Akateeminen taksikuski

Suomessa on edellisen yhteisen eurooppalaisen valuuttakokeilun romahduttua korkeasti koulutettujen työttömyys kasvanut trendinomaisesti. Ilmiötä voi toki selittää sillä, että korkeakoulututkinto on yhä useammalla suomalaisella. Sama ilmiö on myös Yhdysvalloissa. Kanadalaisekonomistit ovat tutkineet ilmiötä. Näyttäisi siltä, että ongelma ei ole yksinomaan koulutettujen, vaan sitä kautta myös vähemmän kouluttautuneiden.

Yhdysvalloissa on toki ns. pilipaliyliopistoja, joissa pohditaan kursseilla henkevästi mm. kirjahahmo Harry Potterin mahdollista olemassaoloa. Silti havaittiin, että 70-luvulla akateeminen tutkinto löytyi yhdeltä taksikuksilta sadasta, nykyisin viideltätoista. Toinen huomioitava seikka oli se, että akateemiset sitten vyöryävät rutiinitason töihin, kuten kaupan kassoille. Aiemmin kassoilla olleet vähemmän koulutetut ihmiset taas painuvat yhä alemmas ”työhierarkiassa”, ja niin putoaa ansiotasokin. Automatisaatio on astunut perinteisesti akateemisesti koulutettujen työmaailmaan – todennäköisesti pysyvästi.

Suomessa jaksetaan yhtä lailla uskoa kouluttautumisen pyhään voimaan. Joillekin vanhemmille ikäluokille lastenlapsien ylioppilastutkinto on edelleen ihmeellisen ja poikkeuksellisen älykkyyden symboli. Se johtuu siitä, ettei heidän ollessa nuoria kovin moni tutkintoa suorittanut. Korkeakoulututkinnoista on TEM:n virkamies Pekka Tiainen todennut seuraavaa vuonna 2011: ”Koulutustsunami on ehkä liikaa sanottu. Pitäisi kai puhua tulvasta, joka ei olekaan laskenut.”

Tiainen kehottaakin akateemisia työttömiä hakeutumaan hanttihommiin. Toki niin, että lisenssiaatin tutkinnolla ei välttämättä ojankaivuusta saa ihan samaa liksaa kuin huippututkijana. Kaikille tämä logiikka ei kuitenkaan sovi, vaan odotuksista tulee pettymys. ”Tässä tämä minun elämäni ja kohtaloni nyt sitten oli.” Syrjäytymisvaara syntyy.

Ylemmät toimihenkilöt -yhdistyksen vpj. Lotta Savinko vihjaa selkeämmin sisäisen devalvaation ihanuuksiin kuin Tiainen: ”En kehota hakemaan osaamista huonompia töitä, mutta esimerkiksi ylempien
toimihenkilöiden, joilla on ollut hyvin palkattu työ, kannattaa jossain
vaiheessa puntaroida, että tulisiko palkassa vähän vastaan ja pääsisi
sitä kautta uuteen vauhtiin.”

Mutta eihän tämä politiikoille riitä. Sisäistä devalvaatiota on saatava ajettua Suomeen enemmän. Nuorisotakuu on yksi keino, mutta kaikilla puolueilla tuntuu olevan samansuuntainen resepti: harjoittelua ja työkokeilua kaikilla eri nimikkeillä. Yhteistä näillä on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että omalla työllä ei voi tulla toimeen. Näillä ideoilla ja toimilla saadaan kyllästetyksi yrityksille likimain ilmaista, mutta yhteiskunnalle kallista halpatyövoimaa.

Olen havainnut, että täällä on sanottu Suomen tarvitsevan enemmän ”innovaatiota”. Siellähän sitä kortistossa makaa akateemista tuotekehittelijää, jotta ei muuta kuin pistäkää ihmeessä tuotelabrat pystyyn. Oletan yhteiskunnan odottavan kieli pitkänä näistä tulevia veroeuroja. Samalla vähenisi korkeasti koulutettujen ihmisten työttömyys, ja heidänkin elämänlaatu paranisi.

Ilmeisesi esityslistalla tulee olemaan vielä sekin, että firmat saisivat vallan lomauttaa palkkalistalaisia ja ottaa tilalle yhteiskunnan maksamia nuorisotakuulaisia. Milloinkohan hoksataan, että sisäinen devalvaatio on sama tie kuin Kreikan tie? Haluammeko me todellakin sitä?