Hollande upottamassa itseään
Ranskan presidentti Hollande onnistui jotenkin menettämään suosiotaan aiemmasta, katastrofaalisen huonosta 26 prosentin lukemasta entisestään. Viime sunnuntaina miehelle mitattiin 23 prosentin suosiot. Kuten uroksien kanssa on tapana: tässä Hollandenkin tilanteen takana on nainen. Hän on 15-vuotias kosovolainen koulupinnari Leonarda Dibrani.
Dibrani on perheineen karkotettu takaisin Kosovoon. Raporttien mukaan perhe on huonosti kotoutunut ranskalaiseen yhteiskuntaan, vaikka on ollut laittomasti maassa jo vuodesta 2009. Teinityttö Leonarda on pinnannut koulusta. Ranskassa kenties jo ksenofobisiin teemoihin tarrautunut Kansallinen rintama on nyt mielipidemittausten mukaan piikkipaikalla. Hollande saattoi ajatella, että sisäministerinsä tiukan linjan mukaisesti hän menee itse lukemaan karkotuspäätöstään Ranskan televisiossa. Leonarda perheineen oli vain käyttökelpoinen kertakäyttöhyödyke taistelussa Kansallista rintamaa vastaan.
Veto ei ollut aivan onnistunut. Nimittäin sama presidentti on vatvonut lupaamaansa ”rikkaiden solidaarisuusveroa”, eikä valmista ole tullut. Lupauksistaan yksi toisensa perään on osoittautunut ranskalaisille tyhjäksi arvaksi. Kun suuren luokan asiat menevät päin seiniä, rupeaa presidentti puuttumaan yksittäisiin tapauksiin. Hollande toki muisti mainita, että Leonarda voi hakea turvapaikkaa, ja se hänelle myönnetään. Presidentti kuitenkin tarkensi, että näin vain Leonardan kohdalla. Muu perhe kökötelkööt Kosovossa tai jossain muualla, mutta ei Ranskassa.
Hollanden ansiot eivät siten mairittele. Sosialistipresidentistä kun on kyse voisi vasemmalle nojaavan Le Monden uutisoinnin kuvitella olevan lempeää. Aviisin otsikot huutavat kuitenkin auktoriteettipulaa.
Hollanden arvellaan kuvitelleen, että lähes puolitoista vuotta sitten virkansa alettua tämä eurosotku olisi taputeltu, koko euroalue kiitäisi kovassa nousukaudessa – ja että hän saisi paistatella päivää ”määrätietoisten toimiensa” purtua.
Toisin on käynyt: rikkaat suuntaavat pois Ranskasta, työttömyys on kohollaan, uudistukset ovat jääneet tekemättä ja kriisille ei olla löydetty päätepistettä.
Sitten ajatukset näin suomalaisena palaavat takaisin Suomeen. Herääkö ilkeä epäily siitä, että johonkin samanlaiseen ”talouskasvu hoitaa” -tyyliseen unelmaan ovat meidänkin hallituspuolueet tuudittautuneet?
Kataisen hallitus on sulkenut tiukasti silmänsä kaikilta realiteeteilta ja ministerit imee tikkaria odottamassa talouskasvua, jolle on mahdollisimman huonot eväät.
Taitaa olla jo viitisen vuotta aikaa, kun juttelin erään eturivin pankinjohtajan kanssa, joka laati väitöskirjaa pk-yritysten riskirahoituksesta. Hän oli todennut saman, mitä omien yritysasiakkaiden kohdalla tuli jatkuvasti vastaan, eli Suomesta puuttuu kokonaan riskirahoituselementti, joka on aivan välttämätön edellytys talouskasvulle.
Tilanne ei ole siitä lainkaan helpottunut, päinvastoin. Talsassa kauppakamarien johtajat tuskailivat alueensa yritysten puolesta juuri äsken. Ainoat riskirahoittajat ovat bisnes-enkeleitä, joiden taskuihin firmojen tuotot vuotavat ja kehitys junnaa lähes paikallaan.
Pikkufirmoille tyypillinen kolmiyhteys, ELY-keskuksen avustukset, pankin lainaraha ja Finnveran takaus huitaisevat rahan hinnan 10 %:n tietämille. Rahoituspaketit tingitään jo lähtökohtaisesti selviytymisrajoille ja maksuaikataulut ovat epärealistisen tiukkoja.
Sapluuna toimii silloin, kun kyseessä on nopean kasvun yritys, mutta tasaiseen tulovirtaan perustuvaan, tyypilliseen elinkeinotoimintaan se ei sovi lainkaan. Jo melko lyhyt notkahdus kassavirrassa johtaa maksuvaikeuksiin ja ankariin viivästysseuraamuksiin.
Suomalaiset hakevatkin rahalleen tasaisen varmaa tuottoa, mikä johtaa helposti osakkeiden ja kiinteistösijoitusten yliarvostamiseen, jotka sitten taantuman koittaessa alkavat menettää arvoaan.
Tällaiset asiat olisi pitänyt hoitaa kuntoon kasvun aikana, jotta uude yritykset eivät joutuisi puskemaan ensimmäisenä päin taantumaa. Kun euron puitteissa kaikki raha on käytännössä riskirahaa, ei elvyttämiseen ole yhtään kunnollista työkalua.
Kypsiä toimialoja vaivaa kotimarkkinoilla raju ylitarjonta, eikä kauppa tahdo käydä edes nollakatteella. Luo siinä sitten talouskasvua. Paitsi naapurimaissamme, joissa on alempi kustannustaso tai oma valuutta tai molemmat ja lisäksi kasvua tukeva verotus. Meillä on vain toiveet ja tyhjät taskut.
Ilmoita asiaton viesti
Olen melko pitkälti samaa mieltä. Yhdessä asiassa olen kuitenkin hyvin eri mieltä. Suomalaiset hakevat (tyypillisesti) rahoilleen tasaisen varmaa tappiota, nimittäin kun se riskirahoituselementti puuttuu.
Jos suomalainen sijoittaa, niin ensimmäisenä mieleen tulee omistusasunto. Silläkään ei elinkeinoelämää riittävästi stimuloida.
Ilmoita asiaton viesti
Historiallisista syistä johtuen lähestymiskulma omistusasuntoon on myöskin vanhuuden turvaaminen. Jos ja kun saat asuntosi maksettua, asumiskulusi tippuvat huomattavasti ja on mahdollisuus selvitä pienilläkin tuloilla.
Eläkejärjestelmä on varsin nuori. Suuret ikäluokat lapsuudessaan ovat mahdollisesti tämän näkökannan jo itselleen omaksuneen vanhemmiltaan, joille eläke ei todellakaan ollut itsestäänselvyys.
Työeläkkeen ”nauttijat” eivät vielä kata edes kahta sukupolvea. Tulevaisuuden eläkkeet saattavat hävitä savuna euron tuleville raunioille. Omistusasunto takaa siis vielä pitkään ainakin tuulensuojaa jossa sitten voi syöpötellä keräilytalouden suomia kulinaristisia elämyksiä.
Ilmoita asiaton viesti
” Jos ja kun saat asuntosi maksettua, asumiskulusi tippuvat huomattavasti ja on mahdollisuus selvitä pienilläkin tuloilla.” ja sitten vielä tämän päälle se käänteinen pankkilaina ja voit itse ruveta kustantamaan omat vaipat ja muut vanhuuden turvan välineet kun pankki ostaa talosi ja lyhentelee sitä kuukausimaksuilla.
Ilmoita asiaton viesti
Kunnat tykkäävät kovasti tehdä hallintasoppareita eli edunvalvontatestamentteja. Kun vanhuksen nimet ovat alla ja kunto huononee, voidaan vaikka kämppä realisoida ja vanhusta ”hoitaa” virkamiehen kumminkaiman tai muuten vain satunnaisesti muistavan Kimalainen Oyj:n ylihintaisessa hoitokodissa, ja perilliset ihmettelevät, että mihin ne perinnöt menikään.
Ilmoita asiaton viesti
Omistusasuntoihin toiveikkaasti investoimalla saadaan luotua kulurakenne, jonka myötä kilpailukyvyttömyys vaatii ison Dn. Tappion kantajan nimi on ajoituksesta kiinni, kuten myös voittajan.
Ilmoita asiaton viesti
Syyskuinen juttu, mutta saattaa lisätä Hollandén ahdinkoa tulevaisuudessa:
http://www.verkkouutiset.fi/talous/Asmussen%20ripittää%20Ranskaa-8302
Ilmoita asiaton viesti
Aika tuore juttu, mikä lisännee ahdinkoa täällä Suomessa:
https://www.tilastokeskus.fi/til/tyti/2013/09/tyti…
Ilmoita asiaton viesti
SJP aina muistaa ylistää Suomen hienoja työttömyyslukuja muihin pohjoismaihin nähden.
Ruotsissa lukema on vuoden takaisesta alentunut 0,1% numeroiksi 7,5%, joten samoissa killutaan myös euro-onnen ulkopuolella.
Talouskasvu vain on erilaista…
Ilmoita asiaton viesti
Ja temppuilut päälle. n. 120k.
Ilmoita asiaton viesti
Teatteriohjaajatkin kunnostautuvat, ja ovat jo kertomassa, jotta milloin euro hajoaa. 😀
http://www.bloomberg.com/news/2013-10-21/europe-br…
Ilmoita asiaton viesti
Ensinnäkin eikös uutisoinnissa esitetä koko EU:n romahdukseen. Ei siis pelkästään euron?
Oisiko teatteriohjaajalla kuitenkin pientä toivonripausta keston suhteen? On tuo viisi vuotta suhteellisen pitkä aika odotella teatterissakin. Viiden vuoden aikana saattaa rahat loppua teatteriesityksiltäkin kuten on jo käynyt monessa kriisimaassa kansalaisille.
Ilmoita asiaton viesti
Totta. Mutta se on kyllä seuraus, jos sitä euroa ei ymmärretä ”syyksi” tämän kaaoksen ja kaamoksen jatkumiseen.
Olen edelleen optimisti, ja toivon, että vain se yhteisvaluutta romutetaan, ettei koko paketti leviä käsiin.
Ilmoita asiaton viesti
Henri, miksipä nykyisenkaltainen EU pitäisi jäädä olemaan? Itse toivon hartaasti koko EU:n kaatuvan omaan mahdottomuuteensa. Miksi. Uskon että kun kansalaiset huomaavat ympäri Euroopan kuinka meitä ’aivopestään’ tiettyyn aatteeseen (muistuttaa pahasti edesmennyttä aikaa), niin jotkut maat lähtevät lipettiin EU:sta ja ovat sen jälkeen itsenäisiä valtioita päättämään omista asioistaan ihan viimeistä piirtoa myöten. No, toki joitakin rajoitteita tulee olemaan ainakin kaupankäynnin suhteen, mutta niin pitääkin olla.
Muuten eikös se eurokin häviäisi samantien kun EU kaatuu?
Ilmoita asiaton viesti
Ensin vastaan lopun kysymykseen: no aivan varmasti. 🙂
Sitten EU:n ongelmiin. Itse näen asian ennemminkin niin, että pitkä kehityskaari yrittäen yhdistää eurooppalaisia oli sinänsä onnistunutta. Se kehityssuunta vain käännettiin hajoamisen puolelle yhteisvaluutan avulla.
Tämä käsitykseni voi tietysti johtua siitäkin, etten ole omin silmin nähnyt, miten asiat ovat kehittyneet vuosikymmenten saatossa. Olen voinut vain lukea niistä.
Olen sitä mieltä, että ilmiselvä syypää, yhteisvaluutta, tulee romuttaa samoin tein. Katsotaan sitten, voiko EU:a sen jälkeen korjata. Jos ei, niin menköön sekin sitten silppurista lävitse.
Ilmoita asiaton viesti
– ”Herääkö ilkeä epäily siitä, että johonkin samanlaiseen ”talouskasvu hoitaa” -tyyliseen unelmaan ovat meidänkin hallituspuolueet tuudittautuneet?”
Eikös Urpilaiselta löydy tuosta ihan suora sitaattikin? Lähteeksi en tosin äkkiseltään löytänyt muuta kuin Aamulehdessä julkaistun blogiartikkelin
http://www.aamuposti.fi/blogit/rahan-perassa/77135…
mutta muistelisin Urpilaisen aikoinaan sanoneen juurikin tuon ”talouskasvu hoitaa” -kommentin.
Ilmoita asiaton viesti
Aivan samoin muistan ministerin sanoneen. Siihen taisi muuten ensimmäinen hallituksen laatima kehysriihen ohjelmakin perustuvan. No, toiveita oli, mutta jo tuolloin niitä pidettiin jokseenkin utopistisina. Vain hallituspuolueilla oli talouskasvun odotuksia. Taitaa olla muuten vieläkin. Ainakin tuolta hiukan vaikuttaa ne toimenpiteet joita ovat esittäneet.
Ilmoita asiaton viesti
Pointti on kuitenkin se, että kyseessä on tässä tilanteessa ja näillä rahapoliittisilla työkaluilla pelkkä unelma.
Siis sehän on aivan totta, että se kasvu hoitaa. Meillä ei vain ole valmiuksia päästä siihen tilaan.
Ilmoita asiaton viesti
Henri Myllyniemi: – ”Siis sehän on aivan totta, että se kasvu hoitaa. Meillä ei vain ole valmiuksia päästä siihen tilaan.”
Jatketaan offtopiccia, mutta ihan mielenkiinnosta: Uskotko ikuisen kasvun olevan mahdollista? Eli siis jos käytettävissä olisivat oikeat työkalut ja valmiudet, niin voitaisiinko ottaa ihan pysyväksi periaatteeksi se, että talouskasvu hoitaa paisuvan julkisen sektorin menot?
Ilmoita asiaton viesti
Jos nyt ”ikuisella” tarkoitetaan vaikkapa 10 tuhannen vuoden aikajännettä, niin en. Ja siinäkin tapauksessa näin, ettemme löydä jotain toista planeettaa, minne mennä asustamaan.
Lyhyemmillä aikaväleillä tämä on ainakin toistaiseksi onnistunut erityisesti tuotannon tehostumisen, väestönkasvun ja uusien keksintöjen myötä.
Ilmoita asiaton viesti
On ikävä havaita, että EU:n muuttumista joksikin vähemmän kiinteäksi yhteistyön välineeksi, tai peräti hajoamista, verrataan rauhan tilan menetykseen. Toisaalta euroaleen hajoaminen ei merkitse Euroopan muun yhteistyön hajoamista: tuskin kukaan kaikkea yhteistä hyvää osuutta haluaa hävittää.
Mutta aika moni haluaa yhteisölle avoimen, läpinäkyvän, korruptoitumattoman ja demokraattisen luonteen – jos se vain on mahdollista. Ellei ole, hajotkoon.
Sodalla uhkaaminen on mautonta, EMU-kriitikoiden nimittely vastuuttomiksi samoin.
Miksei siis vaadita avoimuutta, läpinäkyvyyttä, korruptoimattomuutta, demokratiaa ja eri kansojen kulttuurien kunnioitusta tässä EU-dilemmassa? EMU:n nostaminen kaikkien arvojen yläpuolelle tekee hallaa.
Ilmoita asiaton viesti
1,3782. Siinä on sitä hajottajaa aivan riittävästi. En oikein usko, että nuo lukemat ovat tulleet vain minunkaltaisteni rivikansalaisten huolestuneista kirjoituksista.
Siitä olen samaa mieltä, että jos ei kunniakasta ja rehellistä elintä saada aikaiseksi niin ei sitä tarvita alun alkaenkaan. Tällainen italialainen avioliitto ei vain tunnu hyvältä.
Ilmoita asiaton viesti
Välikysymys: ”Mitä hallitus aikoo tehdä €:n arvon alentamiseksi?”
Vastaus: ”Tuota — rakenneuudistus, leikkaukset, kotitalous- ja asuntolainavähennysten poisto, palkkojen jäädytys, sosialiturvan leikkaus, henkilöstön YT-neuvottelut, verojen korotukset, toimien täyttämättä jättäminen…”
Ilmoita asiaton viesti
Ranskasta ei pelkästään rikkaat ole karkaamassa, mutta myös osaava jälkipolvi. Yksi neljästä yliopistosta valmistuneesta haluaa lähteä lätkimään Ranskasta. Suurimmat ongelmat ovat ne että verotus on liian rankkaa ja että julkinen puoli vie liikaa verotuloista. Kuulostaako ehkä tutulta?
”Today, one out of four French university graduates wants to emigrate, “and this rises to 80 per cent or 90 per cent in the case of marketable degrees”, says economics professor Jacques Régniez, who teaches at both the Sorbonne and the University of New York in Prague.”
http://www.telegraph.co.uk/finance/10390571/france…
Ilmoita asiaton viesti
Sen lisäksi voisi mainita kestämättömän eläkejärjestelmän, jossa rahoitus tulee melko pitkälti kädestä suuhun. Tämä tehdään 35-tuntisella työviikolla, ja silloinkin työttömyysaste on prosenteissa kaksinumeroinen.
Ilmoita asiaton viesti
Ikävä kyllä Suomesta eivät karkaa eli muuta ulkomaille lähes kukaan. Ja ne, jotka muuttavat töiden perästä palaavat, kun lasten koulut alkavat. Koululaitos on ilmainen ja kaikkineen maailman paras.
Aika uein tulee mieleen, että johtajat, jotka uhkaavat muuttaa ulkomaille elleivät saa erinäisiä miljoonia euroja, ovat tyhjänpuhujia. Suomen onni olisi, mikäli nämä todella muuttaisivat maasta, mutta kun eivät kelpaa niin eivät kelpaa.
”” Jos ja kun saat asuntosi maksettua, asumiskulusi tippuvat huomattavasti ja on mahdollisuus selvitä pienilläkin tuloilla.” ja sitten vielä tämän päälle se käänteinen pankkilaina ja voit itse ruveta kustantamaan omat vaipat ja muut vanhuuden turvan välineet kun pankki ostaa talosi ja lyhentelee sitä kuukausimaksuilla.”
Tuo on erittäin hyvin sanottu, mutta siitäkin suuria ikäluokkia syyllistetään. Miksi suurten ikäluokkien pitäisi jättää lapsilleen suuret perinnöt? Eiväthän hekään saaneet sellaisia omilta vanhemmiltaan, jotka olivat sota- ja sotakorvausten sekä jälleenrakentamisen sukupolvi.
Ilmoita asiaton viesti