Elvytys- ja uuvutustaistelua
Suomen ”elvytystaistelu” on siitä mielenkiintoinen, että sen argumentteja sekä puolesta, että vastaan on tullut hyvin perustellusti eteen. Näistä siis valtaosaa pidän itsekin valideina, ja ajattelin käydä niitä hieman seikkaperäisemmin lävitse. Sen sijaan ”uuvutustaistelun” puolelle mentäessä elvytysjupakasta tuntuu putoavan pohja pois. Miksi näin?
Suomen tasavallan maatessa ensiapuklinikalla tajuttomana ja halvaantuneena ovat talouden lääkärit käyneet jakamassa sangen runsaasti näkemyksiään, millä virkoaisimme. Tarkoitus on varmastikin kaikilla sama eli pelastaa Suomi, joten jaan elvytysosion kahden eri leirin näkemyksiin.
Pelastakaa potilas
Elvytyksen puolella tuntuisi olevan inauksen enemmän kannatusta. Idean lähtökohta on, että kun juuri kukaan ei investoi niin työpaikkoja pikemminkin häviää kuin syntyy lisää: siksi julkishallinnon tulee puuttua tilanteeseen ja pyrkiä katkaisemaan kierre. Investoimalla ”yleishyödyllisiin” kohteisiin, kuten puhe kuuluu toisella tapaa mainittuna ”täsmäelvytyksellä” olisi tarkoitus saada työttömiä töihin. Kasvaneella ostovoimalla siten kysyntä piristyy, yleisnäkemys paranee ja varovaisuus kaikkoaa. Tällöin kasvaneella verokertymällä pehmennetään elvytyksen aiheuttamaa rahoituskustannusta.
Varsin ansiokkaasti muistetaan tuoda esille heijastusvaikutukset. Näiden vaikutusten lähtökohtana on em. ”hyvän kierre”. Kyse ei ole pelkästään siis siitä, että elvytys itse aiheuttaa kustannuksia, ja tulos olisi sama kuin kaataisi kynnenpään kokoisen klöntin poltettua vetyä autiomaahan. Tärkeää ns. ”täsmäelvytyksen” kriteereissä on huomioida, että työt tulisivat suomalaisten tehtäväksi, ja että lisäraha jäisi kiertämään suomalaisten kansantalouteen.
Rahoituspuolella vilkuillaan kahta lähdettä: valtiokonttorin liikkeellelaskemia velkapapereita, ja sen lisäksi harkitaan valtion omaisuuden myyntiä. Velka tuntuu olevan vastatuulessa, siitä huolimatta, että juuri nyt investointeihin suunnattu korkotaso on alhainen. Se on totta, että jos tämä projekti ”menee reisille” niin sitten sitä lisävelkaa on inha rullata myöhemmin mahdollisesti korkeamman korkotason ympäristössä. Tämän huomasi myös keväällä yritysten yhtiökokouksissa. Investointi juuri nyt ei tuntunut houkuttelevan pienomistajia. Ennemminkin haluttiin taattu tulo tulevaisuudessa unohtaen auvoisesti, että kun taloustilanne sitten joskus helpottaa, milloin se sitten tapahtuukaan, niin investointien hinnaksi tulee suurempi taloustilanteen kanssa ylämäessä olevan korkotason vuoksi.
Toinen vaihtoehto, eli valtion omistamien osakkeiden myyntiä, jakaa sekin mielipiteitä. Yksien mielestä sillä tavoin ”tapetaan ainoa lypsettävä lehmä”, koska osinkotulot jäävät saamatta. Toisten mielestä – joihin itsekin lukeudun – ollaan taas tilanteessa, jossa nyt saisi myymällä kohtuullisen nipun seteleitä käteen. Mikäli annamme taloustilanteen pahentua niin näidenkin yhtiöiden kohdalla osinkopuro näivettyy ja kurssit laskevat, jolloin lehmä kuolee joka tapauksessa.
Pakkasella ammoniakkia alushousuihin
Toinen ryhmittymä elvytystaistelussa käy muistuttamaan, ettei elvytys auta, koska rakenteet ovat päin metsää. Hyvä huomio. Rakenteilla tarkoitetaan ennen kaikkea sitä, että me emme ole yhteisvaluuttaolosuhteissa kilpailukykyisiä. Tarvitaan siis jonkinasteista sisäistä devalvaatiota, jotta perusta talouden elpymiselle olisi olemassa. Yhdet huutavat lomarahojen poistoa ja sen sellaisia toimenpiteitä, toiset taas olisivat valmiit käymään käsiksi valtion tulo- ja menoarviokirjaan vesurin viuhuessa.
Mielestäni tämän yleisnäkemyksen jäädessä voittavalle kannalle, tulee se lomarahalinja voittamaan. Syy on hyvin yksinkertainen: koska julkispuolen hallinnossa pitäisi antaa monoa niin monelle puolueiden lellikeille, ettei se yksinkertaisesti käy poliittisista syistä päinsä. Lisäksi valtaosa näistä viroista ovat sellaisia, ettei niissä käytetyt taidot ole millään lailla haluttuja yksityisellä puolella. Syntyisi vain massatyöttömyyttä ennen kuin tervehdyttämisohjelma toisi toivottuja tuloksia esimerkiksi vientiteollisuuden puolella. Eikä yleisvaikutelma ole Euroopassa tarpeeksi hyvä, jotta päästäisiin plussan puolelle mielekkäässä ajassa.
Suomalaisten tulee siis näillä näkymin varautua siihen, että ostovoima kapenee, ja mahdollisesti tuntuvastikin, mikäli elvyttävä politiikka ei jää päällimmäiseksi.
Uuvutustaistelun seuraamukset
Tahdon siis kertoa, että olen itse elvytyksen kannalla, ja että sen voisi tehdä ihan yhtä hyvin velkarahoituksella kuin omaisuuden myynnilläkin. Asiassa on vain yksi suuri mutta.
Euroopan näkymät eivät ole ruusuiset, ja kuten kriisimme alkuaikoina tehty elvytys osoitti, se jäi silloin väliaikaiseksi, eikä siksi ole odotettavissa toisenlaista tulosta tälläkään kertaa. Euroopan pankkikriisi on edelleen pitkälti selvittämättä, ja yksityinen taho ei ole halukas investoimaan niin kauan, kun on syytä epäillä kaappien olevan täynnä luurankoja.
Esimerkiksi saavuttaakseen terveen kokoisen pankkisektorin Euroopassa, ovat pankit supistaneet taseitaan useamman tahon arvioissa noin puolella siitä, mitä pitäisi. Edessä olisi siten lineaarisesti projisoimalla viisi vuotta lisää lamaa. Päätyisimme silloin tosin tuotannossa jo hyvin kauas menneisyyden lukemiin. Pitää kuitenkin muistaa, että lähtötilanne oli silloin 0 vuotta lamaa takana, tämä jälkimmäinen taival on sitten monin verroin tuskallisempi. Kurjuus kumuloituu.
Erisyklinen euroalue
Jotta ”suuressa kuvassa” ymmärtää, miksei euroalueessa ole jo kriisimaat nousseet EKP:ssa kapinaan vaatimaan löyhempää rahapolitiikkaa kurjuuskierteen lopettamiseksi, tulee meidän tarkastella euroalueen eri maiden erilaisia taloussyklejä.
Vuosituhannen vaihteessa pamahti ns. teknologiakupla. Saksa otti tästä pahasti osumaa, ja Saksaa kutsuttiinkin ”Euroopan sairaaksi mieheksi”. Sen sijaan nykyisissä kriisimaissa oli juuri tullut yhteisvaluutta ja EKP:n mantran mukaisesti kaikki maat olivat riskittömiä. Etelä-Euroopassa puhkesikin valtaisa velkavetoinen buumi rajusti halventuneen lainarahan vuoksi. Lisäksi Saksa pisti jarruja päälle, joten pääoma hakeutui mieluusti eteläiseen Eurooppaan. Näin Saksa ja Välimeren maat olivat täysin päinvastaisissa sykleissä, mutta yhteisellä rahapolitiikalla.
Saksan onnistui parantamaan kilpailukykyään kahdesta syystä. Ensimmäinen on tuo velkabuumi, jolloin eteläisistä euromaista tilattiin bemaria ja mersua – velaksi. Se toi Saksaan tarvetta työvoimalle, eikä ”rakennemuutokset” satuttaneet niin pahoin. Toinen edellytys löytyi siitä, että samalla kun Saksa trimmasi yksityisen puolen kuprua niin se otti julkispuolella sitä vastaan: Saksa paineli ulos Maastrichtin kehikosta niin vuotuisen alijäämän, kuin kokonaisvelan suhteen.
