Kiitos ei yhteisvaluutalle

Kirjan ”Euro vai ei” julkistamistilaisuus alkaa samaan aikaan kuin tämä kirjoituskin on ajastettu. Se on ajatushautomo Suomen Perustan analyyttisempi kirja yhteisvaluutan mielekkyydestä. Se on tavallaan jatketta jo aiemmin julkaistulle PTT:n tutkimukselle ”Miten euroalue kehittyy”, ja se on ilmaiseksi ladattavissa ja luettavissa. Uudempikin kirja tulee sivuille luettavaksi, mutta en osaa sanoa, onko se siellä jo. Minä olen Helsingissä kertomassa muutamalla sanalla tuon kirjan itse kirjoittamastani kappaleesta.

Puheenvuorolaisista muita kirjoittajia ovat Sampo Terho, Toimi Kankaanniemi, Antti Pesonen, Kaj Turunen, Esko Seppänen ja Juhani Huopainen.

Viime päivinä Puheenvuorossa on uteliaisuus herännyt Perussuomalaisten kantaan eurojäsenyydelle. Jotkut asiat ovat hyvin merkityksellisiä Suomelle, eikä näkemyksiä näissä asioissa sovi heittää ilmaan ”koepallojen” tavoin. Tarvitaan hyvät perustelut, valitaan Suomen rahapolitiikassa mikä tahansa linja. Perusteluksi ei riitä toteamus, että on hankala vaihtaa valuuttaa lomamatkaillessa, jos vastapainona olisi Suomeen saatavien investointien (siis työpaikkojen) kasvu. Ei riitä perusteluksi, että markka on kivan näköinen, jos siiheen siirtymällä aiheutetaan kova lasku.

Minua on rasittanut pitkään eurojäsenyyden keskustelussa muutama asia. Yksi on täysin virheellisten argumenttien viljely, jopa eduskunnan suurta salia myöden. Ei markkaan palaaminen tarkoita automaattisia devalvaatioita, kuten esimerkiksi eduskuntaryhmänsä pj. Peter Östman (kd) antaa ymmärtää. Nuo 90-luvun alun karmeudet johtuivat siitä, että markkamme oli sidottu Eurooppalaiseen rahajärjestelmään yliarvostettuna. Se oli yhtä tukeva valuutan pakkopaita kuin mitä euro on tällä hetkellä esimerkiksi Kreikalle.

Toiseksi, valuutan ”merkittävyydellä” ei ole väliä. Syyskuussa 1992 kun Suomen markka laitettiin kellumaan kaatui samasta syystä (yliarvostettu valuutta) Iso-Britannian puntakin, tosin vasta seuraavan viikon keskiviikkona. Samasta syystä meni nurin 90-luvun loppupuolella Aasian talouksia. Kyse on siitä, voiko valuuttaa spekuloimalla saada taloudellista hyötyä. George Soros sai taloudellisen hyödyn Isosta-Britanniasta, siksi hän sen teki. Spekulantit ovat talouden vahtikoiria. Kelluvaa markkaa 1992-1996 ei kammettu nurin, koska siitä ei olisi saatu hyötyä merkittävissä määrin. Sen sijaan riski polttaa näppinsä pitää spekulantitkin aisoissa.

Kolmanneksi, minua risoo nämä ”kansallishenkiset” vs. ”globaalit” ideologiat. Ei tässä sellaisia olla asettamassa vastakkain.

Kun syyskuussa 1992 Suomen markka laitettiin kellumaan sen silloisestakin arvosta katosi 27% (markkaa devalvoitiin marraskuussa 1991.) Se tarkoittaa samalla sitä, että ulkomainen yritysjohtaja huomasi investoinnin Suomeen olevan nyt halvempi. Hänen dollarillaan sai enempi vastinetta. Investointi oli mielekkäämpää.

Kyllä, tuontihinnat tuossa kasvavat. Suorat sijoitukset Suomeen tuovat kuitenkin lisää työpaikkoja ja veropohja kasvaa. Sosiaalimenot vähenevät. Kysyntä ohjautuu enemmän kotimaisiin tuotteisiin, ja se lisää sisämarkkinoiden kysyntää ja työtä. Suomalainen tuote ei maksa ulkomailla niin paljoa. Vientikin rullaa paremmin. Kun kapasiteetti on täydessä käytössä voidaan joko nostaa hieman hintaa tai laajentaa toimintaa. Vaihtotaseen vaje oikenisi.

Minä en näe tällaista kehitystä katastrofina. Olenkin siksi kantamassa tavallisena rivikansalaisena korteni kekoon ja kehottamassa Suomea lähtemään EMU:sta ja ottamaan käyttöön oman valuutan. Sillä me saamme oman rahapolitiikan. Yksi asia on kuitenkin huomioitava. Valuutan tulee olla kelluva. Valuutan heikentyminen markkinaehtoisesti on paljon parempi idea kuin
nostaa ruuan alv:tä verojen keräämiseksi tai kokeilla erilaisia 9 euron päivärahan
”tempputyöllistämisiä” saadaksemme tuotteemme painettua polkuhintaan
kaupaksi.

Tässä on vastaus myös monelle uteliaalle puheenvuorolaiselle, jotka kyselevät Perussuomalaisten linjaa yhteisvaluutasta. Kukaan ei siitä yksin päätä. Perussuomalaisissa ei kuitenkaan hyssytellä suomalaisille tärkeistä asioista. Kriittinenkin suhtautuminen yhteisvaluuttaan saa tulla esille. Kyse on itsehallinnosta, omasta rahapolitiikasta ja kansakuntamme menestyksestä. Henkilökohtaisesti toivon, että myös muissa eduskuntapuolueissa herättäisiin yhteisvaluutan huomattaviin haittatekijöihin. Vai onko se aivan liikaa vaadittu?

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu