Kauanko Yhdysvallat aikoo maksaa Kiinan ja Intian öljynsaannin?

Yhdysvaltain velkakattokiistassa ovet republikaanien silmätikkuna olleet liittovaltion menot. Erityisesti terveydenhuoltojärjestelmän uudistus, ns. ”Obamacare” on hiertänyt pahasti GOPpailijoiden kengissä. Siltikin puolustusmäärärahat ovat turvonneet aivan hervottomasti. Tämän ymmärtää noin kymmenen vuoden takaisten tilastojen valossa. Yhdysvallat oli suurin öljynostaja Lähi-Idässä. Enää se ei sitä ole. Yhdysvaltojen intressit voivat vähentyä alueella, ja samallahan se toisi liittovaltion menoihinkin tuntuvia leikkauksia, jos miehet kutsutaan takaisin.

Kymmenisen vuotta sitten Yhdysvallat toi raakaöljyä OPEC-mailta n. 5 miljoonaa barrelia päivässä, ja Kiina 1,1 miljoonaa barrelia. Yhdysvaltain energiatiedotuskeskuksen mukaan Kiina on syyskuussa 2013 ohittanut Yhdysvaltojen tuontiöljyn luvuissa. Lisäksi Intia on kirinnyt kolmossijallaan aivan Yhdysvaltojen kintereille.

Toisin sanoen, kun kymmenen vuotta sitten Yhdysvallat turvasi omaa öljyntuontiaan niin tänä päivänä se tekee sitä pääosin muille täysin ilmaiseksi omasta pussistaan. Kiinan suhtautuminen asiaan on ”liiketoiminta on liiketoimintaa, ja politiikka on politiikkaa”, viestittäen, ettei maa aio tehdä suuria ponnisteluja energiansaantinsa turvaamiseksi. Ja mikäli Yhdysvallat vetää sotakalustonsa pois alueelta ja levottomuudet katkovat öljyntuotannon niin Kiinalla on hyvät välit suureen energiantuottajaan, Venäjään.

Kiina voisi siten saada edelleen edullista energiaa, Yhdysvaltojen keskittyessä enenevissä määrin omavaraisuuteen. Mutta mitä tekee Eurooppa? Tuskin Hollannin ja Venäjän välisestä nahistelusta tarvitsee kokonaiskuvaa maalata. Ei se silti mikään ihme olisi, jos energian hinta alkaisikin nousta, jos suunsoitto jatkuu molemmin puolin. Norjan öljyllä ei oikein koko Euroopan energiaongelmia nimittäin ratkaista.

Saksan mallinen toimintatapa ”edulliseen uusiutuvaan energiaan” sisältää yli sadan miljardin euron hintalapun saksalaisille. Suomen kohdalla energiahinnoittelu on sekin melko omituinen.

Yhdysvaltojen vetäytyminen tietää myös pakolaisrintamalla uusia tuulia. Yhdysvaltojen aikeet vetäytyä Afganistanista ensi vuoden aikana on sysännyt jo tänä vuonna kotinsa jättäneiden afgaanien määrää huimasti. Samalla lailla Libyassa on alueelliseen autonomiaan tähtäävät tahot sulkeneet öljysatamia, ja tappiot ovat Libyalle miljardiluokkaa joka kuukausi. Heikoilla tuloilla kärvistelevä keskushallinto on joutunut levittämään käsiään myös laittomien siirtolaisten valvonnassa, ja nyt Välimerellä kaatuu paattia tiuhaan tahtiin, kun matkaan lähteneitä ei tavoiteta jo heti alussa.

Yhdysvaltojen täydellinen vetäytyminen Lähi-Idästä tuskin on ihan tätä päivää, mutta paineen voisi olettaa kasvavan.