Katalonian itsenäisyys tulisi selvittää etukäteen

Hiljattain vietetty Katalonian ”itsenäisyyspäivä” 11.9., ja sen tapahtumat laittoivat minut miettimään voiko Katalonian todellista itsenäistymistä enää estää mitenkään. Ainoaksi mahdolliseksi tällaiseksi vaihtoehdoksi tulkitsin, että kun he aikanaan äänestävät itsenäisyydestään niin tuloksen tulee olla kielteinen. Kaikissa muissa tapauksissa Katalonian itsenäisyyttä on mahdotonta evätä.

Tämän vuoksi siihen tulisi valmistautua jo nyt. Eräs ratkaiseva kysymys on syytä ratkoa ennakkoon. Jos tätä kysymystä puidaan jälkikäteen on vaarana, että lopputuloksesta tulee epätoivottu. Kysymyksiä on toki useampi, mutta käsittelen tässä yhteydessä vain yhden niistä.

Symboliikka voi ja elää hyvin. Katalonialaisten järjestämässä ”Katalonian tiessä”, jossa katalonialaiset pitivät toisistaan käsistään kiinni muodostaen pitkän ihmisketjun, on ideoitu aikanaan ”Baltian tiestä”, jossa entisen Neuvostoliiton nyttemmin itsenäistyneet Baltian maat tekivät omat ihmisketjunsa. Symbolinen ja psykologinen merkitys voimistuu, kun tätä nykyä Baltian maat ovat itsenäisiä. He siis onnistuivat tavoitteessan.

Huomiotta en jätä myöskään Espanjan ja silloisen Neuvostoliiton päämajojen retoriikkaa. Madridista kerrotaan, että Katalonian itsenäistymisäänestys olisi laiton. Samaa sanottiin Baltian maiden vastaavista äänestyksistä. Lisäksi kaikenlainen uho, kuten Espanjan uhkaus käyttää veto-oikeuttaan evätäkseen Katalonian EU-jäsenyys on puhdasta göbbelsismiä parhaimmillaan.

Lähettääkö Madrid panssarivaunut Barcelonaan, jos äänestys pidetään? Sulkevatko he katalonialaiset vankilaan? Hölmöilisikö jäljelle jäänyt Espanja kauppakumppanuusmahdollisuutensa? Vastaus on ilmiselvä ”ei tietenkään” näihin kaikkiin kolmeen kysymykseen.

Mielipidetiedusteluissa katalonialaisten itsenäistymishalu on kasvanut, ja nyt tilanne on aika tasan. Totta kai taloudellinen tilanne on edesauttanut katalonialaisten halua itsenäistyä. Huomattavaa on, että nyt jo neljättä vuotta käynnissä oleva euroalueen kriisi ei ole mikään ohimenevä suhdannekuoppa. Tämä johtuu rakenteista, joiden korjaamiseksi ei olla tehty juuri mitään. Espanjan taloudellinen kuppaus Kataloniasta siis jatkuu, ja tällöin uskallan olettaa enemmistön kannattavan itsenäisyyttä tulevina kuukausina. Nimenomaan tästä syystä itsenäisyysäänestyttä on lykätty. Katalonialaispresidentti Artur Mas haluaa pitää äänestyksen sitten, kun aprikoitu tulos ei olisi enää veitsen terällä. Barcelonasta kerrotaan samaa. Aika on katalonialaisten puolella.

Tässä lyhyehkösti perusteluni näkemykselle. Sitten onkin parhainta siirtyä kysymyksen ”mitä tämä tarkoittaa” äärelle. Katalonia olisi itsenäistyttyään yksi Euroopan – tai itse asiassa koko planeetan – vauraumpia maita. Jäljelle jääneen Espanjan osalta bruttokansantuote putoaisi noin viidenneksen. Yksi neuvottelutaktinen pointti Espanjan kannalta olisi saada antaa ”perintönä” itsenäiselle Katalonialle osa Espanjan veloista.

Huomattavaa on, että tämä olisi myös muun euroalueen etu. Nimittäin ilman perintövelkaa Espanja on ilmiselvästi hyvin suuren tukipaketin tarpeessa. Kun EU on saanut sovittelevasta maineestaan palkinnoksi peräti Nobelin rauhanpalkinnon – jos nyt unohdetaan Italian öljynsaannin turvanneet pommitukset Libyaan – niin olisiko parempaa neuvotteluosapuolta tarjolla? EU haluaa totta kai Katalonian jäsenmaakseen, joten kaikkien yhteinen intressi olisi, että sopuratkaisu löytyy.

Espanja saisi dumpattua osan velastaan pois, Katalonialle toivotetaan tervetuloa EU:in ja Katalonia itse saa itsenäisyytensä ilman hammasten kiristystä. Ymmärrettävästi alkuun voidaan Madridissa olla naama hieman happamana, mutta Baltian maiden esimerkin mukaan ei se vihanpito kauaa kestä. Eteenpäin on mielekkäämpi mennä.

Toivotan omasta puolestani onnea ja menestystä itsenäiselle Katalonialle jo tässä vaiheessa.