Koottu IMF-aiheinen tietopaketti suomalaisille

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on saanut suitsutusta osaamisestaan ja kokemuksestaan valtioneuvostoamme myöden. Onkin syytä tuoda muutama oleellisen tärkeä kohta IMF:n suhtautumisesta eurokriisin hoitoon. Tulkintoja voi tehdä myös ilman sarvia ja hampaita, mutta tosiasiat niiden taustalla eivät muutu miksikään. Siksi katson tämän koosteen olevan hyvä paketti niin tavalliselle suomalaiselle kuin vaikkapa vähemmän asiaan perehtyneelle kansanedustajalle. Ensimmäinen ryhmä puntaroi kuitenkin aina kelle äänensä antaa, ja jälkimmäisen ryhmän jäsenet koittavat löytää oikeanvärisen napin suuren salin äänestyksissä.

Jotta allekirjoittanutta voidaan syyttää entistä enemmän jälkiviisastelusta niin tähän koosteeseen on valittu muutamia muitakin allekirjoittaneen näkemyksiä.

Suhteellisen uunituoreessa IMF:n raportissa pohditaan valtioiden velkasaneerauksia ja sitä, millaisen kannan IMF näihin ottaa. Tämä on oleellista täydennystä allekirjoittaneen veikkaukseksi tämän vuoden ”hittituotteeksi” yltävälle fiskaalikertoimelle.

Noin kolme vuotta sitten, kun serpentiinit, tippaleivät, työläismarssit, ylioppilaslakit ja ilmapallot kuuluivat vielä suomalaisten lähimuistikuviin teki IMF 9.5.2010 mielenkiintoisia muutoksia niihin käytäntöihin, joilla se voi myöntää taloudellista tukea taloudellisesta ahdingosta kärsiville maille. Tämä muutos oli tarkkaan harkittu, ja sen ensimmäistä toteuttamistakin tarvitsi odottaa vasta niinkin myöhään kuin 9.5.2010. Kreikan 1. lainaohjelma pääsi tositoimiin.

Tämä lainaohjelma osoittautui varsinaiseksi ”menestystarinaksi”. Harvoin on niin tarkasti osattu arvioida velkakestävyyttä pieleen kuin mitä Kreikan kohdalla kävi. Tuossa IMF:n uudehkossa raportissa myönnetään aivan suoraan, että velkakestävyysarviointi suoritettiin silmät kiinni, koska ne rikkaat (Ranska, Saksa) eurooppalaiset valtiot tajusivat niiden pankeilla olevan suuri Kreikkariski (toisin kuin Suomella) ja se olisi ollut poliittisesti ikävää puuhaa ruveta siivoamaan pankkisotkua. Piti saada hyväuskoisia höynäytettäviä mukaan:

”Official creditors have sometimes contributed to delays out of concern
that a restructuring would reduce incentives for the debtor country to
adjust, force banks located in official lenders’ countries to recognize
losses, and trigger market turmoil affecting similarly-situated
countries.”

Velkasaneerauksia ei siis tehty, vaan esitettiin kaiken olevan hyvin. IMF kertoo raportissaan, ettei velkakestävyysarviot olleet tältä planeetalta. Ja tämä on oleellinen muutos niihin sääntöihin, jotka muutettiin 9.5.2010: niiden ei tarvinnutkaan enää olla.

IMF on osoittanut toki halukkuutensa irroittautua koko europrojektista. IMF:n viesti on Euroopalle ollut: lisää yhteisvastuuta. Tämä ei ole kelvannut Suomelle. Tuntuukin siltä, että Suomen valtioneuvosto on suorastaan halukas tuhoamaan yhteisvaluutan niskuroinnillaan. En tiedä mistä tällainen vastaanhangoittelu johtuu. Ilman muuta on selvää, että niin Vasemmistoliitto kuin SDP ovat hurraahuudoin talikoimassa suomalaisten verovelvollisten rahaa länsieurooppalaisille riistäjäkapitalistipankkiireille, ja Kokoomukselle on kunnia-asia päästä subventoimaan suunnitelmatalouden mukaisesti tukemalla ulkomaisia yksityisiä rahoitusalan yrityksiä, jotta kotimaassa toimivilla saman toimialan yrityksillä olisi mahdollisimman suuri kilpailuhaitta niskassaan. Vähän lisää pankkiveroa niin kyllä se siitä.

Näin ollaan ainakin tähän asti toimittu, eikä yhdenkään em. puolueen puheenjohtajan mukaan tässä ole mitään ihmeellistä. Päivänselvää käytäntöä.

IMF:n ja europäättäjien erimielisyydet ovat mielestäni näkyneet jo jonkun aikaa, ja olen arvellut, että tällä menolla IMF jättää tämän europrojektin kokonaan euromaiden kannettavaksi. IMF tuossa raportissaan onkin ottamassa samaa linjaa kuin mitä eräs puolue Suomessa: velkajärjestelyt ensin, sitten vasta katsotaan niitä tukitoimia.