Sisäistä sisäinen devalvaatio
On ollut jokseenkin hämmentävää seurata kansalaiskeskustelua täällä Puheenvuorossa koskien niitä yhteisvaluuttaan kuuluvan periferiamaan toimia, joilla kilpailukyky palautuu. Ehdotuksia ja avauksia tulee joka suunnalta. Sitten aloitetaan politisointi. Jokainen ryhmä katselee pöyristyneenä muiden ryhmien ehdotuksia ilmeisen tarkoituksellisesti jättäen huomaamatta, että he itse ehdottelevat tismalleen samaa.
Kilpailukyvyn mittarina käytetään yksikkötyökustannusta. Jos kilpailukyky on huono niin silloin yksikkötyökustannusta pienennetään em. kyvyn palauttamiseksi. Sellaisia toimia ovat niin Sampo Terhon työryhmän papereissa, kuin hallituksenkin kaavailemissa ideoissa. Lisäksi poliittisista puolueista ainakin näennäisesti erossa olevat instituutiot tuovat esille omia ehdotuksiaan. Niihin kuuluu lomarahojen poistaminen tai ”palkkajousto”, joka tarkoittaa tietysti yksinomaan joustoa alas.
Keskustelu menee täysin väärille raiteille tällaisen politisoinnin vuoksi. SDP:n A. Koskelan blogissa keskustelu siirtyi ns. ikäsyrjintään. Kenet potkitaan pellolle: nuoret vai ikääntyneet? Sitten tapellaan siitä. Ennemminkin tulisi sisäistää se tosiseikka, että molempien leirissä puuhataan samaa sisäistä devalvaatiota. Reilua tai epäreilua, tilanne on kuitenkin se, että kyseessä on se hinta, joka pitää maksaa yhteisvaluuttaan kuulumisesta. Valtaosa suomalaisista siis haluaa sisäistä devalvaatiota.
Jos tästä kohderyhmän määritelmästä haluaa tehdä reilun, niin ainoa oikea tapa olisi kohdentaa irtisanomiset ja palkka-alet hallituspuolueita äänestäneille. Koska tällaista erittelyä ei voida suljetussa lippuäänestyksessä tehdä, koko maukas EMU-kakku – kuten Paavo Lipponen mainitsee – tulee siis syödä kaikkien kesken. Bon Appetit.
Jos olisi oma valuutta ja se devalvoitaisiin, kuka mielestäsi olisi silloin laskun maksajana?
Ilmoita asiaton viesti
Maahantuojafirmat.
Ilmoita asiaton viesti
Siksi kun kansan ostovoima tuontitavaroihin laskisi devalvatioprosentin verran. Itse katson tässä tapauksessa maksajaksi kansan, koska on niin paljon välttämättömyystavaroita, joita Suomessa ei edes valmisteta. Ja kotimaassakin valmistetuissa tuotteissa on paljon tuontipanoksia.
Ilmoita asiaton viesti
Ja meillähän ei ole työvoimareserviä ruveta itse valmistamaan niitä välttämättömyystavaroita? Heikommalla omalla valuutalla se yhdysvaltalainenkin teollisuuspamppu saa dollareillaan enemmän vastinetta rahoilleen, jolloin investointi Suomeen tulee houkuttelevammaksi. Suomi on tätä nykyä sijalla 141 ulkomaisten investointien kohdemaiden listalla. Ei kovin mairittelevaa?
Kysymys on siitä, piristämmekö vai tuhoammeko me sisämarkkinamme. Toisaalla valitetaan, että ne markkinat ovat pienet. Totta kai ne on tällaisessa tilanteessa, jossa me nyt olemme, pienet.
Ilmoita asiaton viesti
Ei se ole työvoimareservistä kiinni vaan yritystoiminnasta.
Ilmoita asiaton viesti
Toistan: Heikommalla omalla valuutalla se yhdysvaltalainenkin teollisuuspamppu saa dollareillaan enemmän vastinetta rahoilleen, jolloin investointi Suomeen tulee houkuttelevammaksi.
Sisämarkkinoiden piristyessä (tai jopa jo näkymien piristyessä) myös kotimaiset investoijat ovat hanakkaammin lähtemässä peliin mukaan.
Eivät ne varakkaat pamput ole mitään tolloja, että ne investoisi hölmöyttään yliarvostetun valuutan maahan. Ainoastaan Espanjassa vedettiin tyhjiä lentokenttiä ja muuta. Mutta sekin tehtiin politiikkojen toimesta.
Jos nuo pamput olisi tolloja niin niille tuskin olisi päässyt kasautumaan sitä pätäkkää alun alkaenkaan.
Ilmoita asiaton viesti
On työvoimareservi minkä kokoinen tahansa, se ei voi muuttua öljyksi ja muiksi raaka-aineiksi, joiden saatavuus on täysin tai pääosin tuonnin varassa.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, ja piristynyt vienti ei kompensoisi millään muotoa? Piristyneet sisämarkkinat eivät kompensoisi?
Neste Oilikin veti uusiutuvilla polttoaineillaan kelpo katsauksen. Nousi eilen vain n. 25 prosenttia osavuosikatsauksen yhteydessä.
Että kyllä potentiaa on. Ruvettaisiin vain käyttämään sitä enemmänkin.
Ilmoita asiaton viesti
Lähtöoletuksena taisi olla, että Suomella olisi oma valuutta, joka devalvoituisi sen verran reippaasti, että suomalaiset tuotteet halventuisivat merkittävästi. Samalla tosin näihin tuotteisiin tarvittava tuonti kallistuisi, ja se vaikuttaisi myös kotimaisiin hintoihin aina ruoasta lähtien. Olisiko tämä ihan varmasti parannus nykytilanteeseen? Jos voisit vaikka esittää jotain pieniä laskelmia, et vain suoraviivaisia tästä-seuraa-tuo -lauseita.
Millä mekanismilla Suomen oma valuutta piristäisi sisämarkkinoita?
Ilmoita asiaton viesti
Kohentuneen investointikiinnostuksen myötä. Uusia firmoja, uusia tehtaita, lisää työväkeä. Lisäys työvoimaan vähentää sosiaaliturvamaksujen tarvetta ja kasvattaa tuloveropottia. Lisääntynyt ostovoima lisää kysyntää. Lisäys kysyntään luo tarvetta tuottaa enemmän. Joko sitten paremmalla katteella tai edelleen uusien käsiparien palkkaamisella.
Siinä se mekanismi.
Ilmoita asiaton viesti
Ja mistä tämä kiinnostus syntyy? Onko valuutan arvo siis noin ratkaiseva?
Toiseen kysymykseen jätitkin vastaamatta. No, ehkä joskus toiste sitten.
Ilmoita asiaton viesti
Hinta on aina aika ratkaiseva tekijä, kun päätöksiä tehdään. Kiinnostus syntyy siis mahdollisuudesta tehdä voittoa.
Niinjoo, kyselit parannusta. Tähän on vaikeampi vastata, mutta vaihtoehtonahan on oman taloutemme romuttaminen sisäisellä devalvaatiolla, joten näistä kahdesta valitsisin suorilta sen oman kelluvan valuutan.
Ilmoita asiaton viesti
Devalvaatio nostaa korkoja ja hillitsee investointeja. Suo siellä, vetelä täällä. Taitaa kuitenkinn olla, että investointeja saa vain pitkäjänteisellä kilpailukyvyn parantamisella. siis ilman devalvaation kaltaisia vippaskonsteja.
Ilmoita asiaton viesti
Millä mekanismilla devalvaatio korkoja nostaa. Yliarvostettu valuutta nosti korkoja ja devalvaatio ne sitten aina laski.
Toivottavasti joku selittää, kun en ymmärrä. Pitää huomauttaa, että kelluvassa valuutassa valuuttaa ei devalvoida.
Oma valuutta ehkä tarkoittaisi lievästi korkeampaa korkotasoa euroon nähden. Mielestäni tämä johtuu korkeammasta riskistä rahoittajille, eikä ole niinkään valuuttaan liittyvä asia. Toisaalta nykyinen euroalueen kriisi on osoittanut, että euroalueeseen kuuluvien maiden riski on hinnoiteltu rankasti väärin liian matalaksi.
Koron vaikutusta investointeihin liioitellaan vahvasti euron puolustajien puheissa. Pitkällä tähtäimellä tuottavat investoinnit kyllä syntyvät oli raha mikä hyvänsä. Kaikkein kalleimmaksi kansantaloudelle on osoittautunut liian halpa raha.
Ilmoita asiaton viesti
Tapio Ahti kirjoitti: ”Devalvaatio nostaa korkoja ja hillitsee investointeja.”
Ainakaan 90-luvun alussa ”devalvaatio” ei niin tehnyt. Pikemminkin päin vastoin.
http://rahajatalous.files.wordpress.com/2011/01/he…
Ilmoita asiaton viesti
Eniten maksaisivat ne kenellä sitä varallisuuttakin on.
Ilmoita asiaton viesti
Tuskinpa sentään. Kiinteän omaisuuden arvot eivät Suomessa ole ikinä devalvaatihistorian aikana romahtaneet yhtä paljon, kuin kansan ostovoima.
Ilmoita asiaton viesti
Eipä niin, mutta läähinnä tarkoitin näitä tilillä makuuttavia.
Ilmoita asiaton viesti
Paljon varallisuutta omaavat tuskin makuuttavat rahojaan pankkitileillä.
Ilmoita asiaton viesti
Paljonkos sitä nyt olikaan talletettuna?
Ilmoita asiaton viesti
Mitenköhän kävi 90-luvulla asunnoille ja kiinteistöille? Ei siis romahtaneet vai?
Ilmoita asiaton viesti
Eihän ne mihinkään romahtaneet, vaan juuri valmistuneita asuntoja ökyrikkaat osteli puoleen hintaan pois. nyt muuten käy taas samalla tavalla.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt pitäisi ymmärtää mikä sen laskun luonne on sisäisessä ja ulkoisessa devalvaatiossa.
Sisäisessä devalvaatiossa tapahtuu niin, että monet olemassaolevat rahamääräiset sitoumukset purkautuvat väkivaltaisesti. Koska suomessa ei voi tehdä henkilökohtaista konkurssia, monet jäisivät huomattavan summan velkaa pakkorealisoidusta asunnostaan. Paljon sellaista taloudellista toimintaa lakkaisi, jolla ei ole mitään luonnollista syytä lakata.
Toinen vaikutus sisäisessä devalvaatiossa olisi työn osuuden vähentäminen kokonaistuotteesta. Tällä murhaava vaikutus kotimarkkinoita palveleviin yrityksiin. Suomeen ei kannattaisi investoida pääomaa tällaisissa oloissa ja pääomapako maastamme kiihtyisi. Koko yhteikuntamme lakkaisi olemasta siinä muodossa missä se on viime vuosikymmenet tunnettu.
Ulkoinen devalvaatio (kellunnan aiheuttama kurssimuutos) ainoastaan sopeuttaisi rahamme arvon yhteiskuntamme tuottavuuteen. Kiipeäisimme muutamassa vuodessa siihen missä olemme nyt. Sillä välin joutuisimme ehkä autoa vaihtaessa miettimään skodaa mersun tilalle. Ei meidän ole pakko tuhota yhteiskuntaamme, se on puhtaasti poliittinen valinta.
Ilmoita asiaton viesti
(1.) Laukkala varmaankin tarkoitti, että jos olisi oma valuutta, ja se olisi devalvoitunut, niin kuka mmaksaisi laskun?
Ilmoita asiaton viesti
Oma valuutta yksin tarkoittaa Suomelle IMF:n holhousta. Sitäkö toivotte?
Yksikkötyökustannuksissa ei ole eroa Suomen ja Saksan välillä. Ero on omistusrakenteessa ja ROI-odotuksissa. Voisitte katsoa esim. Mitä Fundia, ex. Taalintehdas, on viimeiset 10 vuotta tehnyt ja millä sen selittää?
Ilmoita asiaton viesti
Kumpiko lienee parempi holhooja EU vai IMF?
Ilmoita asiaton viesti
Saksassa on kohdemarkkinat vieressä, alihankintaketjut keskittyneet omiin osasiinsa. Peitotaksemme nämä kilpailutekijät pudotamme tietysti hintaa.
Ja se IMF:n holhous tulee ainakin tällä yhteisvaluuttasekoilulla. Sitä on ollut jo liikkeellä. Olemme pääomamarkkinoiden silmissä aivan yhtä periferiaa kuin vaikkapa Portugali on. Vedämme velan tappiin (veropohjamme romuttuu, kun palkkaleikkurit ja irtisanomiset pääsevät kunnolla vauhtiin, ja julkiset menot kasvavat siinä sivussa), ja katsotaan armahtaako markkinat meidän hienoja velkalukuja. Eurojäsenenä olemme maksukyvyttömyysuhan alaisia. Siitähän se IMF:n kummittelu johtuu. Siitä se johtui myös 90-luvulla, ennen kuin teimme sen minkä pitikin: laitoimme markan kellumaan ja unohdimme euron kaltaiset fixed rate currency -fantasiat.
Ilmoita asiaton viesti
Miten muuten olettaisit käyvän niille yrittäjille, joilla on firmoissaan nyt euromääräistä velkaa? Melko moni yrittäjä ei ole koskaan noussut tilanteesta, johon 90-luvun devalvaatio ja sitä edeltävät huippukorot heidät ajoivat. Samaa lääkettäkö tarjoat? Miten oletat valtion ja kuntien selviävän europohjaisista veloistaan jos uusi valuutta devalvoituu reippaasti?
Kyllä se sisäisen devalvaation katkera kalkki taitaa jäädä nieltäväksi, koska vain sitä kautta syntyy pysyvä rakennemuutos.
Ilmoita asiaton viesti
Valtion ja kuntien ottamat velat ovat pääsääntöisesti Suomen lakien alaisia. Suomen lakeja säätävät (ainakin vielä toistaiseksi) kansanedustajat. On heidän käsissään, missä valuutassa nuo lainat maksetaan. Tämäkään ei ole joko-tai, vaan voi sisältää esimerkiksi tietyn osan euroina maksettavaksi, ja osan uudessa valuutassa.
Sehän tässä surettaakin, ettei siitä 90-luvun kommelluksesta otettu mitään opiksi, vaan nyt jääräpäisesti ajettiin Suomi tilanteeseen, jossa tämä toistuu. Toivottavasti se likapyykki pestään hieman eri tavalla kuin viimeksi.
Ilmoita asiaton viesti
Ajattelit siis, että valtio leikkaa ulkomaisia velkojaan mielivaltaisesti. Mahtaa tehdä hyvää luottamukselle omaa uutta valuuttaa kohtaan.
Jätit myös sujuvasti vastaamatta kysymykseen kuinka oletat eurovelkaisille yrityksille käyvän uuden valuutan devalvoituessa hallitsemattomasti. Sekö on talouspolitiikkasi päämäärä? Mitä olemme oppineet 90-luvun tavasta hoitaa asioita. Silloin jokainen yritti pelastaa lähinnä nahkansa, eikä juuri välittänyt pulaan joutuneista. Päin vastoin pulaan joutuneen omaisuus yritettiin saada pilkkahinnalla haltuun.
Ilmoita asiaton viesti
Brady-bondeillakaan ei leikelty mielivaltaisesti. Tehdäänkö Kreikan kohdalla näin? 1. velkasaneerauksessa ei tehty. Me eurokansalaiset voitelimme velkojia 30 miljardilla eurolla hyväksymään pienet tappiot.
Eurovelkaisten yritysten lakipohjaa en tiedä. Kyllä sielläkin on osa Suomen lakien alla. Valuutta ei devalvoidu hallitsemattomasti (alkusokki on tietysti aina mahdollinen), vaan hakeutuu siihen sopivaan arvoonsa (kelluu).
Luottamuksessa ehdottomasti elintärkein asia on maksukyky. Omalla rahapolitiikalla Suomen Pankki ei voi mennä maksukyvyttömäksi.
Nyt tällä hetkellä toistetaan niitä 90-luvun virheitä. 91 kesäkuussa menimme silloiseen eurokerhoon, ja lensimme kuin leppäkeihäät 92 syyskuussa ulos. Se oli poliitikkojen valinta hakeutua tuohon eurokerhoon silloin. Markkinat olivat toista mieltä. Tulos: markkinat 6 – politiikot 0.
Näin siinä tulee tälläkin kertaa käymään. Ehdotankin siksi, että lähdemme edes kohtuullisen sään aikana pois. Ehdotin aikanaan, että lähdetään hyvän sään aikana pois.
Haluatte sen myrskyn ja 90-luvun sekamelskan täydessä suuruudessaan uudelleen? Surullista.
Ilmoita asiaton viesti
Mikä lie palkka-alen kerrannaisvaikutus? Paljonko vienti kasvaa, jos palkkoja leikataan esim. 4%? Verokertymä jää jokseenkin varmasti tämän takia pakkaselle. Miljardiluokan täsmäelvytys tieverkon parantamiseen ja homekoulujen korjaamiseen tuo myös positiivisia kerrannaisvaikutuksia.
Miten olisi kummankin yhdistelmä sekä julkisia investointeja että palkka-ale. Sen rahoituksena voisi käyttää valtion omistusten myyntiä yhdistettynä velanottoon?
Mutta sitähän nykyhallitus ei tee, koska vaikutukset alkavat näkyä vasta v. 2015.
Ilmoita asiaton viesti
Rahoituksen osalta se myynti olisi varmasti mielekkäämpää. Kun tässä kitutetaan pari vuotta eteenpäin niin tilanne voi olla jo se, ettei hinta ole enää kohdillaan.
Lähtökohtaisesti näen mielekkäämpänä kyllä yksityisten investointeja julkisten sijaan. Siksi olenkin toiveikas siitä, että suomalaiset haluavat jättää EMU:n, mielummin ennen kuin kouraisee liian syvältä.
Ilmoita asiaton viesti
Kannattaisiko lopettaa haaveilu markan palauttamisesta ja miettiä vakavasti miten niitä työn yksikkökustannuksia saadaan alas. Tuntihinta on vain yksi elementti. Tehokkuuden parantaminen on se toinen.
Suomi tarvitsee vakaan valuutan JA kilpailukykyiset yksikkökustannukset. Myllyniemen toivomien valuuttakikkailujen aika jäi viime vuosituhannelle.
Ilmoita asiaton viesti
Skientologiaako? http://buimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/145784-to…
Ilmoita asiaton viesti
Suomi tarvitsee sopivan arvoisen valuutan. 90-luvun alussa oli kanssa ”vakaa” valuutta. Se sai heilua tietyn valuuttaputken asettamissa rajoissa. Ei toiminut.
Syy ei ole vakaus, vaan sopiva arvostustaso. ”Yliarvostettu, mutta vakaa” on sama asia kuin junien huippunopeusvertailu, kiskojen päätyessä seinään. Mielummin luotijunan kyydissä kuin vaikkapa sillä Uimosenkin paljon puhumalla resiinalla? =)
Ilmoita asiaton viesti
Mitä meidän asintuntija-raati on mieltä tämänpäivän markan arvosta, oliskos se parempi kuin mitä liittymä vaiheessa?
Mulla on sellainen kutina päällä että olisi.
Ilmoita asiaton viesti
Jos ”uusi” markkamme olisi kelluva, se todennäköisesti revalvoituisi jonkun verran.
Ilmoita asiaton viesti
Tätä on tullu mietittyä monet kerrat.
Ja lähinnä sitä, seurattaisko Markalla Dollaria, Puntaa, Kruunua vai sitten tätä surullisenkuulusaa euroa.
SaksanMarkka olis varmasti kans hyvin arvostettu valuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Miten ihmeessä markan arvo nousisi tilanteessa, jossa meillä on meneillään vaihtotasekriisi? Olisivatko markkinat sitä mieltä, että alijäämämme on jostain syystä liian pieni? Onko tällaista tapahtunut maailman historiassa useinkin?
Ilmoita asiaton viesti
Tään piti olla oma bloginsa, mutta editori tökkii jostain syystä, niin tulkoon pitkähköksi kommentiksi tähän. Täällä on kuitenkin pätevin talousväki päivystämässä.
Talouden korjaamisesta on nyt jokaisella koulukunnalla oma käsityksensä ja kaikki näyttävät olevan herttaisesti solmussa keskenään. Keinovalikoiman lopputulokset ovat näkökulmasta riippuen joko huonoja tai katastrofaalisen huonoja.
1. Elvytys, jossa on kaksi kiistanalaista rahoitusmallia ja sitten vielä kiista kohdentamisesta. Lisävelkaantuminen ei tule kyseeseen kahdesta syystä; a) velkaa on muutenkin liikaa ja b)velanoton kiihdyttäminen tarkoittaa melko pian luottoluokituksen alentamista ja korkojen nousua.
Valtion ja kuntien omaisuuden myynti on varsinaista hasardia tulevaisuudella, joka olisi toinen rahoitusmuoto. Uusi omistaja voi tulla mistä tahansa, joten voittojen osoite on tuntematon. Lisäksi markkinasijoittajilla ei ole mitään kansalliseen turvallisuuteen, huoltovarmuuteen tai sosiaalisuuteen liittyviä paineita. Niillä on vain tuotto-odotus.
Ne, jotka vaativat elvytyksen kohdentamista julkisen infran remontteihin, eivät ymmärrä että kunnossapito on markkinataloudessa kuluerä, jonka tuotto on panostukseen nähden taloudellisessa mielessä yleensä hyvin alhainen. Tällä on sama vaikutus kuin lisävelalla, eli luottoluokituksen menetys ja korkojen nousu. Jos sijoittajat eivät löydä Suomesta tuottavia sijoituksia, niin miksi ihmeessä niiden pitäisi satsata tuottamattomiin?
Kestävämpi elvytys täytyisi kohdentaa hirmuisella intensiteetillä vientiyritysten perustamiseen, missä on selvästi havaittavia ongelmakohtia. Niihin nimittäin on panostettu jo kaikki voitava järjellisessä mittakaavassa. Ei vientiyritystä polkaista tuosta vain käyntiin, kun kasvavat markkinat ovat meille vähän oudommilla kieli- ja kulttuurialueilla kuin Ruotsi tai englanninkieliset alueet. Se on siis hyvin hidas ja vaivalloinen tie, vieläpä melkoisilla riskeillä kuorrutettuna.
Markkinoilla on vielä hyvin yleinen käsitys suomalaisten ylimielisyydestä ja ahneudesta, mikä on paha kaupanteon este ja väitteessä on lisäksi perää. Tulopuoli on niin pitkissä kantimissa, että julkisten kulujen karsiminen on joka tapauksessa jatkuu.
On myös hiukan hirnahdettava ajatukselle julkisten palvelujen korvaamisesta yksityisillä ja niiden maksamiseen taas samasta kassasta. Jos yritykset tinkivät palkoistaan ja katteistaan, tulee säästöä, mutta taas kerran 80 % noista yrityksistä katoaa, kun ne kilpailevat toisensa hengiltä ja markkinatasapaino hetkellisesti löytyy. Kilpailemattomuuden kuviteltu tehottomuus on vain korvattu vielä huonomman kokonaishyödyn tuottavalla verisellä kilpailulla. Siinä melskeessä hoitajistakin tuppaa tulemaan hoidettavia.
2. Säästäminen, joka on vaihtoehdoista surkein, koska koko talousjärjestelmä perustuu tuhlaamiseen. Aiheuttaa massatyöttömyyden ja kansantuotteen laskemisen, vie julkisen rahoituspohjan innovaatioilta. Alentaa verotuottoja ja kaataa näistä lähtökohdista loputkin hyvinvointiyhteiskunnan tunnusmerkit. Kreikka pakotettiin tähän vaihtoehtoon ja massatyöttömyyden lisäksi sen pitäisi myydä koko kansallisomaisuutensa. Suomi on saman valinnan edessä juuri nyt lähes vapaaehtoisesti, ensi vuonna pakon edessä.
3. Palkkaverotuksen alentaminen. Voisi periaatteessa toimia, jos kaikkia tuloja käsiteltäisiin ansiotulojen tavoin, rivakka progressio ja alimmat tuloluokat käytännössä verottomia.
Lisääntyneestä ostovoimasta ilahtuvat kaikki markkinatoimijat ja hintojen korotukset valuvat perinteisesti välttämättömyyshyödykkeisiin ja asuntojen hinnat nousisivat jälleen kerran. Lisäksi tällainen veromalli aiheuttaisi pääomapaon alhaisemman verotuksen maihin. Lämmittää siis hetken ja taas ollaan alkutekijöissään, vaikka mittariin saataisiin pontevaa talouskasvua. Istuvaa hallitusta ja finanssimarkkinoita se voisi ilahduttaa, koska niillä ei ole muita tavoitteita.
4. EKPn tukiostot. Korkman väläytti samaa, mitä FED tekee USAssa, eli EKP voisi ostaa kaikkien eurovaltioiden epäkurantteja velkoja. Se taas vaatisi yhteisen päätöksen, että lopulta EKPn tasekirjat ja siellä olevat velat menevät hamassa tulevaisuudessa silppuriin, koska eihän niille ole enää missään maksukykyisiä takaajia. Samalla annettaisiin finanssisektorille signaali, että voitte jatkossakin elää kuin siat vatukossa. Vaikutus reaalitalouteen ja sosiaalipoliittisesti arvioiden negatiivinen.
Periaatteessa pitäisi kasvattaa inflaatiota reippaasti, mutta muut talousalueet ovat ihan samassa veneessä, joten siitä tulee vain kilpajuoksu rahanpainannan eri muodoissa. Dollarin pitäisi olla jo aivan leikkirahaa FEDin tukiostojen jälkeen, mutta kurssi vaan keikkuu entisellään.
Olemme siis pattitilanteessa, koska kaikkien polkujen päässä on umpikuja. Meidän tilannettamme mutkistaa vielä huomattavasti yhteinen valuuttajärjestelmä, jonka piti olla huoltovapaa. Niinpä sen rikkoutumiseen ei varauduttu ennalta minkäänlaisilla työkaluilla. Päättäjät pitävät vain kriisikokouksia toisensa perään estääkseen koko romua kaatumasta päälle. Paikkailu on onnistunut sen verran, että avaruusromua ei ole tullut ihan kaikkien niskaan.
Taas kerran toistan itseäni, ja totean että tämän talousjärjestelmän puitteissa ei ole mahdollista pitää huolta ekologisesta ja sosiaalisesta tasapainosta. Kaikille sääntely-yrityksille on viitattu kintaalla ja käytännössä moraalinen vararikko on jo tapahtunut.
Haluaisin nyt näiltä talousviisailta ja ekonomisteilta argumentteja, joilla todistetaan tämä päättelyketju vääräksi tai tuodaan esille loogisesti perusteltavissa oleva korjaustoimenpide, joka ei tässä tullut esille.
Muussa tapauksessa näkisin, että taloustieteen oppikirjat voidaan kantaa rovioksi vaikkapa Senaatintorille ja pitää pieni grill party. Omat tuontikaljat ja makkarat mukaan, valtiolla ei ole varaa.
Ilmoita asiaton viesti
Piiiitkälti samaa mieltä, mutta itse olen tuota kuppukuntaa joka satsaisi infraan.
”Ne, jotka vaativat elvytyksen kohdentamista julkisen infran remontteihin, eivät ymmärrä että kunnossapito on markkinataloudessa kuluerä, jonka tuotto on panostukseen nähden taloudellisessa mielessä yleensä hyvin alhainen. Tällä on sama vaikutus kuin lisävelalla, eli luottoluokituksen menetys ja korkojen nousu”.
Mutta kun tuo on joka tapauksessa edessä, niin edullisemmaksi se tulisi nyt. Luottoluokituksen tippuminen taitaa myös olla joka tapauksessa edessä ja AA-AAA:n väliin sopii pirusti miljardeja ja korko%, niin siksikin olisi järkevää korjata koulut ja tiet,…Nyt!
Ilmoita asiaton viesti
Jos voidaan sopia, että kaikki velat jätetään maksamatta niin kyllä tuo mulle käy. Troikka voi olla eri mieltä.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikka velat jätettäisiinkin maksamatta tai maksettaisiin, niin silti nuo paskat tulee korjattavaksi. Nyt se olisi edullisempaa, kun 10v. päästä. Tätä minä ajan takaa ja samalla poistuisi mota työtöntä kortistoista.
Ilmoita asiaton viesti
Yksityistämisessä suosin rinnakkaisajon mallia. Vähän kuten terveydenhuollossa, mutta siitä tekee poikkeuksellisen se, että toiset ovat valmiita maksamaan terveydestään, kaikki ei.
Näin hintatasoa ei voida mitenkään harmonisoida. VIPit käyttävät tarpeen vaatiessa yksityistä ja maksavat siitä hieman enemmän. Toinen ryhmä kokonaan on työterveyshuolto. Yrityksille on tärkeää saada sairastuneet tai tapaturmissa olleet tekijät nopeasti takaisin tuotantoon. Ei siinä kolmen kuukauden jonoja ole varaa katsella.
Tästä syystä, jossa toiset ovat valmiita maksamaan terveydenhuollostaan niin tätä ei tarvitse subventoida lainkaan julkiselta taholta. Yksityinen terveyspalvelufirma tekee tulosta tyytyväisillä asiakkaillaan. Ei siellä huvin ja urheilun vuoksi tehdä leikkausvirheitä tai täysin utopistisia diagnooseja.
Julkinen puoli keskittyisi siis vain julkiseen terveydenhuoltoon. Ei Mehiläiset tai muut mitään verohuojennuksia tarvitse. Valtakunnan rajat ylittävä konserni saa kirjanpitonsa näyttämään juuri niin hyvältä tai huonolta kuin se haluaa.
Sitten vielä tuosta, että yritykset kilpailevat toki keskenään, ja raatoja syntyy. Mutta siten syntyy myös kuluttajille sopivamman hintaisia vempeleitä ja palveluja. S- ja K-ryhmät toki ruokakaupassa ”teeskentelevät” kilpailevansa verisesti, mutta… onko tämä teatteri ja hintatason määrittäminen kansalaisten etu?
Ilmoita asiaton viesti
En minä mitään umpikujaa pysty näkemään. Yhteiskunnallinen inframme on vielä aika hyvää ja osaaminen on täällä hyvällä tasolla. Pärjäämmehän nytkin jotenkuten ja saamme tavaraa kaupaksi. Ongelma on siinä, etteivät tuotteemme ole mitenkään uniikkeja. Ne ovat hyviä, mutta eivät korvaamattomia. Siksi pitää pärjätä hinnassa muille hyville tuotteille.
Lisäksi asikas katsoo kokonaishintaa, jossa on mukana postikulut. Emme me oikein voita siinäkään lajissa. Sijoittajat sitten katselevat sitä, onko systeemimme sellainen, että tuotantokustannuksemme pysyvät varmasti kurissa. Tässä plussaa on oma valuutta ja reguloimattomat työmarkkinat. Emme pärjää tässäkään lajissa.
Se nyt vain on niin, että meidän tuotantomme täytyy olla halvempaa kuin Saksassa. Sama hinta ei riitä. Lisäksi täytyy löytyä uskoa siihen, että se pysyy halvempana. Toinen vaihtoehto olisi olla osa Saksaa. Koska se ei onnistu ja tiedämme miten sisäisen devalvaation kanssa käy, jää jäljelle vain yksi keino. Kelluva valuutta.
Se keinokaan ei toki pelasta meitä yhteiskuntamme optimoinnilta, mutta antaa siihen aikaa ja tarvittavat resurssit (työkaluja sekä taloudellisia resursseja). Inflaatio on aika hyvä työkalu vaikkapa joidenkin sektoreiden palkkaepätasapainon korjaamiseen. Kolme vuotta 4%:n inflaatiolla riittää hyvin laittamaan suuren osan julkisesta puolesta takaisin ruotuun.
Ilmoita asiaton viesti
Euron puolustajat voisivat katsella meneekö nyt hyvin euromaissa yleensä ja Suomessa erikseen. Mitään järkevänoloisia, kestäviä ehdotuksia talouden kohentamiseksi ei euron puolustajilta löydy koska niitä ei ole olemassa tällä vieraalla valuutalla.
Ilmoita asiaton viesti
Aika myöhäiseksi vetää Suomen ns. lopullinen ratkaisu euroon liittyen, vaikka hallitus on hokenut, että euroon kuulutaan ikuisesti. Nyt voisi VM Jutta Urpilainen jo vähitellen vetää hatusta sen, ”eurossa ei roikuta mihin hintaan tahansa” -lausumansa hinnan ja sitten kertoa MILLOIN se hinta on liian korkea?
Tällä hetkellä, kun euroaluetta on letkutettu ja purkkia ikuisuuksiin potkittu, on todella vaikeata orientoitua maan tulevaisuuteen. Suomella ei näytä olevan omaa tahtoa ja suuntaa tässä asiassa. Vain mukautumista.
Nyt voisi joku six-packin talousguru laskea sisäisen devalvaation ns. hinnan: sekä talouden että sosiaalisen. Tätä en sano ilkkuakseni, vaan siksi, että yksistään kansallakin on oikeus tietää, mitä hallitus aikoo ja keillä se aikomuksensa maksattaa.
Ainakin 3-4 vuotta on puhuttu kriisitietoisuuteen heräämisestä. Nyt sen tietoisuuden pitäisi olla ns. kypsempää ja saada esille sekä tunnuslukuja että tavoitteita, joilla kuoppaan pudottua alettaisiin joskus sieltä ylös kiivetä. ”Eheytysohjelma esiin ja hommiin!”
Kun tähän on jouduttu, niin kai sitten on yhteistyössä tästä ongelmasta pyrittävä selviämään, vaikka kuinka tekisi mieli maksattaa tämä niillä, jotka ovat meidät tieten tahtoen tähän tilaan saattaneet.
Ilmoita asiaton viesti
Urpilainen taisi itsekin tajuta, mitä tuli lipsauttaneeksi ja kiirehti kumoamaan tuon ”mihin hintaan tahansa” -lausahduksen.
Ilmoita asiaton viesti
Non merci. Jessus mitä puppua vai pitäisikö sanoa väyrystelyä. Näin käy, kun puolueella ei ole yhtä ainoaa ymmärrettävää tavoitetta.