Toisin sanoen, jos Suomessa yritetään nyt ”maltillisella nollalinjalla” niin edellytykset eivät ole samat: ensinnäkään vastaavaa buumia ei löydy juuri mistään. Toiseksi Suomen tulisi antaa velkamittarien puksuttaa nykyisestäkin enemmän kohti karmiininpunaista. Näkisin, ettei olosuhteet mahdollista Suomen onnistumista tällaisella ratkaisulla. On siksi hyvin vaarallista tehdä hätiköity päätelmä, että koska Saksa onnistui yhdellä lääkkeellä, niin sitten onnistuu Suomikin. Itse asiassa jos katsotaan kriisimaiden yhteiskunnallista tilannetta niin samoin tropein tilanne on päässyt riistäytymään käsistä.
Vaan entä jos EKP tulee setelipainokoneineen hätiin? Silloin alhaisen työttömyysasteen Saksassa inflatorinen politiikka johtaa ylikuumenemiseen. Saksa ei ole tällaiseen valmis, ja koska Saksa on käytännössä moottori niin EKP on vain Bundesbankin marionetti. Yhtä kaikki, erisyklisten euromaiden kohdalla ei ole yksinkertaisesti mahdollista noudattaa sellaista talouslinjaa, joka sopii kaikille.
—
Poikkeuksellisesti tästä kirjoituksesta poistelen kaikki politisoivat kommentit. Pidetään asiat kuitenkin asioina. Eli älkää turhaan kommentoiko ”demarit sitä ja persut tätä”, tai edes vastatko niihin. Ne lähtevät kyllä menemään.
Myllyniemi tuo taas niin monenlaisia näkökulmia, ettei tässä tavallinen tallaaja meinaa pysyä kyydissä, mutta yhdessä asiassa olen samaa mieltä, elvytystä on nyt käynnistettävä ja sen tulee kohdistua mahdollisimman paljon kotimaiseen rappeutuneeseen infraan, ettei tuo paskakasa ole tulevaisuudessa vielä suurempi kuluerä.
Ilmoita asiaton viesti
Näkökulmia on todellakin monia, ja niillä on ihan hyvät perustelut taustalla. Vaikka pidän koko elvytyskeskustelua, niin puolesta kuin vastaankin, enemmänkin pelkkien oireiden hoitotavan valinnasta.
”Suuressa kuvassa” tämä käy joka tapauksessa mahdottomaksi, vaikkei sitä kaikki vielä ole valmiit myöntämäänkään. Vastenmielisten tosiasioiden tunnustaminen on kuitenkin totutusti vaikeaa. Toivottavasti tästä kirjoituksesta on apua näkemyksien muodostamisessa.
Ilmoita asiaton viesti
Minä en luota elvytykseen. Lisävelallako vai omaisuuden myynnilläkö se rahoitetaan? Elvytyksen sijasta tarvitaan rakennemuutos, joka koskee myös valtiota ja kuntia.
Ilmoita asiaton viesti
Silläkö se hajoava insfraktuuri korjaantuu ?
Ilmoita asiaton viesti
Ja minusta me emme ole tarpeeksi niin voimakkaassa talouskasvussa, että se voitaisiin onnistuneesti tehdä.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä se on pakko kunhan lama riittävästi syvennee. Jospa huomattaisiin vihdoinkin että ihan hyvin voi tulla toimeen ilman jatkuvaa talouden kasvua.
Ilmoita asiaton viesti
En luota minäkään elvytykseen.Se on sitä kun kaasariin lorautetaan bensaa ja kone hurisee sillä hetken.Ei hyvä.
Ilmoita asiaton viesti
Kun tätä velkaa otetaan julkisen ylläpitoon, niin mielestäni viisaampaa olisi ottaa sitä infran kuntoon laittoon. Tässäpä tätä taas otetaan: http://www.uusisuomi.fi/raha/61293-juuri-nyt-urpil…
Ilmoita asiaton viesti
Ei kai ny pelkäl infral piretä tää markkina karuselli pyörimäs?
Ilmoita asiaton viesti
Taas Henri pani pään sekastes.
Juuri luin Spiegeliä kun tämä kirjoitus ilmestyi, Saksalle IMF antaa eri aseita kuin muille euromaille.
Eli jokainen maa pitäis käsitellä ihan erikseen, ja varmaan Suomi lähinnä Saksaan verrattaen.
Mutta ei IMF.n lääkkeet ennenkään ole ihan oikeaoppiset ole olleet.
http://translate.googleusercontent.com/translate_c…
Ilmoita asiaton viesti
Tässä on kyse nimenomaan siitä, että Saksan tulisi ”inflatoida” kriisimaiden kurjuutta pienemmäksi. Mikään ei kuitenkaan takaa, että saksalaisten kasvanut ostovoima kohdistuisi juuri kreikkalaisten oliiveihin ja vuohenjuustoon.
Inflatorinen politiikka (eli ”löysä rahapolitiikka”) on mielekästä korkean työttömyyden oloissa. Se nimittäin vähentää työttömyyttä, koska tuotantoon tarvitaan lisää käsipareja. Jos sitä taas tehdään olosuhteissa, joissa tuotantoa ei voida kasvattaa niin tuo lisäraha siirtyy sitten hintoihin. Talous ylikuumenee. Syntyy kuplia ja niiden poksahtaessa sattuu taas.
Ei tämäkään ole Euroopan kannalta hyvä asia.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä vain Henri.
Espanjassa valittavat kun matkailijoita ei käy ja samaa sanovat ainakin osasta kreikkalaisista.
Eli jos mua ei kiinnosta lähtiä sinne, vaan Sallan mökilleni. Niin minä oon teheny valintani, ja näin tuun tekemäänkin.
Meidän pitäis pikaisesti poistaa kaikki mahdolliset verot mitkä on viimevuosina asetettu.
Ja se sen takia että saatais ostovoima pidettyä ylhäällä, eikä tulis sitä pelkoa että rahat on loppu parin vuoden päästä.
Mulle on sellainen iskostunut päähän, että mahdollisimman monen käden kautta pitäis raha kiertää ennen kuin se siirtyy verottajalle, ja nämä suoratverotukset estää juuri rahankierron ja panee talouden stoppiin.
Mutta nyt nukkuun.
Ilmoita asiaton viesti
Eihän Saksalaisilla pitäisi olla tästä pelkoa. Meillähän on vapaa liikkuvuus, jolloin kyllä ne käsiparit hakeutuvat sinne missä sitä rahaa on tarjolla. Maahanmuutto nitistää inflaatio peikon.
Ilmoita asiaton viesti
Niin siis, tämä toimii vain teoriassa. Itse asiassa Euroopassa kansalaiset ovat hyvinkin juurtuneita paikoilleen. Pääomat siis liikkuvat sinne, missä tuotanto on tehokasta – ihmiset eivät.
Ilmoita asiaton viesti
”Itse asiassa Euroopassa kansalaiset ovat hyvinkin juurtuneita paikoilleen.”
Entä mitä sanot tästä: http://www.dailymail.co.uk/news/article-2172345/2-…
Ilmoita asiaton viesti
Liian vähäistä toimiakseen yhteisvaluutassa.
Sen nyt näkee otsallaankin katsoessa vaikkapa espanjalaisten ja kreikkalaisten työttömyysastetta.
Ilmoita asiaton viesti
Pointti taisi mennä ohitse. Saksassa asuu siis 3,3 miljoonaa ”paikoilleen juuttunutta” muissa EU-maissa syntynyttä. Ehkä eurooppalaiset ovat hieman liikkuvampia kuin oletat. Ja jos töitä ei ole, ei työvoiman liikkuvuuden asteellakaan liene mitään väliä.
Lopun tölväisy taisi olla vahinko, muiden pitäminen pölvästeinä ei yleensä ole kovin hyvä lähtökohta keskustelulle.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, ja tuo on liian vähän. Espanjassa on työttömiä kuutisen miljoonaa. Heidänkin pitäisi liikkua.
En väittänytkään, ettei mitään liikettä tapahdu. Pointti ei mennyt ohitse.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä suuntaa ehdottaisit muuttosuunnaksi espanjalaiselle työttömälle? Entä voiko tätä samaa soveltaa myös Suomeen, eli pohjoiskarjalaisen työttömän pitäisi mielestäsi muuttaa Helsinkiin?
Ilmoita asiaton viesti
Espanjalaiset ovat ilahduttavasti muuttaneet latinalaiseen Amerikkaan, jossa Brasiliaa lukuunottamatta ns. kielimuuri ei tule vastaan. Tämä kielimuuri on yksi hyvin oleellinen syy siihen, miksei Euroopassa tapahdu riittävää muuttoliikettä. Mekin tuomme euroalueelle kaksi sellaista virallista kieltä, joita ei käytetä missään muussa euromaassa äidinkielenä.
Tosin tietysti väestön karkaaminen pois euroalueelta aiheuttaa sitten yhteiskunnallisia kriisejä jatkossa, mutta tämäkään ei sitten saa tulla ”yllätyksenä”.
Pohjoiskarjalaisen muutto Helsinkiin ei ole rinnastettavissa oleva ”kynnys”, koska todennäköisemmin kielelliset ja kulttuurelliset erot eivät ole yhtä päätähuimaavia. Voisi ennemminkin verrata sitä, että kuinka moni olisi valmis muuttamaan töiden perässä vaikkapa Sisilian saarelle? Entäpä nelihenkisestä perheestä lähtee vain toinen aikuinen, koska on jäänyt työttömäksi?
Ilmoita asiaton viesti
Nimenomaan. Se toimiikin vain teoriassa. Eihän nämä meidän päättäjät ole katsoneet todellisuutta moneen vuoteen, kenties vuosikymmeniin. Teoriaanhan nämä kaikki päätökset ja toimenpiteet ovat perustuneet, niin kuin koko nykyinen pankkijärjestelmäkin, eikä sekään toimi. Ja näistäkin teorioista voidaan olla montaa mieltä.
EDIT
Taisi mennä politikoinnin puolelle, sori.
Ilmoita asiaton viesti
Iltaa kaikille.
http://translate.googleusercontent.com/translate_c…
http://translate.googleusercontent.com/translate_c…
Kyllä tässä Saksa on tulossa joukkoon mukaan, ja troikka seuraa myös sinne vielä yks kaunis päivä.
Ilmoita asiaton viesti
Kun inflaatio on tavoitteena, sen haittapuoli on inflaatio. IMF:n ehdottaman politiikan tavoitteena ei ole saksalaisten vaurastuminen Saksassa, vaan suhteessa euroalueeseen yleensä.
Ilmoita asiaton viesti
Onko kyse löysemmästä rahapolitiikasta, jos palkkatasoa pyritään nostamaan? Palkkatason korottamiseen pitäisi kiinnittää huomiota erityisesti vähimmäispalkoissa, millä alueella on Saksassa taitaa olla nyt lieviä ongelmia. Työvoimaa on varastoitu paskaduuneihin runsain mitoin, ja onko siinä loppujen lopuksi mitään järkeä jos työvoimasta on pulaa.
Saksan talouskasvu ei vaikuta kovin vahvalta heikon kysynnän takia. Sen vuoksi inflaatiopeikolla pelottelu ei mielestäni ole nyt välttämätöntä. Palkkatason nousu hillitsee vientiä, jolla alueella Saksa vaikuttaisi olevan turhan vahva.
Ilmoita asiaton viesti
Elvytyksen perusidea (en nyt ota kantaa enää siihen, miten se onnistuu – koska kyseenalaistin kokonaisuuden lopussa) on, että velallakin voidaan elvyttää, kunhan sen tuomat vaikutukset ovat nettopositiivisia. Toisin sanoen jos ottaa 100 miljoonaa velkaa ja talouskasvu tuottaa siitä 150 miljoonaa lisää verotuloja niin tuosta sopii maksaa jopa 50 prosentin korkoa.
Ongelma on siinä, etten näe tällä haavaa tässä mitään muuta lopputulemaa kuin että elvytys tehoaa tasan niin kauan kuin ruokinta on päällä. Samalla tavalla talouskasvumme putosi negatiiviseksi, kun aiempi elvytysruiske oli truutattu loppuun.
Näin ollen rakenteisiin pitää puuttua, ja aivan erityisesti yhteisvaluutassa. Ikävä kyllä olen skeptinen sen suhteen, että valtion menopuolella päästään karsintavimmaan, koska tietyistä suojatyöpaikoista halutaan pitää kiinni. Jos siis menoja karsitaan niin sitten sen tuntevat ahterissa tutut opettajat, palomiehet ja sairaanhoitajat. Näinhän se on ennenkin mennyt.
Ehdotukseni on, että puretaan se yhteisvaluutta, jolloin eri euromaat voivat toteuttaa omaa rahapolitiikkaansa omien taloussyklien kanssa. Suomessa tässä olisi tavoitteena kasvattaa sitä yksityistä puolta, jolloin julkisen puolen rasite käy keveämmäksi, eikä meidän tarvitse painia massatyöttömyyksien kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Tunnustan aivan suorilta, etten ole tällaiseen asiaan keskittänyt huomiota. Yleinen ohjenuorani on, että jos yhdellä puolen jokin asia on kustannus niin toisella puolen se on tuloa. Heijastusvaikutukset pitää huomioida. Eli mikä taho tämän 10 miljardia saa, ja mitä se tuottaa valtiolle verokertymänä takaisin niin suoraan kuin epäsuorasti.
Jos rahat valuvat esimerkiksi ulkomaisille kuljetus- tai rakennusalan firmoille, niin tässähän ei ole mitään mieltä. Vaan kuten totesin, en ole hoksannut perehtyä tällaiseen aiemmin.
Ilmoita asiaton viesti
Tällaiset asiat nousevat kyllä puheenaiheiksi. Ikävää tässä on sitten se, että kotimailta vedettäisiin tuet pois, mutta kaikenlainen rahan viljeleminen ulkomaille kyllä pidetään käynnissä, jopa lisäten sitä.
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä kysyinkö joskus aiemminkin, mutta miksi se yhteisvaluutta sitten toimii Yhdysvalloissa ja Kiinassa?Yhdysvalloissa on talouden rakenteissa eroja osavaltioiden välillä ja Kiinassa sen provinssien.
Ilmoita asiaton viesti
Toistaiseksi osavaltioita ei olla päästetty konkurssiin. Näillä päätelmillä voisi arvella, että myös Euroopassa tarvittaessa tulonsiirroin estetään romahdus.
Eihän tuossa olisi tarvinnut kuin lapata Kyprokselle enemmän rahaa niin sen ei olisi tarvinnut käydä suurtalletuksiin kiinni.
Tätä rahaa ei vain löytynyt, tai sitä ei haluttu löytyvän. Kumpikin tilanne on pidemmän päälle kestämätön.
Ilmoita asiaton viesti
No onko mielipiteesi sitten että koko kapitalistinen maailma on kusessa? Vai mikä se kanta on? USA on siis kusessa myös mielestäsi omalla valuutallaan, mutta fiksailee asioita osavaltioiden suhteen. Kiina provinsseineen omalla valuutallaan seilailee perässä…..
Jaah, no maailma ei ole valmis. Ei taida nykyisistä rakenteista löytyä sitä, mikä toisi ”optimaalisinta” tai edes sinne päinkään hyötyä ihmisille. Ei silti, että se olisi ollut lähtökohtakaan.
Mutta ihan mielenkiinnosta, sanopa Myllyniemi että miten näet kehittyvien maiden (Afrikan maat esim.) Kiinan, USAn ja kumppaneiden meiningin. EU mielipiteesi tiedetään jo. Miten on globaali, koko planeetan kattava näkemys. Näyttääkö hienolta vai huonolta. Ja miten parantaisit kun kerran kaikilla on huonosti (no vähän kärjistäen… useimpien tilastojen mukaan ihmiskunnalla itse asiassa menee parhaiten koko ihmiskunnan historiassa… ymmärrän että on monen vaikea olla samaa mieltä)…. olen kuullut sinulta kritiikkiä USAa ja dollaria, Kiinaa vastaan, ja tietenkin EUta ja euroa vastaan. Kokonaiskuva ei ole aivan selvä vain. Tokihan se kai kehittyy siinä missä maailmakin koko ajan. Ei pidä jäädä pysyviin asemiin.
Ilmoita asiaton viesti
En sanoisi, että kapitalismi (tai markkinatalous) ole niinkään liemessä. Eihän se saa edes mahdollisuutta yrittää, ainakaan Euroopassa. Subventioita subvention perään, pakko tehdä kun muutkin tekee.
Kritiikki perustuu vain havaintoihin. Kiinan osalta olin aikanaan huolissani siitä, ”miten Kiina laskeutuu”. Suuri varjopankkisektori syntyi politbyroon halutessa norsunluutornistaan säädellä kaikkea mahdollista. Samalla toiminta katosi valvovan silmän edestä.
Yhdysvaltain suurimpana yksittäisenä ja perustavanlaatuisena ongelmana pidän heidän opintojärjestelmäänsä. En yllättyisi, jos siellä (jo pidemmän aikaa sitten) kritisoimani opintoluototus lävähtää käsiin ja Sallie Mae tulee Fannien ja Freddyn tavoin ryminällä alas.
Ilmoita asiaton viesti
Kai se koko globaali talous on aika kusessa rahan pyörittämisen kanssa valuutasta riippumatta, jos maailman yhteenlasketut velat on noin kymmenkertaiset varoihin verrattuna. Saapi siinä aika paljon elvyttää ja leikatakin ennen kuin tase on kunnossa.
Ilmoita asiaton viesti
Yhdysvallat on liittovaltiona eroistaan huolimatta paljon kiinteämpi, kiinteämpi sekä sosiaalisesti, kulttuurisesti, kielellisesto ja taloudellisesti yhtenäisempi: Sen yhteiset edut halutaan säilyttää ilman Rauhan-Nobeliakin ja maan yhtenäisyydelle on vapaehtoinen ja moninkertainen sidosverkko.
EU-Euroopasta:
”Euroopalla ei ole kansaa, ei yhteistä poliittista kulttuuria, ei riittävän voimakasta kohtalonyhteyttä eikä yhteisvastuun tunnetta, jotta sen kansalaiset voisivat hyväksyä perustuslain omien lakiensa yläpuolelle”. (Otto von Habsburg)
Ilmoita asiaton viesti
Miten velalla elvyttäminen voi olla nettopositiivista? Jos joku tietää, miten tienataan 50 miljoonaa, niin miksei hän tekisi sitä jo nyt heti? Miksi valtion pitäisi ensin velkaantua 100 miljoonaa ennen kuin tämä joku (tai jotkut) tuottaisi jotakin, josta on 50 miljoonan nettopositiivinen hyöty?
Ilmoita asiaton viesti
Sitähän tehdään kaiken aikaa. Moni sijoittaja vetää kovalla velkavivulla, vivutuskertoimet kerrotaan online-meklarisivuillakin.
Ajatellaan vaikka näin, että jos olisi aikoina ammoisina ottanut lainaa ostaakseen Coca-Cola Companyn osakkeita. Tai Nokian juuri nousukiidon alkaessa.
Valtiot ovat toki vähemmän tällaisia pelitoimijoita, koska pelataan yhteisillä rahoilla.
Ilmoita asiaton viesti
Tohon voi sellaisa käytäntö sovelta, kun kuntien päästämistä kellumaan, eli samalla tavalla kun valuutta päästetän kellumaan. Tässä jokane kunta joutisi itsenäisenä omat päätökset tekemää, tietäen että valito ei tule apuun jjosa raha loppuvat. Tämä ajaisi kunnat pakosti liittoutumaan, sillä kunnanpolitikoille kun määriteltäisiin aina törkeästä heitteelejätöstä tuomia, josa kunta joutis pakosti toisen kunnan huostaan.
Eli tämän hetken suurin ongelma on siinä, että meidän politikot toimivat ilman minkään laista pelkoa tekemisistään. Jolloin näillä on mahdolisuus toimia kun sia pellossa, ilman kuvaa mikä on todelista vastuun kantoa.
Ilmoita asiaton viesti
Toisaalla olen jo heittänyt tiettyjä asioita ikäänkuin syötiksi. Kirjoituksesi on sen verran kattava, että en halua, kykene, jaksa koko aiheeseen puuttua.
Pari juitsakkaa kuitenkin on. Valtion osuuksien myynti. Ihan Ok, kun se kohdennetaan oikeisiin aloihin. TeliaSonera on kelpo kauppatavara. Ensinnäkin sillä on toimintaa suomessa ja pysyviä työpaikkoja ja ennenkaikkea asiakkaita. Ei yritys täältä mihinkään katoa ja tällä on tietysti merkitystä sisämarkkinoiden vuoksi. Sampo tai mikä se nykyisin on, ihan sama juttu.
Paperi- ja metsäteollisuuden suhteen kannattaisi olla hiukan varovaisempi. Puusta ei vielä ole otettu kaikkea irti ja materiaalille tulee melkovarmaan löytymään uusia käyttökohteita. Neste ja Fortum vastaavasti pitää ehdottomasti säilyä valtion suojissa, Patria samoin. Finnair on shiinä ja shiinä. Pitäisin valtio-omisteisena.
Elvytys tukemalla uutta infraa tai saneeraamalla vanhaa lienee kelpo ratkaisu. Joskus nuo jutut on kuitenkin tehtävä. Tätähän Urpilainen käsittääkseni ajaakin. Unohti kyllä mainita, että miten sitouttaa hommia hoitamaan valittuja urakoitsijoita käyttämään kotimaista työvoimaa ja kotimaisilla sopimuksilla. Nuoristotakuujärjestelmä voisi hyvin toimia tämän ratkaisun osana. Tuon täsmäelvytyksen toki mainitsit jo tekstissäsi.
Julkisten menojen leikkaaminen on se vaikein osa kakusta. Meillä on älytön tyhjäkäyntiporukka keski- ja johtoportaassa. Otetaan esimerkki jossa kunta, valtio ulkoistaa jonkin palvelun niinkuin Kotkan pyykit, jotka pestään Tallinnassa. Tätä toimintaa varten on palkattava lisää virkahenkilöitä valvomaan toimintaa. Ihan tosi näin on käynyt. Kunnan väkiluvun kasvaessa esim. koulutoimi ja päiväkotitoiminta kasvaa, totta kai. Terveyspalveluita tarvitaan lisää. Mitä tapahtuu. No kunnan koulutoimen johtavat työtekijät parkuvat kun työmäärä kasvaa, vaikka tosiasiaassa kahvitunteihin ei riitä enää samaa aikaa kuin ennen ja joskus on jäätävä jopa puoleksi tunniksi työajan ulkopuolella tekemään rästihommia. Näihin palkataan sitten lisää hallintohenkilöitä, vaikka useat tehtävät voisi hyvin delegoida suoraan toimipisteille. Eräs päiväkodin johtaja valitti ihan oiketetusti sitä, että hänen työaikansa kuluu erilaisten lomakkeiden ja anomusten täytössä hallintohenkilöille. Helpommalla kuulemma pääsisi kun kävisi ja ostaisi ne pesuaineet suoraan lähikaupasta tai kopsupaperin Gig.. ai niin ei saa mainostaa.
Kuukauden parin pakkoloma täsmäohjustettuna ja kohdistettuna keski- ja johtoportaaseen hallinnon puolelta, toisi aika tukun säästöjä. Voisivatpa nuo ministerit ja kansanedustajatkin mallia näyttää. Pienistä puroista kasvaa iso virta totesi nykyinen presidenttimme aikoinaan samaa aihetta sivuten. Kukaan ei tietenkään myönnä oman työpanoksensa turhuutta. Toisaalta tuokin tie on käytävä. Lomautukset toimisivat paremmin verrattuna monoon.
EU:n kilpailutussäännöt ja älyttömät direktiivit pitää unohtaa välittömästi. Ei niistä monissa muissakaan maissa välitetä.
Ei näillä toimenpiteillä tietenkään viennin takkuamista auteta. Se on suurten ja PK kokoisten yritysten omasta tietotaidosta kiinni. Voiton maksimointi ei saa olla nykytilanteessa ainoa tavoite. Pienikin riittää, koska nyt taistellaan olemassaolosta. Toisaalta odotan kyllä elinkeinoelämän kannanottoa euron mielekkyydestä.
Ähh nyt alkaa koira nuolla korvia ja käskyttää koisimaan. Terve vaan.
Ilmoita asiaton viesti
Oikein hyvä kommentti, kiitos. Tässä olikin paljon ajattelemisen aihetta. Järkevän kilpailutuksen (lakiteksti tuntee muodon ”kokonaistaloudellisesti edullisimman vaihtoehdon”) mukaan Kotkan kaupungin kannattaa maksaa vaikka hieman enemmän siitä, että pyykit pestään kotkalaisessa pesulassa. Se tuo alueelle yrittäjyyttä, ostovoimaa ja veropohjaa. Tallinnassa pesty pyykki vain aiheuttaa ”rahavuotoa”.
Yhteisvaluutassa tällainen pitäisi kuitenkin kompensoida tulonsiirroin. Näinhän toimivalla yhtenäisellä valuutta-alueella tehdäänkin. Esimerkiksi Kainuu ja Lappi olisivat varmasti avoimessa kapinassa,ja separatististen liikkeiden hurmoksessa, jos valtio ei ohjaisi valtionosuuksia näille paikoille lanttiakaan.
Mitä tuotto-odotuksiin taas tulee niin Euroopassahan on pakko hyväksyä alhaisemmat tuotot. Mutta globaalissa taloudessa käy helposti sitten niin, että jos yhdysvaltalaisella osakepaperilla saa vaikka 7 prosentin tuoton, kun eurooppalaisella vastaavalla paperilla vain 2 prosentin tuoton niin pääoma sitten pakenee.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, oma keskusmuistini on sen verran rajoittunut, ettei se pysty käsittelemään isoja ja pikkujuttuja samaan aikaan.
Joka tapauksessa syvä lama on tosiasia, kun se myönnetään jo fantastisen hallituksen toimesta. Tosin osittain samoja tuuttauksia sieltä tulee, kuin mitä täällä Usarissa on jo iät ajat kirjoitettu. Miinustettuna tietysti, että julkisen talouden vääristymää ja yhteisvaluutan ongelmia ei vieläkään haluta tunnustaa tai niitä piilotellaan. Odottaisin edes jonkinlaista ulostuloa näiden kahden perusongelman suhteen. Ei sen tarvitse olla mikään joko tai juttu. Riittäisi kun nämä ongelmat todella tunnistettaisiin ja toimintasuunnitelmat perustuisivat tosiasioihin.
Valitettavasti fanaattisimmat päättäjät euron ja liittovaltion suhteen ajavat asiaansa tavoitteena vain yksi päämäärä. Rajoittuneesti lienee hyvä ilmaisu. No nyt tuo pahuksen koira istuu pallo suussa jalkojen juuressa, odota vähän…..
Tuo pääoma on aika merkillinen juttu. Toisaalta se kulkee melkein kvarkin nopeudella paikasta toiseen. Kysymys on tietysti siitä, että kestääkö maamme edes hetkellistä pääomapakoa. Varmaa on se, että se myös palautuu jos asiat saadaan kuntoon ja yritysten toimintakykyä palautettua. Kiinnostava kysymys onkin ja tietysti vain tällainen heitto. Entä jos Suomi alkaisi morsettaa sellaista signaalia, että maamme harkitsee ihan tosissaan keinoja irtautua eurosta. Voi kauhistus… vaan olisiko se sitä? Kääntäen voisi ajatella, että monen suursijoittajan tutka alkaisi tarkkailla maamme tilannetta pikemminkin positiivisessa mielessä.
Niin vastenmielistä kuin se monelle onkin, niin venäjäyhteistyö on yksi lisäarvo, jota ei vielä käytetä riittävän hyvin. Kun ja jos uutta ydinvoimaa tarvitaan, niin yhteistyönä rakennettavat pari pienempää yksikköä ovat kokonaisuuden kannalta paras vaihtoehto.
Pääkaupunkiseudun keskittymä alkaa olla jo jarru koko maan talouden kannalta. No onneksi sinne ei nykyisin ole sellaista asiaa, ettei autosta tarvitse ulos astua.
No aina ajatukset palaavat tuohon julkiseen talouteen. Pilkkoisin mieluusti sen kahdeksi. Julkinen toiminta ja palvelut on yksi ja julkinen hallinto sen toinen osatekijä. Arvaappa kummassa olisi noiden leikkaustoimien paikka.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä se kvarkin nopeudella liikkuva pääoma on?
Ilmoita asiaton viesti
No ne on niitä pienhiukkasia, joita tutkitaan esim. Cerniin rakennetulla kehällä. Painelevat melkein valonnopeutta ja ovat silti teoriassa materiaalia. Samalla nopeudella liikkuu tieto n. 300 000km/s ja raha sekä pääoma. Kun sanot kissa on jenkkeihin sähköisesti sijoitettu satasesi kiertänyt maapallon reilut kuusi kertaa samassa ajassa.:):)
Ilmoita asiaton viesti
Siispä raha on sentään jotain materiakin. Mutta mitä se ”pääoma” on?
Ilmoita asiaton viesti
Periaatteessa rahaa vain toisessa olomuodossa. Perunat pellolla, silakka meressä, yhtiöiden osakkeet, oma työpanos. Voi helkkari nyt meni vaikeaksi. lista on aika loputon.
Ilmoita asiaton viesti
Perunat ja silakat voi syödä, ne ei ole mitään rahan toista olomuotoa, vaikka niitä myymällä voi saadaa rahaa eli vaihdon välinettä jolla voi ostaa toisia tarvikkeita
Minun käsitykseni mukaan raha on pääomaa vaan jos sitä realisoidaan tuotantoon. Muutoin se on vain potientiaalinen pääoma jolla itsessään ei ole mitään arvoa.
Sinä siis samaistat pääoman resurssiin. Minä en. Työpanos on resurssi eli vara mutta ei mikään pääoma. Raha on resurssi vain väliaikaisen sopimuksen nojalla. Sillä ei ole mitään arvoa sinänsä.
Tässä onkin nykyisen talousajattelun olennainen vika, että kuvitellaan kaiken olevan rahaa tai rahaksi ”hyödynnettävää” pääoma.
Mitä sitten syödään kun todelliset varat on loppu? Tai kvantit joutuu törmäyskursille?
Ilmoita asiaton viesti
Ei keskusteluista tule mitään, jos jokainen luo omat termistönsä. Käytetään mielellään niitä yhteisiä.
Ilmoita asiaton viesti
Niin juuri, ihmettelinkin Brusin määritelmiä.
Olisi ehkä syytä, että määrittelet keskustelun avaajana keskeiset käsitteet.
Tällainen kielipeli on tavallista nykyisin; jokaisella on sanoilla vähän eri merkitys, mutta kuvitellaan että puhutaan samasta asiasta. Siksi keskustelu meneekin helposti inttäämiseksi kun yhteiset käsitteet puuttuvat.
Ilmoita asiaton viesti
Työvoima (tai -panos) on yksi pääoman muodoista.
Jos kerran saa tämän sivun auki niin oletan, että määritelmäsivutkin aukeavat.
Ilmoita asiaton viesti
Jokainen merkittävä kansantaloustieteilijä määrittelee keskeiset käsitteet omalla tavallan. Orjanomistaja tietenkin pitää työvoima pääomana.
En ole aikoihin kansantalostieteesen perehtynyt. Mm: Futuurikauppa on varmaan poikinut uutta terminologia jonka mukaan elintarvikkeitakin voidaan pitää pääomana.
Käytän niitä käsitteitä joita minulla on ,kun en ymmärrä kysyn. En minä rupea aukoilemaan kulloisenkin keskustelijan määritelmäsivuja
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä tavaton sentään, eihän Suomen hallituksella sentään ole sellaista valtaa, että pystyisi aiheuttamaan globaalin laman!
Ilmoita asiaton viesti
”jos yhdysvaltalaisella osakepaperilla saa vaikka 7 prosentin tuoton, kun eurooppalaisella vastaavalla paperilla vain 2 prosentin tuoton niin pääoma sitten pakenee.”
Joku (kuvitteellinen) ikivanha pappa paroni von und zu Jotakin asuu oikeasti linnassa ja omistaa tuotantolaitoksia ja teollisuudenaloja.
Mihin se pappa muka pakenee, ja miksi se mihinkään pakenisi?
Ne investoivat koko ajan kotimaiseen teollisuuteen, ja vastavuoroisesti niitä ei pilkata eikä solvata eikä edes kommentoida. Suuromistaja voi itse arvottaa sen, kuinka suuren arvon hän antaa sille, että häntä ei solvata. Jos teette niin kuin suomalainen Nokia Bochumissa, sitten tulee solvausta.
Ilmoita asiaton viesti
Erilaisten vaihtoehtojen olemassaolo:
1.) Velkaelvytys
a. Voi kestää vain rajatun ajan ja aiheuttaa velkaa velan päälle
b. Vaikuttaa piristystä osaan kansantaloudesta, mutta ei takaa viennin kasvua
2.) Rakenteiden uudistukset
a. Pitkä tie. Näkyy onnistuessaan vasta ehkä jonkun vuoden päästä
b. Aiheuttaa ensin työttömyyttä
c. Pakko tehdä ennen pitkää poliittisista päätöksen teon vaikeuksista huolimatta.
3.) Eurosta irtoaminen ja oma rahapolitiikka
a. Olisi solmunaukaisija ja pakottaisi omaan politiikkaan
b. Rohkeus irrota EU:n päätöksentekopolitiikasta puuttuu nykypolitiikoilta. Myös taustaryhmät jarruttavat ja hankaavat vastaan minkä ehtivät.
Olemme tilanteessa, jossa mitä todennäköisimmin ajaudumme pakkopäätöksiin olosuhteiden pakottamina. Se tarkoittanee köyhimmille ja osattomimmille kansalaisryhmille kärsimyksiä.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä ymmärsin väärin, mutta kommentti tuo mieleen ”peukut pystyyn ja ajopuuksi”. Siinä on se rohkeuden puute ja vaikenemisen kulttuuri muista vaihtoehdoista. Valtiomiehen kokoisia ratkaisuja täällä joku kerran kaipasikin. Mutta onko heitä?
Katainen sanoi jo, että ”pitää olla itselleen rehellinen”. Onko tähän asti oltu jotain muuta?
Ilmoita asiaton viesti
Valtakunnan virallinen linja näyttää olevan se, että homekouluja ei saa korjata ja tieverkko pitää jättää rapistumaan. Suomella kun ei ole varaa tehdä näitä välttämättömyyksiä.
Ilmoita asiaton viesti
Ei meistä kaikista suomalaisista ole homekoulujen korjaajiksi tai teiden rakentajiksi. Pitäisi suosia sellaista työtä, josta marjat jäävät kaitimaahan. Voisi aloittaa vaikka marjojen pomijoista, verotonta tuloa. Miksi pitäisi maksaa virolaisille tai thaimaalaisille rempan tekemisesta ja marjan pomisesta?
Pistetään oma talous kuntoon, vakka vaikeaa se on ja vaatii monipuolista panostusta koko yhteiskuntaan.
Ilmoita asiaton viesti
Koska niiden hinta on halvempi ja orjakauppa suositaan.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä blogi, joka avaa tätä moniongelmaisuutta á la harakka tervatulla katolla.
Tuo euroalueen erisyklisyys yhdistyy vielä alueen epäoptimaalisuuteen. Todellakin, uuvuttavuus kuvaa hyvin lähivuosia, jos tyydytään erilaisin sisäisen devalvaation paikkauskeinoin selviämään eteenpäin.
Kertasin Haavikon, Keskisen ja Pietiläisen kirjaaa vuodelta 1992 – kyse oli toki eri aikakauden lamatilanteesta – ja kyllä sen silloiseen dataan perustuva näkemyksellisyys ja ennusteet hämmästyttävät edelleen.
Ehkä siihen kannattaa palata jossain blogissa lyhyesti, vaikka kyse on menneisyydestä, mutta panen tähän pari näytettä:
Solidaarisuus hajoaa, hyvinvointiyhteiskuntaa on pakko purkaa, työttömyys nousee edelleen, mutta siihen eivät poliitikot riittävästi halua tarttua, pakolaisvirta kärjistää maan vaikeita oloja, osa käärii suuria voittoja, kansa saattaa siirtyä kaduille, asuntovelallisten vaikeudet.
Toivotaan, ettei näin käy uudelleen 😉
Ilmoita asiaton viesti
Ja minä kun olen toisinaan ahdistavan kauhun tunteen vallassa ajatellut keskenäni näitä kuvioita, ja todennut näiden muistuttavan niin paljon samoja virheitä, joilla 90-luvun sekasotku aiheutettiin.
Ilmoita asiaton viesti
Minä olen ajattelut niiden muistuttavan 30-luvun kuvioita.
Mutta historia ei toista itsensä.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä Henry, jotain tälläistä olen sinulta toivonut ja odottanut. Nyt tämä vanha setä ymmärtää, kun puhutaan soveltuen Keynesilaisestä talouspolitiikasta. Se on mielestäni vahvinta persua ja kun jätetään EU ja Euro -höpinät sikseen ja keskitytään olennaiseen, niin varmasti vaikuttaa jopa hallitukseenkin.
Mielestäni EU ja Euro ovat factoja, niiden kanssa pitää vaan elää ja pyrkiä vaikuttamaan niihin. Lisäksi löytää oikeat keinot niiden kanssa elämiseen, se olisi todella tärkeä ja keskeinen keskustelunaihe. Emme saa vaan tyytyä kohtalonomaiseen uppotukkina olemiseen, vaan pyritään etsimään oma tapamme toimia aktiivisti. Siinä olisi mimusta mietä parhain haaste persuille. Siis talouden sektorilla!
Ilmoita asiaton viesti
Yhteisvaluutta on faktaa tasan niin kauan kuin se on. Tällä hetkellä se sitä on, ja tulosta voi seurailla pitkin Eurooppaa.
Ainoa toive tässä kohtaa oikeastaan on (pysyessämme yhteisvaluutassa), että nyt elvytetään samalla toivoen, että EKP:n linja muuttuu ”saksalaisvastaiseksi”, eli tukee kriisimaita. Myöhemmin sitten Saksaan muodostuva kupla (löysän rahapolitiikan vuoksi) poksahtaa – ja olemme taas helisemässä.
Miksi Saksan yli tuskin kävellään? Eihän kävelty 90-luvun alussakaan. Kun Italiakin lensi silloisesta yhteisestä valuuttaputkesta Suomen ohella pihalle niin Italian keskuspankissa toimi silloin herra nimeltä Mario Draghi.
Hän siis tietää, kuka naruista vetää ja mihin saksalaiset ovat valmiita. Ei kuullosta huojentavalta suomalaisittain.
Ilmoita asiaton viesti
Miksipä saksalaiset – tai ylipäätään mikään euromaa, Suomea lukuun ottamatta – haluaisivat ”uhrautua” ja luopua omista eduistaan tämän kriisimaanosan puolesta.
Suomi kuulostaa sellaiselta, että ”muita hän on auttanut, itseään hän ei voi auttaa”. Juuri nyt tuntuu siltä, että pian Suomen naiivius alkaa karista, kun se huomaa, ettei kukaan euroryhmässä välitä tuon taivaallista Suomen tilasta: kupataan, kunnes kupattava loppuu, vaikka kuinka istuttaisiin ytimissä mallioppilaina.
Ilmoita asiaton viesti
Näin kyllä. Vastailinkin tuossa Viljo Heinoselle, että mielestäni juuri nyt ei mene taloudessa niin hyvin, että olisi aika tehdä niitä ”rakennemuutoksia”. Politiikka on myötäsyklistä, eli suhdanteita vahvistavaa, jos lamassa aloitetaan säästää ja/tai nousukaudella tuhlata.
Kai se sitten on joillekin synonyymi sanalle ”vakaus”?
Ilmoita asiaton viesti
Mitä sille ihmiskaupalle ja ns. harmaan talouden laajamittaiselle rikollisuudelle, jolle EU:kin on avannut ovet, pitäisi tehdä?
Ilmoita asiaton viesti
Mikäli elvytetään taloutta niin se pitäisi tehdä työllistämisvaatimuksella. Sen kautta saataisiin ehkä taattua suomalaisten työllistyminen. Mutta elvytyksessä olisi tärkeintä saada EKP tähän mukaan vaikkapa pääoma-avaimen perusteella. Sellainen mahdollisuus voitaisiin antaa jokaiselle euromaalle haasteellisessa tilanteessa.
Toisaalta..elvytyksessä on ongelmia,kun valtio asettuu väliaikaiseksi kysynnän tarjoajaksi. Projektit pitäisi olla suuria ja erittäin työvoimaintensiivisiä. Ongelmien suuruus tulee kuitenkin ulos maasta lipuvasta rahasta.. joten ratkaisuksi jää leikata valtiota siihen kokoon mikä se ”realistisesti” voi olla ja jäädä odottamaan vaaleja,josko kansa haluaa muutoksen asiaan,mikäli ei niin ok. Sitten vain tiputellaan elintasoa. Se on se hinta mitä joudutaan maksamaan eurosta.
Ilmoita asiaton viesti
Työllistämisvaatimus kenelle, yksityisomistuksessa oleville yrityksillekö?
Ilmoita asiaton viesti
Ilmeisesti. Ja miksikä ei? Jos niille yrityksille myönnetään rahallista tukea (kun puhutaan elvyttämisestä) niin se voidaan aivan oikeutetusti korvamerkitä.
Eihän firmojen ole pakko tietenkään ottaa rahaa vastaan, jolloin niitä ei voida velvoittaakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ok, ymmärsin Vellun ehdottaneen työllistämisvaadetta elvytyksen yhtenä keinona, ilman linkitystä rahalliseen tukeen valtiolta.
Ilmoita asiaton viesti
Ei mitään tukia..vaan valtio ostaa palveluita yrityksiltä työllistämisvaatimuksella. Suoranaiset tuet yrityksille ei ole mitään elvyttävää.
Ilmoita asiaton viesti
Velkarahallako pitäisi yrityksiä syöttää? Sehän vääristäisi kilpailua!
Ilmoita asiaton viesti
Euroaluetasolla on tavallaan elvytetty Kreikkaa ”tietyin ehdoin”, joista on kuitenkin pahasti livetty ja ”konkka häämöttää”. Silti EU siunaa.
Meillä on valtion taholta jaettu firmatasolle joskus ns. vuoden vientiyrityspalkintoja, vaikka kotvan kuluttua koko firma on ollut jo suoritustilassa.
Kysymys kuuluu: Sallittaisiinko suomalaisille tuetuille yrityksille oikeus ns. tehdä Kreikat? Freedom to fail, kuten ”arvaat-kyllä-kuka” on joskus sanonut.
Ilmoita asiaton viesti
Miten olisi verotuksessa Viron yritysten pakkokasvumalli eli korkeampi osinkoverotus, mutta alhaisempi yritysverotus?
Ilmoita asiaton viesti
Suurilla muutoksilla tulee eteen sitten yhtiöjärjestysmuutoksia. Sitten kysymysmerkiksi jäävät myös sijoittajat. Miksei perusta ennemmin tiliä jollekin ulkomaiselle meklarille ja käy kauppaa / sijoita firmoihin ulkomailla? Verottaa tulonsa ja voittonsa siellä kevyemmin, eikä kaksoisverotusta harrasteta, joten suomalainen verokarhu jää niiltä osin nuolemaan käpäliään. Mahdollisesti sitten lisääntyneen ostovoiman avulla tulee välillisten verojen kautta auttamaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ovatko virolaiset siis olleet tyhmiä verotuksessaan?
Ilmoita asiaton viesti
Eivät varmaankaan. Samoin kuin avauksessakin kerroin, ensin pitää tietää tarkasti reunaehdot (esim. millainen yritysrakenne Virossa on), ja olosuhteet (julkistalouden tila), sekä muut vastaavat seikat.
On vaarallista katsoa vain kasvia ja todeta sen olevan hieno ja haluavan sellaisen, jos oman tontin maaperä ei sovellu kasville – tai kasvia ei osaa hoitaa oikein.
Ilmoita asiaton viesti
Kapitalistinen markkinataloushan on jo pakkokasvua!
Ilmoita asiaton viesti
Erittäin asiaa kirjoitat. Elvytttämisen ongelma on, että yksityinen tuotanto ui niin syvällä, ettei julkisen talouden elvytysvara taida nykytilanteessa riittää. Itse ainakin haluan uskoa, että erilaisilla hyvin toteutetuilla rakennemuutoksilla esim. kuntarakennetta, sosiaaliturvaa ja vaikkapa yritystukijärjestelmää uudistamalla voitaisiin saada julkiselle taloudelle lisää pelivaraa melko pienin hyvinvointitappioin (sellaisiksi en laske helvetin kiukkuisia etujärjestöjä ja aluepoliittisesta vallastaan huolestuneita puolueita). Tätä pelivaraa voisi sitten käyttää elvytykseen. Toki kyseessä on pitkän aikavälin prosessi, mutta jotenkin en jaksa uskoa, että nykyinen taantuma siinä kesken loppuu.
Jos olen asian oikein käsittänyt, niin oikeastaan kriittisempää kuin julkisen velan absoluuttinen määrä tällä hetkellä on sen vaikutus Suomen luottoluokitukseen ja tätä kautta julkisen velan hoitokuluihin. Ehkä päättäväisten uudistustoimien käynnistäminen antaisi Suomelle luokittajien silmissä sen verran goodwilliä, että velkaelvytykseen saataisiin myös lisää välitöntä pelivaraa ilman, että velkaantumisen hinta pomppaisi sietämättömäksi.
Mutta kovin helppoja ratkaisuja nykytilanteeseen silti tuskin on.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä pointti tuo luokittajien ottaminen mukaan. Siitäkin oleellisempana pidän markkinoiden reaktioita. Jos ajettu politiikka selvitetään juurta jaksain tarkoitusperiään myöden niin sijoittajat voivat ”armahtaa”. En mene takuuseen, mutta pidän sitä aivan mahdollisena.
En usko sijoittajien pitävän meitä ”euroalueen ydinmaana”, vaan kohtuullisesti pärjänneenä periferiana. Jos pärjääminen katoaa, häviää luottamus samalla. Sen vuoksi oletan, että tässä tarjoillaan myötäsyklistä ja deflatorista lamaa ruokkivaa talouspolitiikkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Itse en ymmärrä miten joku ulkomainen terveystalo Attendo voi verosuunnittelun avulla kiertää verotuksen Suomessa lähes kokonaan, mutta EU-maa Ruotsissa tämä ei todistetusti onnistu. Suomihan menettää valtavasti verotuloja tämän verosuunnittelun takia.
Ilmoita asiaton viesti
Valtteri Aaltonen vastasi, mutta siistin vastauksen pois politisoinnista. Hän kirjoitti vastauksessaan, että lakiteknisesti tuo olisi mahdollista toteuttaa meilläkin, kuten Ruotsissa. Mutta hän epäili lainsäätäjien tahtotilaa tälle muutokselle.
Ilmoita asiaton viesti
Ah, tosiaan. Rikoin huomaamattani tuota politikointisääntöä. Pahoittelut siitä.
Mutta siis uskoakseni tuo onnistuisi jos vain riittävä tahto toteuttaa olisi. Vaikka Suomen ja Ruotsin verosääntelyssä on eronsa, niin pohja on kohtuullisen samanlainen.
Ilmoita asiaton viesti
”Mutta hän epäili lainsäätäjien tahtotilaa tälle muutokselle.”
Toisaalta lainsäätäjät ovat ilmoittaneet että heillä on tahtoa rakenteellisille uudistuksille ja mikäli kieltäytyvät korjaamasta näin oleellista epäkohtaa se näyttäisi julkisesti ettei sitä tahtoa oikein olekaan.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus. Oma näkemykseni on seuraava ja teoriassa yksinkertainen:
1. Makrotaloudessa pitäisi perustaa ”uusi euro”, johon liittyisivät Saksa, Britania, Pohjoismaat ja joku muu. Uusi yhteisvaluutta devalvoitaisiin heti roimasti, joka tukisi sisämarkkinoita ja kallista tuontia. Ja tuotannon siirtymistä halpamaihin. Setelirahoitus samalla käyttöön.
2. Kestävyysvaje on syntynyt kuntatalouden rankasta byrokratiasta ja päällekkäisyyksitsä. Työssä yli 400 000 henkeä, joiden palkka maksetaan verovaroin. Ruohonjuuritason henkilöstö, hoitajat, opettajat, sairaanhoitajat, avustajat, lääkärit, sosiaalityöntekijät jne. ovat ylikuormitettuja huonolla palkalla. Heidän puolesta kilpailykyky on kaikin mittarein hyvä johtuen juuri kovasta työkuormasta ja huonosta palkasta. Mutta, jos kahta työntekijää ”johtaa” yksi päällikkö on byrokratia käsittämätön. Se pitää purkaa heti kuntauudistus etunenässä.
3. Valtionhallinnossa 90 000 työntekijää verovaroin. Pitää miettiä sekin ja sen hommat tarkasti. Kohdan 2 ja 3 organisointi uudelleen ja byrokratian purkaminen tasolle miinus 30 % eläkkeille tai pois järkevästi hoitaa kestävyysvajeen kirkkaasti plussalle.
4. ELYt, Teles, Sitra ja Finvera kokonaan uusiksi pääosin yhdistettynä yhdeksi organisaatioksi Suomen yritysten ja osin valtion muodostaman uuden organisaation kustannuksella. Näin innovaatiotkin saisivat vauhtia aivan uudella tavalla. Suomi on pudonnut luovuustaistelussa vain peliteollisuuden varaan. Se on paha asia,koska meillä on miljoonien omaisuus odottamassa uudenlaisia yritysratkaisuja ilman yrityksen perustamiseen liittyviä liian suuria riskejä, kuolemanlaaksoja.
Ilmoita asiaton viesti
Brittejä ei saa millään ilveellä Saksan kanssa samaan valuuttavuoteeseen. Tuskin kiinnostaa norjalaisia tai ruotsalaisiakaan. Britit oppivat kerrasta (1992 syyskuu, ns. ”musta keskiviikko”) saksalaisten metkut. Me retkahdimme uudelleen.
Saksahan ei kaipaa mitään hulppeaa inflatorista rahapolitiikkaa, koska se vain ylikuumentaisi Saksan talouden, loisi kuplan ja sen särkyminen aiheuttaisi kärsimyksiä saksalaisille, mutta myös muille eurooppalaisille.
Kakkoskohtaan kärjistettynä voisin sanoa, että sille kirurgille olisi pomosta paljon enemmän hyötyä, jos pomo ojentelisi leikkausinstrumentteja leikkaussalissa, eikä täytettäviä kaavakkeita kesken operaation. Tätä tarkoitin myös sillä, ettei tuon byrokraatin nykyosaaminen oikein ole niin huudossa yksityisellä puolella.
Suurissa julkishallinnon potkuissa on sitten myös se, että heijastusvaikutukset tulee tiedostaa. Eli että vaikka julkishallinto säästää palkkakuluissa niin samalla se tukahduttaa näiden ostovoimaa ja sitä kautta välillisten verojen pottia. Se myös vähentää kysyntää ja kuihduttaa sisämarkkinoita. Tämä on sisäisen devalvaation sivuvaikutus, eikä se saa tulla ”yllätyksenä”. Kuihtuvaa veropottia kompensoidaan todennäköisesti veronkorotuksin -> lisää ostovoiman kaventamista.
Lähtökohtainen ajatteluni tähtää siihen, että nyt tarvitaan yksityiselle puolelle lisää toimintaa, jolloin nykyinen julkishallinto olisi siedettävämpää ”kantaa reppuselässä”. Siihen tarvitaan yksityisiä investointeja ja niitä saa tulla niin kotimaasta kuin ulkomailtakin. Tämä lienee myös päättäjien tavoitteena. Olemme eri mieltä vain keinoista.
Neloseen en lähtisi suoraan tältä linjalta. Kuinka moni hyvä idea ”kaatuu” siihen, ettei idealle löydy sopivaa rahoitusta (esim. ulkomaisia investointeja?) Osataanko ideoita kaupata sijoittajille ja pankeille? Onko rahoitus liian kallista, vai jääkö se kokonaan toteutumatta? Voisiko ne toteutua jossain muissa olosuhteissa?
Ajattelen vaikkapa urheilujoukkueen menestymistä. Jos sen valmentaja ei päästä ketään joukkueeseen niin onko oikea johtopäätös sitten se, että ko. paikkakunnalla ei osata pelata tätä urheilulajia?
Ilmoita asiaton viesti
Ilman rakennemuutoksia ei täsmäelvytystä pitäisi tehdä. Uskoisin johonkin stimulointiin alettavan, mutta vaikutukset taitavat jäädä kosmeettiseksi. Parasta olisi kohdistaa potti investointeihin, jotka lähivuosina kuitenkin on tulossa. Sellaisia ovat mm. jo päätetyt, mutta rahaa odottavat tie- ja kouluinvestoinnit. Osa taitaa olla leikkausten takia jäihin laitettuja hankkeita.
Jos vain suomalaisia halutaan työllistää, rahaa voisi laittaa työttömien harkinnanvaraiseen työllistämisavustukseen.
Ilmoita asiaton viesti
Niin mukavaa kuin olisikin perata näitä rakentavassa hengessä, tulisi myöntää tosiseikat ensin. Tuolla ylempänä oli harakka laudassa kiinni ja se on hyvä esimerkki. Katsotaanpa…
Jalat on sidottu Unionin yhteiseen politiikkaan, eli siteissä riiputaan noin 1 % vaikutusvallalla siihen, mitä Eurooppa tavoittelee. Rauha ja yhtenäisyys…no ne nyt rakoilee aika reippaasti ja syy on lähinnä se, että teknologinen kilpailukyky on Saksalla, Suomesta se on siirretty ulos ja muilla se on heikkenemään päin verrattuna nouseviin talouksiin. Saksankaan kyky vetää perässään kivirekiä ei ole kovin pitkäaikainen ja jossain vaiheessa kuormaa on pakko keventää. Luultavasti pian Saksan vaalien jälkeen.
Suuri osa eurooppalaisista valmistajista on lopettanut oman tuotannon, potkinut työntekijät ostovoimattomiksi ja ryhtynyt tuomaan halpoja tuoteväärennöksiä omilla tuotemerkeillään, ymmärtämättä ettei ostovoimaa voi olla loputtomiin, jos kukaan ei käy töissä tai näpertelee jotain paperia pinkasta toiseen.
Pyrstö on kiinni velassa, jota virallisestikin on absoluuttisesti liikaa ja epävirallisesti vähintään toinen mokoma lisää, kuten Henri kirjoittaa. Kuten aina itselle epäedullisessa tilanteessa, yritetään vakuuttaa yhteisökelpoisuutta kaikin tavoin ja viimeiseen saakka, vaikka sitten pitäisi ”optimoida” kirjanpitoa. Ja voitte olla varmoja, että väär… eiku optimoitu on ja laajasti.
Nokka on kriittisin, koska sillä pitäisi syödä ja sekin on jäänyt samaan lautaan kiinni. Nyt itse luotu kilpailusäännöstö johtaa siihen, että jäljellä olevat muruset on syötettävä maahantuoduille halpatoukille ja niistä osalliseksi pääsee vain tätä heikkoutta hyödyntävä petolintuyhdyskunta.
Karu tosiasia on, että harakka näyttää edelleen harakalta tervatulla laudalla, muuta kuollut se on. Täytetty jokaisella liikenevällä eurosetelillä, jotta voisi osoittaa epäuskoisille harakan siinä seisovan.
Velkakello näyttää 88,5 miljardia ja nyt pitäisi saada kuollut harakka lentoon 200 miljoonan elvytyksellä. Se on yhtä epärealistista kuin Kataisen hallituksen kasvuodotukset kautensa alussa. Antaa vain perusteetonta uskoa harakan toipumiseen. Lauta saadaan tervattua ja höyhenet suittua, mutta siihen loppuu elvytyslysti.
Täytyy vaan olla puolueisiin sitoutumaton, jotta tällaista voi sanoa ääneen. Siitäkin on vinoiltu ihan lähettämällä henkilökohtaisia solvauksia sähköpostiin, mutta siinäpä lähettelevät. Turha tässä sanansaattajia on ammuskella kun se vika on aivan muualla.
Euro-Suomi on hirvittävä himmeli neuvostoliittolaista byrokratiaa ja moraalisista pidäkkeistä vapaata markkinamekanismia.
Molemmat on saatava aisoihin, jos aiotaan rakentaa hyvinvointiyhteiskunta II. Ensimmäinen on nyt siihen pisteeseen tuhottu, että se voidaan enää purkaa, eli harakka haudata säällisesti. Kataisen hallituksen sotet ja kuntauudistukset ovat aivan toissijaista näpertelyä ja lopputulos täysin merkityksetön kokonaisuuden kannalta.
Elvytyksellä ja pilipaliuudistuksilla saadaan velaksi ostettua muutama vuosi näyttelyaikaa harakkamuseolle, ei muuta.
Oma valuutta, oma strategia, oma kauppapolitiikka, tarveperustainen julkinen sektori ja 90 % kansalaisista johonkin tuottavaan työhön kykyjensä mukaan. On aivan perusteeton toive, että voisimme nousta tästä ilman laskuvarjoa putoavan Euroopan mukana. Setelikoneestakaan ei tässä ole hyötyä, koska setelistö päätyy reaalitalouden ulkopuolelle tukemaan pörssi- ja raaka-ainekuplia (kuten FEDin toimista jenkkilässä näyttäisi käyvän). Reaalitalouden puolelle se tarkoittaa vain hintojen jatkuvaa nousua.
Kummelin luontotutkijan sanoin: ”Magpie, död”. Kaverin voisi vielä laittaa sketsiin hakkaamaan harakkavainaan nokalla EUn ruoka-apunäkkileipää.
Ilmoita asiaton viesti