Maallikon differentiaalilaskentaa ja aritmetiikkaa

Hiljattain raportointiin päätyi sellainen harhaanjohtava käsitys, että Suomi olisi viimeisen kymmenen vuoden aikana säästänyt korkomenoissa 20 miljardia euroa. Suomen tasavallan rahoitusasema ei ole oleellisesti parantunut, koska tuon ajanjakson aikana lainapääomaa on nostettu niin paljon, että mainittu hyöty on syöty osapuilleen sellaisenaan.

Ymmärrän kyllä, että tiedotuksessa painotetaan sellaisia seikkoja, jotka katsotaan oman puolueen agendaa ajavina. Kyseinen korkoselittely ei kuitenkaan kerro, miksi lainaa on nostettu niin tolkuttoman paljon. Minäpä kerron siihen pienen salaisuuden: Suomen julkista sektoria on kasvatettu ja sääntöviidakko on tehty jo niin tiheäkasvuiseksi, ettei ne teidän äänestämät politiikotkaan enää tiedä, mitä asetuksia ja lakeja ovat säätäneet. Siksi ne politiikot tekevät sellaisia ratkaisuja, joissa ei aina tunnu olevan päätä eikä häntää.

Tässä tilanne konkretisoituu. Nimittäin, jos Suomen vienti sakkaa, ja tuonti pysyttelee sitkeästi yllä niin meidän valtion ”tulot” pienenevät, eikä meillä ole enää varaa ylläpitää sitä paisunutta julkista sektoria. Siksi me joudumme nostamaan sitä lainaa. Tuonnin ja viennin erotusta kutsutaan tuttavallisemmin vaihtotaseeksi. Katsotaanpa sen 20 miljardin ”hyödyn” lisäksi, pitääkö väitteeni paikkaansa? Saanen esitellä Suomen Pankin sivuilta hakemani vaihtotaseen kuvaajan.

Idea on saada selville korkokirjoituksen referenssivuodesta, joka on vuosi 2003, tähän päivään asti ”menetetty tai tienattu vaihtotase”. Idea on vetää referenssipisteestä, eli kuvaajan alusta vaakasuora viiva, ja kuvaajan loppuun pystysuora viiva. Jos tämän alueen pinta-ala jää vaakasuoran viivan alapuolelle on Suomi tehnyt huonoa vaihtotasetta, jos pinta-ala menee suurimmaksi osaksi tuon vaakaviivan yläpuolelle, on mennyt paremmin.

Puran aikajanan eri mittaisiin pätkiin. Esimerkiksi vuoden 2003 kohdalla lähtöpiste on noin 12 miljardia euroa, mutta vuoden loppu menee 7 miljardiin. Näyttää aika lailla kolmiolta, joten kolmion pinta-alan laskentakaavalla saamme vaihtotasetappioksi 2,5 miljardia. Kanta on yksi vuosi, korkeus on miljardien erotus (12-7) ja näiden tulo pitää jakaa kahdella, kuten geometria kertoo.

Vuodet 2004-2008 voidaan hieman polkuja oikomalla saada näyttämään suorakaiteen muotoiselta. Yläraja on se apuviivan 12 miljardia ja alaraja 7 miljardia. Näin ollen viiden vuoden aikana jokaisena vaihtotasetappio vertailukohtaan on viisi miljardia vuodessa. Se tekee 25 miljardia.

Vuosien 2009-10 kohdalla voi siinäkin arvioida suorakaiteen. Yläraja (12 mrd.) ja alrajaksi 3 miljardia. Vuoden asema on 9 miljardia pakkasella vuodessa, siis 18 miljardia yhteensä. Vuoden 2011 aikana pakitetaan lisää kolmesta miljardista yhteen. Kolmio tuntuisi sopivan tähän, mutta sen lisäksi tarvitaan se suorakaide kolmion jatkeeksi. Kolmiosta 1 miljardi ja suorakaiteesta se aiemmin laskettu 9 miljardia. Kymmenen miljardin nekkuunottovuosi.

2012 aikana sopii suorakaide: 12 miljardia – (-4 miljardia) = 16 miljardia.

Kas näin. Nyt me vain laskemme nämä osasummat kaikki yhteen, ja saamme lukeman: 2,5 + 25 + 18 + 10 + 16 = 71,5 miljardia nekkuun.

Kun tämä on kokonaisuudessaan laskettu, vähennetään tästä se 20 miljardin korkohyöty ja saldoksi jää -51,5 miljardia euroa.

Tätä markkinoidaan teille hyvänä asiana.

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu