Eurooppa yhdentyy
Euroopan Unionin monessa, miltei kaikissa, jäsenmaassa on suuri potentia yhdistymiselle toisen jäsenmaan kanssa. Voi tietysti olla, että federalistien toivorikkautta herättävä otsikko kokee pienen tai keskisuuren kolauksen havaittuaan, että yhdentymisen taustalla on yksi tekijä: antipatia Euroopan Unionia itseään kohtaan. Tällaisesta kertoo Financial Timesin Euroopan poliittista tilaa ruotiva analyysi. Otsikoltaan Europe: United by Hostility on minun suomentajan taidoillani suomennettuna: Eurooppa: vihamielisyydellä yhdistetty.
Analyysissä kerrotaan miten Hollannin eurovastaisen Vapauspuolueen pj. Geert Wilders ja hiljattain Brignoles’n alueneuvostovaaleissa voittanut ranskalaisen Kansallisen rintaman johtama Marine Le Pen kävivät pitkällä lounaalla pohtiakseen strategian muutosta. Pääosa ideasta oli, että molemmat osapuolet keskittäisivät enemmän energiaa heidän yhteiseksi kokemalleen ”viholliselle”, eli EU:n jatkuvaan haluun keskittää valta demokratian ulkopuoliselle Euroopan komissiolle ja EKP:lle.
”Me kaikki haluamme tehdä kaikkemme, jotta voimme kääntää tulevat eurovaalit euroopanlaajuiseksi vastarinnaksi Brysselille”, kertoo Wilders.
Analyysiin on sisällytetty niin tanskalainen Kansanpuolue, Suomen Perussuomalaiset, Ison-Britannian Itsenäisyyspuolue kuin Unkarin Jobbikikin. Yhteistyö ei kuitenkaan ole itsestään selvää. Monella EU- ja eurovastaisella puolueella on nimittäin hyvin kyseenalaisia teemoja niin kärkkäin muodoin, etteivät toiset voi sulattaa niitä. Kreikan Kultainen sarastus on selkeä esimerkki: Tanskan Kansanpuolueen meppi Morten Messerschmidt toteaa: ”Pelkään, että ainakin joihinkin Euroopan maihin muodostuu puolueita, joita en toivo enää näkeväni Euroopassa”.
EU- ja eurovastaisia ryhmiä voisi siis muodostua enemmänkin. Se tuskin silti ilahduttaa vallan keskittämishaluista ydintä, sillä kielteinen ääni on kielteinen ääni – tuli se sitten maltillisemmalta linjaltaan tunnetuilta puolueilta kuten Perussuomalaisilta tai brittien UKIP:lta – tai kovaa linjaa ajavalta ranskalaiselta Kansalliselta rintamalta. ”Eurovaalit voittavat ne tahot, jotka haluavat tuhota Euroopan Unionin”, synkistelee europarlamentin puhemies Martin Schultz.
Vaikka muiden puolueiden kannattajat mieluusti haluaisivatkin nitoa Perussuomalaiset eurooppalaisiin ääripuolueisiin vain siitä syystä, että yhteinen tekijä on kriittisyys EU:ta ja yhteisvaluuttaa vastaan, niin siitä ei ole kysymys. ”Ja sitten on Kreikan Kultainen aamunkoitto, joka on ihan omassa
kategoriassaan. Sille ei löydy mitään lokeroa ja se on todella
vastenmielinen ilmiö”, Perussuomalaisten pj. Timo Soini toteaa. Hän suhtautuu torjuvasti niin Ranskan Kansalliseen rintamaan, Hollannin Vapauspuolueeseen, Itävallan FPÖ:hön kuin Unkarin Jobbikiinkin.
FT oli esittänyt tukun kysymyksiä kansalaisille, ja niistä määritellyt, että euroskeptiset mielipiteet ovat hienoisessa yliotteessa verrattuna euromyönteisiin nähden. Ja vaikka eurovastaiset mepit jäisivätkin vähemmistöön europarlamentissa niin se todellinen muutos tapahtuu jokaisen jäsenvaltion kotipihalla. Täällä Suomessakin retoriikkaa kovennettiin (vaikka toimenpiteet jatkuivatkin samanlaisina) Perussuomalaisten vaalimenestyksen myötä vuonna 2011.
Itse toivon haitallisen yhteisvaluutan purkamista. Euroopan Unionin kohdalla olen eurooppamyönteinen ja uskon, että se voidaan korjata vapaaehtoiseksi yhteistyöelimeksi. Nythän se on eurooppalaisia kansalaisia pakkovallalla pakkopaitaan sitova mielivaltainen kojeisto, joka on onnistunut yhdentymistavoitteissaan juuri sen verran, että sitä yhdistää antipatia sitä itseään kohtaan.
Euroopasta tulee väliin hyviäkin uudisia.
Ilmoita asiaton viesti
Kyseenalaistaminen on yksi kehityksen keskeisiä ehtoja. Tässä mielessä EU-kriittisyys on tarpeellista tai oikeastaan välttämätöntä. Pienemmässä mittakaavassa yrityksien menestys ja pitkät elinkaaret ovat kokemuksieni mukaan suorassa yhteydessä taitoon saada organisaatioon henkilöitä, jotka pystyvät kyseenalaistamaan oman ja yhteisön toiminnan. Samanmielisyys on tuhon tie. EU kriittisyys on tuonut runsaasti ongelmia kaikkien asioista kiinnostuneiden ulottuville. Siinä on hyvä paikka pohtia ja hioa omaa näkemystään.
Ilmoita asiaton viesti
Kritiikki on aina kuunneltava, vaan ei se aina ole ns. aiheesta. Enkä nyt tässä yhteydessä väitä olevani mikään hyvä kriitikko. Kyllähän minäkin sorrun vyötärön alapuolisiin iskuihin toisinaan tarkoituksellisen panettelevalla sävyllä.
Toivon todella, ettei PS lähde liiaksi veljeilemään näiden koraaninpolttajien matkaan. Ja vaikka heitä voisikin pitää ”hyödyllisinä idiootteina”, toivon siltikin, että loppupeleissä asiat hoidetaan sivistyneesti ja minun kaltaiseni suunsoittajat katsovat vierestä.
Parhainta olisi, jos presidentti Halosen neuvoa joku muistaisi, kun hän sanoi, että Perussuomalaisia kannattaa kuunnella. Edesmennyt edustaja Halme (ps.) totesi tietääkseni eräästä lakialoitteestaan, että jos te nyt puollatte tätä niin pääsette hänenlaisistaan eroon kaikessa hiljaisuudessa. Mutta jos ette, niin täällä on kymmenittäin hänenlaisiaan.
Näin se vaan menee. Halusi sitä tai ei.
Ilmoita asiaton viesti
Henri haluaa markan takaisin, minä en. Ei ongelmat eurosta johdu vaan aivan jostakin muusta. Euro on hyvä valuutta – melkein yhtä hyvä kuin setä samulin dollari 🙂 ja haluan käyttää sitä jatkossakin.
Ilmoita asiaton viesti
Olen pelkästään hyvilläni, että rahapoliittisen pakkopaidan puolustajat osaavat käyttää näin älyllisiä argumentteja.
Ilmoita asiaton viesti
PS:n talouspoliittinen linja on Suomen markka ja rahan arvon alentaminen niin paljon, että suomalainen tavara ja palvelu käy ulkomailla kaupaksi. Pidin teitä hiukan paremmilla tiedoilla varustettuna talouspolitiikassa, mutta ei pettymykseni suuri ole.
Ilmoita asiaton viesti
Abenomics.
Ilmoita asiaton viesti
Seppo Vartiainen: tuo vähättelemäsi linja on aivan normaalia kansantaloustiedettä. Pidetään kokonaiskysyntä yllä ja ihmiset töissä ja teollisuuden käyttöaste korkeana. Siihen niitä valuuttakursseja aiemmin ja nykyäänkin käytetään.
Mikäli haluat kirjoittaa kansantaloustieteen uusiksi ja olla vaikka sitä mieltä, että rahan arvo on pyhä eikä sitä pidä muuttaa, ja että rahapolitiikalla ei ole merkitystä, ole hyvä vain. Voit vaikka tässä vähättelyn sijaan kertoa, mikä on sinun käsityksesi mukaan oikea tie. Se, mitä Euroopan komissio on kriisimaissa kokeillut, niinkö? Vai se, mitä Suomessa kokeiltiin 80-90-luvun vaihteessa? Vai oliko sekin ”markan ja devalvaatioiden” vika?
Kansainvälisen valuuttarahaston perinteinen toimintaohjelma sen saatua toimeksiannon jostain onnettomasta maasta on
1) leikata valtionvelka kestävälle tasolle (sori, sijoittajat)
2) kelluttaa tai devalvoida maan valuutta (sori, valuuttalainaa ottaneet)
3) tehdä julkiseen sektoriin tarvittavat leikkaukset
4) uudistaa liike-elämän ja työmarkkinoiden rakenteet
Ilmoita asiaton viesti
🙂
Ilmoita asiaton viesti
Miksi en pääsääntöisesti kannata devalvointia on se, että se heikentää kaikista eniten huonosti toimeentulevien elintasoa. Poikeustapauksissa se on hyväksyttävää muttei sillä koskaan mitään hyvinvointia luoda. Mikä maa on historian näkövinkkelistä pärjännyt ainaisilla devalvaatioilla?
Väitän, että euroajasta ovat eniten Suomessa hyötyneet hintavakauden takia pienituloiset suomalaiset ja elinkeinoelämä vakaan rahapolitiikan ansiosta.
Menestyvä yritystoiminta ei tarvitse missään tapauksessa enää D-vitamiinia, siitä on pelkkää haitta. Itse muuten syön joka päivä sitä 🙂
Ilmoita asiaton viesti
[Miksi en pääsääntöisesti kannata devalvointia on se, että se heikentää kaikista eniten huonosti toimeentulevien elintasoa.]
Valuuttakurssin muuttamisen sijaan toinen ja ainoa vaihtoehto on sisäinen devalvaatio, mikä pääsääntöisesti sisältää palkkatason ja eläkkeiden reippaan laskemisen ja mittavat budjettileikkaukset. Ei ole enää mielipidekysymys, miten sisäinen devalvaatio kohtelee kansalaisia, etenkin niitä köyhempiä sellaisia. Tuoreita esimerkkejä on Välimeren rannalla. Asia on jauhettu IMF:n, Saksan Ifo-instituutin ja oikeastaan kenen tahansa voimalla jo huolella ja riittävän kattavasti.
Käytännön ero sisäisen ja ulkoisen devalvaation välillä on yksinkertainen: sisäinen ei oikein toimi ja vie toimiakseen tuhottomasti aikaa (puhutaan ehkä kymmenestä vuodesta), lisäksi se tuppaa kyykyttämään kansantalouden reippaanlaisesti. Se on myös altis poliittisille vaikeuksille ja jarruttelulle (kuten on myös nähty) ja johtaa helposti ääriliikkeisiin ja levottomuuksiin (kuten on myös nähty).
[Poikeustapauksissa se on hyväksyttävää]
Samaa mieltä. Säännöt on tehty rikottaviksi, hyvä, että sinulla ei ole tässä asiassa kiveen hakattuja periaatteita, vaan avoin mieli.
[muttei sillä koskaan mitään hyvinvointia luoda]
Totta, että jos kivikautinen maailmasta eristäytynyt kylä keksii tehdä devalvaation, ei se varsinaisesti muuta yhtään mitään. Mutta jos se maa on tekemisissä ulkomaailman kanssa ja esim. harrastaa ulkomaankauppaa, vaikutukset viennin kasvun ja tuonnin vähenemisen kautta lisäävät nimenomaan hyvinvointia taloudellisen toimeliaisuuden lisääntymisen kautta.
[Mikä maa on historian näkövinkkelistä pärjännyt ainaisilla devalvaatioilla?]
”Ainainen” on hieman epämääräinen termi. Esimerkkinä ainaisesta voidaan kuitenkin mainita vaikka plussan puolella olevassa inflaatiotavoitteessaan ja nimellisellä kasvukäyrällä pysyneet maat. Sekin on rahan arvon leikkaantumista.
Jos ”ainainen” on satunnaisesti toistuvaa, niin voin vastata, että käytännössä kaikki. Japani, USA, UK, Suomi, Ranska, Saksa, Italia, Espanja, Venäjä, Ruotsi, Portugali, Thaimaa, Indonesia, Korea, Brasilia. Käytännössä et löydä maata, joka ei temppua olisi tehnyt useammin kuin kerran, kun tilanne vaatii.
[Väitän, että euroajasta ovat eniten Suomessa hyötyneet hintavakauden takia pienituloiset suomalaiset ja elinkeinoelämä vakaan rahapolitiikan ansiosta.]
Rohkea väite. Sittenhän meillä ei ole mitään ongelmia, vai onko? Euroalueellakaan ei ilmeisesti ole ongelmia missään maassa, varsinkaan pienituloisilla tai firmoilla, kun on vakaa rahapolitiikka?
[Menestyvä yritystoiminta ei tarvitse missään tapauksessa enää D-vitamiinia]
Totta. Ongelma on, että sitä menestyvää yritystoimintaa ei ole tarpeeksi, ja sen toiminnan määrä supistuu koko ajan. Kaikilla ei mene yhtä kivasti kuin yritykselläsi – mistä muuten vilpittömät onnittelut ja iso kiitos.
Ilmoita asiaton viesti
En kirjoita mitenkään kiistääkseni Juhanin ansiokasta vastausta, mutta yleisesti ottaen minua häiritsee näissä keskusteluissa vallitseva taustaoletus siitä, että parhaat tavat selvitä olisivat vain ääripäissä: vain joko sisäinen tai ulkoinen devalvaatio, vain joko eurossa katkeraan loppuun asti tai eroon ASAP, jne.
Itse näen parhaimpina ratkaisuina näiden vaihtoehtojen yhdistelmät, esimerkiksi sisäistä devalvaatiota niin että julkisen sektorin palkat kohtuullistettua yksityiseen sektoriin nähden, virkamieskunnan määrällinen keventäminen, sosiaaliturvajärjestelmän dramaattinen yksinkertaistaminen ja kannustinloukkujen tasaaminen, asuntojen hintakuplan rauhallinen tyhjentäminen (~-5%/vuosi), tukipaketeista kieltäytyminen vastedes ja euroero vasta jos/kun euroalueesta irtautuu useita muitakin merkittäviä talouksia.
Vilkaisin äskettäin uudestaan Sampo Terhon kuoliaaksiunohdettua 3 mrd:n säästöohjelmaa, mielestäni se piti edelleen sisällä erinomaisia pointteja.
Ilmoita asiaton viesti
Olen samaa mieltä listaamistasi rakenteellisista uudistuksista ja niiden välttämättömyydestä. Ne eivät kuitenkaan ratkaise kokonaiskysynnän puutetta. Koulukirjalähestymistapa on käyttää ensin rahapolitiikan liikkumavara ja vasta sitten fiskaalinen eli budjetin antama liikkumavara.
Koska rahapolitiikka on euroalueella varattu lähinnä Saksan tarpeisiin, siitä ei ole vetoapua. Tämä ei ole mielipide, vaan fakta – huomattava osa Euroopasta ponnistelee deflaatiovaarassa.
Tämän takia mm. Suomessa velkaantuminen on ollut voimakasta, ja lähestymässä kipupisteitä. Sisäinen tai ulkoinen.
Ilmoita asiaton viesti
Olen noista samaa mieltä, tosin vaakakupissa on se poliittinen kustannus joka euroerosta aiheutuisi – en suoraansanoen osaa kvantifioida mikä se on, mutta ottaen huomioon millaisin molemminpuolisin uhrauksin PIIGS-maat ovat eurossa pysyneet, ei voi kuin uskoa, että kustannus erosta on melkoinen. Siinä mielessä, jos Suomi eroaa eurosta samalla kun useampi muu merkittävä maa ei poliittinen kustannus ole kovin raskas.
Aatu-setä (Godwin’s law not invoked!) totesi aikoinaan, että Suomi on kirppuvaltio – eli pieni tekijä jonka on hypättävä aina välillä uuteen isäntään selvitäkseen. Näin tulee käymään myös euron suhteen.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo poliittinen kustannus on mielenkiintoinen juttu. Mielestäni sitä käytetään hieman hitlerkortin tyyliin keskustelun lopettajana (epic win), mutta olen samaa mieltä siitä, että sellainen poliittinen kustannus on olemassa. Ei ole sattumaa, että persujen Euro vai ei?-kirjaseen kirjoitin otsikolla Poliittisista syistä.
Suomi ei voi eikä pysty olemaan maailman sosiaalitoimisto tai euroalueen isojen maiden pankkitukien maksaja. Tästä seuraa, että oli se poliittinen kustannus mitä tahansa, eurossa ei ole mielekästä roikkua ”viimeiseen työpaikkaan”.
Eli, ensin pitäisi kysyä, kuka heiluttelee poliittiset kustannukset-korttia? Mitä ne voisivat olla? Kuinka paljon – ja kenelle. Jos kyseessä on vain kotimaisen vanhan köörin poliitikkojen lempparihanke ja kannatuksen romahtamisen pelko, niin se on eri asia kuin ULKOpoliittinen kustannus, josta saattaa seurata myös talouspoliittinen kustannus.
Sitten voimme katsoa keissejä. Kun Irlannin valtio meinasi aluksi kieltäytyä ottaa kannettavakseen konkurssikypsien pankkiensa maksuvelvoitteita ulkomaille, Euroopan keskuspankki lähetti uhkauskirjeen. Kirje on salainen, koska sen julkaisu voisi ”heikentää EKP:n ja rahapolitiikan uskottavuutta”.
On olemassa syitä olettaa, että EKP:n suulla, mutta parin ison maan käskystä (Ranska, Saksa) ja tietenkin EU-komission taholta on päätetty, että kosto on hirmuinen. En yllättyisi, vaikka pääministerille olisi kerrottu, että ette lähde, ja jos lähdette, pankkijärjestelmä suljetaan Eurosystemin ulkopuolelle.
Ilmoita asiaton viesti
Tämän s. 70 alkaen? Kiitos vinkistä, täytyy lukea illalla.
http://www.suomenperusta.fi/wp-content/uploads/201…
Hieman vaikea kuvitella, että kaikki uhkailut pysyvät salaisina rajattoman pitkään, kyllä noista aikanaan jokin vuoto tulee. Maan pankkien sulkeminen targetin ulkopuolelle on todennäköinen kiristyskeino ja monissa tapauksissa suistaisi maan liki omavaraistalouteen. Toisaalta jokin tarpeeksi kärvistellyt ja sitä mukaa radikalisoitunut valtio voisi tuosta uhkauksesta huolimatta erotakin, sittenpä nähdään. Toisaalta jos useampi merkittävämpi talous haluaa erota, voisi EKP:n suunnalta ilmetä myös kompromissihalukkuutta ja silloin Suomikin voisi vähemmällä tuskalla palata omaan valuuttaansa mielummin kuin jäädä roikkumaan Eurostoliittoon.
Anyway, riippumatta siitä mitä euron suhteen tapahtuu, ei ole olemassa syitä miksi emme laittaisi omaa julkista talouttamme kuntoon – niinkuin sanoit, kipupiste alkaa lähestyä ja lisään, että ihan omaa saamattomuuttamme.
Ilmoita asiaton viesti
Irlannin kirjeestä Forbes-talouslehdessä:
http://www.forbes.com/sites/karlwhelan/2012/08/17/…
sekä http://www.thejournal.ie/ecb-trichet-bailout-lette…
Kreikan swap-kauppoihin liittyvistä tiedoista
11/2010: EKP kieltäytyy Kreikan swap-tietojen luovuttamisesta vedoten akuutteihin riskeihin
http://www.bloomberg.com/news/2010-11-05/ecb-rejec…
12/2010: Bloomberg haastaa EKP:n oikeuteen
http://www.zerohedge.com/article/bloomberg-sues-bu…
12/2011: Oikeudenpäätöksen mukaan EKP:n ei tarvitse luovuttaa tietoja
http://www.bloomberg.com/news/2012-11-29/ecb-wins-…
Olisi nimittäin ollut ihan kiva tietää, tiesivätkö EU- ja EKP-virkamiehet Kreikan tahallisesta kirjanpidon vääristelystä ennen vuotta 2009, jolloin tiedot tulivat julkisiksi. Että a) joku olisi voitu haastaa oikeuteen ja b) mahdollinen EKP:n luotettavuus pankkivalvojana ja Troikan jäsenenä olisi voitu uudelleenarvioida.
Sitten on ne jutut, joista ei ihan oikeasti tiedetä mitään.
Ilmoita asiaton viesti
Lisään tuohon sen verran, että ikävää tässä on, että mikäli emme saa rahapoliittisia konsteja käyttöön, ainoa jäljellejäävä vaihtoehto on sisäinen devalvaatio. Pelkillä rakenneuudistuksilla ei sorvata kilpailukykykaulaa kiinni. Kyyti on kylmää, tehtiin ihan mitä tahansa.
Euroero on hyppy tuntemattomaan. Mutta eurossa mukana roikkuminen ja sisäinen devalvaatio ovat varmasti huono ratkaisu, ihan esimerkkien valossa. Voi toki olla, että euroero osoittautuisi sisäistä devalvaatiotakin huonommaksi vaihtoehdoksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos, että jaksoit. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Jonkun tämäkin on pakko tehdä.
Ilmoita asiaton viesti
Jos euro(alue) on hyvä, optimaalinen ja onnistunut [jota se mitä ilmeisimmin ei ole), niin siitä päätellen joutunee myös hyväksymään pan-eurooppalaisen aluepolitiikan eli yhteisvastuuperiaatteen, jossa ns. aluepoliittiset tuet EU:ssa jaetaan vähän niinkuin Suomessakin. Siitä on vain kukon askel keskusjohdettuun siihen-jonka-nimeä-emme-mainitse…
Kai sekin on tuen saajille ihan kiva vaihtoehto. Maksajiksi ei välttämättä ilmoittaudu riittävästi vapaaehtoisia, kun läheisyysperiaate ei oikein toimi.
Rahan nimellä ei sinänsä ole niin väliä.
Ilmoita asiaton viesti
Kunnioitan kaimaasi Turusta, joka taisi olla tähän asti ainoa hieman eri mieltä minun näkemyksieni kanssa olevana, että mikä on tilanne.
Europarlamentin puhemies sanoo, että eurovaaleissa tulee keulaan, niin että EU hajoaa.
Miten tähän vastataan? No yksi tuo esille Millwallin potkupallojoukkueen, toinen kertoo, että eurorahat ovat kivoja.
Vakka kantensa valitkoon.
Ilmoita asiaton viesti
Schulz pelkäsi mahd. vaalien voittajien olevan ”unionin tuhoajia”.
Hän ei ehkä viitsi tai halua kertoa, että ”unionista” on yhä muunkinlaisia näkemyksiä kuin tämä nykyinen komissiounioni. EUnioni voi toki säilyä, mutta toisenlaisena kuin tämä kontrolloitu ja keskushallittu, totaaliseen niputtamiseen taipuvainen versio.
”Ich bin ein Europäer – aber kein Eurofil!”
Ilmoita asiaton viesti
Huomauttaisin, että herra Schultzilla on runsaat ansiot työelämän ja tieteiden saralla, joiden pohjalta hän voi esittää painavia näkemyksiä maailman tilasta.
http://en.wikipedia.org/wiki/Martin_Schulz
Ilmoita asiaton viesti
Heh-heh. Ei se kuitenkaan estä luomasta komeaa poliittista uraa…
EU:n Rauhan-Nobelin jälkeen oli erään toimittajan CNN?) vetämä virallinen, mutta tiukka TV-keskustelu, jossa olivat Schulz, van Rompuy ja Barroso.
En haluaisi olla ilkeä, mutta se toi mieleen tarinan kolmesta veikosta (Kasper, Jesper ja Joonatan), joiden mielestä kaikki on pian hyvin myös Kardemumman yössä 😉
http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/eu-johta…
Ilmoita asiaton viesti
Niin. Oppikoulun keskeyttänyt ja muutaman vuoden kirjakauppiaana toiminut, SPD-jäsenkirjalla johtamaan EU-parlamenttia.
Ilmoita asiaton viesti
On muuten hassua, miten tuollainen yhtenäistyminen näkyy. Onhan se aina ollut EU:n tarkoitus yhdistää eurooppaa (valtioiden tasolla), mutta nykypäivän teknologian mahdollistaessa myös tavan tallaajan tiedonsaannin ympräillä tapahtuvista asioista, nousee kansalaisten yhdistyminen tärkeäksi tavoitteeksi koko EU:n laajuisesti. Tämä tosin toimii nimenomaan kuten kuvailit – Yhdistymme EU:ta vastaan. Ehkä voimme luoda jotain parempaa näin?
Ilmoita asiaton viesti
EU:lla on se ongelma, ettei sitä tarvita (viitaten esim. Euroopan komissioon).
Jos yhteistä tahtoa löytyy solmia vapaaehtoisesti sopimuksia niin sen voi tehdä kahdenkeskisin (tai useamman osapuolen välillä) sopimuksin ilman, että kenenkään maisterin tarvitsee karttakepin kanssa pauktella muita näpeille.
Kuten kerroit, kansalaisetkin ottavat suoraan yhteyttä toisiinsa Twitterin, Facebookin, sähköpostin välityksellä tai puhelinsoitolla. Ei siinä tarvita europa.concilium.eu -urlia välittämään tätä yhteydenottoa.
Ilmoita asiaton viesti
Tuohon EU:n tarpeellisuuteen.
Ennen EU-aikaa kaverini oli Saksassa paperitehtaassa kesähommissa, muuan tuttu opiskeli Genevessä, itse taas Alankomaissa, eräs kaveri puolestaan Aachenissa ja toinen Unileverillä hommissa. Yksistään Hollannissa taisi olla jo satoja ”suomalaisvaimoja”… jne.
Ei se nyt niin mahdotonta ollut ennen läppäri-kännykkä aikaakaan, sillä liikkua sai kuten lystäsi, kunhan oli paprut kunnossa ja pysyi kaidalla tiellä… Joskus piti katsoa, että rajoja ylittäessä oli oikeaa valuuttaa taskussa tai sitten matkashekkejä.
Ilmoita asiaton viesti
EU on toisaalta Euroopan komission johtama ylikansallinen yhteisö (entinen vuonna 1957 perustettu Euroopan talousyhteisö ja entinen vuonna 1986 perustettu Euroopan yhteisö) ja toisaalta jäsenvaltioiden hallitusten johtama vuonna 1992 perustettu hallitustenvälinen järjestö.
Euroopan komission johtaman ylikansallisen yhteisön toimialat: sisämarkkinat eli yhtenäismarkkinat (henkilöiden, tavaroiden, palvelujen ja pääoman vapaa liikkuvuus); yhteinen kilpailupolitiikka (kartellien ja kilpailun vääristämisen torjunta), yhteinen maatalouspolitiikka, yhteinen kalastuspolitiikka, yhteinen liikennepolitiikka ja yhteinen ympäristöpolitiikka.
Vuonna 1992 perustetun jäsenvaltioiden hallitusten välisen järjestön toimialat: yhteinen rahapolitiikka, yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka ja hallitustenvälinen yhteistyö oikeus- ja sisäasioissa (joista viimeksi mainitulla torjutaan vapaan liikkuvuuden kielteisiä puolia (laitonta maahanmuuttoa, ihmiskauppaa ja huumekauppaa).
EU:lla on se ongelma, että sen väitetään olevan itsensa Ilmestyskirjan peto.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta kun tökkii:
Henkilöt ei liiku. Oletko huomannut, että jossain päin ob yli 20 prosentin työttömyyslukuja? Niin hyvin henkilöt liikkuvat.
Pääoma liikkuu sutjakkaasti markkinoiden yliarvostetun valuutan (eihän saa olla omaa rahapolittiikka!) maista muualle. Tätä kutsutaan pääomapaoksi. Fantsua?
EU:lla On se ongelma, että sitä ei tarvita. Fiksut ihmiset tulevat toimeen ilmankin ja sopivat itse keskenään kauppa- yms. sopimuksensa.
Sitten on eri asia, jos haluaa pitää eurooppalaisia idiootteina, jotka ei osaa solmia sopimuksia ilman komissiota.
Kerro äänestäjille, että olette idiootteja.
Ilmoita asiaton viesti
”Henkilöt ei liiku.”
Henkilöt liikkuvat, mutta eivät aina niinkuin on tarkoitettu.
Esimerkiksi Kreikasta koulutettu ja ammattitaitoinen nuori väestö muuttaa pois kiihtyvällä vauhdilla sinne missä on työvoimalle tarvetta(Saksaan).
Sitten ovat vielä ne henkilöt Unionin ulkopuolelta, jotka liikkuvat Unionin sisäpuolelle ilmaisten lihapatojen ja taikaseinien ihmemaailmaan.
Ilmoita asiaton viesti
”EU:lla on se ongelma, että sitä ei tarvita. Fiksut ihmiset tulevat toimeen ilmankin ja sopivat keskenään kauppa- yms sopimuksia” Henry, tuolle väitteelle ei kyllä historiasta löydy katetta. Tuo on varsin helppoa todeta tutkimalla hieman Euroopan historiaa toisesta maaimansodasta taakseppäin.
Ilmoita asiaton viesti
Jos se on niin helppoa, mikset tehnyt sitä?
Ilmoita asiaton viesti
Sveitsiläiset ilmeisesti ovat niitä Euroopan fiksuimpia ihmisiä.
Ilmoita asiaton viesti
@Arto Granlund. Ehkä olisi syytä tutkia myös, miten EU:n edeltäjän EEC:n jäsenet ja sen ulkopuolella olleet maat (esim. Suomi) elelivät, sekä miten ne pärjäsivät pelkin vapaakauppasopimuksin n. 1945-1990.
Erityisesti voisi pohtia Pohjolan maiden menestymistä sodan jälkeisinä aikoina, jolloin siis oli rauha, vaikkei heti kuuluttu EEC/EU:iin tai oltiin vain YYA:n ja vapaakaupan varassa.
Yksittäisten maiden ja maaryhmien toimin päästiin pitkälle standardoinnissa, tulliasioissa, vapaan kaupan edistämisessä (oli jopa laajempi GATT-kierrosmenettely), kulttuuri- ja opiskelijavaihdossa, työharjoittelussa, turismissa ja liikkumisessa, viisumiasioissa jne. Ilman komissiotakin.
Kurkut, tervaveneet, Karjalanpiiraat, kotipuutarhat, klapien käyttö, aluetuet, suojelualueet, valtiosopimukset, päästörajoitukset, Lapin puuistutukset jne. hoidettiin Suomessakin aivan itse.
Eiköhän tässä historiassa ole katetta?
Ilmoita asiaton viesti
Njoo:) Harva näissä blogeissa on niin viitseliäs, että jaksaa ja pystyy etsimään taustoja ja factoja esittämiensä ajatusten tueksi. Helepottaa pahuksen paljon kommentoijien asemaa.
Kylmästi ajatellen voisi kysyä onko euro EU:n ongelma tai päinvastoin euromaitten ongelma on EU? Teoriassa euro ei olisi ongelma, jos siihen sitoutuneet maat luopuisivat kaikki nyt ja heti ja samalla allekirjoituksella luovuttamaan vallan keskushallinolle sinne jonnekkin.
Tuskin ja siinä se ongelma onkin. Euro on tasa-arvoisempi valuutta sille jolla sitä eniten on tai voi toisilta kahmia. Ei ihme, että kansallisella tasolla vastustus alkaa nousta ja valitettavasti asetelmia rakennetaan rysselin johdolla turhankin mustavalkoisiksi.
Aikaa ei ole kulunut kuin parikymmentä vuotta kun ikiaikaiset euroopan valtiot saatiin kotiutetteua. Olkoonkin, että niiden itsenäisyys on ollut enemmän tai vähemmän häälyvä jo ennen rautaesirippua, mutta silti.
Ai niin Virh anteeksi Vihreiden kantsisi arvostella eurooppahuumassaan hiukan Viron ja muiden balttian maiden maahanmuuttopolitiikkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Taas ei voi muutakuin ihmetellä Henrin tiedonsiirtoa tuolta letin alta näppäimmistölle.
🙂
Vekkulia, eurokriittiset pitkin euromaita ajaa samaa asiaa, mutta kuitenkin silti erijuttua.
Eli omaa valuuttaa, joka erottaa sitten lopulta nämä puolueet toisistaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ensimmäisen paragrafin jälkeen pistin taustamusiikkia, kun rupesi soimaan päässä:
http://www.youtube.com/watch?v=E929gqIcwwI
Ilmoita asiaton viesti
Olen syvästi pahoillani kaikkien niiden defenssimekanismiin sortujien puolesta.
Se ei auta, vaikka te kuinka räksyttäisitte minulle.
Eurooppa on eurooppalaisten – ei komission.
Ilmoita asiaton viesti
pitäis olla.
Ilmoita asiaton viesti
EU sanoo olevansa alueiden ja läheisyysperiaatteen Eurooppa, kun se haki paikallishyväksyntää itselleen. Mutta nyt kannattaisi kysyä, onko se edes sitä, mitä se sanoi olevansa?
EU-myyntipuhe on sellaista, että sille ei anneta kuluttajansuojaa eikä tuotevastuuta. Valitettavasti.
Jos EU olisi hammastahnafirma, sen pomot istuisivat vankilassa tuotevastuun ja kuluttajansuojan laiminlyönneistä, hämärästä hallinnosta, kirjanpitorikoksista, uhkailusta, painostamisesta, kiristyksestä jne.
Ilmoita asiaton viesti
Plutoumia löytyy tahnassa.
Joten murhastakin voitaisiin nostaa syyte.
🙂
Ilmoita asiaton viesti
Komission ja EU-instituutioiden kritiikki sekä pyrkimys siirtää päätäntävaltaa takaisin jäsenvaltioille on eurooppalaisen politiikan valtavirtaa eikä mitään laitapopulismia. Nyt vallitsee suuri erimielisyys siitäkin, että onko yleensä olemassa mitään mekanismia pankkien suoraksi pääomittamiseksi vai eikö sellaista ole. Schäublen lausumista vaikea saada selkoa, mutta ilmeisesti ne ovat hyvin kriittisiä ja torjuvia jotakin kohtaan. Saksaan saadaan ehkä parin kuukauden teatterin jälkeen suuri sosiaalikoalitio, joka lisää sosiaalimenoja Saksassa ja torjuu kaikenmoisen yhteisvastuun ja komission turhan sääntelyn.
Rahapolitiikan asiantuntija tietysti kirjoittaa rahapolitiikasta, mutta maailmassa ja taloudessa on muitakin asioita. Myönnettäköön, että Suomessa sisäinen devalvaatio ei ehkä oikein toimi. Tähän voidaan kuvitella parikin syytä, kuten a) suomalainen asuntopolitiikka, joka on sitouttanut ihmiset omistusasumiseen ja asuntolainoihin; b) se että Suomessa yritykset eivät omalta osaltaan vastavuoroisesti sitoudu sopimuksiin ja työllisyyteen.
On kuitenkin epäselvää, että syöksyminen omaan valuuttaan olisi jokin parannus. Silloinhan ihmiset nostaisivat kaikki rahansa pankeista ja pitäisivät varansa vahvoissa euroissa ja julkisenhallinnon euromääräinen velkataakka räjähtäisi mahdottomaksi maksaa. Ehkä ei ole mitään hyvää ratkaisua vallitsevilla edellytyksillä.
Ilmoita asiaton viesti
Saksassa on kuulemma alkanut uusi nousu. Fantastista : D
http://www.faz.net/aktuell/wirtschaft/konjunktur/h…
Ilmoita asiaton viesti