin tämä:
http://henry.puheenvuoro.uusisuomi.fi/140819-ja-la…
Siellä on myös myyty kaivosoikeuksia sekä Kreikan että EUn lakien vastaisesti.
Eli Kreikan vallanpitäjät esittää kansalle, että Troikka pakottaa.
Ja meillä taas annetaan valtaa Troikalle – tehdä meidän nimissä päätöksiä. Tuskin Jutta siellä istuu heittelemässä veto’a pöytään.
Henry
Ilmoita asiaton viesti
Kivelän #24:ään viittasin. Perustelut uupui.
Ilmoita asiaton viesti
.tupla
Ilmoita asiaton viesti
Tuntuu, että vaihtotase saattaa olla viime vuosien ylitulkituin ja yliarvostetuin mittari. Mm. Saksan talousihmettä on jo moneen otteeseen todisteltu juuri maan loistavalla vaihtotaseella. Paljon maltillisemmalta menestystarina näyttää, jos huomaa vaihtotaseen positiivisuuden koostuvan osaksi yksityisen kulutuksen surkeasta kehityksestä.
Mitä talouskasvuun tulee, niin se tuskin riittäisi pelastamaan euroaluetta tässä tilanteessa. EKP on viime vuosina myöntänyt rahoitusta niin heikkoja vakuuksia vastaan, että sen taseessa muhii seuraava pommi. Oikeastaan kyse on jo valuutta-alueen sisäisistä tulonsiirroista, jotka vain realisoituvat viiveellä (ja todennäköisyyksien kautta).
Jos talouskasvua juuri nyt syntyisikin, se käsittääkseni on edelleen tukevasti tyhjän päällä. Eurojärjestelmän valuvikoja ei ole korjattu vaan kasvavat ongelmat on lakaistu tilapäisesti piiloon EKP:n taseeseen ja vakausvälineiden sisään. Näillä spekseillä vaatii melkoista luovimista, jos Eurooppa meinaa selvitä selville vesille ilman uutta romahdusta.
Ilmoita asiaton viesti
Puolueenne tarvitsee kaltaisianne lisää. Hyvä, että sain korjattua käsitykseni, ettei demareista tunnu löytyvän tolkun miestä (tai naista).
Ilmoita asiaton viesti
Tältä osin haluaisin korjata käsitystäsi lisää. SDP:ssä on mukana paljon järkevää ja asiansa osaavaa porukkaa. Ongelma on tällä hetkellä, että puolue itsessään on sekaannuksen tilassa. Kun kelvollista eteenpäin katsotaa analyysia ei ole, on hyvin vaikea rakentaa politiikalle uskottavaa sisältöä. Nyt touhu on jäänyt ylätason yleviin tavoitteisiin, eikä ole oikein reseptiä, miten niitä reaalimaailmassa toteutetaan.
Uskon, että kun puolue jossain vaiheessa saa rivinsä suoriksi, niin iskulauseiden ja tavoitteiden ympärille alkaa taas tulla myös lihaa ja vanhoja opinkappaleitakin uskalletaan kyseenalaistaa. Uudistumista kaivataan, sitä ei käy kieltäminen.
Joo, ja talousihmisiä tarvittaisiin kyllä lisää.
Ilmoita asiaton viesti
Katsotaan, miten käy.
Ilmoita asiaton viesti
Näyttää siltä, että runsaat pari vuotta vaalikautta on kussakin puolueessa kypsyttänyt pienen osan jäsenistöstä viimein tuomaan esille maan ns. virallisen linjan suuntaa kyseenalaistavia pohdintoja: Kokoomuksessa, Vihreissä, Sdp:ssa ja Vasemmistoliitossakin.
Ilmiö hämmentää tavallista tallaajaa. Onhan EU:n ja euron kriisipisteet tunnistettu jo kauan sitten. Tässä näyte tosieurooppalaisen Erkki Toivasen tekstistä v:lta 2007:
http://erkkitoivanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/4178…
Euron ja EMU:n kohtalosta v. 2010:
http://erkkitoivanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/4292…
Ihme, että kaukonäköinen Erkki Toivanen elaessään säästyi Suomessa ns. virallisen EU-linjan kritiikiltä.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoittelehan Valtteri puheenvuoroja useammin. Lisäsin juuri omasi feedilukijaani.
Ilmoita asiaton viesti
kiinteiden valuuttakurssien aikana vaihtotaseita kannattaakin katsella silmä kovana. Koska mitään muuta epätasapainoja korjaavaa mekanismia ei ole kuin tulonsiirrot, tukihimmelit ja keskuspankkioperaatiot.
Ilmoita asiaton viesti
Makkonen kirjoitti:
”Kuinka pahaksi työttömyyden ja peruspalvelujen alasajon pitää mennä että ongelman myöntävät muutkin kuin perussuomalaiset, riittääkö Kreikan taso?”
Tuohon vastaisin, että kaikissa puolueissa on tämä huomattu ja siksi niiden perälauta vuotaa.
En ole koskaan nähnyt näin montaa ”riippumatonta” toimijaa, politiikasta kiinnostuneita ja puoluepoliittisesti kodittomia kun nyt.
Tätä ketjua seuratessa, tulee mieleen että monessa puolueessa ollaan paniikin partaalla ja nähdään Demarien tappio ilmiönä, eikä suinkaan yhden puolueen tappiona.
Itse en tiedä ketä äännestän ensi vaaleissa, mutta tiedän ketä vastaan äänestän, eli on pakko mennä äänestämään, koska se heikentää aina näitä sössijä-puolueita.
Ja yritän saada mahdollisimman monen mukaani.
Ja mitä tulee PS:n, jota tuskin äänestän missään tilanteessa, niin toivon kuitenkin että se pitää pintansa, jolloin ns. vanhatkin puolueet ymmärtävät että heidän linjansa on väärä.
Tosin PS:n eduskuntaryhmän soisin uudistuvan melko perinpohjaisesti, koska nyt se on täynnä uusavuttomia käsiä.
Henry
Ilmoita asiaton viesti
Oikeastaan tarkkasilmäinen huomaisi aika helposti, että kaikki näkevät ongelman ja kaikki näkevät sen omalla tavallaan. Lääkkeitä ongelman korjaamiseksi on lukuisia ja useimmat niistä ovat toistensa kassa yhteensopimattomia. Niimpä tämä lääkekuuri tehdään komiteamietintönä jolloin tärkeämpää on saavuttaa yksimielisyys eikä niinkään mahdollisimman hyvää tulosta. Jotkut ovat lisäksi jääneet komiteankin ulkopuolelle ruikuttamaan.
Kyse on siis rahamarkkinakriisistä joka on levinnyt reaalitalouden kriisikisi ja poliittiseksi kriisiksi. Perussuomalaisilla, eikä kyllä oikein muillakaan ole ratkaisua näihin kaikkiin kriiseihin tai edes yhteen niistä sillä nämä ovat kietoutuneet niin pahasti toisiinsa. Ja tämä kuvio on aika lailla samanlainen kaikkialla Euroopassa.
Kyse ei kuitenkaan ole yksittäisten poliittisten toimijoiden heikkoudesta vaan siitä, että demokratia on jo itsessään heikohko väline kriisin aikana ja sen heikkoutta vain lisää jos tuota demokratiaa pitää noudattaa monessa tasolla (eli valtiollista ja EU-demokratiaa samaan aikaan).
Ilmoita asiaton viesti
On totta, että hyviä ratkaisuja ei ristiriitaisten motiivien omaavassa moninapaisessa maailmassa saa aikaiseksi.
Ongelmia on monia. Ainoastaan kassakriisi on torjuttu, mutta tasekriisiä tai valuuttakriisiä käytännössä ei. Vaihtotasetasapainot Euroopan sisällä ovat parantuneet, mutta vain ja ainoastaan erittäin kovalla hinnalla: isoilla tukitoimilla ja talouksien alasajolla, jolloin myös tasekriisi on pahentunut. Ei myöskään ole olemassa mitään mekanismia, joka estäisi vaihtotaseiden uuden epätasapainon.
Wikipediassa valuuttakriisi on synonyymi vaihtotasekriisille. Tämä homma ei toimi kuin maksimaalisen liittovaltion (missä Suomelle on varattu maksajan rooli) tai valuuttajärjestelmän purkamisen kautta. Tämä on nykyinen vallitseva käsitys, ja sitä tässä on nyt huudeltu pari vuotta.
Olen pahoillani, jos joku on joskus ollut väärässä. Harvemmin se niiden vika on, jotka olivat alunperin oikeassa.
Ilmoita asiaton viesti
Minulla on sellainen kuva, että laiva ajettiin yhä kapenevaan lahteen. Eteenpäin pääsee vielä, mutta laivan ympärikääntäminen on yhä vaikeampaa ja horisontissa on kapeikko, josta laiva ei mahdu.
Toisaalta merkorttikin on hukassa, joten karille voidaan mennä milloin vaan.
Virhe siis tehtiin lahden suulla ja peruuttaminen vie kapteenien ja perämiesten maineen, joten se ei tule kysymykseen.
Täysin yhtä-äkkisiä kareja ei ehkä ole montaa, mutta yhtä uumoilen;
Jos jossakin (tod.näk. Kreikassa) laukeaa todellinen hässäkkä, niin se leviää koko Välimeren pohjoisrannalle, mallia yhdessä tai kahdessa yössä.
Muutama päivä myöhemmin myös joihinkin muihin valtioihin (ja Pariisiin tottakai).
Leikkuuveitsi tulee jossakin kohtaa tiensä päähän…
Henry
Ilmoita asiaton viesti
Tästä voi jokainen poimia omat kirsikkansa:
http://www.soininvaara.fi/2013/05/22/8972/
Loppulause:
”Sääliksi käy Eurooppaa.”
Ilmoita asiaton viesti
Soininvaaralla oli muutamia hyviä pointteja, mutta joukko melkoisen amatöörimäisiä virheitä. Vastineen paikka. Jos vaikka viikonlopulla.
Ilmoita asiaton viesti
Kummallista, minä luulen, että tajusin miltei kaiken.
Ilmoita asiaton viesti
Luulisi hirvittävän. 😉
Ilmoita asiaton viesti
Tulkintoja piisaa, mutta kenellä olisi ladella ennalta arvaamattomat muuttuvat tekijät.
Ilmoita asiaton viesti
Tulkinnat erikseen, mutta muutama huomio on paikallaan.
Se nyt vaan on niin, että kauppatase vaikuttaa BKTeen laskentaan niin kuin se vaikuttaa. Eli ylijäämäinen kasvattaa BKTtä ja alijäämäinen laskee sitä. Mutta tästä ei voi suoraan vetää johtopäätöstä, että ylijäämäinen kauppatase kääntäisi BKTn nousuun. Kuitenkin jos muut BKT-erät pysyvät paikallaan, tai kauppataseen ylijäämä on massiivinen (suurempi kuin BKTtä mahdollisesti pienentävät muut erät), niin silloin on oikeasti niin, että kauppataseen kääntyminen postitiiviseksi kääntää myös BKTn nousuu. Tämä tietysti yleensä riippuu ulkomaankaupan osuudesta koko taloudessa. Eli jos osuus on vain 10 prosenttia, niin kauppataseen 50 prosentin ylijäämäkään (verrattuna tasapainoon) ei nostaisi BKtä kuin viisi prosenttia. Jos taas ulkomaankaupan osuus on 40 prosenttia kokonaistaloudesta, niin kauppataseen 50 prosentin ylijäämä nostaisi BKTä 20 prosenttia. Espanjassa BKTn marginaalinen kääntyminen positiiviseksi ei tietenkään riitä kumoamaan muita, paljon suuremmalla painoarvolla BKTtä supistavia eriä.
Yksikkötyökustannukset kuvaavat kilpailukykyä. Piste. Ei työttömyysasteen huomkioonottaminen muuttaisi tätä mitenkään. Yksikkkötyökustannukset on yksinkertaisesti sanottuna tuotos jaettuna panoksella euromääräisesti ilmaistuna. Sillä, että panokseen (yksinkertaistettuna työtunnit – unohdetaan nyt koneet ja raaka-aineet) lisättäisiin työttömien tekemät työtunnit, ei lisäisi panoksen euromääräistä hintää, koska työttömät eivät tee tyätunteja eikä heille makseta palkkaa.
Valtionvelan korkotasoa ei johdeta odotetusta osakemarkkinoiden tuotosta (oli se sitten kaksi, kahdeksan tai kymmenen prosenttia), vaan pikemminkin päinvastoin. Valtiovelan korkotasoon vaikuttaa tietyt seikat, joita ei tässä kannata käydä läpi, mutta joka tapauksessa tämäm korkotason päälle lasketaan osakemarkinoihin sisältyvä suurempi riski ja saadaan ns. riskipreemio, mikä kertoo kuinka paljon enemmän oletetaan riskipitoisempien osakkeiden tuottavan verrattuna ns. riskittömään valtiovelan korkoon.
Primääritase ei kerro valtion kyvystä mitoittaa budjettinsa sellaisessa tilanteessa, ettei sillä olisi korkomenoja. Primääritase tarkoittaa sitä, että valtion tulot ja menot ovat tasapainossa poislukien korkokustannukset. Jos talous on primääritasapainossa ja kuitenkin valtion korkomenot vievät 4 prosenttia BKTstä tarkoittaa tämä sitä, että talouden täytyy kasvaa neljä prsoenttia (jolla maksetaan korkokulut) ilman, että talouden primääritasapaino häiriintyy, eikä sitä tarvitse heikentää lisäämällä velanottoa.
Suomen velka/BKT kelluvan markan aikana ei ollut korkeimmillaan 100 posenttia. Se oli alle 80 prosenttia.
Mutta kyllä – Suomen tilanne on surkeampi kuin Italian tai Japanin siinä mielessä, että Suomen valtiovelka on melkein täysin ulkomaisten sijoittajien hallussa.
Ilmoita asiaton viesti
hyviä huomautuksia. Oletan, että Henri aviittasi talouskasvuskenaarioon ja valtion jvk-korot tuppaavat silloin nousemaan.
Yksikkökustannuksta, vaihtotaseista ym eteen sattui juuri New Yorkin Fedin tuore artikkeli http://libertystreeteconomics.newyorkfed.org/2013/…
Ilmoita asiaton viesti
Tämä riskitön valtionvelka ei mielestäni aivan täysin sisälly euroalueeseen. Kysytään vaikka Laikilta.
Toiseksi tähän jvk-kehitykseen. Niiden huipputasoilta tiedetään laskun olevan edessä (yleinen korkotaso nousee, jossain vaiheessa.) Turvasatamaa hakeneet tuskin jäävät sitä odottamaan, jos samaa tai parempaa tuottoa voi saada muilla instrumenteilla tai muilta alueilta, jossa otin esimerkkinä Yhdysvallat. Voihan se olla Australia – tai jokin muu.
Kun vararikkoriski yhdistetään tähän niin näen aivan mahdollisena tilanteen, jossa korkomenoihin tulee reippaasti lisäyksiä.
Mikä on vielä epäselvää on se kasvun laatu. Jos tämä lähtee varovaisesti liikkeelle niin pakokauhu velkakirjoista voi jäädä tulematta. Vaan en laskisi pelkästään sen varaan.
Ilmoita asiaton viesti
suosittelen vilkaisemaan tuota Fedin artikkelia. Sen johtopäätökset ja havainnot olivast pitkälti yksi yhteen Henrin kanssa – jopa siinä määrin, että epäilin ensi alkuun Henrin plagiarisoineen ja popularisoineen kyseisen tekstin. Suvituulen kommentit pitävät paikkansa, mutta mielestäni tuo artikkeli esitti melko hyvin, että työyksikkökustannusten sokea vertaaminen kilpailukykyyn on melkoisen hassua puuhaa – se kun ei huomioi rakenteellisia muutoksia ollenkaan. Kärjistäen: jos kaikki hyväpalkkaiset duunit karkaavat maasta ja keskimääräinen tuntipalkka putoaa, se ei tarkoita, että kilpailukyky olisi jotenkin maagisesti parantunut.
Ilmoita asiaton viesti
On tämä kanssa, kun puolta kommentoijista kiinnostaa asian sijaan paskanjauhanta puolueista. Pyykkölän Eerolta en muista vuoden sisällä nähneenikään mitään rakentavantapaista tai sisältöä omaavaa kommenttia, mutta aika outoa oli Kivelänkin käsitys. Ihan väärässähän tässä on juu oltu nih.
Menes nyt vähän itseesi, hyvä mies.
Ilmoita asiaton viesti
Kivelä taisi vain maksaa Korholan blogiin tekemäni piikin. Katson, että olemme nyt tasoissa. Pyykkölä nyt on oma lukunsa.
Ilmoita asiaton viesti
Täällä on joitain kommentteja tullut siitä, miten kuitenkin suuri rysähdys on vältetty. Valtioiden velkakirjamarkkinoita tihrustelemalla voikin tällaiseen havaintoon päätyä. Sen sijaan talouden pohjat pettävät kriisimaissa, Ranskaa myöden.
Uutisissa melko toistuvasti on mainittu, miten markkinat ravistelevat huonot uutiset kuin märkä koira lähettäen turkistaan poltetun vedyn ympäristöönsä.
Se on totta, että Draghin lupauksilla sun muilla on pelastettu rikkaat pankkiirit. Ja sekin vielä, että ihan totaalihävitystä tuskin kannattaa tilata, eli Draghilta on odotettukin jonkinlaisia toimia.
Mutta onko jokin unohtunut, vai ovatko kaikki pankkiireita?
Ilmoita asiaton viesti
Tuossa sivuat tai ainakin johdatat minut asiaan, jota pidän elvytyksen ja velanoton suurinpana ongelmana, ja joka on varsin hyvin pätee myös toistaiseksi nähtyihin pelastuspaketteihin.
Eli kuvitellaan valtio, jolla on velkaa V ja bruttokansantuote B, ja kuvitellaan yksinkertaistukseksi, että V = B, eli velkaa on 100% BKT:sta. Nyt valtio päättää ottaa X rahayksikköä velkaa elvyttääkseen, ja ehkä kerrannaisvaikutuksineen käy niin, että valtio huomaa BKT:n kasvaneen vaikka 2X:llä. Nyt V/B on 1 – X/(V+2X), eli _vähemmän_ kuin ennen elvytyspäätöstä. Hieno juttu, jatketaan samaa rataa. Jos tuota hieman mielessään pyörittelee, niin velka tietysti kumuloituu, mutta jollei BKT kumuloidu samalla tavalla, nousee V/B ennemmin tai myöhemmin lähtötasoa _korkeammaksi_. Vain jos BKT:kin kumuloituisi, eli kyseessä olisi elvytyksenomainen valtion kertainvestointi joka tuottaa liki ikuisesti, tai jos X pystyisi kasvamaan eksponentiaalisesti vaikka sitten tukipakettien tai setelirahoituksen voimin, pysyy V/B alle lähtötason.
Matematiikassa, jos tuon kirjoittaisi diffikseksi, se olisi useimmilla realistisilla parametronneilla epästabiili, eli valtio ajautuu ennemmin tai myöhemmin velkakriisiin. Tilannetta pahentaa se, että demokratia on hyvin heikko järjestelmä tekemään äänestäjien kukkaron kannalta ikäviä päätöksiä.
Ilmoita asiaton viesti
Aitoa markkinataloutta, ei kapitalismia.
http://kirjoituksiataloudesta.blogspot.fi/2013/04/…
Ilmoita asiaton viesti