Pirun auttava käsi
Perussuomalaisten monta kertaa esilletuoma ehdotus kehitysmäärärahojen jäädyttämisestä tai suoranaisesta leikkaamisesta on useimmiten torjuttu julmana ja epähumaanina ajatuksena. Esitetään sentimentaalisesti, miten miljoonat ihmiset tulisivat kärsimään kehitysmaissa. Tutkimuslaitos VOX pohtii analyysissään, miten tuet ja konfliktien jatkumiset korreloivat keskenään. Toivotan oikein hyviä lukuhetkiä ja odotan mielenkiinnolla tuosta syntyvää keskustelua.
0
conclusions :
Taken together, these findings suggest a focus on what we know the aid community can do well: work closely with communities to target small-scale, modest improvements that can be implemented in tough places. If accompanied by a gradual improvement in the quality of governance (through enhanced representation, improved transparency, increased tax collection, service provision, and reduced corruption) current aid recipients can aspire to a long-run improvement in both security and prosperity. Aid programmes should heed the historical record and be careful to enhance rather than undermine those processes.
Sinänsähän tuokaan kirjoitus ei totea kehitysapua turhuudeksi kaikkineen, kehitysyhteistyön koordinoinnissa sen sijaan on aina parantamisen varaa.
Sitä paitsi kehittyvien valtioiden demokraattisen päätöksenteon mahdollistavaan vakauteen menee väistämättä sukupolvien ylittävä aika, eli vuosikymmeniä. Nykyisen Suomen hallituksen toimilla ongelmia ei ratkaista globaalisti.
Mikä on silmiinpistävä yhtäläisyys kriisialueille, niin se löytyy täältä :
http://en.wikipedia.org/wiki/Culture_of_honor_(Southern_United_States)
Tribalismeissa kunniakulttuurin piirteet ovat määrääviä – Yhdysvaltain eteläisissä osavaltioissa havaittu kulttuuripiirre esiintyy selkeänä monissa heimojen hallinnointiin perustuvasssa valtiossa, joista puuttuu yhtäläinen oikeusjärjestelmä ja laajaan osallisuuten perustuva päätöksentekomahdollisuus.
Ilmoita asiaton viesti
Miksei toimintatapoja olla sitten korjattu?
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kysymys.
Vastaan, kunhan löydän yksityiskohtaisempaa tietoa kehitysyhteistyön kokonaismääristä ja yhteistyötahoista. Veikkaisin, että pakettia ei ole johdettu keskitetysti, vaan rahoitusta on jaettu hanke kerrallaan muotoseikat täyttäville projekteille.
Ilmoita asiaton viesti
Koska monille maille ”kehitysapu” on kansainvälisen valtapolitiikan sekä oman yrityssektorin intressien tukimuoto.
Ilmoita asiaton viesti
Tämähän ei tietenkään koske Suomea – tämä maa ei tee ulkopolitiikkaa edes omilla rahoillaan. Tai tue yrityssektoriaan. Lähinnä kiinnostaa poliittinen valta, kivat virat ja korruptiossa riittävän kaukana, mutta sopivasti mukana oleminen.
Ilmoita asiaton viesti
Pessimismiä ( :)) huokuvan blogikirjoituksen vastapainoksi tarjoan linkin onnistuneisiin kehitysyhteistyöprojekteihin :
http://www.kankkulankaivolla.fi/
Ilmoita asiaton viesti
Otetaan huumorilla. Tässä yhteydessä halusin vain tuoda esille sen, ettei kehitysyhteistyö ole aina ihan sitä mitä mielikuvat kertovat. Tuossa muuten tuli mieleen Kankkulan kaivosta, että tietääkseni Nepalissa ei ole ollut mitään konfliktia?
VOX:n tutkimushan pyrki nimenomaan taustoittamaan ne kohteet, joissa tilanne on valitettavasti toisenlainen.
Sitten mieleen tuli nämä sinänsä erittäin hyvien saavutusten kustannukset. Aiemman kirjoitukseeni heiteltiin ehdotuksia, että meilläkin pistettäisiin infra kuntoon.
Kenties joku helsinkiläinen valtuutettu osaa kertoa suorilta meille kaikille, paljonko se vesivahinko Helsingin rautatieaseman metrotunnellissa maksoi ja mitä se olisi todennäköisesti maksanut, jos peruskorjaus oltaisiin tehty ennalta?
Ilmoita asiaton viesti
UM voisi mielestäni tarkentaa piirtämäänsä kiiltokuvaa selostamalla
– Miten kaivonporaus on pitkällä tähtäyksellä vaikuttanut pohjavesivarantoihin?
– Mikä järki on viedä kehittyviin maihin saniteettitekniikkaa, josta jo kehittyneissäkin maissa pitäisi päästä eroon?
Ilmoita asiaton viesti
Kuivakäymälätekniikka olisi tosiaan ekologista.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo kankkulankaivo-sivu antaa kuvan että kehitystyö on hurjan halpaa. Tuhansille järjestyi vesihuolto vain parilla eurolla per suomalainen. Huihai, eihän 3e/vuosi tunnu missään. Sitten aloin miettiä, että kehitystyöhön menee yli miljardi vuodessa. Se on karkeasti 200e/vuosi/suomalainen ja kun kaikki eivät tuloveroja maksa, on vuosimaksu minulle 200-800e. Ei enää huihai.
Ilmoita asiaton viesti
http://formin.finland.fi/public/default.aspx?nodei…
Tuossa on ulkoasiainministeriön kautta rahoitetut kohteet ja projektit. Mistä aletaan leikata??
Ilmoita asiaton viesti
Jos saisin päättää niin kaikista missä yk on mukana. Yk:ssa suuri osa rahasta menee kaikenlaisten byrokraattien ja syöttiläiden suojatyöpaikkoihin. Itse avustan omalla työlläni hankkimalla rahalla kirkon ulkomaan apua, koska luulen ja kuvittelen heillä olevan suoremmat kanavat suoraan apuun paikan päällä. Yk on hampaaton ja pöhöttynyt muinaisjäänne kylmän sodan ajoilta joka läpipoliittisena joutaisi neuvostoliiton kanssa samaan hautaan. Kiinan-malli on tehokkainta kehitysapua tähän mennessä Afrikassa. Jokin mättää kun puoli vuosisataa sitten Aasia ja Afrikka olivat samalla elintasolla suurinpiirtein, mutta mikä niiden ero on tänä päivänä? Kertokoon joku viisaampi, itse en uskalla edes arvailla ääneen. https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&sou…
Ilmoita asiaton viesti
Jospa käytetään tätä VM:n budjettia lähteenä?
Ilmoita asiaton viesti
On täydellistä kyynisyyttä väittää etteikö meidän ja muiden teollisuusmaiden varakkuus olisi isolta osin imaistu ja imaistaan edelleenkin kehitysmaiden kansalaisten selkänahasta.
Tolkun ihmiset eivät kiistä kehitysavun ongelmia, mutta paukut pitäisi suunnata asioiden korjaamiseen mieluummin kuin koko homman jäädyttämiseen. Asiasta kiistelevät vain tolkuttomat: ne jotka syytävät rahoja minne vain sokeasti vain omatuntonsa puhdistamiseksi, ja toisaalta ne täydellisesti muusta kuin omasta napanöyhdästään piittaamattomat.
Ilmoita asiaton viesti
Jospa otetaan tolkun linja. Lakkautetaan kaikki sellaiset hankkeet, jotka menevät konfliktialueille. Joka ainoa. Haitin maanjäristys ei ole konflikti, se on traaginen luonnonmullistus. Sinne sopii tehdä avustusta, mutta mieluusti sekin niin, että täältä lähtee konkreettisesti jampat nikkaroimaan ja jälleenrakentamaan.
Viestimme olisi: autamme kyllä kaikkia tasapuolisesti, mutta jos te rupeatte keskenänne rähisemään niin apu tyssää kuin seinään. Jos havaitsemme pientäkin korruptiopeliä niin apu tyssää samaten siihen.
Ei meidän tehtävänä ole muonittaa paikallisia sotaherroja ja heidän militanttejaan ylläpitääkseen näiden taistelukuntoa siviileitä vastaan.
Lyömme siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla:
Ilmoita asiaton viesti
Henri, kirjoituksesi on juuri sitä mihin Suomenkin tulee pyrkiä. Näin saamme samalla oman maan työntekijöille työtä ja myös vientiä suomalaisten materiaalien siinä määrin kuin se on käytännössä mahdollista.
Mihinkään maahan ei pitäisi antaa selvää rahaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ulkomaan komennus on toki tyyristä (joskin voisi olettaa ainakin osan rahoista palautuvan kansantaloutemme kiertoon), joten kovin täydellisiä rakennusporukoita ei voitane lähettää. Hyvin koordinoitu järjestelmä kyllä sulauttaa suomalaiset rakentajat vaikka paikallisten rakentajien kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Andersson.
Mitä ehdotat kuinka kehitysapua pitäisi kohdemaassa kohdentaa jotta asioiden korjaaminen etenisi?
Ruokapaketteina? Sosiaaliapuna? Taloudellisena investointeina – mihin toimintaan tarkemmin ottaen?
Ilmoita asiaton viesti
Korhonen.
Vaikuttamalla suuryritysten kehitysmaissa harjoittamaan riistoon, mikä edellyttää elintasomme laskua, mutta siinä yksi tehokas kehitysavun muoto.
Mehän tuemme jatkuvasti kehitysmaiden ongelmia suosimalla, sallimalla ja rahoittamalla globaaliyritysten riistoa niissä. Terveen elinkeinotoiminnan tukeminen, sellaisen, joka vaurastuttaa kehitysmaiden kansalaisia eikä revi voittoja heidän selkänahastaan, olisi saatava nykykäytäntöjen tilalle.
Tätä ei Suomi yksin saa aikaan, mutta ei se tue yksin sitä riistoakaan. Yhteisen riiston olisi muututtava yhteiseksi tueksi, joksi riittäisi jo suuryritysten paneminen kuriin ja siten riiston loppuminen.
Ilmoita asiaton viesti
Kauniita sanoja hienoja periaatteita.
Mitä tarkoitat ”suosimalla, sallimalla”? Miten ”me” rahoitamme?
Jos kuluttamista tarkoitat niin vapaat yksilöt käyttävät omaisuuttaan vapaasti. Ostavat rahoillaan mitä tahtovat. Kysyntä ja tarjonta.
Harvat suuryritykset vaivautuvat riistämään kehitysmaita itse. Ne teettävät kehitysmaiden yrityksillä alihankintana tuotteita jotka brändätään länsimaiden markkinoille.
Yhtä kaikki yksityinen kuluttaminen on aika kaukana tämän blogin aiheesta – valtion jakamien kehitysmäärärahojen jäädyttämisestä tai leikkaamisesta.
Ilmoita asiaton viesti
Korhonen.
Kehitysapu on paita ja yksityinen kuluttaminen on perse.
Ne liittyvät olennaisesti yhteen.
Vapaiden yksilöiden vapaa markkinatalous, olisiko siinä ehkä jokin ongelma? Vapaus on näet vapautta yksille edellyttäen että se riistetään toisilta.
Ilmoita asiaton viesti
x tupla
Ilmoita asiaton viesti
Teuvo Hakkaraisen saha-knowhown viennin tapaan, opettamalla porukoille, miten hommat pitää hoitaa. Ehkä saattaisimme tipauttaa myös hiukan alkupääomaa, mutta siinä pitää olla tarkkana siitä, ettei sillä ostella aseita tai loistoautoja…
Ilmoita asiaton viesti
Olen kehitysyhteistyöstä lähes samaa mieltä toisen perussuomalaisen; Sebastian Tynkkysen kanssa; http://sebastiantynkkynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi…
Pienet kansalaisjärjestöt tekevät parasta ja tehokkainta tulosta kentällä. YK:n massiiviset ruokajakelut mätänevät Al Shabaabin yms. terroristipoppoiden nurkissa. Tai sitten ne myydään ja ostetaan aseita.
Ilmoita asiaton viesti
Suomi voisi perustaa rahaston, johon sijoitetaan 1 mrd€ vuodessa valuuttaa ja joka tekee suoria sijoituksia kehitysmaiden teollisuuteen. Jos halutaan olla erityisen humaaneja, laitetaan jokaisen rakennettavan tehtaan kylkeen koulu jonka viulut kustannetaan tehtaan tuloksella. Samalla tietysti suora kehitysapu pitäisi lopettaa. Jonkinlainen katastrofivalmius voisi tosin jäädä.
Ilmoita asiaton viesti
Voi meitä ….täällä me nyt taas keskustelemme siitä pitäisikö nälkäisiä lähteä ruokkimaan vai ei. Mitähän savimajassa elävä nälkäinen lapsi sanoisi keskusteluistamme?
Varmaa on että on ihmisiä, jotka puheen sijasta _tekevät_ jotakin asioille. Suomestakin on hätätila- alueilla ihmisiä jotka auttavat.
http://jormamoll.puheenvuoro.uusisuomi.fi/140342-s….
Ilmoita asiaton viesti
Linkkinne vie luonnonmullistuksen aiheuttamaan katastrofin paikkaamiseen.
Nyt on kyse siitä, että autammeko me konfliktialueiden sotapäälliköitä ylläpitäen näiden taistelukuntoa teurastaa siviileitä vai ei.
Ylempänä esitin oman näkemykseni, miten tulisi toimia.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä ystävä, linkki vie suoraan lukijan omaan tuntoon, ilman byrokratiaa.
Ilmoita asiaton viesti
Valitettavasti minulla ei ole suurta hinkua matkata turistina sotatoimialueille setelitukot kourassa aikomuksenani jakaa niitä jokaiselle vastaantulijalle.
Ensinnäkään varani tuskin riittäisivät edes tuohon matkustamiseen. Kannatan silti mielummin linjaa, jossa jokainen toimii omien eettisten ja moraalisten valintojen ohjaamana. Silloin, kun käytetään yhteisiä varoja niin tulisi olla erittäin huolellinen niiden käytöstä.
Tuossa tutkimuksessa nimittäin havaitaan merkittävissä määrin konfliktialueiden tukien toimivan tarkoitustaan vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
Minulla ei olisi edes vanhempana otsaa käyttää perheen vähäisiä rahoja yhtä leväperäisesti, kuin valtiomme käyttää meidän kaikkien yhteisiä rahoja.
Jos verorahojen käyttöä voisi edes osittain korvamerkitä, aika monella saattaisi olla paljonkin korjattavaa…
Ilmoita asiaton viesti