Euro-ovet sulkeutuvat yksi kerrallaan

Euroopalle on tarjottu moninaisia ratkaisuvaihtoehtoja talouskriisinsä selättämiseksi. Ensin päätettiin päästää holtittomasti luotottaneet ulkomaiset pankkiirit pinteestä turvaamalla heidän kriisimaiden saatavat euromaiden omalla riskillä. Vastavuoroisesti haluttiin kriisimaiden pistävän taloutensa vaateriin. Lisäksi ruvettiin ennaltaehkäisemään ylivelkaantumista muuallakin ja päädyttiin talouskuriin. Toiseksi vaihtoehdoksi on tarjottu elvytystä. Sitten setelirahoitusta. Ikävä kyllä mistään näistä ei taida olla euromaiden avuksi. Ovet sulkeutuvat yksi toisensa perään.

Tukipakettipolitiikka on aiheuttanut selkeää kyllästymistä niin maksaja- kuin kriisimaissa. Maksajamaissa turhautuminen kriisin pitkittyessä kasvaa ja kriisimaita nyppii ankaran talouskuriohjelmien pakkosyöttö. Tukipakettilinja on myös kasvattanut huomattavasti kaikkien euromaiden velkaisuutta ja talouskuri on pitänyt huolen siitä, että kriisimaat ovat ajautuneet deflatoriseen lamaan. Se puolestaan on aiheuttanut tukitoimien vesittymisen: työttömyyden lisääntyessä veropohja on kaventunut, mutta sosiaaliturvamenot ovat kasvaneet. Vajeita ei olla saatu kuntoon.

Tästä johtuen, aivan aiheellisesti, on vaadittu talouskuriohjelmasta luopumista. Tänään todennäköisesti kolme suurehkoa euromaata saavat huojennuksia kunnianhimoisille vyönkiristelytavoitteilleen, koska vaarana on ennen kaikkea taloudellisen kriisin seuralaiseksi muodostuva sosiaalinen kriisi. Osittain se on jo muodostunut.

Talouskuriohjelmista luopuminen ei sekään helpota vajeiden kuromista umpeen. Vajeet kumuloituvat velkamittareihin, eikä ylivelkaantuneisuus helpota sitäkään kautta. Loputtomiin ei velkojien uskokaan riitä. Tästä on merkkejä ilmoilla aivan muualla kuin Euroopassa, nimittäin Japanissa.

Japani ilmoitti huhtikuun alussa mittavasta rahapolitiikan muutoksesta, jossa Japanin keskuspankilla on merkittävä rooli tehdä mittavia velkakirjaostoja. Samanlaisia kuin mitä EKP:n pääjohtaja Mario Draghi lupaili viime heinäkuussa. Japanin kokeellinen rahapolitiikka näkyy Euroopassa toistaiseksi vain EKP:n vakuuskäytäntöjen muuttumisella. EKP hyväksyy vakuuksiksi melko lailla arveluttavia papereita. Arveluttavia ne ovat sikäli, ettei näitä kaikkia papereita ole päästetty markkinoille antamaan markkinoiden omaa arviota niiden todellisesta arvosta. Toisin sanoen, markkinataloudelle on viitattu kintaalla melko lailla suoraan. EKP:n holvissa makaava arvopaperipino voi olla hyvinkin erittäin epärealistisella arvostuksella keskuspankin kirjanpidossa.

Huhtikuun alussa Japanin 10-vuotisten velkakirjojen korkotaso liikkui vähän päälle puolessa prosentissa. Massiivisten ohjelmien käynnistyttyä Japanin osakemarkkinat ovat raketoineet huimasti. Kuitenkin noin viikko sitten alkoi moottori yskiä. Japanin seurattu osakeindeksi Nikkei 225 tuli alas yli 7% yhdessä vuorokaudessa ja Japanin velkakirjojen arvokin suli. Korkotaso em. 10-vuotisilla käväisi yhdessä prosentissa.

Japanin velka on suurelta osin ostettuna Japanin keskuspankin kuin myös japanilaisten pankkien ja vakuutusyhtiöiden taholta. Velkakirjojen arvon ripeä lasku aiheuttikin huolta näiden yritysten kirjanpidosta. Japanin keskuspankki ilmoitti, että vakavaraisuutta mittaava CT1 (Core Tier 1) voi leikkaantua jopa viidenneksellä. Tämä laukaisi huolen pankkien tilasta ja niinpä pankkiosakkeet antoivat suunnan osakemarkkinoille: se oli raju pudotus.

Katsotaanpa yhtäläisyyksiä Japanin ja euroalueen välillä. Japanin velka on pääosin siis omien pankkien ylläpitämää. Sama tilanne on euroalueen kriisimailla, joissa etenkin ”menestystarinaksi” luonnehditun LTRO:n yhteydessä liikepankit tehtailivat näitä arveluttavia velkakirjoja, panttasivat ne EKP:lle (ja muodostaen siten EKP:n taseeseen kyseenalaista tavaraa) ja ostivat sitten saamillaan panttirahoilla maittensa velkakirjoja melko kalliiseen hintaan (korkotaso putosi, eli velkakirjoilla oli korkeampi hinta).

Yhtä lailla japanilais- kuin europankitkin ovat hyvin haavoittuvaisia näiden velkakirjojen arvostustasolle. EKP on määritellyt euromaiden velkakirjat riskittömiksi, eli ne ovat täydessä hinnassaan kirjanpidossa. Markkinahinta voi olla jotain aivan muuta. Tämä luo suuret riskit varsinaiseen velkakirjojen paniikkimyyntiin. Nimittäin se, joka ensimmäisenä myy, kärsii vähiten tappioita.

Kolmantena yhdistävänä tekijänä on tietysti hulppeat velkamäärät. Ja neljäntenä vielä se, että Draghi on lupautunut tekemään tismalleen samanlaiset kevätjuhlaliikkeet (OMT) kuin virkaveljensä Haruhiko Kuroda parhaillaan Japanissa tekee.

Yksi poikkeavuus toki löytyy: Japanin talouskasvu on näillä näppäimillä erilainen kuin euroalueella. Tämä ero ei toki ole euroalueen hyväksi, vaan tismalleen toisin päin. Euroalueen kriisin kannalta keskeiset ovet tuntuvatkin sulkeutuvan nokan edessä yksi kerrallaan.

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu