Brittilaki on Suomelle hyväksi
Suomen ja kreikkalaispankkien välillä, sekä täsmäytystiliä hoitavan asiamiehen välillä tehdyt sopimukset noudattavat ”Englannin lakia”. Tästä on näkynyt muutamia ihmetyksiä. Itse asiassa nuo brittilait ovat yhtä kuin ”kansainväliset lait” tällä raha-asiain saralla. Se on Suomelle hyväksi. Miettikääpä tilannetta, jossa siellä lukisi, että sopimuksissa noudatetaan ”Helleenien tasavallan lakeja.” Toisin sanoen, sopimustekstit olisivat täysin riippuvaisia siitä, miten Kreikan parlamentti haluaisi ne muovata.
Tästä esimerkkinä Kreikan velkasaneeraus, jossa Kreikan lakien alla olevat velkakirjat muutettiin taannehtivasti sisältämään yhteistoimintalauseke, jolla voidaan pakottaa kaikki Kreikan lakien alla olevat velkakirjat noudattamaan sopimuksen muutoksia. Tuossa tapauksessa sitä käytettiin niin, että velkojille pakotettiin lainapääoman leikkaukset.
Englannin laki on mitä suurimmassa määrin tapaoikeutta. Englannissa oikeustapausten suhde oikeuskäytäntöön liimataan Stare Decisis -periaatteella eli samankaltaiset tilanteet johtavat samanlaiseen päätökseen. Normia antavat viralliset ammatilliset elimet kuten hyvän kirjanpitotavan GAAPin Accounting Standards board. Muissa brittiläiseen traditioon nojaavissa maissa tuo elin voi olla myös yksityinen, tilintarkastusyhteisöjen yhteinen toimielin.
Olennaista on myös missä tuomioistuimessa Englannin lakia luetaan. Tässä oikeusjärjestyksestä suomeksi:
http://ec.europa.eu/civiljustice/legal_order/legal…
Ilmoita asiaton viesti
Myllyniemi on täysin oikeassa todetessaan ”itse asiassa nuo brittilait ovat yhtä kuin ”kansainväliset lait” tällä raha-asiain saralla”.
Sen sijaan sillä, missä Englannin tuomioistuimessa asian käsittely alkaa – toisin kuin Hämäläinen väittää – ei ole merkitystä. Ennemmin tai myöhemmin asia päätyy Korkeimpaan Oikeuteen (High Court of Justice of England).
Brittiläinen oikeuskäsittelyn taso on laajalti tunnustettu, kuten monet täysin ei-brittiläiset casetkin osoittavat. Viimeisin suurellekin yleisölle tutuksi tullut lienee venäläisten oligarkkien, Roman Abramovitchin ja (nyt jo edesmenneen) Boris Berezovskyn miljardi-kiista, joka vuosien käsittelyn jälkeen päättyi viime vuonna High Court’ssa Berezovskyn tappioon.
Kannattaa kuitenkin huomata, että esim. Argentiinan vuosikymmenen takaisesta vararikosta käydään tällä hetkellä oikeutta (ns. pari passu saga) New Yorkin paikallisoikeudesta, vaikka Argentiina ei oikeastaan edes tunnusta USAn lain oikeutta edes käsitellä koko asiaa, saati sitten että sen pitäisi kunnioittaa mahdollisia oikeuden päätöksiä.
Ilmoita asiaton viesti
En minä Lehtinen mitään väittänyt. Helsingin kauppakorkeakoulussa minua opetti prof. P. J. Muukkonen, kokenut välimiesoikeustuomari. Hän kertoi, että paitsi että kansainvälisessä siviilioikeudessa voidaan valita jonkun maan laki, myös tuomioistuimesta voidaan sopia. Eli voidaan sopia noudatettavan Englannin ja Walesin lainsäädäntöä, mutta tuomioistuin on Saksan Hampurissa.
Ilmoita asiaton viesti
”Olennaista on myös missä tuomioistuimessa Englannin lakia luetaan.”
Kyllähän tuo väite on…
Haluaisinpa nähdä sen saksalaisen oikeusistuimen, joka suostuisi ottamaan jutun käsiteltäväkseen sillä edellytyksellä, että sen tulisi tulkita ja antaa päätöksensä Englannin lainsäädännön pohjalta. Puhumattakaan oikeusistuimen valtuuksista antaa lainvoimainen päätös.
Joko Ms. Hämäläinen on ymmärtänyt väärin tai sitten prof. Muukkonen on sotkenut välimiesmenettelyn ja virallisen oikeuskäsittelyn.
Kyllä se on niin, että kunkin maan oikeusistuin tekee päätöksensä oman maan lain pohjalta.
Välimiesmenettely eli arbitraatio on sitten aivan toinen asia, eikä kuulu tähän tapaukseen.
Ilmoita asiaton viesti
Itse sotket asioita. Ensinnäkään kaikissa maissa ei ole eriytettyä hallinto-oikeusreittiä. Toiseksi tämän sopimuksen tulkinta ei ole hallinto-oikeudellinen asia vaan sopimusoikeudellinen. Kysymyksessä ei ole valtiosopimus vaan valtion tekemä yksityisoikeudellinen sopimus. Välimiesmenettely on hyvin yleinen yksityisoikeudellisten riitojen ratkaisukeino.
Muukkonen totesi mieleenjäävästi, että kansainvälinen oikeus on enemmän idealismia kuin oikeustiedettä. Realismia edustaa kansainvälinen politiikka, jota taas viime kädessä takaavat asevoimat.
Saksalainen tuomioistuin voi ratkaista riidan Englannin lakien mukaan. Se voidaan hoitaa myös välimiesmenettelyssä, mikäli Saksan oikeusprosessia säätelevät lait sen sallivat.
Ilmoita asiaton viesti
”Kansainvälinen oikeus on enemmän idealismia kuin oikeustiedettä. Realismia edustaa kansainvälinen politiikka, jota taas viime kädessä takaavat asevoimat” Nasevasti sanottu ja olen aivan samaa mieltä.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikuttaa siltä, että Hämäläisellä tyypilliseen kauppislaisen tapaan on oikeustieteen opinnot jääneet siihen pakolliseen peruskurssiin, joka sekin keskittyy ’pacta sunt servanda’ käsitteen ympärille. Vähän samalla tavalla kuin oikislaisten ymmärrys talouselämästä on useinmiten sen yhden pakollisen kansiksen kurssin varassa.
Tämä alkaa mennä jo jankkaamisen puolelle…
Hämäläinen sotkee sujuvasti hallinto-oikeuden, sopimusoikeuden, yksityisoikeuden ja välimiesmenettelyn.
Kun pointti on se, että kysymyksessä on s i v i i l i o i k e u d e n piiriin kuuluva sopimusoikeudellinen kysymys.
Välimiesmenettely ei ole tyypillinen tämäntapaisessa (mahdollisessa) r i i t a-asiassa, koska sopija-osapuolet alistavat päätöksen välimiestuomarin tulkittavaksi. Hänen tulkintansa saattaa hyvinkin poiketa vallitsevasta oikeuskäytännöstä, eikä osapuolilla myöskään ole samaa mahdollisuutta (kuin oikeusistuinkäsittelyssä) hyödyntää lakiasiantoimistojen asiantuntemusta asian käsittelyssä.
Viimeiseksi – lopeta jo tuo inttäminen. Yksikään saksalainen tuomioistuin ei tee yhtään päätöstä perustuen Englannin lakiin. Sen paremmin kuin suomalainen tuomioistuin perustaisi päätöksensä Yhdydvaltojen lakiin.
Ilmoita asiaton viesti
Varmaankin oikeustieteen oppia olen saanut siviilioikeuden peruskurssin yli. Mutta siirrytään pois ad-hominemista. Osaatko professori Suvituuli kertoa, mitä tässä linkissä kerrotaan?
http://www.iuscomp.org/gla/literature/foreignlaw.htm
Ja siviilioikeusprosessina minä olen tätä pitänyt.
Ilmoita asiaton viesti
”In the end, parties can therefore bind the court in its reading of foreign law no more than in its interpretation of German law.”
…sekä…
” The general rule has been aptly described by Goldschmidt: courts are architects in the application of their own law, and photographers in the application of foreign law.”
***
I rest my case.
Ilmoita asiaton viesti