Arhinmäki löytää edestään vielä realismin

Ensimmäisenä paikallaan lienee onnittelut Vasemmistoliiton puheenjohtajuuden pestin jatkokaudesta: onneksi olkoon, Paavo Arhinmäki. Arvelen, että sieltä korkealta korokkeeltanne tulette varmasti näkemään saman realismiin perustuvan maailman, jota me muut täällä maan tasalla joudumme tiirailemaan kaukoputkien kanssa. Ehtona toki on, ettette epähuomiossa katsele väärään suuntaan.

Arvelitte, ettei jonkun veromuodon huojentamisella ole mainittavia hyötyjä. Tämä tietysti riippuu siitä, miltä kannalta asiaa katsoo. Jos valtion verokertymää laskeskelee puhtaasti taulukkolaskentaohjelmalla niin silloin 100 prosentin verotus antaa parhaimman tuoton. Tämä siis siinä tapauksessa, ettei henno kuvitella voivan mennä tuon satasen yli. Näitä funktiokuvaajia on piirretty maailman sivu ja empiirinen todistusaineisto alkaa ihan pienistäkin asioista, kuten yrittäjien tekemistä tuotehinnoittelusta. Jos pyytää liikaa, niin myynti sakkaa. Ja jos pyytää oikein vain hemmetisti liikaa niin se myynti loppuu kokonaan. Tuotteiden hintaa nostettaessa kate paranee, mutta jos myyntivolyymi on nolla niin kertolaskua hieman harjoittelemalla tulee realismi ikävällä tavalla vastaan. Nollalla kun kertoo näillä huimilla luvuilla niin taskulaskin ei suostu tulemaan yhteisymmärrykseen sen taulukkolaskentaohjelman tulon kanssa.

Nyt te vaikutatte tuohtuneelta siitä, että ruuan ja lääkkeiden arvonlisäveroa oltaisiin korottamassa. Edellä mainittu liiallinen nostaminen johtaa helposti siihen, että se ruuan ja lääkkeiden käyttö loppuu. Tästä ilmeisesti närkästymisenne johtuukin? Sitä käy näille lajitovereillenne niin hassusti, että ilman ruokaa ne kuolevat nälkään, ja ilman lääkkeitä sairauksiin ja tauteihin.

Unohdatte nyt kokonaan ihmisen vapauden valita. Jos yritykset verotetaan henkihieveriin niin ne laittavat lapun luukulle tai nostavat kytkintä siirtyäkseen jonnekin sellaiseen paikkaan, missä posketon verotusvimmanne ei enää päde. Mutta tavallisen kansalaisen on vaikeampi siirtää eksistenssiään, eritoten suurina massoina. Näin ne poloiset jäävät helpommin verosatimeen, jolloin isketään nimenomaan niihin muotoihin, joita ei voi oikein kiertää. Kerrostalobunkkerissa voi parvekkeella pitää istutuksenmuotoisesti pientä porkkanaplantaasia, mutta ei siitä ihan montaa tuntia ole iloa navan raapiessa selkärankaa. Kotikemistit voivat koittaa tehdä ”buranansa” hellan äärellä, mutta harvalla on siihen riittävä tietotaito, saati varusteet.

Nyt jos vilkaisette sitä talousarviokirjaa sen verran, että niille huutaville miinuksille olisi syytä tehdä jotain muuta kuin pistää Valtiokonttorin väki töihin velkakirjaemissioiden muodossa niin mistä ajattelitte verovarat saada kerättyä?

Te puhuitte talouskasvusta. Siis jostain, mikä nyt vain alkaa. Sanoitte sen hoitavan ongelmat käden käänteessä. Kuulkaahan, sitä talouskasvua on manattu alkavaksi enemmän kuin poppamiehet ovat kautta aikain mananneet sateita. Ei ole näkynyt. Me olemme tässä sellaisessa hassussa tilanteessa, että meidän on sopeuduttava tilanteeseen, jossa meillä ei ole omia rahapoliittisia valmiuksia luoda sitä kasvua. Ainoa keino on tehdä sitä kärsimysten kautta. Sitä kutsutaan sisäiseksi devalvaatioksi.

Se on siitä harmillinen juttu, että se on kovin epäsuosittua kansan keskuudessa. Jos me annamme jatkossakin täällä Suomessa kansalaisten äänestellä vapaissa vaaleissa niin se epäsuosittu tarjoilemanne keitos ei maistukaan, ja olette suuressa vaarassa tulla sysätyksi alas sieltä teidän hienolta korokkeelta.

Ja nyt, kun niille germaaneille on annettu jo tuntuva etumatka kilpailukyvyssä niin matkamme käy yhä pidemmäksi, jos he aikovat vain kiristää vauhtiaan. Me putoamme kaikki kyydistä. Aliravittuina ja sairaina.