Kannattaako "taloususkonnosta" tietää yhtään mitään?

On taas se aika vuodesta, jolloin kansainvälinen valuuttarahasto IMF julkaisee syksyn talouden vakausraporttinsa. Odotettavissa on paljon positiivisempi julkaisu kuin vuosi sitten, jolloin erityisesti euroalueella oli synkkiä kuvia, ja päättäjiä kehotettiin ripeään toimintaan. Kaiken korjaamisella tuntui olevan kiire. Lähihistoria kuitenkin opettaa, että kun pahin myräkkä häviää, katoaa samalla myös talouden uudistamisohjelmat. Siten kriisi on aina palannut takaisin.

Espanjassa on vientiluvut kasvaneet huimasti. Siitä huolimatta Espanjan talous on ikävässä jamassa, koska reipas osa väestöstä on työttömänä. Tuollainen näkyy ilman muuta yksityisen kulutuksen vähenemisenä. Se puolestaan tuo laskupaineita kokonaistalouteen. Syntyy helposti kahtiajakautunut yhteiskunta, jossa on rutiköyhät ja hyvin menestyvät.

Suomessakin puhutaan eriarvoistumisesta ja tuloerojen kasvusta. Niitä pidetään – ainakin näennäisesti – hyvin ikävinä ilmiöinä. Olen itse huomannut monelta taholta tulleen ideoita ns. ”kyykytystaloudesta”. Kantavana ajatuksena on virallisesti ”helpottaa” heikosti työllistyvien ihmisten mahdollisuuksia päästä työelämään kiinni. Tämä tarkoittaa heikompia palkkoja, pidempiä työmatkoja, ankarampia työoloja tai kaikkea näitä. Toisin sanoen, eriarvoistavaan yhteiskuntaan kannustavia ja rohkaisevia aloitteita naamioidaan jollakin ”hyvällä tarkoituksella”. Arvatenkin siksi, että silloin nuo toimenpiteet olisi helpompi saada ajetuksi lävitse.

Sen sijaan valitettavan vähän tunnutaan keskustelevan siitä, mihin tällainen polku johtaa. Oletuksena kun on, että tämä olisi vain tällainen hetkellinen talouskriisi, ja että aikojen parantuessa olisi taas mahdollista parantaa heikoimpien kansalaisten asemaa. Tällainen visio on kuitenkin jyrkässä ristiriidassa Espanjan esimerkin kanssa.

Talousasiat mielletään kovin helposti vaikeiksi, ja sillä ikäänkuin annetaan oikeutus ulkoistaa ajattelu asiantuntijoille. Ajatellaan, että he kuitenkin tietävät paremmin. Talousasioiden vieraannuttavaa vaikutusta voidaan tehostaa vaikka käyttämällä termiä ”taloususkonto”. Kyseessä onkin vain nippu hurupäisiä lahkolaisia, jotka sönkkää jotain munkkilatinaa. Eihän tuosta ole tarkoituskaan ottaa selvää.

Samalla eriarvoistava kehitys saa edetä kaikessa rauhassa hiljalleen eteen päin. Minulle tämä kokonaisuus tulee ahdistavana. Kaikki on minun puolestani okei, jos kansalaiset tekevät tietoisesti valinnan, että haluamme eriarvoistavan yhteiskunnan, jossa kuuluukin olla oma köyhälistönsä ja sitten upporikkaat. Tietoisuus ei kuitenkaan näytä olevan riittävän hyvällä tolalla. Sen vuoksi pidän asioita esillä, yritän tutustuttaa muitakin näihin munkkilatinan saloihin. Minulla on nimittäin yksi perhanan hyvä ase: kun olen itse omatoimisesti opiskellut talouden kielen ja sen lainalaisuuksia niin osaan kertoa niistä muille sellaisella kielellä, jota arvelen ihmisten ymmärtävän.

Talousasioiden ei tarvitse olla vierasta. Näillä asioilla on kuitenkin vääjäämättömät seuraukset meidän kaikkien elämään. Pyrin siksi parin-kolmen viikon sisällä tännekin purkamaan IMF:n raportin keskeisiltä osin.

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu