Eurokriisin väliraportti

Minulta kysyttiin aivan suoraan, mitä olisi keväällä 2010 tapahtunut, jos Kreikan kohdalla oltaisiin nostettu ns. kädet pystyyn. Lopullista seuraamusanalyysiä on vaikea tehdä, koska sitä ei silloin katsottu. Välittömiä reaktioita olisi toki ollut Kreikan velkojen pakolliset alaskirjaukset, sekä Kreikan kohdalla rahoitusmarkkinoille pääsyssä umpikuja.

Maa on kuitenkin ollut lähimmän 200 vuoden aikana osapuilleen puolet ajasta maksuhäiriössä, joten sille on siis löytynyt luotottajia aikain saatossa kaikesta huolimatta. Niitä on sijoittajia, jotka hyväksyvät korkeatkin riskit, kunhan tuotto-odotukset ovat kohdillaan.

Tuon umpikujan poistaakseen Kreikan olisi ollut käytännössä pakko erota yhteisvaluutasta ja antaa oman valuuttansa heikentyä. Siltarahoitus olisi tullut IMF:ltä, jolla on tapana tulla hätiin näissä olosuhteissa. Halventunut valuutta tietää sitä, että pääomavirrat kääntyvät kuitenkin maahan takaisin. Investoinnit olisivat nekin tulleet paljon huokeammiksi. Esimerkiksi eurolla tai dollarilla olisi saanut rahoilleen paljon enemmän vastinetta kuin tänä päivänä. Tässä on myös oleellinen syy sille, miksei Kreikan ole onnistunut palaamaan kasvu-uralle.

Välilliset vaikutukset pakollisten alaskirjausten osalla olisi ollut tuntuvat tappiot rahoitusalalla. Mutta eiväthän nämä riskit ole minnekään kadonneet, vaikka Kreikkaa onkin raahattu mukana yhteisvaluutassa. Riskit ovat siirtyneet mm. Suomen tasavallan taseeseen. Niitä on Espanjan, Italian ja Portugalinkin taseissa. Ja nämä kaikki maat ovat edelleen maksukyvyttömyysuhan alla. Suurinta osaa näistäkin on jouduttu pelastamaan. Ihan samalla lailla jos kieltäydytään rahoituksesta näiden maiden osalta, on samat toimijat rahoitusalalla edelleen vaikeuksissa. Juuri mitään ei olla siis ratkaistu. Italian velka on noin 130 prosenttia bkt:sta, Espanja hätyyttelee sataa. Kreikalla on velkasaneerauksesta huolimatta käsittämättömät velkaluvut.

Kitkutuksella on ollut myös hintansa. Työttömyys on räjähtänyt käsiin monessa kriisimaassa. Olot ovat kurjistuneet. Tuonti on huonon kysynnän vuoksi romahtanut – aivan kuten se olisi romahtanut valuuttakurssimuutoksen vuoksi, jolloin tuontihinnat olisivat kallistuneet.

Europankkien osalta tasesupistaminen jatkuu. Monien arvioiden mukaan nyt ollaan viiden vuoden jälkeen noin puolessa välissä. Siis luototuksen osalta painettaisiin jarrua vielä toiset viisi vuotta, jos kehitys jatkuu lineaarisena. Tuolloin europankkien osuus euroalueen taloudesta olisi suurin piirtein sopusoinnussa. Nyt se on edelleen ylipaisunut. Kysymys, johon tulemme saamaan vastauksen ajan myötä on: jaksaako kriisimaat yhä vain painaa jarrua ja antaa näkymiensä heikentyä yhä lisää.

Samalla Saksa porskuttaa. Tällöin kurjistuvassa Etelä-Euroopassa ja menestyvässä Saksassa on täydet ainekset hyvin eriarvoiseen Eurooppaan. Se ei ole kuitenkaan minun toiveenani.

Pelkään sitä, että tämä ruutitynnyri pamahtaa vielä monin verroin pahemmin silmille kuin mitä olisi tapahtunut sille pamahdukselle, mikä ”vältettiin” keväällä 2010. Haluan pelastaa Euroopan euron sijaan.