Sijoittajavastuu

En halua lähteä markkinaspekulointiin mukaan Talvivaara Oyj:n osalta. En aio arpoa löytyykö toiminnalle rahoitusta vai hakeutuuko yhtiö konkurssiin. En keskity ympäristöasioihin, suomalaisiin työpaikkoihin tai vientitulojen potentiaan. En pyri ennakoimaan nikkelin maailmanmarkkinahintoja. Keskityn vain sijoittajavastuuseen, ja mitä se käytännössä tarkoittaa – aina suomalaisen piensijoittajan näkökulmasta venytettynä ympärillämme vellovaan euroalueen velkakriisiin.

Ne suomalaiset piensijoittajat, jotka ovat Talvivaara Oyj:n osakkeita hankkineet esimerkiksi kuluvan vuoden aikana saivat tuta tänä aamuna mitä karmeimmalla tavalla sijoittajavastuun vilkaistessaan oman sijoitussalkkunsa kehitystä. Osakkeiden osalta pitää aina ymmärtää, että niitä hankkiessa ryhtyy yrityksen omistajaksi. Riski on mitä korkein. Sen vuoksi näitä omistajia myös palkitaan mm. osinkojen ja pääomapalautusten muodossa. Ilman tällaista palkitsemisjärjestelmää omistamisessa ei olisi minkäänlaista mieltä. Pääoma on jossain vaiheessa sijoitettu yritykseen suurella riskillä, eikä esimerkiksi törsätty viikonlopun baarikierroksella tai muotivaatekauppaan shoppailupäivänä. Kyse on myös elämäntapojen erilaisuudesta. Haluan korostaa tätä.

Ihmisaivot pyrkivät selittämään huonojakin sijoituspäätöksiä ”itse itselleen”, koska ihminen nyt vain haluaa olla se otus, joka tekee yksinomaan viisaita, harkittuja ja älykkäitä siirtoja. Itsellänikin on tosin riskisijoituksia, joskaan ei Talvivaarassa, mutta myönnän niiden ainoaksi motiiviksi ”ahneuden”. Riskipitoisia kohteita on saanut epävarmuuden keskellä huokeaan hintaan. En silti yritä selittää sijoituksiani esimerkiksi näkymien paranemisella tai valitun toimitusjohtajan ”hyvyydellä”. Tiedostan, että sillä hetkellä kun toimeksianto lähtee hiirenklikkauksella niin se on laskettava jo ”menetetyksi rahaksi”, minun baarikierrokseni hoitui sillä tavoin.

Enkä varsinkaan laskelmoiden niin, että ”valtion” tai muun suuren instituutionaalisen toimijan arvellaan tulevan hätiin ”pelastamaan” minun riskisijoitukseni. Esimerkiksi Talvivaaran kohdalla tällaista mekanismia pyöriteltiin Solidumin pääomaruiskeen osalta. ”Senhän on tultava, joten sijoitukseni Talvivaaraan olisi vain näennäisen riskipitoinen”, kaikuisi tällainen ajatusmalli.

Sijoittajavastuu saa kuitenkin kokonaan uudet mittasuhteet vietäessä se euroalueen talousmyllerrykseen. Kyseessä eivät ole edes pelkät omistajat, vaan myös ns. juniorivelkojat (debentuurilainat, sub-ordinated debt). Monen euroalueen pankkien kautta – ja tietyiltä osin niiden omat rahoituskuviot – on tarkoituksellisesti paketoitu tällaisten velkojahierarkian alimmille portaille houkutellakseen suurella luvatulla tuotolla riskinälkäisiä sijoittajia. Näihin lukeutuu hyvin paljon tällaisten arvopaperien ”jälleenmyynti” aivan tavallisille kotitalouksille.

Entä sijoittajavastuu? Miten asioista perillä ovat nämä kotitaloudet? Kun valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) tai Vasemmistoliiton Jussi Saramo tuulettavat sijoittajavastuun mukaantuloa, niin jättävätkö he tarkoituksella kertomatta kriisimaissa paketoidut riskisijoitukset tavallisille maallikoille, vai ovatko he alun alkaenkaan tietoisia tällaisesta toimintamallista?

Kyproksen sijoittajavastuu koski mm. sellaisia henkilöitä, jotka olivat aiemmin myyneet asuntonsa aikoakseen ostaa toisen. Sattui niin ikävästi, että myynnistä saadut rahat ylittivät talletussuojan – ja yhtä äkkiä siitä konfiskoitiinkin noin puolet, ja loput jäivät jäädytettyinä pankkiin.

Sijoittajavastuulla on myös sellaisia odottamattomia sivuvaikutuksia, kuten suuri riski talletus- ja pääomapakoon. Tällainen pako johtaisi monen muutoin terveen pankin mahdolliseen kaatumiseen ja siten yhä suurempiin pankkitukipakettien tarpeeseen. Se tietäisi myös monen eurooppalaisen pahan päivän tai eläkepäiviä varten säästettyjen varojen nollaamista.

Sijoittajavastuun hyvistä puolista on kyllä kerrottu, koska ne ovat olleet Suomen agendana, ja siitä syystä näihin hyviin puoliin on haluttukin keskittää kaikki huomio. Tarkoituksena on tietysti paitsi pyrkiä säästämään tukitoimissa (ellei sitten ne riskit aktualisoidu), mutta myös mainostamaan poliittisen päätöksenteon erinomaisuutta.

Toivon sijoittajavastuusta(kin) asiallista ja yhteiskunnallista keskustelua, ja pyrin tuomaan tähän uudenlaisia näkökantoja. En suinkaan halua ”unohtaa” niitä hyviä puolia, vaikka niille en tähän kirjoitukseen antanutkaan suurta painoarvoa. Tämä oli tasapuoliseen informaatioon tähtäävää, koska tästä puolesta ei paljoa olla kirjoiteltu.

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu