Pankkikriisi olisi kannattanut selvittää

Yhdysvaltain ennakkotiedot sikäläisestä talouden tilasta toisella neljänneksellä löivät kirkkaasti odotukset. Vain vuoden vaihteessa pienen notkahduksen jäljiltä Yhdysvaltain talous on kuitenkin edennyt aina sikäläisen asuntokuplapommin jäljiltä. Euroopassa on nyt pakitettu yhtäjaksoisesti puolentoista vuoden ajan. Sen lisäksi Yhdysvaltain oma markkinasokki aiheutti melkoista tuhoa vanhalla mantereella.

Yhdysvaltain ja Euroopan kriisinratkaisumenetelmissä on kuitenkin merkittäviä eroja. Mielestäni merkittävin ero on siinä, miten pankkien kanssa meneteltiin. Yhdysvalloissa tilanne kartoitettiin perin pohjin. Huonoja pankkeja kaatui (ja on kaatunut tämän tästä kriisivuosien jälkeen), osa pääomitettiin kuntoon ja osa pelastettiin muilla yritysjärjestelyillä.

Euroopassa on tehty kaksi pilipalitestiä, ongelmia on koitettu lakaista maton alle. Syy tähän kuvioon saattaa olla se, että aina jossain päin euroaluetta on vaalit, jolloin ei haluta erikseen keikuttaa venettä, vaan teeskennellään kaiken olevan hyvin. Kriisihän on päättynyt jo ainakin kaksikymmentä kertaa, jos politiikoilta kysytään.

Markkinoiden ja politiikkojen ottaessa yhteen politiikot ottavat lukua. Tämä seikkailu on maksanut hirveän hinnan. Kriisi on jo sosiaalinen, poliittinen ja taloudellinen. Tästä huolimatta kriisimaiden velat ovat vain kasvaneet, ja maton alta kurkisteleva kura ei ole poistunut mihinkään.

Idea ”pankkiunionista” sisältää valvontaa ja selvitysmekanismeja. Saksa ei kuitenkaan halua, että sen pankkeja ruvetaan kyttäämään. Sieltähän löytyisi melko suoraan altistuminen kriisimaille ja perin arveluttavalla tasolla kirjanpitoon merkattuja omaisuuseriä. On siksi Saksalle parempi, että yhteisvastuullistetaan heidän sotkunsa muille, osattomille. Tämä menetelmä on liian hidas toimiakseen.

Tämä venkoilu ja viivyttely on ollut myös Suomen taloudelle hyvin tuhoisaa. Loppulaskun kokonaista määrää ei olla selvitetty. Muistutuksena tästä aiempi kirjoitus, jossa kävin perustiedoilla lävitse parisenkymmentä euroalueen pankkia.

Koska kunnollista tutkimusta ei olla tehty niin epävarmuus syö luottamusta noilla markkinapaikoilla. Siten ne ihan kohtuullisestikin toimineet tekijät ovat vaikeuksissa.

Kriisi olisi kannattanut kyllä selvittää heti alussa. Onko euroalueen strategia se, että parempi ei milloinkaan kuin edes liian myöhään? Kello käy.