Yhteenveto Ruotsin ongelmista
En ole oikeastaan liiemmin ehtinyt perehtyä ns. maahanmuutto-ongelmiin, joten länsinaapurimme Ruotsin ikävät tapahtumat tarjosivat – ikävyydestä huolimatta – mahdollisuuden oppia. Moni asia on tarkentunut, ja pystyn luomaan mielipiteeni perustellusti. Suurena apuna on toiminut myös tämä palvelu, jossa on voinut käydä keskustelua niin erilaisten näkemysten kanssa kuin mahdollista. Mikä kuitenkin eniten häiritsi oli se, että kysyessäni mitä voimme tehdä niin puhetulva katkesi kuin seinään.
Tarkennuksia on tapahtunut suuntaan ja toiseen. Toisaalla askeleet ovat vieneet näin perussuomalaisena ”vastapuolen” leiriin, ja toisaalla sitten kohti Perussuomalaisten ohjelmaa. Kuten eriävien näkemysten ja mielipiteiden maailmassa on tapana: ketään ei voida miellyttää yksioikoisesti.
Taustojen tarkennuksesta ja toivoni mukaan kokonaisuuden hahmottamisessa kyse ei ole niinkään pelkästään maahanmuuttajien riehumisesta. Se on vain ilmentymä. Kyse on kuitenkin nuorista, jota en aivan alussa osannut nähdä. En siitä syystä, että ilmentymä – autojen, koulujen ja poliisiasemien polttaminen – oli niin vieras ja kaukainen muoto tuoda esille pahaa oloa. Eihän ruotsalainen nuori siellä ole polttamassa omia nurkkiaan.
Kun puhun ilmentymästä niin toisin korostetusti esille, ettei ”suomalainen tapa” lähteä kouluihin ammuskelemaan oppilastovereita ja omia opettajia ole yhtään sen hyväksyttävämpää. Eikä liioin ”suomalainen tapa” pitää luokkahuoneita terrorin vallassa ylettömällä häiriökäyttäytymisellä. Yhteistä näille kaikille ikäville asioille; kuten polttaminen, ammuskelu ja häiriköinti on se, että kyseessä on nimenomaan nuorten metodit.
Sen sijaan segregoituminen tarkentui siihen, että se ei ole yksistään julkisen instituutin sanelemaa pakkopullaa, koska muuhun ei varat riitä – ja tähänkin surkeasti. Aivan kuten 56-vuotias husbyläinen Abdulrakhim toteaa:
Abdulrakhim on muuttanut Ruotsiin jo vuonna 1976, joten katson hänellä olevan riittävästi näkökulmaa asian havaitsemiseen. Aivan kuten nyt riehuvat nuoret, myös hän on nähnyt nuoruutta myös Ruotsissa. Hänen mukaansa nämä eri kulttuuritaustaiset ihmiset myös omasta halusta haluavat olla omiensa parissa. Tämä ei ollut sentään minullekaan aivan uutta.
Abdulrakhim näkee myös sen, ettei kyse ole yksipuolisesta vihasta, arvattavasti rasismista kantaruotsalaisten suunnalta, vaan että antipatia on molemminpuoleista.
Tässä on Suomessakin huomattava epäkohta. Asemat ovat kuin poteroissa. Mitään ei voida ratkaista yksipuolisella muutoksella. Siinä, missä ”piilorasistista” kantaväestöä kehotetaan vain hyväksymään tilanne ilman, että toiselta osapuolelta ei vaadita mitään ei tunnu, eikä se myöskään ole, oikeudenmukaista. Se lisää katkeruutta ja ruokkii entistä enemmän yhteentörmäykseen ladattua tilannenopeutta. Sama tietysti toisin päin. Jos vaaditaan kielen hallinta ennen kuin saa juuri mitään oikeuksia niin tilanne kärjistyy toiselta puolen peittoa.
Ongelmana on myös se, että neuvotteluteknisesti ei ole tarkkaa käsitystä siitä, voidaanko koko kansan nimissä laatia sopimus, että esimerkiksi kahden ensimmäisen vuoden sisällä muuttajan tulee oppia kohtuullinen suomen kielen taso, jonka jälkeen saisi sosiaaliturvan perusoikeudet. Ja mitä nopeammin kielen oppii – kenties jo lähtömaassa – sen nopeammin tällaisia oikeuksia voitaisiin jakaa. Esimerkiksi Australiassa oleskeluun tarvittavan viisumin yhtenä elementtinä on englannin kielen hallinta, joten mistään huutavasta poikkeuskäytännöstä ei olisi kyse. Toisaalta, jos australialainen yritys leimaa paperin, että tämä kaveri on tulossa meille töihin niin kieliosa katsotaan tarpeettomaksi.
Suomen kielen hallinta osoittaisi mielestäni sen, että maahanmuuttajalla on halu osallistua ja olla yhteisömme jäsen. Vastavuoroisesti maahanmuuttoon kielteisimmin suhtautuva kantaväestön osa voisi rauhoittaa mielensä sillä, että joukossa ei ole siipeilijäksi aikovia.
Voidaanko siis näkemyksissä lähentyä legitiimisti?
Haluaisin myös tietää, miksei näiden mellakoivien nuorten vanhemmat ole onnistunut kertoa, että toimintatapanne on väärä? Tosin viime yönä Husbyssä järjestettiin grillijuhlat ja yö oli rauhallisempi. Tähän omalta osaltaan vaikutti myös poliisien lisävoimien saapuminen mellakoiden lähtöpisteeseen. Sen sijaan myöhäinen reagointi on jo saanut mellakoinnin leviämään muualle.
Tässä koko maahanmuuttoasiassa ei olla päästy mihinkään ratkaisuun, vaan me ilmeisesti vain odotamme sitä, että kumi alkaa kärytä kaupunkiemme lähiöissä. Kun sekä Somaliliiton pj., että poliisiylijohtaja ovat sitä mieltä, että tällainen mellakointi on aivan hyvin mahdollista myös Suomessa niin ehkä me vain odotamme vahinkoa tapahtuvaksi.
Toimiikohan yksinkertaistaminen tässäkään asiassa?
Ongelmavyyhdistä voi puhua. Syitä on useampia. Maahanmuutto ei ongelmia ole aiheuttanut.
Ansiokkaasti olet löytänyt yhden ruotsalaisen ihmisen mielipiteen.
Mielipiteiden tulkinnassa yhden ihmisen mielipide ei kerro lähellekään koko kuvaa. Ei lähellekään. Vaikka sillä yhdellä ihmisellä vaikuttaisi olevan jokin varmalta vaikuttava käsitys asiastaan.
Yrität perustella myös olettamaasi Ruotsin tai Suomen ”piilorasisimia” yhden ihmisen mielipiteellä, jos ymmärsin aiemman tekstisi. Mielipide on toki professorin. Se ei silti anna oikeutusta moneenkaan asiaan. Vaikka siis olisi professorin mielipide talouslehdessä.
Piilorasisimia on tuon perusteella kaikkialla. Ihan joka maassa. Jostain syystä maailmalla on monessa maassa katsottu viisaaksi yhteistyö ja esim. vapaa liikkuvuus. Miksiköhän? Vaikka pitäisi olla tätä oletettua ”piilorasisimia”.
Mistä syystä U.S.A oli niin valtaisa menestystarina? U.S.A. oli kansojen sulatusuuni, jossa innovaation muodostumiselle tarvittavia erilaisia ihmisiä ja erilaisia mielipiteitä oli runsaasti saapusilla.
Olhan sielläkin ollut konflikteja. Ja olivat U.S.A:ssa pitkään viisaita, että pitivät rajojaan kohtalaisen avoinna. U.S.A:n menestys ja U.S.A:laisten firmojen menestys johtuu paljolti innovaatioista, joita erilaisten ihmisten ja erilaisten kulttuurien kohtaaminen saa aikaan.
Yksi asia mikä ihmetyttää on näkemys, että olisi ns. ”osapuolia”. Kaikkia meitä nämä päätökset koskevat. Turha vastakkainasettelu on turhaa. Ei ole olemassakaan mitään kuvitteellista ”monikulttturistia”, joka haluaa kynsin hampain maahanmuuttoa.
Ihmiset muuttavat maasta toiseen.
Vastikään oli uutinen, jossa Espanjalaisia koukutettuja sairaanhoitajia muutti Suomesta pois. Eivät pysyneet täällä ”lintukodossa”. Onpa kummallista. Olisiko koventuneella ilmapiirillä ollut osuutta asiaan?
Millä ilveellä niitä kuvitteellisia ”koulutettuja maahanmuuttajia” sitten Suomeen saadaan? Verot huippukorkeat. Ja ilmapiiri on kova. Ja ostovoima on Suomessa tunnetusti ollut Euroopan huonoimpia.
Ilmoita asiaton viesti
Täydelliseen defenssinomaiseen denialismiin ei tarvita enää enempää alleviivauksia. Johan jo avauksessa kerroin, että asemat ovat kuin poterossa.
”Maahanmuutto ei ongelmia ole aiheuttanut.”
Tuo on juuri sitä, että defenssit paukkuvat mittarit punaisella. Ikään kuin rajataan yksi tekijä kokonaan pois kaiken keskustelun ulkopuolelle.
Tuokin on yhden ihmisen mielipide. Kohtele sitä sitten aivan samalla tavalla kuin muidenkin.
Yhdysvalloissa etniset kahakat ovat niin arkipäiväisiä, ettei niitä enää uutisoida. Siitä syystä saattaa syntyä vaikutelma, että kaikki on ok.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi keskittyä vain yhteen kuvitteelliseen ongelmaan? Joka ei todellakaan ole monellekaan ongelma.
Saahan sitä toistaa ja toistaa ja toistaa. Totuudeksi se ei siitä muutu.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, että polttakoot omat lähiönsä kaikessa rauhassa?
Ilmoita asiaton viesti
No ilmeisesti pidät ansiokkaana tuoda esille ongelmia Ruotsissa. Mitäpä ajattelit Ruotsin auttamiseksi tehdä?
Olet varmaan kuullut lauseen: Sitä saa mitä tilaa. Itse tilaan Suomeen rauhallista kehitystä. Ihan ilman ”punaiselle meneviä defenssejä.” 😉 , joka oli ihan kyllä oma tulkintasi. Ja erikoinen väite sitä paitsi. Ilmeisesti olet politiikassa mukana, jos olen ymmärtänyt oikein. Nykyisin kaiketi käsitetään, että poliitikkojen tulee kestää kritiikkiä. Enemmän kuin tavallisten ihmisten. Itse en ole politiikassa mukana.
Kun käyn lenkillä täällä Helsingissä, niin rauhallista on. Tai kun käyn siellä kuuluisassa Itäkeskuksesssa, niin rauhallista on. Missä edes on ongelma? Helsingin lähiöissä on kuules ihan rauhallista. Ja hyvä niin.
Millä lailla ongelmista toitottaminen tai toistaminen on auttanut ketään monessakaan asiassa?
Jos oletetaan, että ongelma olisi sitten muka todettu. Ok. Miksi sitä sitten pitäisi toistaa ja toistaa ja toistaa? Se on ongelman toistoa. Se ei ole ratkaisun hakemista. Toisto on käsittääkseni eräs propagandan keino. Siitäkö on kyse?
Jos tarkoitus on toistolla antaa ymmärtää, että asia olisi jotenkin elämää suurempi ongelma, niin mahtaako sittenkään toimia?
Ilmoita asiaton viesti
Niin, siis ensin Ruotsissa ei ole ongelmia, mutta nyt sitten taas onkin? Mikä nyt olisi se validi näkemys?
Auttamisessa lähdin kysymään miksi vanhemmat eivät ole onnistuneet kertomaan näille nuorille, että mellakoinnilla ei saavuteta mitään hyvää? Eräänlainen kapinointi kyllä on nuorten ominaispiirteitä ja on tärkeää antaa nuorille niitä hyväksyttäviä tapoja tuoda ”mielenilmauksensa” esille, kuten vaikkapa antaa värjätä hiuksensa sähkönsinisiksi. Mitään peruuttamatontahan tuollainen ei ole.
Kritiikkiä ei ole kieltäminen tyyliin ”ei ole ongelma.” Ei etenkään, kun sitten taas onkin jokin ongelma. Mielestäni koulujen, autojen ja poliisiasemien polttaminen, sekä palomiehien kivittäminen on ongelma. Eri mieltä toki saa olla. Kyllä minä sitä jonkun aikaa kestän. Jankkaaminen on sitten aivan toinen juttu.
Se, että tänään on päivisin rauhallista ei ole mikään tae siitä, että jatkossakin näin on. Minä en haluaisi sitä tilannetta, että ongelmien ilmentyessä ruvetaan vasta reagoimaan. Parempi rakentaa se katto hyvän saan aikana. Puhutaan ns. ennakoimisesta ja riskien kartoittamisesta.
Toistaminen, tai kuten sanotaan: kertaus on opintojen äiti? Riskien kartoittamisessa olennainen osa on sitä, että havahdutaan tarpeeksi nopeasti, mielummin ennakkoon.
Kuka kuunteli niitä suomalaisia vuonna 2003, jotka sanoivat, että EMU:n yhtenäisten korkotasojen ja riskittöminä pidettävät valtiolainat aiheuttavat ongelmia. Sitä pidettiin huonona käytöksenä. Ei edes haluttu kuunnella. Defenssimittarit punaisella. Sitten kun ne riskit aktualisoituvat niin puhistaan kiukkuisena, että ollaan vain jälkiviisaita. Tämä on jo niin moneen kertaan nähty, ettei sinun tarvitse antaa lisää empiiristä todistusaineistoa.
En minä ole näkemykseni kanssa yksin. Kuten avauksessa on jo maininnat, niin ongelmia pitävät täysin mahdollisina niin Somaliliiton pj., kuin poliisiylijohtaja. Toistavatko hekin propagandan tavoin, koska viesti on sama myös minulla?
Ilmoita asiaton viesti
Jos laatikon ulkopuolelle harpataan ja tuoretta perspektiiviä haetaan oikein kunnolla, ehkä näiden nuorten reaktio pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon ja sen teennäisyyteen on pelkästään terve.
Hyvän perheen kiltti lapsi on epärehellisempi kuin huonon perheen ongelmalapsi. Hullujen maailmassa terveet istuu vankiloissa ja pehmeissä kopeissa.
Meidät kaikki kasvatetaan siihen, että mieltä saa osoittaa, mutta sillä ei saa olla mitään seurauksia. Sitten apatisoidumme koko elämämme, ilmoitamme etukäteen niistä mielenosoituksista, joihin menemme ruokkimaan narsismiamme kun koemme arvojamme rikotun ja tulemme tyytyväisinä niistä pois, että jaksamme taas arvojemme rikkomista vähän pitempään.
Meille teroitetaan mieliin, että väkivalta ei ole ikinä mikään ratkaisu. Meistä tehdään täydellistä karjaa, joka ampumisen sijaan ammuu protestiksi kun sitä talutetaan teurasautoon.
Ilmoita asiaton viesti
Anteeksi Henri. Mistä ihmeestä oikein puhut?
Missä olen väittänyt, mitä Ruotsissa on tai mitä Ruotsissa ei ole?
Ilmoita asiaton viesti
”Miksi keskittyä vain yhteen kuvitteelliseen ongelmaan?”
Ilmoita asiaton viesti
Ok. Tällä tarkoitan, että ei ole yhtä eikä kahta syytä siihen, miksi vaikka nuoret miehet syrjäytyvät. Ruotsissa tai Suomessa. On silkkaa illuusiota, että kaikki johtuisi mukamas ”maahanmuutosta” tai vaikka jostain myyttisestä ”monikultturistista”. Se vain ei ole niin. On useampia syitä.
Nuoria miehiä on syrjäytynyt Suomessakin. Vaikkapa 1960-luvullakin.
Olisiko rajojen sulkeminen auttanut? Ei. Rajojen sulkeminen ei auta nytkään. Eikä muutkaan poppakonstit.
Kun haetaan oikeita ratkaisuja, oikeat kysymykset kuuluvat:
Miten ehkäistään nuorten miesten syrjäytyminen?
Miten saadaan syrjäytyneet nuoret miehet takaisin elämään kiinni?
Nuorten miesten syrjäytyminen ei johdu maahanmuutosta. Eikä maahanmuuttajista. Jotkut väittävät näin. Se vain ei ole niin.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä minä toin esille näitä syrjäytymisen eri ilmentymiä. Pelkään vain pahoin, ettei kansalaisia saada hyväksymään vain tietynlainen ongelmakäytös.
Ilmoita asiaton viesti
Ok. Luen tarkemmin tekstisi vielä kertaalleen.
Luulen, että puhumme samoista asioista. Voi olla, että joitain perustermejä ymmärrämme eri tavoin. Nou hätä.
Arvostan ratkaisukeskeistä ajatteluasi. Jatkan mahd. myöhemmin.
Ilmoita asiaton viesti
”U.S.A. oli kansojen sulatusuuni…” – niin oli.
Kun pääosin Eurooppalaiset muuttivat tähän ”sulatusuuniin” ja heistä tuli amerikkalaisia eikä ollut puhettakaan nykyisestä monikulttuurisuudesta.
Ruotsikin oli kansojen sulatusuuni, ei ole enää.
Onko ongelma nimenomaan tämä monikulttuurisuus, siis paska vaihtoehto aikaisemmalle ”sulatusuunille”?
Ilmoita asiaton viesti
Niin joo. Entäs Afrikasta tuodut orjat? Tai Amerikan alkuperäisväestö, elikkäs intiaanit? Savunako haihtuivat ilmaan? Ja minkäänlaista vaikutusta heidän kulttuurillaanko ei ollut?
Mistä syntyi sitten vaikkapa blues?
Tässä bluesia ja Muddy Waters.
Josta seurasi rock’n roll.
Itsestäänpä eivät tainneet tyhjiössä syntyä.
Ilmoita asiaton viesti
Ruotsin kapinoijat ja mellkoijat ovat kaikki miehiä. Nuoria miehiä. Kyse on siitä, että feministien ylivallasta miesten jatkuvasta parjaamisesta ja halventamisesta kyllästyneet miehet ovat nousemassa kapinaan nasten heihin kohdistamaa sortoa ja alistamista vastaan.
Suomessa sama ilmiö, miesten kapina, näkyy perussuomalisten kannatuksen kovana kasvuna.
Ilmoita asiaton viesti
Muistan joskus nähneeni tieteellisen artikkelin, jossa todettiin seuraavaa:
Jostain syystä suuri määrä nuoria miehiä yhteiskunnassa korreloi yhteiskunnan konfliktiherkkyyden kanssa.
Riippumatta mistä kulttuurista ovat.
Mistä lie johtunee?
Ilmoita asiaton viesti
Eli jos ongelmia haluttaisiin välttää niin se tapahtuisi helposti lähettämällä jo tänne ”rantautuneet” (muslimi-) miehet ja pojat takaisin?
Turvapaikkoja (siis ne pari hassua) ja 2. asteen suojelua (se suuri enemmistö) ei annettaisi jatkossa kuin naisille ja vain alle 2 vuotiaille poikalapsille.
Suurella enemmistöllä tarkoitan esimerkiksi naisten osuutta niistä jotka joutuvat helvettiin – islamin mukaan.
yli 2-vuotiaiden poikalasten palauttaminen viittaa Herodekseen. Juutalainen käskynhaltia, joka raamatun mukaan, kilpailijan pelossa käski murhata kaikki 2 vuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset Betlehemin alueelta.
King Herod was a Jew of doubtful origin who ruled Israel in the years 40-4 B.C.E. http://www.jewishideasdaily.com/703/features/diggi…
Ilmoita asiaton viesti
”Yhteistä näille kaikille ikäville asioille; kuten polttaminen, ammuskelu ja häiriköinti on se, että kyseessä on nimenomaan nuorten metodit.”
Minua ihmetyttää, mihin mellakoinnilla pyritään. Jos niissä ei ole suunnitelmallisesta toiminnasta kysymys, niin mistä sitten?
Silkka vandalismi, millä ei ole mitään järkevää kohdetta, ei johda mihinkään rakentavaan. Vai ovatko nuoret oikeasti niin tyhmiä, että ajattelevat kaaosta luomalla parantavan omaa asemaansa?
Ilmoita asiaton viesti
Voi olla, että erityistä agendaa ei edes ole.
Voi myös olla, että siellä on joku käynnistellyt flashmobeja.
http://procedescio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/141051…
Arvailuja ja spekulointeja varmaan riittää ihan joka lähtöön.
Ilmoita asiaton viesti
”Minua ihmetyttää, mihin mellakoinnilla pyritään.”
Painostusta kalifaattien perustamiseen?
(Kunhan vain kysyin…)
Ilmoita asiaton viesti
Tuskinpa kuitenkaan.
Ilmoita asiaton viesti
Pari puoliradikaalia ehdotusta:
Suurille maahanmuuttajaryhmien omille järjestöille annetaan oikeuksia päättää omista asioistaan ohi kunnanvaltuuston tai peräti eduskunnan eli lakien. Selvää on, että tällianen päätösvalta pitäisi rajata vähintään niin, että perustuslakia yms. ei rikottaisi. Kanadassa on jotain tällaista. Tarkoitus on muun muassa tehdä Kanadan asia omaksi.
USA:ssa gettoja taas on purettu muun muassa dynamiitilla. Hiukan vähemmän radikaali tapa on geton määrätietoinen kunnostus niin, että köyhät joutuvat muuttamaan muualle. Tätä harjoitetaan myös Saksassa, varmaan muuallakin.
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä Saksasta sen enempää. Itse en lähtisi kovin radikaaleja muutoksia Suomessa tekemään. Why fix it when it works?
Tukholmassa huligaanit varmaan saavat vankilatuomion. Ja jos yllyttäjiä on ollut, niin käsittääkseni Ruotsissakin rikoslaki ottaa ankarammin kantaa rikokseen yllyttämiseen.
Berliinistä joku kirjoitti tällä lailla:
http://jannemuhonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/14081…
Vastaus siihen, että Berliinissä elämä toimii, oli aika merkillinen.
Ihmetellä täytyy välillä, että mikä saa ihmiset etsimään vain niitä huonoja uutisia maailmalta?
Kerta kaikkiaan kielletään jopa, että joku näkee toimivaa elämää.
Elämä Helsingissä ainakin on rauhallista ja mukavaa. Ja turvallista. Ihmisiä on monen näköisiä. So what? Itsetunto kyllä kestää sen, että kaikki eivät ole samanlaisia.
Ilmoita asiaton viesti
Eikö eri lait aiheuta jo itsessään perustuslain rikkoontumista, koska kansalaiset olisivat silloin eriarvoisessa asemassa lain edessä?
Ilmoita asiaton viesti
On. Tapion ehdotus olisi äärimmäistä segregaatio/ghettoutumiskehitystä, joka käytännössä johtaisi mikrovaltioiden syntymiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Sillä välin Ruotsissa pohdiskellaan verohelpotuksia haastavissa kaupunginosissa toimiville yrityksille eli hallitus on ehdottanut Nystartszon-nimisten alueiden muodostamista, joissa mm. sotu-maksut ovat vähennyskelpoisia.
http://www.regeringen.se/sb/d/17426/a/215087
Ilmoita asiaton viesti
Jännä uutinen. Yksi ratkaisuvaihtoehto.
Ilmoita asiaton viesti
Tuohan voisi toimiakin.
Ilmoita asiaton viesti
Kysyt mitä voimme tehdä.
Ensimmäinen askel oli määritellä mitä ”kotoutuminen” oikein tarkoittaa. Milloin maahanmuuttaja on ”kotoutunut”? Kyse ei ole pelkästä kielitaidosta, vaan paljosta muustakin: työsuhteesta, koulutuksesta, suhteista kantaväestöön, yksilönvapauksien kunnioittamisesta, länsimaisten arvojen hyväksymisestä, jne. Esimerkiksi jos maahanmuuttajaperheen tytär ei saa seurustella kantasuomalaisen miehen (tai naisen!) kanssa ilman huolta turvallisuudestaan, ei perhe ole kotoutunut. Tai jos perheen poika ei saa luopua uskonnostaan, ryhtyä palvomaan Susijumalaa, omaksua uutta kulttuuria, lukea kaunokirjallisuutta ja tanssia Joutsenlampea vailla huolta turvallisuudestaan, ei perhe ole kotoutunut.
Seuraavaksi täytyisi tunnistaa ne maahanmuuttajat jälkeläisineen, joilla on vaikeuksia tämän kotoutumisen kanssa. Siis aivan yksilö- tai perhetasolla. Ja on aina pidettävä mielessä, että kotoutumiseen tarvitaan kaksi: kotouttava yhteisö ja sen tuki, mutta myös maahan muuttanut yksilö ja hänen vilpitön pyrkimyksensä kotoutua.
Ne maahanmuuttajaperheet, joilla on merkittäviä kotoutumisvaikeuksia, pitäisi hajasijoittaa. Eikä vain hajasijoittaa eri taloyhtiöihin tai kaupunginosiin, vaan ympäri Suomen, niin kaupunkeihin kuin maaseudulle. Maahanmuuttajakoulujen ja -luokkien syntyä pitää välttää siinä määrin kuin kielitaito antaa myöten. Uudelleensijoitus tarvittaessa pari vuoden välein kunnes työsuhde tai jokin muu syy antaa olettaa kotoutumisen olevan edistymässä.
Mikäli kotoutujalla ei ole hyväksyttyä peruskoulun päästötodistusta, oppivelvollisuutta jatketaan kunnes sellainen saadaan aikaiseksi. Mahdollisesti sama linja ammattikoulutuksen suhteen.
Ei minkäänlaisia erivapauksia, olipa sitten kyse tarveharkintaisista sosiaalituista, säätiöiden ja julkisyhteisöjen varojen jaosta, työhönotosta tai työsuhteen irtisanomisperusteista, työ- ja opintomenestyksen arvioimisesta, sormien läpi katsomisesta väärinkäytösepäilyissä, jne. jne.
Ulos kantasuomalaisten seuraan ja omilla kasvoilla. Kannatan pääsääntöisesti ihmisten oikeutta pukeutua haluamallaan tavalla, mutta on hyvä syy epäillä, että kasvojen peittäminen on yksi tapa jolla kulttuuri erottelee omansa muista – hieman kuin kannettava Berliinin muuri.
Tarvittaessa, ja toivottavasti tähän ei tarvitsisi mennä, on voitava todeta sekin, että kotoutumattoman maahanmuuttajan lähtömaasta on pienempi turvallisuusriski maahanmuuttajalle kuin maahanmuuttajasta kantaväestölle ja että Suomen valtion tehtävistä tärkeämpi on oman väestönsä suojeleminen kuin kehujen kerääminen muilta yhteisöiltä. Eli tiukka linja karkoituksissa.
Ilmoita asiaton viesti
Lääke olisi paljon pahempi kuin tauti. Tarkoitan siis sitä, että ehdotuksessai valtiolla olisi valta määritellä yksilöitä pakkosiirrettäviin ja muihin. Tällainen valta on ollut aina ihan erilaisilla valtioilla kuin Suomi.
Ilmoita asiaton viesti
Perheitä, ei niinkään yksilöitä. Ghettoutuminen ja hajasijoittaminen ovat tässä akselin ääripäät. Eli koska ihmiset yleensä hakeutuvat kaltaistensa seuraan ja näin lisäävät omatoimisesti segregoitumistaan, pitää tarvittaessa radikaalistikin sijoittaa perhe ympäristöön, jossa segregoituminen ei ole mahdollista vaan on pakko hakea kontaktia oman kulttuurinsa ulkopuolisiin ihmisiin.
Se on totta, että tämänkaltainen toiminta ei ole ollut tyypillistä Suomessa, mutta eipä ole hyvinvointivaltion aikana ollut sellaiseen tällaista tarvettakaan. Yhdysvalloissa ihmisten on aika ajoin pakko muuttaa työn perässä, mikä siellä lisää kansanryhmien välistä kanssakäymistä ja kotiuttamista, mutta maissa joissa verovaroin taataan asuminen haluamallaan alueella, tuollaista mekanismia ei ole ja kotoutumattomuudesta onkin muodostunut ongelma lähes kaikkialla muualla.
Ilmoita asiaton viesti
Pakollinen hajasijoittaminen on minustakin ongelmallista. Etenkin, kun ihmiset haluavat segregoitua. Jääkö sitten muuta jäljelle kuin karkoitus takaisin lähtömaahan?
Ilmoita asiaton viesti
Onhan meillä nykyisinkin ihmisiä, esimerkiksi armeijan kantahenkilökunta, jotka perheineen muuttavat vähän väliä minne valtio käskee. En sano että se olisi aina mukavaa, mutta maahanmuuttajien kohdalla vaihtoja voisivat olla: maksa itse omalla työllä asumisesi haluamallasi alueella, osoita muuten kotoutuneesi, tai miksei myös hakeutuminen muualle maailmaa.
Ilmoita asiaton viesti
Olisiko maahanmuuttajilla intti ensimmäinen duunipaikka?
11 kuukautta kotouttamista mäntymetsiköissä reippaiden luontoharrastusten kera kodikkaassa puolijoukkuetelttamajoituksessa…
Ei mahtaisi mennä läpi…
Ilmoita asiaton viesti
Jouni: ”Olisiko maahanmuuttajilla intti ensimmäinen duunipaikka”
Ei tietenkään. Mutta me kaikki teemme jonkinlaisia myönnytyksiä etuisuuksia vastaan. Skappari muuttaa työnsä perässä, mutta saa vastaavasti jossakin määrin luotettavan toimeentulon. Maahanmuuttaja joka uhkaa segregoitua joutuu muuttamaan toiselle paikkakunnalle, mutta saa sitä vastaan edelleen ilmaisen ylöspidon ja turvallisuuden, jota hänellä ei tiettävästi ollut lähtömaassaan.
Ilmoita asiaton viesti
Siinä taidetaan kajota aika tanakasti perustuslakiin.
Maailmalla on esimerkkejä maista, joissa perustuslakia on rukattu liian heppoisin perustein. Ei hyvä.
Intin työntekijät ovat jostain syystä tällaisen ”diilin” tottuneet ottamaan vastaan. Olisiko peräti laissa, siitä en osaa sanoa.
Yksityisillä ihmisillä se ei vain toimi. Jos määritelmä on maahanmuuttajia koskeva, niin kuinka monta sukupolvea taaksepäin? Jos perustuslakia peukaloidaan noin heppoisin perustein, on helppoa sorvata laki, jossa velvoitetaan vasenkätisiä sinisilmäisiä myös noudattamaan kyseistä lakia. Tai ihan ketä vain. Ei hyvä.
Mielivalta on maailmanhistoriassa nähty moneen kertaan. Se vain ei ole ihmiselle hyväksi.
Ilmoita asiaton viesti
Työsopimuksessa, ei ehkä niinkään laissa.
Ilmoita asiaton viesti
En olisi niin varma kajotaanko ehdotuksessa perustuslakiin. Lakihan pyrkii takaamaan kaikille (koskenee vain Suomen kansalaisia, mutta sivuutetaan se tässä) tietyt elämisen välttämättömyydet kuten juuri katon pään päälle. Mutta käsittääkseni missään ei sanota, että tuon katon pitäisi olla 300 m² Kaartinkaupungissa vaikka sitä kuinka haluaisi, kyllä oikeudellisesti se voi olla myös 30 m² Posiolla. Tietysti jos maahanmuuttaja tuon ensinmainitun kustantaa omilla rahoillaan, ei mikään länsimainen oikeuskäsitys voi pakottaa häntä siitä poiskaan muuttamaan, mutta tässä on siis kyse maahanmuuttajista, jotka eivät maksa tuota asumistaan omista palkkatuloistaan.
Ilmoita asiaton viesti
Perustuslakia hiotaan erityisen tarkasti sanamuotoja ja pilkun paikkoja myöden. Ihan tärkeästä syystä:
Suomen perustuslaki koskettaa meitä kaikkia suomalaisia Suomessa.
Esim: Perustuslaki 1luku 9§
Ilmoita asiaton viesti
Tuo ei edelleenkään velvoita valtiota maksamaan kenenkään asumista mistä tahansa. Tietysti jos henkilö itse maksaa asumisensa paikassa X, hän saa siellä perustuslain mukaan asua. Mutta jos henkilön mielestä valtion pitäisi maksaa hänen vuokransa paikassa X, siihen hän _ei_ saa tukea perustuslaista.
Ilmoita asiaton viesti
Ehdotatko valtion tukemaa asuntotuotantoa hajasijoitettuna?
Ilmoita asiaton viesti
Ehdotan, että maahanmuuttajia valvoja ja heidän kotoutuksestaan vastaava viranomaistaho katsoisi missäpäin maata olisi huokeita vuokra-asuntoja, rauhallisia kouluja joissa vapaita paikkoja, hyvät työllistymismahdollisuudet, pieni osuus toistaiseksi kotoutumattomia maahanmuuttajia jne., ja tarjoaisi niitä asuntoja segregoitumisvaarassa olevien maahanmuuttajaperheiden kodeiksi parin vuoden määräaikaisin vuokrasopimuksin.
Ilmoita asiaton viesti
”Ensimmäinen askel oli määritellä mitä ”kotoutuminen” oikein tarkoittaa. Milloin maahanmuuttaja on ”kotoutunut”?”
Sanoisin kotoutumisen tapahtuneen silloin kun tätätä uus-suomalaista *ituttaa kun hänen verorahoistaan elätetään eteläisiä notkujia täällä tai siellä ja kun hän äänestää PS jottei tänne oteta niitä ainakaan lisää.
Ilmoita asiaton viesti
Aika hyvin ja monipuolisesti kirjoitettu. Olen tottunut lukemaan Henri:ltä talouden analyyseja. Näin analyyttinen asiapuolen kirjoitus sopii kyllä tyyliisi, mutta yllätti minut tämä ”lipsahdus yhteiskuntatieteen” puolelle.
Maahanmuuton sinällään ei tarvitsisi olla missään ongelma. Ihmiset vain ovat ongelmia joko toisilleen, mutta toisinaan myös itselleen.
Kun katsoo maapalloa kokonaisuutena niin voitaneen olla yhtä mieltä, että ihmisiä on liikaa. Liikakansoitus sellaisenaan aiheuttaa toimeentulo-ongelmia ja siirtymistarvetta parempiin olosuhteisiin.
Kun kautta historian yksilöt, suvut, heimot, kansat ovat kilpailleet keskenään saadakseen itselleen ja jälkeläisilleen enemmän ja parempaa niin sodat ovat olleet ihmiskunnan kiusana aikojen alusta alkaen. Sotien ja vainojen seurauksena osa ihmisistä on joutunut aina hakeutumaan uusille alueille.
Maapallon pohjoiset alueet kuten Ruotsi ja Suomi ovat perinteisesti olleet enemmän periferiaa Suomi enemmän ja Ruotsi vähemmän. Ilmastollisesti olemme olleet vähemmän halutulla kylmyysalueella – luojan kiitos.
Ruotsin omaehtoinen vapaa maahanmuuttopolitiikka on aikaansaanut paljon maahanmuuttoa. Ensin teollisuuden tarpeisiin, mutta viime vuosikymmenet huomattavassa määrin humanitäärisistä syistä.
Humanitääriseen maahanmuuttoon sisältyy erityisen paljon erilaisia uskontoryhmiä kuten vaikka islam-uskoisia ja paljon pakolaisleirien asukkeja joiden taustat ovat vähemmän koulutettuja, valmiiksi vieraantuneita.
Kun maahanmuuttajien koulutustaso laskee ja tarpeellisuus yhteiskunnan tarpeista (kuten työllistäminen) laskee, niin huolimatta hyvistä ulkoisista ”kotouttamislähtökohdista” ja kotouttajien suurista lukumääristä, ei kotiutumista tapahdu. Lisäksi kotouttamisen illuusio, jossa luullaan suurella varakkaan yhteiskunnan rahapussilla kyettävän ostamaan maahanmuuton onnistuminen, ei olekaan totta.
Nyt näyttää myös kuvittelun ei-rasistisesta Ruotsista olleen harhaa ilman realismia. Asiat eivät olekaan julkikuvan mukaisesti.
Työttömyys, osattomuus yhteiskunnassa pinnan alla onkin varmaan yksi syy Ruotsin levottomuuksiin. Ongelmat ovat olleet lakaistuina maton alle. Ne vain tulivat sieltä esiin.
Onko meillä Suomessa samoin. Vastaako todellisuus luotua julkikuvaa meillä?
Oli miten oli, joudumme ottamaan ihmisiä vastaan myös Suomeen maamme rajojen ulkopuolelta enemmän kuin haluamme.
Pohdittavaa tulee piisaamaan.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä voimme tehdä? Otan ensin esimerkin siitä, mitä me teemme:
Vuonna 2009 Turussa asui 12.000 ”muunkielistä”, mutta vuonna 2013 heitä on 16.000. Tuo väestönosa on siis kasvanut noin kolmanneksella samalla, kun kaupungin väkiluku on itse asiassa pysähtynyt tai laskenut. Ghetoissa ”muunkieleisten” työttömyys on 54% (Varissuo), 47% (Lauste), 40% (Halinen) ja nämä lukemat eivät ole laskeneet.
Mielestäni juuri näin meidän ei pitäisi tehdä.
Siksi
1) Laajaa ei-työperäistä maahanmuuttoa tulisi hidastaa;
2) Jos sopeutuminen (kieli, työ, tavat) ei onnistu, tulisiko pohtia kotiinpaluun tukemista olojen rauhoituttua?
3) Työperäisen ja Suomen tarpeeseen perustuvan maahanmuuton järkevä hoito tulisi varmistaa
4) Olisiko syytä harkita ns. taloudellisen maahanmuton etuisuuksien leikkaksia, jotteivät ne toimi houkuttimena?
5) Olisko tärkeätä saada selvitetyksi kantaväestöllekin, ettei ns. elintasoshoppailu ole valtion suojeluksessa?
Asuttuani neljässä eri maassa peilaan asiaa peruskysymysten kautta:
Kieli on vain opeteltava nopeasti, itsensä ja perheensä pitää kyetä elättämään työllään, uuteen kulttuuriin ja sen lakeihin tulee jotenkin sopeutua, vaikka oma perinne ja tavat kulkevat mukana (suomalaisemigranteilla sauna jne.). Jos aikoo jäädä nämä asiat ovat sitäkin tärkeämpiä melko nopealla aikataululla.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta nyt Husbyssä käristellään tuppilihaa pallogrilleissä. Jaksaa sitten paremmin touhuta. No, ihan hyvä, että jotain yritetään, vihan laannuttamiseksi.
Nythän ongelmista lähiöissä on syytetty yhteiskuntaa, eli ghettojen segrekaatio olisikin ulkoa tulevaa stereotyyppi-syrjintää yhteiskunnassa. Ei työtä, ei koulutusta jne. valitusvirttä tarjotaan medialle -vikaa ei siis voi olla ghettojen asukkaissa, eikä segrekaatio voi olla asukkaiden kulttuurillisista ominaisuuksista lähtöisin.
Ihmettelen, miksi lähes kaikki länsimaat sitten tekevät samat virheet, yksi toisensa jälkeen niin maahanmuuton, kuin ghettojen suhteen, jos segrekaatio on niiden itsensä aiheuttamaa?
Eikö nyt olisi aika lopettaa maahanmuutto ainakin humanitäärisin perustein länsimaissa ja tutkia, onko keinoja korjata segrekaatiokehitystä, sekä selvittää sen todelliset syyt.
Ilmoita asiaton viesti
Jos julkinen puoli joutuu laskun maksamaan niin se kyllä haluaa minimoida kustannukset, ja se tietää tietynlaisten asumismuotojen ja -alueiden automaagista valintaa.
Kuten toimittaja Arne Ruth kertoo, että vaikka Tukholman keskusta näyttääkin viehättävän monikulttuurelliselta kosmopoliittiselta keskukselta niin kun väki menee iltaisin koteihinsa omille asuinalueilleen onkin tilanne tyystin toinen.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus.
Kotoutumisen voisi ehkä yksinkertaistaa koulutukseen ja työhön, jos oletetaan että kulttuurit tulevat toiseen toistensa kanssa (monikulttuuri-ideologian mukaan).
Miten saadaan kaikille koulutus ja työ? Onko se pelkkä resurssikysymys?
Ehkä tärkein kysymys: onko tulijat tähän valmiita? Jos eivät ole, se tietää ongelmia jos heti alusta alkaen.
Ilmoita asiaton viesti
Taas hyvää pohdintaa sinulta, Henri.
Onhan näitä nuorison pahan olon ilmentymiä vielä muitakin. Esimerkiksi kotibileet, jos vanhemmat eivät ole kotona. Mikäli tilaisuus on lipsahtanut myös väärälle kohderyhmälle, paikka saatetaan hyvinkin pistää lievästi päreiksi. Ja kyseessä on vain joko, että tilaisuuden isännästä/emännästä ei tykätä, tai sitten halutaan vain muuten äksöniä.
Siinä mielessä Ruotsin tapahtumat olivat vain samaa pahaa oloa hiukan suuremmassa mittakaavassa.
Miksi sitten vanhemmat eivät saaneet hommaa aisoihin? Nuoret ovat aika hyviä pimittämään suunnitelmiaan vanhemmiltaan. Usein myös ongelmaisilla nuorilla on ongelmaiset vanhemmat. Muutenkin tuossa 15 korvilla vanhempien auktoriteetti on helposti kevyttä tavaraa pari vuotta vanhemman kaverin auktoriteettiin verrattuna. Reaktiivinen toiminta on myös aina askelen jäljessä tapahtumia.
Abdirahim Husseinin blogissa kyseltiin, miksi imaamit eivät tuominneet mellakointia. Mellakoinnin yleinen tuomitseminen olisi ehkä ollut mahdollista. Mutta niin hyödyllinen kuin oman ryhmän sisältä tuleva tuomio onkin siinä tapauksessa, että syylliset ovat omasta ryhmästä, yhtä haitallista se on siinä tapauksessa, että omat ovat syyttömiä. Varsinkin nuoren on vaikea hyväksyä epäoikeudenmukaista syytöstä.
Abdirahimin kirjoituksen yksi hyvä puoli oli myös se, että se kertoi, kuinka lujaa itsetuntoa vaaditaan maahanmuuttajalta, joka kuuluu ulkonaisesti epäilyttävään ryhmään, vielä siinäkin vaiheessa, jolloin hän on jo kotoutunut ja hyväksytty. Sitä taustaa vasten ei ole vaikeaa ymmärtää, että monet haluavat segregaatiota, koska vain se tarjoaa heille edes jollain tapaa turvallisen ympäristön. Vain todella vahvat kestävät jatkuvaa ennakkoluuloa.
Joten syitä on kyllä niin sysissä kuin sepissäkin. Silloin tarvittaisiin juuri Abdirahimin tyylisiä henkilöitä, jotka pystyvät keskustelemaan molemmilla puolilla rajaa. Välittämään sekä sitä tietoa, mitä maahanmuuttajat kokevat epämukavana tai epäoikeudenmukaisena, että sitä tietoa, mitä normaali suomalainen yhteiskunta odottaa jäseniltään vastineeksi siitä, että se suo yhteiskunnan antaman turvan.
Ei mikään helppo tehtävä. Toisaalta kannattaisi yrittää keksiä jotain, ennen kuin tilanne on kehittynyt samaan kuin Tukholmassa. Eikä se, että kotimainen taloudellinen pahoinvointi lisääntyy siinä rinnalla, auta asiaa yhtään.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä olis ja jonkun ”sosiaalipiipertäjän” blogi. Luin artikkelia jonkun verran ja hän vaikuttaa erilaiselta kuin moni muu.http://yrjoperskeles.blogspot.fi/2013/05/kun-palat-eivat-loksahda.html
Ilmoita asiaton viesti
http://yrjoperskeles.blogspot.fi/2013/05/kun-palat…
Ilmoita asiaton viesti
Tuo toi kyllä niin täysin uuden näkökulman tähän aiheeseen, ettei sen käsitteleminen tässä kohtaa ole juuri mahdollista.
Kuten tuolla ylempänä ensimmäisissä kommenteissa käy ilmi, en painota liiaksi yhden henkilön mielipidettä. Tämä ei silti tarkoita, etteikö tuo kirjoittaja olisi oikeassa.
Nostin kuitenkin ruotsalaisen Abdulrakhimin näkemyksen esille, koska vastaavia näkemyksiä on tullut esille aiemminkin. Ehkä minun olisi pitänyt täyttää blogista pari metriä eri henkilöiden sitaatteihin.
Ilmoita asiaton viesti
No niin, natsas se viimein. Vielä lisäksi vois mainita ryhmän joista toinen puoliska on ulkomaalainen ja toinen suomalainen. Joskus tullu funtsittua että jos näin kävis omalle kohdalle niin haluaisin paremman puoliskan opiskelevan Suomen kieltä. Minun mielestä se olisi hyvä juttu jo hänen itsensä takia paremmin sopeutumiseen tänne ja saada ystäviäkin. Samoin itsekin vastavuoroisesti opiskelisin itsekin hänen kotimaansa kieltään.
Ilmoita asiaton viesti
Tuon puolison osalta noin on käynyt ainakin minun tuttavapiirissäni sataprosenttisesti. ’Vääränkielinen’ puoliso opettelee sen kielen, mihin ympäristöön perhe asettuu. Jos siis perhe asettuu Suomeen, niin ulkomaalainen opettelee suomen.
Ilmoita asiaton viesti
Hieman ihmettelen miksi jokainen ehdotus maahanmuuttajan integroimiseksi tyrmätään.
Yksi ehdottaa pakollista kielikoulutusta maassa oleskeluoikeuden perusteena (ei voi koskea turvapaikan saaneita), niin joku toinen on välittömästi vastustamassa koska resurssit…
Toinen vastustaa keskittämistä samoihin lähiöihin, kolmas ehdottaa ratkaisuksi hajasijoittamista. Yksi ja kaksi eivät suostu, koska vapaus sitä_ja_tätä. Ei meillä muuten vanhuksetkaan ole voineet vapaasti muuttaa kuin muutamana viime vuonna. Jos pakko ei käy, niin miten olisi porkkana yhdistettynä kuntien vastaanottovelvollisuuteen. Kenen oikeuksia silloin rikotaan?
Pitääkö näissä sosiaalisen puolen asioissa palkata insinöörit ratkomaan ongelmat. Nykyiset päättäjät ja humanistit eivät kuitenkin kohtuullisen pieniä asioita osaa fiksata kohdikseen. Eihän ratkaisujen hakeminen eroa insinöörityöstä ja koneenrakennuksesta mitenkään. Suunnitellaan hilavitkutin, kasataan se ja lopuksi myydään kone asiakkaalle. Ei ihme ettei synny integraatiota, kun tuijotetaan yksittäistä kohtaa aina kerrallaan, mutta koko paketti ei pysy läjässä. Eikä muuten näytä kukaan miettineen prosessiakaan pätkän vertaa.
Varmasti kaikki tietävät ettei syrjäytyminen ole etnisyystaustasta riippuva. Ei tunnu toimivan koulutustakuukaan. Toimimattomuuden syyt vaikuttaisi olevan samoista hallinnollisista ja päätöksenteon alkuperistä aiheutuvaa, kuin maahanmuuttajien integrointikin. Päättäjät ovat jakomieliheikkoja. Resursseja leikkaavat, kun palvelua tahtovat parantaa.
Ilmoita asiaton viesti
Sitä keskustelu yhteiskunnallisista ajatuksista on. Että testataan, että toimiiko tuo idea oikeasti? Ja onko se kallis? Onko halvempia vaihtoehtoja? Ovatko ne parempia? Ja onko siitä laajoja haittavaikutuksia sivullisille? Ja onko kerrannaisvaikutukset kalliita? Haittaako se Suomen imagoa? Haittaako se vientikauppaa? Jne.
DISCLAIMER: Pitkä teksti. Järeästi järeää asiaa.
Tämän tekstin tavoitteena on, että keskusteluissa me monet eri ihmiset puhumme samoista peruskäsitteistä samoilla sanoilla.
Harvoin on KOSKAAN kerralla valmista täydellistä mallia. Yleensä ei koskaan. Ei ole olemassa sellaista ”firmaa”, joka putkauttaa aina täydellisiä tuotteita ulos. Tai sellaista ideologiaa, joka on kaikessa oikeassa. Sellaista ei vain ole.
Siksi iterointi. Siksi testaus.
Siksi Iterointi tuottaa myös tuloksia.
Se mikä saattaa tuntua, että ”jokin idea torpattiin” ei välttämättä ole sitä. Se on juuri sitä neutraalia ja kylmän viileää keskustelua, jota tarvitaan, että bugit, virheet ja aukot ideassa löydetään ja tarvittaessa vaan korjataan.
Miten tosiaan olisi insinööritieteiden menetelmät? Tai tieteellinen menetelmä yleisesti?
Olen perehtynyt jonkin verran insinööritieteisiin ja tuotekehitykseen. Sieltä olen oppinut, että idean toimivuus käytännössä on ”The juttu”. Ja olen oppinut sen, että kannattaa olla varovainen julistamaan mitään totuutta, ennen kuin mallia on testattu useaan kertaan.
Miksi Apple testaa ja testaa ja testaa ja testaa tuotteitaan? Siksi, että Applekin on tehnyt kalliita mokia. Ihan tekniikassa (ja yhteiskunnassa myös) on asioita, jotka toimivat Ruotsissa. Vaikkapa Ruotsin laajoilla peltoaukeilla. Mutta eivät Suomen koivumetsiköissä. Oletko koskaan huomannut, miten puhelin pätkii, kun juna menee lehdessä olevan koivumetsikön halki? Moni yhteiskunnan asia toimii tasan oikein vain yhdessä kontekstissa. Esim. toimii sellaisenaan vain Italiassa. Tai Ruotsissa. Mutta ei Suomessa. Ei välttämättä toimi Suomessa lainkaan tai vaatii perinpohjaisia muutoksia, että malli sovitetaan Suomeen toimivaksi. Meillä on oma historiamme, jonka takia kulttuurimme on tällainen, kuin se on. Ja siksi jotkin asiat toimivat Suomessa. Mutta eivät taas esim. Irlannissa.
Entä yhteiskuntamallit?
Voivatko yhteiskuntakokeilut mennä pieleen? Oletkos kuullut parista kokeilusta? DDR tai Neuvostoliitto? Oliko muuten pikkuisen kallis yhteiskuntakokeilu? Kun ei sitä testattu mitenkään ensin.
Entäpä nettikeskustelu yhdellä tai parilla foorumilla?
Jos nettiin kokoaa porukan miettimään jotain ratkaisua, niin siihen kyseiseen keskusteluun tai foorumille tulee hyvin nopeasti lähinnä samalla lailla ajattelevia.Tai sellaisia, joilla on samat ennakkokäsitykset. Siinä ei sinänsä ole mitään vikaa. Paitsi confirmation bias.
Mitä haitallista siitä sitten voi muka seurata?
Kaikkihan ovat porukassa iloisesti samaa mieltä. Ei kai se nyt voi mitään haitata. Vai voiko?
=> Porukka lukittautuu pariin oletukseen, jotka perustuvat heidän omiin ennakkokäsityksiinsä.
=> Ja seurauksena liian monta hyvää ideaa ”torpataan” pois,
=> Koska ne eivät ole porukan oman maailmankäsityksen mukaisia.
Se on 100% varma, että pienen porukan käsitys maailmasta ei ole samanlainen kuin jonkin toisen pienen porukan. Ei ole olemassakaan yhtä ainoaa totuutta. Mietis vaikka Neuvostoliittoa. Ei vain ole.
No miksi keskustelu näyttää välillä menevän poteroihin?
Jos ihmettelet, miksi keskustelu ”menee poteroihin”, se johtuu osin asenteiden polarisoitumisesta. Asenteiden turha poteroituminen on vältettävissä.
Tieteellinen metodi on eräs työkalu, jolla poteroituminen on vältettävissä. Siksi tiedettä opiskellaan. Tieteellinen menetelmä tuottaa myös toimivia tuloksia. Tuottaahan se myös akateemisia teorioita. Mutta ennen kaikkea se toimii. Vähän kuin dieselmoottori, joka toimii ja toimii ja toimii vaan.
Entäpä ”gurut” tai mestarit tai asiantuntijat tai professorit?
Sellaista mestaria ei ole, joka on aina 100% oikeassa. Sellaista professoriakaan ei ole, joka olisi 100% oikeassa edes jossain hyvin kapeassa osaamisalueessaan. Sellaista ei vain ole.Kaiken lisäksi asiantuntijoihin tukeutuminen on toisinaan karkea argumentaatiovirhe. Ei aina. Siksihän asiantuntijoihin voi monesti luottaa. Mutta 100% ehdotonta totuutta ei voi kuvitella saavansa. Edes asiantuntijoilta. Tai proffalta tai mestarilta. Siksi tieteen opiskelu on tärkeää. Että tietää osaamisensa rajat. Että tietää, milloin ”kilauttaa asiantuntijalle”. Jonka ajatusta pitää vielä verrata toisen asiantuntijan käsityksiin. Mielellään eri lailla ajattelevia asiantuntijoita.
Miksi sitten testaus?
(Tai miksi kansalaiskeskustelu, joka on myös idean testausta?) Koska ei ole varmuutta tai tietoa, että toimiiko se malli. Ennen kuin asiat on käytännössä testattu riittävän monessa eri tilanteessa. Jos kännykkä toimii Argentiinassa. Se ei välttämättä toimi Ruotsin olosuhteissa. Ruotsissa erinomaisesti toimiva kännykkäjärjestelmä ei välttämättä toimi Suomessa, jossa koivumetsien koostumus on erilainen ja radioaaltojen kulku on toisenlaista. Jne. Jos tällainen kaikkitietävä mestari oletetaankaan olevan, niin yleensä virheet ovat kalliita korjata.
Siksi riskianalyysi. Siksi laaja kansalaiskeskustelu.
Että löydetään aukkokohdat (bugit) ennalta. Ennen kuin tehdään isoja ”järjestelmämuutoksia”. Kun systeemin muutokset on tehty (vaikka uusi laki yhteiskunnalle), on ”bugien” poistaminen systeemistä (yhteiskunnasta) monta kertaa kalliimpaa. Oletko koskaan nähnyt softabugia, jota ei korjattukaan, kun sofat oli jo julkaistu? Miksi sitä bugia ei ole korjattu? Koska se maksaa riihikuivaa rahaa ja paljon, kun softa on jo valmis.
Perinteinen malli:
Perustetaan komitea nimittämään työryhmä, joka pohtii asiaa.
Perinteisesti on luotettu työryhmiin ja komiteoihin. On osoittautunut, että ne vain ovat hidas malli ja tuottavat myös virheellisiä johtopäätöksiä. Eli virheitä, jotka ovat kalliita korjata. Siksi tuotekehityksessä ei juurikaan komiteoita käytetä. Ihan siitä syystä, että komitea ei tuota kuin ”keskinkertaisen oletuksen” todellisista tarpeista. 10 hengen ”viisaiden” komitea voi ihan yhtä lailla tuottaa ennakkokäsitystensä mukaisia virheitä. Tai sitten laimennettuja keskinkertaisia ja virheellisiä malleja, jotka miellyttävät vähän kaikkia. Mutta eivät oikeasti ole hyödyksi kenellekään.
On vaarallista JA kallista jos toimitaan seuraavalla tavalla: VÄLTÄ TÄTÄ.
Miksi tuo VÄLTÄ TÄTÄ – malli on vaarallinen?
Tuo VÄLTÄ TÄTÄ – malli on peräisin ajattelusta, joka johtaa itseään toteuttaviin ennusteisiin. here Jotka eivät siis välttämättä ole edes lähellekään koko totuus. Paitsi ihan sattumalta. Itsensä toteuttava ennuste saa aikaan sen, että kun valmiiksi uskoo johonkin asiaan, kuvittelee näkevänsä perusteluita, joilla se oma ENNAKKOKÄSITYS perustellaan. Se oma ennakkokäsitys saattaa vain olla alun perinkin virheellinen.
Entäpä tiede? Johtaako se pelkkään akateemiseen höpinään?
Tiedettä parjataan toisinaan. Tiede kuitenkin opettaa ajatteluun, jossa systemaattisesti eliminoidaan erilaiset virhelähteet pois. Ne omat ennakkoluulot http://fi.wikipedia.org/wiki/Ennakkoluulo tai ennakkokäsitykset ovat yksi suuri virheiden lähde. Siksi tieteellinen menetelmä. Siksi tiedettä opiskellaan. Että pystyy näkemään ”metsän puilta”. Ei tarvitse tehdä tiedettä lopun ikäänsä. Mutta tarvitsee AINAKIN osata karsia virhelähteet pois. Ajatteluahan siellä oppii. Se on selvä.
Ennakkokäsitysten taustalla on ajattelu, jota esim. tieteessä pyritään tarkoituksella välttämään. Ajattelun nimi on vahvistusharha eli confirmation bias. Joka on siis loogisen ajattelun selkeä virhe. Ja virheet haluamme eliminoida ”mallistamme” pois.
Millainen malli toimii?
Esimerkiksi tieteellinen malli. Kuulostaa kyllä ”tieteelliseltä”.
”>Tieteellinen tapa toimia tuottaa tuloksia, joista kalliit virheet on minimoitu.
Ja ei en tarkoita ”työryhmää” tai ”komiteaa” asiaan miettimään. Jonkun pitää kuitenkin asiaa miettiä riittävän monelta kannalta. Niin, että mallia rasittamassa ei ole ennakkokäsityksiä tai ennakko-oletuksia tai peräti ennakkoluuloja, jotka ohjaavat ajattelua.
Ennakkoluulot, ennakkokäsitykset ym. saattavat ohjata tai rajata vaihtoehdoista juuri ne halvimmat ja toimivimmat pois.
Jos autiomaan reunalla päätetään rakentaa junarata ”käteni osoittamaan suuntaan” miettimättä paljoa. Niin on mahdollista, että siellä reitin varrella saattaa ollakin kaupunki. Suurempi todennäköisyys kuitenkin on, että se juna porhaltaa läpi tyhjän autiomaan, eikä kaupunkia tulekaan vastaan.
Siksi tieteellinen metodi.
No jos tämä toimii, niin miksi en sitten julista valmista sataprosenttista totuutta?
Eikös se olisi hienoa? Valmis, yksi ainoa oikea ja virallinen totuus ™.
Koska sellaista ei vain ole. Katso yllä oleva teksti.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä oli paljon hyvää asiaa. Hajainaisia huomioita sieltä täältä, en edes yritä sen kummemmin jäsennellä, koska siitä tulisi loputon suo.
Testaamisesta voisi tuoda esille, jos kohta melko irvokkaalla tavalla, että segregoitumista on nyt testattu esimerkiksi Pariisissa ja Lontoossa. Kuitenkaan väestömäärä ei näytä olevan minkäänlainen merkittävä tekijä. Em. metropoleista testaustulos siirtyi Tukholmaan, ja sieltä edelleen pienempiin kaupunkeihin. Voisi päätellä, että pienemmissä kaupungeissa myös tarvittava järjestyksenpitokoneisto toimii pienemmillä resursseilla.
Työttömien ja syrjäytyneiden alueita on jo nyt Suomen kaupungeissa. Jostain syystä näissä on myös suuri osa maahanmuuttajia. Tähän on sanottu, että Suomessa heidän osaamiselleen ei ole tarvetta. Ehkä niin, ehkä ei. Sen sijaan jo vuonna 2010 toimeentulotuen saajista työssäkäyviä onkin jo yli kymmenen prosenttia. Työssäkäyvien toimeentulotukiasiakkaiden osuus on ollut lisäksi nousussa.
Neuvostoliitto 2.0 (EMU) on sekin eräänlainen testilaboratorio, jonka menestyminen ei liiemmin hyvältä näytä. Kun lisäksi vielä mainitsit riskianalyysit, niin olen huomannut, että nimenomaan niitä ei käsitellä. Euroopan komissiota myöden ”hyväksytään” vain ne tutkimukset ja julkaisut, jotka tukevat komission näkemystä. Todellakin, NL 2.0.
Kieltämisestä ihan elävä esimerkki (”vältä tätä”):
1. Päätetään, että shorttaaminen (lyhyeksimyynti) on haitallista.
2. Osoitetaan, että kurssilaskut johtuvat siitä, että shortataan. Koska laskevin kurssein saadaan shorttaamalla voittoa. Sivuutetaan kokonaan se tosiseikka, että kauppojen vastaosapuolet kokevat silloin menetyksiä, eikä niiden kannattaisi solmia tällaisia kauppoja.
3. Seuraava kurssilasku vahvistaa käsitystä.
4. Kielletään shorttaaminen.
5. Sivuutetaan ne tilastotiedot, jotka osoittavat, että shorttikieltojenkin aikana arvopapereita kyllä myydään, jos niiden omistaminen katsotaan taloudellisesti haitalliseksi. Eli, että shorttaamiskielto ei vaikuta millään muotoa. Se aiheuttaa vain kaupankäyntivolyymeiden putoamisen, ja se puolestaan altistaa vääristymille hinnanmuodostuksessa.
Nyt, kun olet osallistunut melko lailla ”ei ole ongelmia” -tyylisesti, ja minusta se pohjautuu ennakkokäsitykseen – ja kieltämättä vielä empiirisesti todistetusti väärään käsitykseen (Pariisi, Lontoo ja Tukholma ovat mielestäni osoittaneet ongelmaherkkyyttä) niin toivoisin, että tarjoat malleja miten parhaiten varmistaa, ettei ongelmia tulisi tänne Suomeen. Siis parhaiten, ei aukottomasti.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos rehellisestä ja suorasta kommentista. Sitä jaksan aina arvostaa.
Tarviipa funtsia. Ei välttämättä vastaukset löydy ihan heti. Tai kuukaudessa tai kahdessa. Mitä enemmän muuttujia, sitä ”sumeampi” saattaa juurisyy olla. Toisinaan se on ihan ilmeinen. Yleisimmin ei.
Tuo shorttausjuttu muuten saattaa hyvinkin olla noin.
Se oikea syy saattaa olla vaikkapa bottitreidaus. Tai jokin muu järjestelmän rakenteellinen bugi. Esim. jokin uusi johdannaisinstrumentti, jonka seurauksena koko systeemin riskit kasvoivat huikeasti. Onhan niitä isojakin pankkeja kaadettu derivatiivikaupoilla. (Barings ym.)
Olen varovainen ottamaan kantaa maahanmuuton asioihin. Ennen kuin olen miettinyt, että:
– Mihin oletuksiin ajatusmalli perustuu?
Esim. Oletetaanko heti, että maahanmuutto on haitallista? Mihin tämä oletus perustuu?
Tai oletetaanko, että jokin kulttuuri selittää vaikka joitain uutisia? Mihin tällainen oletus perustuu?
Jos syrjäytymistä esiintyy vaikka 0,7 prosentilla Suomalaisista. Ja maahamme muuttaneilla luku olisi vaikka 7 prosenttia. Niin johtuuko se maahanmuutosta sinänsä vai siitä, että maahamme muuttaneet eivät jostain syystä ole saaneet työtä samassa määrin, kuin suomalaiset? Mistä se taas johtuu? Tällaisella kysymysten ketjulla löytyy mahdollisesti jokin juurisyy. Joka ei välttämättä selitä kuin osan.
Oletetaanko, että uskonto selittää jotain uutisissa näkyneitä asioita? Perustuuko se joihinkin ristiriitaisiin lainauksiin joistain pyhistä kirjoituksista, joiden tulkinnasta uskonnon asiantuntijatkaan eivät ole yhtä mieltä? Eli jotka eivät kosketa lähellekään kaikkia kyseisen uskonnon edustajia.
Monesti se juurisyy on kuitenkin jotain muuta. Esim: Jos vaikka Koptikristitty tai tietyn laidan Baha’i-uskoa tunnustava on tullut sotaa käyneestä maasta. Ja hän on koulutettu. Ja hän saa työtä. Ja hän on kotimaassaan kokenut kovia. Hänen lapsensa alkavatkin yllättäen oireilla. Kymmenien vuosien jälkeen. Tai lapsenlapsensa. Nykykäsityksen mukaan sotatraumat periytyvät.
Sitä on tapahtunut suomalaisillekin. Tästä on olemassa asiantuntijoiden perusteltuja käsityksiä. Ja vaikutukset tulevat kymmenien vuosien viiveellä. Esim. alccohoolin käyttö Suomessa ei välttämättä olekaan geneettistä. Sotaa käyvällä sukupolvellahan oli noin yksi lääke joka vaivaan, sodasta peräisin olevaan kovaan ahdistukseen myös: 013 kosamiitti (Nykyinen mallinumero 0132). Kun ei ollut mitään muuta. Ja ne kosamiitti-terapian joka viikkoiset mallit siirtyivät lapsille jne.
Silloinhan se uskonto tai geenit eivät olleetkaan se selitys. Tai se syy.
Siksi olen tarkka sen suhteen, että en lukitse mitään oletusta. Ennen kuin on selkeää evidenssiä, että se on se oikea juurisyy. Aspiriinia voi teipata käsivarteen, jos käsivartta jomottaa. Vaan jos syy on haava tai tenniskyynärpää, niin ei se käsivarteen teipattu aspiriini auta. Ei se nyt paljoa välttämättä haittaakaan, mutta ei se kyllä autakaan. Jos teippaa koko tuubin kerralla käsivarteen, saattaa se jo vähän haitatakin. 😉
Joskus käy vielä niin, että luultiin, että löydettiin juurisyy. Ja myöhemmin tulee selkeää näyttöä, että se juurisyy olikin jotain muuta. Voi olla että tuo shorttaus-case osoittautuu sellaiseksi. Vaikea sanoa varmuudella. Muuttujia on vain niin valtava määrä.
Ilmoita asiaton viesti
” Esim. alccohoolin käyttö Suomessa ei välttämättä olekaan geneettistä.”
Törmäsin käsitteeseen historiallinen trauma, joka aiheuttaa ihmisyhteisöissä mm. alkoholismia. Se, ettei se ole pelkästään geneettistä, ei toki tarkoita, että se ei ole lainkaan geneettistä.
Ilmoita asiaton viesti
Toisinaan – ei välttämättä kuitenkaan ihan aina – kun suhteellisen hyvin toimivaa kokonaisuutta muutetaan, ja tulokset ovat huonompia niin kannattaa vakavasti harkita palata siihen jo toimivaksi koettuun systeemiin.
Kuten alkuun ilmoitin, niin tämä on ollut minulle eräänlainen oppimatka, mutta haen silti helposti toteutettavia ja huokeita ratkaisuja. Huokeutta ei ole se, että meillä on varsinainen maahanmuuttoteollisuus valjastettu tähän julkisin varoin. Jos tämä olisi kannattavaa bisnestä niin yksityiset yritykset olisivat jo vallanneet alan ilman senttiäkään määrärahoja.
Ehkei tässä kohtaa kannata ruveta setvimään ”johdannaiskauppojen” ongelmallisuutta, etenkään kun ministeritasolla on hurahdettu näihin, vaikka piti tehdä jotain aivan muuta. Mutta tällä saralla opintoni ovat hieman pidemmällä, ja vaikka tämä ei ole suoraan tuotonvaihtosopimusta niin johdannaisten kryptisyys voi pudottaa monta tavallista seuraajaa pois kärryiltä. Näille on helpompaa todeta, että vakuusasiat ovat kunnossa. Jokainen voi itse testata vaikka tästä, että mitenkä helppo maailma johdannaiset ovat.
Punainen lanka tässä mellakointijutussa on se, että molemmat osapuolet sanovat ongelmien olevan mahdollisia. Ja hakiessani mutkattomia ratkaisuja näkisin, että voitaisiin palata vanhaan toimivaksi osoittautuneeseen käytäntöön, kunnes paremmin hiottuja ratkaisumalleja olisi tarjolla (eli se juurisyy hoksataan). Ja kun haen huokeita ratkaisuja niin katson hieman kieroon tätä maahanmuuttoteollisuuden osuutta. Se on kallis. Liian kallis.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta kaikki valmiissa viitekehyksessä. Tässä mallissahan on jo päätetty, esimerkiksi, että ”Imago on tärkeä” tai että ”Hinta on tärkeä” jne.
Olen taipuvainen uskomaan sen, ettei ongelmaa ratkaista sillä ajattelulla, millä se luotiin, vaan seurauksena on purkkaa. Toisin sanoen ongelmia siirretään eteenpäin tai piilotetaan maton alle, kun ei voida tinkiä ”Imagosta” tai ”hinnasta”. Mainitsemasi Applekin on tullut siihen pisteeseen, että se alkaa kaikkien muiden mammuttilafkojen tapaan testata tuotteitaan loppukäyttäjillä.
Työkoneekseni valitsin uusimman Macbookin. Hirmuinen rauta, järjettömän tarkka näyttö, mutta johtuen juuri siitä, kun lyö toisen näytön kiinni, alkaa lagaus. Pienen käytön jälkeen alat nopeasti huomata, miten rakastunut se on omiin käyttöliittymällisiin käytäntöihinsä, vaikka ne haitaisivat käytettävyyttä.
Tai Windows 8. Koska elämme tablettien aikakautta, pakotamme tablet-käyttöliittymän pöytäkoneeseen. Terve.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvin funtsittu. Määrittely on erinomaisen tärkeää.
Juu ja kyllä Applekin on vain yksi firma. Sitten tuli Samsung. Sitten tulee XYZ… Kehitys kehittyy.
Eli ihan valonnopeudella asiat eivät tapahdu. Samalla: Korjaaminen jälkeen päin vie pidempään ja on kalliimpaa.
Siksi kannattaa suunnitella etukäteen.
Yksi lähtökohta on miettiä, että mitä tavoitellaan.
Kun tavoite on kirkas (tavallisen ihmisen hyvä elämä) , ovat halutut seuraukset paljon helpompi saavuttaa (ihmisten koettu onnellisuus, vakaa ja rauhallinen yhteiskunta, kansanterveys jne.).
Epäselvät tavoitteet = sumeat tai epäselvät lopputulokset.
Mitä kirkkaammat ja selkeämmät tavoitteet, sitä helpompi tavoitteet on saavuttaa.
Ilmoita asiaton viesti
”Kun tavoite on kirkas (tavallisen ihmisen hyvä elämä) , ovat halutut seuraukset paljon helpompi saavuttaa (ihmisten koettu onnellisuus, vakaa ja rauhallinen yhteiskunta, kansanterveys jne.).”
Jälleen olemme alisteisia ideologisille/uskonnonllisille tulkinnoille (”tavallinen ihminen”, ”hyvä elämä”). Vakaassa ja rauhallisessa yhteiskunnassa on onnettomia ihmisiä. Itse asiassa ihmisiä, jotka ovat täysin lamaantuneita ja kyvyttömiä toimimaan siinä. Kaikkea ei voi saada. Maksimointi on mahdotonta, sillä epätarkkuusperiaate pätee (kun nopeus kasvaa, tarkkuus vähenee). Entä jos päädymme lopputulokseen, että vakaus ja rauha on kansanterveydellisesti huono asia? Tai, että hyvinvointivaltiossa materian kautta ja keskellä koettu onnellisuus ei ole ratkaisevasti suurempaa kuin jos eläisimme vaikkapa turvekammeissa pääprioriteettinamme selvitä talven yli hengissä.
Joudumme lopulta valitsemaan ja suurin harhamme taitaa olla se, ettei meidän tarvitse, koska voimme käyttää purkkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Arvovalintoja on tietenkin tehtävänä monessa kohtaa. Joskus päättäjiltä tarvitaan johtajuutta. Eli esim. rohkeus tehdä päätös, vaikka ihan kaikki seuraukset eivät ole tiedossa. Ja myös sitä viisautta, että voi tarvittaessa korjata virheellistä päätöstä. Tai jos faktat niin osoittavat, tehdä kokonaan uusi päätös, jolla aiempi virheellinen päätös kumoutuu. Monesti hötkyily ei vain ole hyväksi. Suorat ja välilliset seuraukset näkyvät toisinaan useiden vuosien viiveellä, kun yhteiskunnasta on kyse.
Yksi luultavimmista ”raunaehdoista” on se, että ihmisten valinnanvapaus voi olla hyvinkin tärkeä asia.
Esim: Millaisilla poliittisilla päätöksillä takaamme sen, että sosiaalinenkin liikkuvuus on taattu?
Oletan tässä, että U.S.A:n kehityksen nopeus oli verrannollinen siihen, kuinka paljon mahdollisuuksia ihmisillä oli ”saavuttaa” yhteiskunnassa. Luokkayhteiskunnissa on huonona puolena ollut ”sosiaalisen mobiliteetin” puute. Joka johtaa juurikin luokkiin. Jotka eivät vaihda ajatuksia keskenään. JOiden seurauksena yhteiskunnan kehitys hidastuu. Kehitys kehittyy siitä ”kipinöinnistä”, joka on seurauksena erilaisten ihmisten kanssakäymisestä. Väittävät, että se lisää innovaatioitakin.
Yleisesti luonto taitaa ohjata kohden kasvua, kehitystä ja laajentumista. Ei välttämättä ikuista talouskasvua tai ei välttämättä asuinpinta-alan jatkuvaa lisääntymistä. Mikä sitten kehittyy digitaalisessa maailmassa?
Huonoin vaihtoehto taitaa olla, jos päättäjät jäisivät vain makoilemaan. Ilman että mitään päätöksiä tehdään.
Vaikka sitten laakereilleen tai pelosta jäykkinä, että mitään virheitä ei saisi tehdä.
Usein huono päätös on parempi, kuin ei päätöstä lainkaan. Ja kuten tämän blogin teksteistä ilmenee, löytyy kyllä menetelmiä, kuinka tehdä niitä parempia päätöksiä. Päättäjien kannattanee ainakin tehdä päätös, että alkaa suunnata kohden parempia päätöksiä. Eikö vain?
Ilmoita asiaton viesti
tupla