Saksan toimet syyniin

Yhteisvaluutan luonteesta johtuen Saksa nauttii alhaisen euron arvosta, ja on pystynyt tämän vuoksi toistuvasti massiivisiin julkisen talouden ylijäämiin. Nyt asiaan on puuttumassa Euroopan komissio. Saksan on väitetty olevan vientirohmu, ja se omalla toimellaan saattaa muut euromaat vastaavanlaiseen ahdinkoon. Sanotaan, ettei kaikki voi olla yhtä aikaa nettoviejiä. Siltikin, euromaat tavoittelevat kasvua vientinsä kautta. Onko Saksa siis ylijäämällään ”syyllinen”?

Vastausta on mahdotonta antaa lyhyesti, mutta Saksa ei suoranaisesti ole syyllinen. Saksan, sekä usean kriisimaan, kuten Kreikan, Portugalin ja Kyproksen vientituotteet ovat toisistaan poikkeavia. Jälkimmäiset eivät tehtaile bemareita tai muita ”luksusautoja” ja kilpailisi siten suoraan BMW:n kanssa markkinaosuuksista. Jos suomalainen on aikeissa ostaa tarpeeseensa auton ja harkitsee bemaria niin ei hän kriisitietoisuutensa vuoksi ajattele, että jätänpä auton ostamatta, vaikka sitä tarvitsenkin, vaan ostankin koko rahalla kreikkalaista vuohenjuustoa.

Syy löytyy yhteisvaluutan rakenteista ihan itsestään. Lähes kaksi vuotta sitten kirjoituksessani täällä ”Euro, menestystarina” puin Saksan merkitystä tässä kriisissä. ING-pankin laskelmien kohdalla huomioitavaa oli se, että jokaisella euron jäsenmaalla on oma ”näkemyksensä” euron käyvästä arvosta. Toisin sanoen, jos heillä olisi kansallinen valuutta niin sen lasketun ja arvioidun arvon erotus euron nykykurssiin määrää sen, onko euro hyvästä vai pahasta.

Saksan osuus euron keskimääräisestä arvottamisesta johtaa siihen, että rima nousee kriisimaille toivottoman korkeaksi, mutta Saksalle taas kriisimaiden tuomat punnukset kurssikäyrään tarkoittaa valtavaa kilpailuetua. Hyödyt ja ”syyllisyydet” tulevat siis epäsuorasti.

Vientilukuja katsottaessa on syytä keskittyä myös kriisimaiden viennin kohdemaita. Suuri osuus, ja joissain paikoissa jopa lähes kauttaaltaan, vienti kohdistuu euroalueen ulkopuolelle. Tällöin käy huonosti, sillä euron ulkoisen arvon ollessa näille maille liian vahva se tietää kilpailuhaittaa.

Vastauksena on tarjottu palkkaleikkureita ja irtisanomisia. Se tietää nimellisarvojen putoamista, ja erityisesti tästä kärsii bkt, jota tavallisesti katsotaan talouskasvun mittarina. Näiden maiden velat eivät joudu samalla tavalla puristuksessa leikkuriin, joskin Kreikan kohdalla katsottiin tarpeen järjestää suurin velkasaneeraus kautta aikojen. Siltikin maan velkavuori on kasvanut ja paisunut.

Mikäli me emme halua tällaisen taantuman jauhaavan Eurooppaan yhä heikompia maita niin vaihtoehtoja on tasan kaksi kappaletta. Joko me päästämme nämä maat pois yhteisvaluutasta ja sen tuomasta ”vahvan valuutan ongelmista”, tai nettohyötyjät tasaavat automaattisesti kompensaatioin tämän valuuttakurssieron. Tällaista järjestelmää ja rakennelmaa voi hyvin kuvata termillä ”liittovaltio”.

Jos taas haluammekin, että Eurooppaan passaa vallan hyvin muodostua muutamia kehitysmaita niin jatkamme tällä linjalla, mitä Suomen hallituskin tällä hetkellä ajaa. Pääministeri Katainen (kok.) kertoi haluavansa ”reilua integraatiota”. En vain oikein näe kovin ”reiluna” sitä, että lukuisia eurooppalaisia maita ajetaan täydelliseen katastrofiin.

Olen siis pääministerin kanssa tästä asiasta täysin eri mieltä.

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu