Onko joukkoliikenteen kehittäminen kannattavaa?

Pitkän ajan trendinä on näkynyt nuorten alkaneen vieroksua ajokorttia. Aiemminkin on vastaavia uutisia sattunut silmiini aika ajoin. Ns. mopoautojen tullessa markkinoille pohdin, tuleeko niistä uusi ”hittituote.” Aivan marginaaliseen tasoon ne eivät ole jääneet. Suuri läpimurtokin on jäänyt toteutumatta, ainakin toistaiseksi. Olisiko tässä syytä tehdä strateginen toimintasuunnitelma joukkoliikenteen kehittämiseksi?

Helsingin yliopistoaikoina viehätyin suuresti pääkaupunkiseudun toimivaan joukkoliikenteeseen. Totta kai eri linjanumeroiden opetteleminen ja oman matkanteon optimointi vaati oman aikansa. Tarvitut ydinreitit oppi kuitenkin nopeasti, ja Kaisaniemen metroasemaltahan sitä tultiin miltei suoraan luentosaliin.

Sittemmin olen jäänyt kaipaamaan pääkaupunkiseudun toimivaa joukkoliikennettä. Täällä Turussa se on kohtuullinen. Edessä on kuitenkin suuri vääntö seudullisen joukkoliikenteen vuoksi. Ympäryskuntien asukkaiden houkuttelemiseksi joudutaan mahdollisesti lisäämään vuoroja, pitämään hintataso kurissa tai molempia. Ne tietäisivät kustannuksia, ja siksi korotuspaine kaupungin sisäisen liikenteen mukiinmenevään hintatasoon voi kasvaa.

Kehittämisenkin varaa on. Suurin osa linjoista kulkeutuu ydinkeskustaan. Poikkeuksena ovat ”rengaslinjat”, jotka kiertävät keskustan ulkopuolella eri kaupunginosia ja suuria kauppakeskuksia. Niiden vuorot usein päättyvät varsin aikaisin, ja viikonloppuisin niitä ei välttämättä ajeta lainkaan.

Nuoret, jotka heikomman taloudellisen tilanteen vuoksi eivät aja ajokorttia voivat kokea joukkoliikenteen vaivattomana ja varsin edullisena tapana liikkua. Kausikortin hinnat ovat ihan kilpailukykyiset verrattuna auton, huollon, polttoaineen ja vakuutusten rinnalla. Jopa satunnaisesti suurempien tavaraerien kuljetustarpeeseen taksikin on verrattain hyvä vaihtoehto. Lisäksi opiskelupaikka on yleensä yksi ja sama, samoin koti. Niiden välillä jouheva liikkuminen joukkoliikenteellä on suuri merkitys.

Työelämän puolella on monia sellaisia työtehtäviä, joihin joukkoliikenne ei sovellu. Lisäksi työväen puolella ei asuta enää niin keskitetysti. Opiskelijoita varten rakennetut asumusalueet jäävät taakse. Perheellisillä on edessään työmatkaliikenteen ohella tiedossa piipahdus lasten päivähoitopaikalle. Joissain tapauksissa on tottumiskysymys herätä hieman aiemmin, jotta tämän voi suorittaa kävellen ennen joukkoliikenteellä suoritettavaa työmatkaa. Joka tapauksessa se tulee huokeammaksi.

Joissain kaupungeissa taas pysäköintipaikan löytäminen on yhtä tuskaa. Mutta ei toki kaikissa.

Turussa aiotaan vastata tähän ajokortittomuusvimmaan ja yleensä varsin tyhjänä keskustassa kököttävään parkkihalliin rakentamalla Kauppatorin alle lisää paikoitustilaa. Yksityinen raha tietysti tekee mitä yksityinen raha haluaa tehdä (lupien yms. puitteissa.) Silti hieman ihmetyttää onko jokin liikeidea mietitty nyt aivan loppuun asti. Jollain järkevällä sijoitussopimuksella tuossa olisi voinut vaikka kehittää joukkoliikennettä edelleen toimivampaan suuntaan.