Ilmoita asiaton viesti
Olen samaa mieltä. EMU-kakku on täyttä puppua, ja niitä tukevilla puolueilla ei ole ymmärrettäviä tavoitteita.
Ilmoita asiaton viesti
Mistä voisi lukaista Pusan kirjoituksen. Hän toisi hyvän lisän näillekin palstoille…
Ilmoita asiaton viesti
Pusa oli täällä, mutta kirjoitti tabu-aiheesta ja sai lähdöt, koska Suomi, edes uudempi niistä, ei kestä totuutta!
Ilmoita asiaton viesti
Eli mistä?
Ilmoita asiaton viesti
Eläkkeistä. http://ollipusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/69779-net…
Ilmoita asiaton viesti
Täh? Saiko Pusa kenkää täältä tuon kirjoituksen takia? Ei voi olla totta.
Ilmoita asiaton viesti
Kysy Huuskolta miksi. MInulla ei ole tarkempaa tietoa, mutta banaanilla heittivät herraa!
Ilmoita asiaton viesti
Tuo kirjoitus on julkaistu 2011.
Pusa kirjoitti vielä tänä vuonna.
Ei kai yli kahden vuoden takaisesta kirjoituksesta panaania tule?
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoista ja asiantuntevaa pohdiskelua blogissa
http://tyhmyri.wordpress.com/2013/07/30/vaaralline…
Ilmoita asiaton viesti
Tyhmyrin kanssa täysin samaa mieltä.
Ilmoita asiaton viesti
Itse olen sitä mieltä, että yrityksen operatiivisen liiketoimintastrategiasta välittämättä (kunhan se on laillinen!) näitä tulee kohdella tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti.
Sisäinen devalvaatiohan on subventointia vientiyrityksille: ei niiden tarvitse niin välittää siitä, mikä oman kansan ostovoima on. Tuotteet ja palveluthan myydään ulkomailla, joten sikäläisten ostovoimalla on merkitystä.
Totta kai sitten, kun veropohja murenee niin paineet sitä kautta kasvavat myös vientiyrityksiin. Ja paineet ovat veronkorotusten suuntaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kustannuksia voi tietysti alentaa monella muullakin tavalla kuin palkoista nipistämllä. Aina kuitenkin keskustellaan vain palkoista. En ihan ymmärrä miksi.
No, kepu on ainakin tyytväinen, kun ei puhuta maatalous- ja aluetuista.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä olisi edellisen ”kämmäyksen” hintalapusta osansa:
”Artikkelissa Tiainen, Pekka (2000), Työttömyyden kustannukset 1990-luvun Suomessa. Yhteiskuntapolitiikka 4/2000(julk. Stakes, nykyinen Terveyden ja hyvin voinnin laitos THL) s. 213 http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/10030…
”Vuosina 1990–99 työttömyyden kokonaiskustannus ilman muita rahoituskustannuksia oli käyvin hinnoin kumulatiivisesti yhteensä noin 370 miljardia markkaa. Tällä summalla työttömyys on lisännyt julkisen talouden katettavaksi tulevaa alijäämää. Verrattuna vuoden 1990 tason mukaiseen työttömyyden kustannukseen lisäkustannus on kumulatiivisesti 290 miljardia markkaa vuosilta 1991–99. Velalla katettavasta osuudesta aiheutuvat korkomenot kasvattavat lukuja. Kustannukset ovat suuria palkkatyöhön”
Eli 290 miljardia markkaa on euroissa 49 miljardia. Vuosina 2000¬-2013 saadaan vastaavalla tavalla luokkaa toinen puoli lisää eli 1990-2013 100 miljardin euron verran eli valtion velan verran. Tällöin on laskettu veromenetykset kun on työttömyys työn sijaan ja työttömyysturva mukaan lukien toimeentulo- ja asumistukia. Tässä vertailukohta ei ole nollatyöttömyys vaan sellainen 1990-luvun lamaan edeltäneen tasoinen tai hieman alempi. Tämä ei ole kattava laskelma työttömyyden kustannuksista, ja voi lisätä eri tekijöitä, joskin määrällisesti vaikeammin ilmaistavia ja mitattavia. ”
Lähde: http://keskustelu.kauppalehti.fi/5/i/keskustelu/th…
Ilmoita asiaton viesti
”Valtaosa suomalaisista siis haluaa sisäistä devalvaatiota.”
Myös keskustelua seuranneena uskaltaisin väittää,että kyllä sisäinen devalvaatio niellään kunhan se tapahtuu tasapuolisesti. Nyt suurinta ääntä pitävät ne jotka eivät omistaan ole valmiita luopumaan ja ne jotka ovat ennenkin joutuneet luopumaan seuraavat vierestä hiljaa lakki kourassa. Se on ehkä se riipaisevin asia tässä tilanteessa.
Ilmoita asiaton viesti
Millä perusteella uskot, että sisäinen devalvaatio tälla kertaa tapahtuisi ”tasapuolisesti”?
Olen yrittänyt löytää hallituksen kertomista aikeista näitä merkkejä, mutta mitään linjaa ei ole, vaan eri puolueiden huutokauppaa käydään edelleenkin po. ”linjasta”.
Ollaan taas sormi suussa: eihän tässä näin pitänyt käydä…
Ilmoita asiaton viesti
Pointtini onkin,että en todellakaan usko sen tapahtuvan ”tasapuolisesti”. Koko EU ja euro on kyheälmä tätä ”tasapuolisuutta” vastaan. Tästä syystä saadaan taas karvaasti kokea nahoissaan tämäkin ilo.
Ilmoita asiaton viesti
”Kilpailukyvyn mittarina käytetään yksikkötyökustannusta. Jos kilpailukyky on huono niin silloin yksikkötyökustannusta pienennetään em. kyvyn palauttamiseksi.”
Kipataan vähäksi aikaan syrjään se, että euro on epäonnistunut katastrofi ja oma valuutta vikoineenkin se parempi vaihtoehto. Olen koko ikäni toiminut myynnin ja markkinoinnin parissa. Vielä tähänkään päivään mennessä en ole pystynyt selvittämään itselleni termiä työvoiman kalleus. Voi olla, että ajattelen turhan yksinkertaisesti tai sitten vaatimattomampi koulutukseni talouspuolen asioissa ei kykene ymmärtämään asiaa.
Ainakaan omalla alallani, vaikka tuotteet olivat todella työvoimavaltaisesti valmistettuja ei tuotantokustannukset koskaan olleet mikään ongelma. En edes ajatellut koko asiaa. Erään tunnetun purjevenemerkin osalta tämä ilmeni paremminkin kuin hyvin. Tehokkuus ja laatu olivat moninverroin tärkeämmät. Samaten nopea reagointikyky parantaa ja kehittää jo olemassa olevaa. Myynti kuunteli asiakkaita ja tuotanto myyntiä.
Onko suomalainen työnteko, netto sellainen niin kallista, että meillä ei kannata valmistaa enää mitään. Toki kysymys on alakohtainen. Silti panee miettimään. Olen ennenkin maininnut Finnairin teknisen osaston. Muutama vuosi sitten yritys itse kehui, että se on kannattava hyvä osa yhtiön toimintaa. Mihinkähän sekin on saatu ryssittyä ja muutamassa vuodessa.
Oliko Nokian suomen tuotanto niin kallista kuin väitetään, puhumattakaan saksan tehtaista, jotka siirrettiin kalliisti romaniaan, jossa tuotanto ei vieläkään taida toimia. Nokia on surullinen esimerkki siitä, kuinka oma ylimielisyys ja varmasti myös talouspuolen valopäiden puuttuminen todelliseen tuloksen tekoon pani maailman ylivoimaisesti johtavan valmistajan polvilleen muutamassa vuodessa. Eräästä piirilevyvalmistajasta puhumattakaan.
Liian monet yritysjohtajat ovat näitä talousneroja joilla ei ole muuta kuin parkkivalot päällä, vaikka pitäisi ajaa pitkillä. Säästetään ja pannaan porukkaa pihalle, kun pitäisi kehittää ja innovoida.
Kiitos muutamien todella hyvien suuryritysten ja vielä useampien PK-firmojen johdon pätevyys perustuu pitkälle markkinointi/tuotanto keskeisyyteen. Monia aloja pidetään menetettyinä, vaan ovatko ne todellisuudessa sitä?
No Henryn aihe sisäinen devalvaatio. Nyt mennään alaspäin ja lujaa. Eteläranta parkuu vaikka pitäisi kääriä hihoja ja ruveta hommiin. Palkkoja voidaan toki pienentää, mutta samalla pitää myös monen työnantajapuolen alan tulla vastaan jotta ostovoima säilyisi vaikkapa kaupan, valtiosta puhumattakaan. Ihan varmaan edullisemminkin hommia paiskitaan, jos muu hintataso ja ennenkaikkea usko työn pysyvyyteen palautetaan. Työntekijöillä on oikeus vaatia ihan perheidensä tulevaisuuden kannalta, että työnantaja kantaa oman vastuunsa. Ei ole mitään järkeä, kun helsinkiin ei saada ns. kotimaista halpatyövoimaa, kun tulot eivät riitä säälliseen asumiseen.
Ihan kevennyksenä näistä suurista yrityspomoista. Edesmennyt isäni tapasi Henry Ford II:n Nykissä joskus 1966. Taisi lausahtaa matkakumppanilleen mielipiteensä ko. herrasta, että shamppanjan päälle kyllä ymmärsi, mutta autoalasta sillä ei ole mitään hajua.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä näkökulma. Vaan olisiko nyt niin, että se tuotekehittely ja innovointi jää syrjään, koska se(kin) maksaa? Ja siis se jää syrjään juuri tässä talousympäristössä: vähän joka puolella tehdään vöihin uusia reikiä. Olen katsonut muutamien listattujen firmojen operatiivisen liiketoimintaidean lävitse. Jos se tuntuu mielekkäältä, ja toimintaa on esimerkiksi Yhdysvalloissa tai Venäjällä (tai investointeja) niin kelpaa, kunhan hinta on kohdillaan. Euroopan, ja erityisesti euroalueen kohdalla on huonompi juttu: hyvin usealla firmalla tulosta painavat Euroopan osasto. Siksi niiden kohdalla on todettava ennemminkin, että ei kiitos, vaikka hintakin olisi huokea.
Tämä ei ole niinkään tieteellisen todistuskelpoista aineistoa. Mutta tämä ohjautuvuus on nähdäkseni myös niillä sijoittajilla ja investoijilla, jotka ”pelaavat” moninkertaisilla rahamäärillä minuun nähden.
Ylivoimaisesti suurin ongelma sisäisessä devalvaatiossa on se, ettei ne lainat devalvoidu. Uimonen kävi jo kyselemään, jotta miten sitten ulkoisessa devalvaatiossa näiden lainojen kanssa kävisi. Hän ikäänkuin jättää myöntämättä, että pienemmillä palkoilla, kiristyneen verotuksen ja palveluiden kallistumisen myötä se lainanhoito käy yhtä lailla hyvin vaikeaksi.
Erona oikeastaan onkin se, romutammeko ja uhraammeko me sisämarkkinamme vai emme vientiteollisuuden alttarin edessä? Molempiin tilanteisiin tulee kyllä se kauan kaivattu rakennemuutos ihan olosuhteista lähtien. Toisessa kuihtuu sisämarkkinoihin keskittyvät yritykset (esim. parturit), ja toisessa taas ei, kenties syntyy uusia palveluyrityksiä.
Ilmoita asiaton viesti
Just näin. Talouden käppyröitä on aika vaikea todistaa tieteellisesti. Kysymys on usein alakohtainen esim. kannattavuuden suhteen ja sen päälle tulee se, mikä on se raja mikä kannattavuudelle mitoitetaan tai miten se sitten loppupeleissä jaetaan.
Sijoittajalle, on kysymyksessä sitten tosi iso pelimies tai tavallinen tallukka, pitäisi kysymyksen itseasiassa olla yhtä hankala. Ottaako sijoituksen tuotto osinkoina, jolloin se on pois tavallaan yrityksen omasta käyttöpääomasta, jolla rakennetetaan jatkuvuutta, positiivista liikettä vai jätetäänkö osingot taka-alalle ja odotetaan, että yrityksen johto ja työntekijät ovat kyllin kyvykkäitä kehittämään yhtiötä ja otetaan vieläkin isompi voitto nousevista osakekursseista? Aika jakomielitautista vai mitä?
Sisämarkkinat ovat jännä juttu. Usein väitetään, että USA:lla on valtavista sisämarkkinoista johtuen valtava etu. Onkohan tuo totta? Jos niitä mitataan prosenteissa on maamme sisäinen kauppa tasan yhtä arvokas kuin USA:n vastaava. Jenkkien telkkuvalmistajat parkuivat aikoinaan, että japanilaiset valtasivat markkinat kopsaamalla ”television”. Tosiasiassa he oppivat tekemään tehokkaammin, laadukkaammin ja innovoimaan tuotetta. Tuotannon työntekijöille maksettiin japseissa jo tuolloin aivan kelpo palkkaa. Sama koski monia muitakin aloja. Kapitalismin kultamaassa jäätiin tuleen makaamaan.
En tajua laajoista talousjutuista pätkääkään. Käsittääkseni euroopan sisämarkkinat ovat sekaisin kun vanha seinäkellö. Ylivoimaisesti suurin osa tavaroista hyökkäysvaunuja ja vastaavia lukuunottamatta (tai no ehkä niidenkin osalta) tuotetaan loppupeleissä yksittäiselle kuluttajalle. Yrityksen yritykselle myynti on osa tuota ketjua, jonka lopullinen huipentuma ovat Sinä ja minä tai naapuri. On kysymys sitten Airbus jumbosta tai lenkkimakkarasta. Niitä ei tarvita ellei niille ole pientä muurahaista, jota myös kuluttajaksi voidaan kutsua. Loppukäyttäjää.
Eurooppalaiset yritykset kilpailevat verissäpäin omista sisämarkkinaosuuksistaan ja vielä sellaisessa paineessa, jossa veronmaksajien rahaa palaa euron pelastustoimiin ja on näin ollen pois esim. julkisen infran kunnossapidosta ja mikä pahempaa suurtyöttömyyden ja sen tuoman epävarmuuden vuoksi se vaikuttaa kaikkeen kysyntään ja ostokäyttäytymiseen. Jos tilanne menee siihen, että ns. keskiluokka ei pysty tai uskalla investoida johonkin kivaan. No silloin ollaan tosi syvällä. Silloin loppuvat rahat myös niiltä varakkailta, jotka näitä tuotteita valmistajat, olkoot he missä tahansa tuotantoketjun kohdassa tai sijoittajia. Pankkien ja lainanantajien toimintakyky on tietysti oma lukunsa tässä leikissä, mutta yhtäkaikki ne ovat kiinni samassa köydessä.
Iso lama käsittääkseni johtui pitkälti kun valuuttalainaa tuli markkinoille joka tuutista ja sitä myös käytettiin. Kun lopulta vientiteollisuuden paineesta oli pakko devalvoida. Se oli sitten soronoo monelle pienyritykselle. Näin kävi myös omalla alallani, omistajana en ole koskaan ollut. En tiedä onko hallituksellamme edes laskelmia tai toimenpidesuunnitelmia vaihtoehdolle, jossa omaan valuuttaan siirtyminen otettaisiin huomioon, tuskin. Suunnitelma B olisi pirun tärkeä olla ainakin paperilla ensisijaisesti tuon velanhoitokyvyn vuoksi. Miten hoitaa asia, jos pakkotilanne tulee mahdollisimman pienillä vahingoilla. Kyseisen suunnitelman pitäisi olla myös julkinen, koska se olisi samalla signaali rysselin suuntaan. No moista ei ainakaan Katainen/Urpilainen parivaljakolta tule.
Ihan vain väliheittona. Joskus tulee mieleen, että saksan hegemonia euroopan talousveturina on suuresti yliarvostettu. Toki maan vaikutus on valtavan suuri, mutta yhtälailla sekin seisoo osittain savijaloilla.
Loppukevennyksenä. Kun tuo viimeinen venealan yritys, jossa ehdin olla useita vuosia meni sitten lopulta nurin ysikymppisten alussa, olivat korppikotkat heti parveilemassa myymälämme pihalla. Hesa oli pääpaikka, mutta vedin tätä kakkososastoa Kaarinassa. Halli täynnä arvokkaita veneitä ja pihalla tuplat lisää. Jo ennen konkkaa tuli joka paattiin keltainen lappu ”myyntikiellossa”. Myymälä oli toki auki normaalisti. Vouti oli tuttu muuten vain ja naurettiin niin pirusti. Hauskinta oli se kun viranpuolesta joutui laittamaan työsuhdeautooni samanlaisen hukkaamiskieltolapun. Sain kuitenkin ”erikoisluvan” käyttää autoa niin paljon kuin halusin ennen lopullista konkkaa. Kuukauden verran suhailin sitten pirsillä, jossa oli tuo keltainen lappu näkyvällä paikalla, eikä edes hävettänyt.
Ilmoita asiaton viesti
Pikku juttu tuosta sisämarkkinat/vienti -jutusta. Taannoin ihmettelin USA:n keskilännessä sitä, miksi suomalainen (aito) Finlandia vodka ja Fiskarsin sakset siellä 7000 km:n päässä maksoivat 40% alle Suomen hintojen (pitkästä kuljetusmatkasta huolimatta), sillä olin tottunut Suomessa siihen, että meillä vastaavasti laadukas tuontitavara on kallista.
No suomalaisella tuotantokustannuksilla, verotuksella (ja vastaavasti tuontitulleilla) lienee ollut merkittävä vaikutus tuohon eroon, mutta silti mietin, koko yleisen hintatason suurta eroa kaiken kaikkiaan (noin 30%). Liekö kovalla kilpailulla saatu kaikki puristetuksi noinkin alas?
Nyt voi kysyä, miten se temppu täällä tehtäisiin kilpailukyvyn edistämiseksi, mutta samalla kurjuuden välttämiseksi ja vielä ilman omaa valuuttaa?
Ilmoita asiaton viesti
Logistiikka, tavaroiden kuljetus on jännä tieteenala. Siinä yhdistetään kaksinkertaista laskutapaa. Ensiksi lasketaan tavaran toimitusten minimikustannus ja käytetään kyseistä välinettä. Sitten lasketaan se mahdollisimman kallis jakelutie ja se lisätään sitten hintoihin. Suomi on suuri maa ja pitkät välimatkat nostavat tuotteiden hintoja. Suora lainaus keskusliikkeiden tiedotteista.
Ilmoita asiaton viesti
Parasta elvytystä olisi se, että ne, joille on kertynyt ”ylimääräistä” sukanvarteen, panisivat rahan liikkeelle. Tämä tietenkin vaatii uskoa markkinoihin, joten se kulutuskaan ei ole todennäköistä, mutta olisihan se silti hyvä teko. Sisäinen devalvaatio viennin vauhdittamiseksi on mielestäni hyvin monisäikeinen juttu. Lopputulemana voi hyvinkin olla se, että ainoastaan ostava taho saa tuotteensa halvemmalla, eikä myyvän maan tilanne parane mitenkään, vaan jopa päinvastoin.
tässä linkki palkkojen merkityksestä bkt:stä
http://tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_palkat.html
Ilmoita asiaton viesti
Itse laittaisin koko systeemin uusiksi, missä euron rinnalle tulisi velaton markka ja itsehallintoalueet. Tällä saataisiin strateginen suunnittelu paljon pitkäjänteisemmäksi ja varmistettaisiin järjestelmän ekologinen ja sosiaalinen kestävyys.
Paluu markkaan on toiseksi paras vaihtoehto ilman muuta, mutta se tarkoittaa aivan samanlaisen hosumisen jatkumista kuin tähänkin saakka, eikä tässä oikeasti mitään tolkkua ole. Varsinkin rakennuspuolen lopputulokset kertovat karua kieltä tekemisen tasosta.
Pelkällä eurolla edessä on satavarma katastrofi keskiluokalle, jolla ei ole mitään muuta omistusta kuin asunto. Piensijoittajalle tuppaa muutenkin jäämään turskat käteen kun oma asiantuntemus ei riitä ja sijoitusneuvojien taso on todella kirjava.
Olen haastellut tässä kesän mittaan hyvin monen toimialan kauppurien kanssa ja kotimarkkina on täysin jäässä helteistä huolimatta. Lomalta palaajat tulee tietysti energisinä hakkaamaan päätä seinään, mutta into laantuu parissa kuukaudessa, ellei mitään saa aikaan.
Kyllä tässä ollaan jo siirrytty kuljettajista matkustajiksi.
Ilmoita asiaton viesti