Mitä sanoin Joensuussa?

Käytin noin kaksi minuuttia sallitusta kolmesta minuutista pitämässäni puheenvuorosta lähetekeskusteluun EU- ja eurolinjasta. Monta tulkintaa on tuosta puheesta tehty. Uutismediasta Yleisradio ei nyt saanut nimeä oikein, Helsingin Sanomien viesti oli aika hyvä. Olli Makkonen on niinikään kirjoittanut oman tulkintansa. Monien virkkeiden seasta löytyy oikea viestikin. Herra Makkonen kirjoittaa: ”Henri on viime aikoina kirjoittanut
melkein yksinomaan kirjoituksia, joiden sanoma on se, ettei sisäinen
devalvaatio toimi vaan tarvitsemme oman rahan.
” Näin se on.

Mitä itse asiassa sitten verbaalisesti kerroin? Kerroin, ettei puolueestamme löytyne kovin montaa henkilöä, joilla olisi kielteisempi näkemys euroon kuin minulla. Kerroin sen, että nyt jo muutkin ovat havaihtuneet siihen tosiseikkaan, että ”maiden tukipaketit” ovat olleet itse asiassa pankkitukia. Attac oli tähän todellisuuteen herännyt.

Kerroin, että tyytymättömyys koko europrojektiin kasvaa jäsenmaissa. Hollannin hallitus linjasi tiukahkosti, mitkä asiat tulee olla kansallisella päätöksentekotasolla. Heillä tilanne on se, että euromyönteiset puolueet joutuvat ottamaan kriittisemmät puolueet huomioon ja linjaa on siksi ”kovennettava”.

Kerroin, että olisi aika kertoa mitä vaikutuksia yhteisvaluutalla on Suomen talouteen. Miksei maahamme investoida? Miksi meillä on vaihtotasekriisi? Mitä sisäinen devalvaatio – koska ulkoista ei voida suorittaa – tarkoittaa sisämarkkinoillemme, veropohjallemme ja työttömyyslukemille?

Tämän idea on, että kun nämä aiheet tuomme esille (toivottavasti) niin hallituskin joutuu ottamaan kantaa näihin hyvin ikäviin kysymyksiin. Kansalaisille alkaisi tulla relevanttia tietoa.

Kerroin, ettei Perussuomalaiset voi tehdä yksinään linjausta euroerosta, eikä sitä voi valitettavasti tehdä yksistään suomalaisetkaan. Asia pitää sopia poliittisesti. Pitää ns. ”antaa muillekin maille kunnia hoksata” kuinka typerä idea rahaliitto on. Kun nämä maat tajuavat sen itsekin, tulisi PS:n olla valmiita purkaa koko mieletön projekti.

Tätäkin joutunen avaamaan. Nimittäin taloudelliset kustannukset euroerosta ovat mitättömiä, 10-20 miljoonaa euroa kenties. Mutta poliittinen hinta on kova. Suomi olisi se syntipukki, joka tuhoaisi euron; eikä niinkään se, että koko yhteisvaluutta on alun alkaenkin ollut tuhoontuomittu projekti.

Katsokaa ympärillenne. Jos meidän sangen kauniit nuorisotyöttömyysluvut herättävät huolenaiheita, niin mitä arvelette näiden ”60-prosenttisten maiden” hallitusten pohtivan? Tämä rahaliitto on joka tapauksessa pakko purkaa, tai sitten Eurooppa vajoaa jonnekin unohdetulle keskiajalle.

Puheeni jälkeen uudelleenvalittu puheenjohtajamme Timo Soini kehotti vilkaisemaan kirjoituksiani täällä Uudessa Suomessa. Näistä samoista kirjoituksista kumpuaa se viesti, minkä lainasin Olli Makkosen kirjoituksesta. Päätelkää siitä.

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu