Suomen käsittämätön talouspolitiikka

Suomessa on alkanut tämän vuoden kesällä täysin omituinen talouspolitiikka. Suomi sahaa omaa jalkaansa. Makrotalouden lukuja katsellessa on selvää, ettei tämänhetkinen rahapolitiikka yksinkertaisesti sovi Suomelle. Tilanne taipuu hiljalleen samansuuntaiseksi kuin mitä se on pahimmin kärsineillä euromailla.

Olen havainnut, että suomalaiset eivät luota pystyvänsä itse tietämään mikä heille on hyväksi valitsemalla itsenäistä rahapolitiikkaa. Tässä saattaa olla perää, sillä suomalaiset eivät tunnu ymmärtävän vaatia Suomelle toimivaa rahapolitiikkaa myöskään Euroopan keskuspankilta. Suomen ei ainakaan tarvitsisi pelätä olevansa katraan musta lammas, sillä monikymmenmiljoonaiset kansat Etelä-Euroopassa ovat takuuvarmasti haluamassa samanlaisia muutoksia kuin minkä puolesta Suomen olisi järkevää äänestää.

EKP:n johtoportaassa nimittäin jokaisella maalla on sama painoarvo. Saksaa, Itävaltaa, Luxemburgia ja Viroa lukuunottamatta kaikki muut euromaat hyötyisivät selkeästi, mikäli EKP aloittaisi löysemmän rahapolitiikan linjan. Selkeästi löysemmästä rahapolitiikasta tulisi välillisiä hyötyjä kyllä Saksallekin. Piristyvä kysyntä Etelä-Euroopassa tietäisi Suomen ja Saksan vientiteollisuuden piristymistä. Saksassa tosin vaarana on, että työllisyyden ollessa korkealla tasolla löysempi rahapolitiikka voi johtaa paikalliseen inflaatioon. Saksan talouspolitiikan tulee siksi olla valpasta, ettei maa ylikuumene.

Suomen ongelmana on, että hyvien vuosien aikana lepsuiltiin ja päästettiin julkinen sektori paisumaan. Nyt, kun ajat ovat ankeammat niin tämän ylläpitäminen käy tuskalliseksi. Huonoina aikoina säästäminen on myötäsyklistä eli suhdannetta voimistavaa talouspolitiikkaa. Parempi tie on hakea ne keinot, joilla yksityinen sektori saadaan takaisin jaloilleen. Karsitaan siitä julkisesta sektorista vasta sitten, kun tilanne on sellainen, että irtisanotut julkisen puolen työntekijät päätyisivät helposti yksityiselle puolelle.

Näppärimmät keinot – yhteiskuntarauha säilyttäen – saada yksityinen sektori takaisin timmiin kuntoon ovat valuuttakurssiheikennys tai löysempi rahapolitiikka (tai molemmat), ja on huomattava, ettei Suomi yhteisvaluutan jäsenenä voi tehdä ensimmäistä, mutta se voisi omalta osaltaan vaikuttaa jälkimmäisen toteutumiseen. On siksi aivan sulaa hulluutta keuhkoa tiukasta talouskurista ja tehdä silmitöntä leikkaamista aikana, jolloin sitä ei nimenomaisesti kuulu tehdä.

Reippaan kasvun (yli 2 prosenttia per vuosi) alettua ja jatkuttua parin vuoden ajan on paljon otollisempi hetki siivota valtion menoja. Tällä hetkellä tällaista kasvua on piirretty vain paperille. Syy siihen, miksi se on jäänyt vuosi toisensa jälkeen toteutumatta on se, että tällaisen vision saatuaan ovat päättäjät alkaneet tehdä leikkauksia etukäteen.

Euroalueen talousnäkymät ovat parantuneet viime aikoina siitä syystä, että leikkausvimmasta on pidättäydytty, mutta se on tehty alijäämätavoitteista tinkaamalla. Tämä johtaa helposti reippaaseen velkaantumiseen, ja seinä on tulossa vastaan.

Suosittelen siksi todella lämpimästi, että euroalue siirtyisi selkeästi rahapolitiikassaan löysempään suuntaan.