Kuinka pitkät blogikirjoitukset miellyttävät?
Näin nettikirjoittelun puolella törmää toisinaan siihen sanontaan, että kirjoitus on liian pitkä. Ajattelin, että itse taidan olla todellinen kummajainen, sillä pitkät, hyvin perustellut ja syvälliset nettikirjoituksetkin ovat suoranaista herkkua minulle, kunhan aihepiiri on vain kiinnostava. Sen sijaan minun näkemykseni mukaan yhdentekevät aiheet eivät sytytä, vaikka olisivat sitten kuinka lyhyitä.
Miten on? Tekisittekö empiirisen testin? Jokainen ”todennettu” henkilö voi suositella kirjoituksiaan, jotka mitä ilmeisimmin lienevät niitä kirjoituksia, joista itse pitää. Katsokaa jokainen ”käyttäjän viimeksi suosittelemat kirjoitukset”, siis omanne, ja laskekaa merkkilaskurilla niiden pituus. Merkkilaskureita löydätte hakumoottoreilla. En mainosta niistä mitään.
Tämän jälkeen laskette keskiarvon merkkien pituudesta ja ilmoitatte sen vaikka kommenttina tähän. Saadaan jonkinlainen kuva, minkä mittaiset kirjoitukset kaikkia miellyttää.
Vaatiihan se vaivaa, joten teen itse kanssa työtä käskettyä ja ilmoitan oman lukemani sitten kommenttina tuonne alle.
3636,75 merkkiä.
Tuo vastaa melko hyvin taustoitettua uutista.
Ilmoita asiaton viesti
Kaiken mittaisia alle tuhannesta merkistä noin viiteen tuhanteen löytyi. Hajonta on niin suurta ettei keskiarvo 2400 kertone paljoa.
Sen olen huomannut, että omista kirjoituksistani eniten kommentteja ja tykkäyksiä saavat noin 1500 merkin mittaiset sutut.
Ilmoita asiaton viesti
Juu, omakin hajonta kyllä oli melkoinen.
Viiden tuhannen merkin kirjoituksissa on sitten jo ihan kelvot pohjustukset ja perustelut. Tai ainakin niissä pitäisi olla. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Henri, olen lukenut kaikki blogisi jotka silmiini täällä US:ssa ovat osuuneet. Yhdenkään en ole havainnut olevan liian pitkän. Kiinnostaviahan ne ovat olleet.
Kun nyt näytät kysyvän mikä olisi suositeltava blogin pituus, niin ehkäpä sellainen a4 kokoinen ’pläntti’ (max. merkkien määrä 3000-5000?). Siihen sisältyy kappalejaot ja mahdolliset alaotsikot. Toki jos aihe vaatii hieman pidemmän niin sekin mielestäni on ’sallittua’.
Ilmoita asiaton viesti
Luen ja tykkään kaikkea pituudesta riippumatta ja täytyy myöntää, että sorrun itsekkin ajoittain erittäinkin pitkiin avauksiin. Tosin suurimmat tykkäyshyökkäykset ovat tulleet juuri näistä (liian) pitkistä aloituksista
Ilmoita asiaton viesti
Tämän avauksen saa maksimissaan tuplata. Blogi on blogi, eikä mikään tieteellinen tutkimus. Taustoittavia linkkejä varsinaisen blogin ulkopuolelle enintään kaksi, eikä blogin viestin ymmärtäminen saa edellyttää kummankaan klikkaamista. Jos blogin lukemiseen ja ymmärtämiseen pitää käyttää yli 30 sekunttia, niin kirjoittaja on epäonnistunut pahasti.
Ilmoita asiaton viesti
Ei kai Börje nyt siirrä lukijan vastuuta kirjoittajalle ? ”ymmärtämiseen pitää käyttää yli 30 sekunttia”
Ilmoita asiaton viesti
Vastuu ymmärtämisestä on kirjoittajalla. Vain savolaisilla blogisteilla vastuu siirtyy lukijalle 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Eli onko parempi jättää monimutkaisissa asioissa perustelut sikseen – ja täräyttää kenties valtavirrasta poikkeavat näkemykset sellaisenaan ja paljaaltaan? Tällöinhän kyllä saa tiivistettyä tekstit.
Ilmoita asiaton viesti
Monimutkaisia asioita ei ymmärrä tavis 30sekan ajassa, jos ei ole perusteluja tai tarkennuksia.
Ilmoita asiaton viesti
Mitenkäs vaikkapa tavikselta kenties puuttuva pikalukutaito asiaan liittyy, vai ymmärsinkö jotain väärin?
Ilmoita asiaton viesti
Lisäperusteluja voi antaa kommenteissa jos niitä tarvitaan.
Ilmoita asiaton viesti
Njoo, laskin tämän avauksen merkit. Tämä oli 1065 merkkiä pitkä, ilman otsikkoa.
Eli olisiko sitten 1500-2000 sopiva, ja perustelut kommentteina perään? Ikäänkuin itse kirjoittaa 1. kommentin selvittämässä, jos siihen on tarvetta?
Ilmoita asiaton viesti
En ole koskaan ymmärtänyt tuota Börjeä, oli blogi tai kommentti lyhyt tahi pitkä.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä sinä olet hyvin ymmärtänyt, mutta olet jostain syystä edelleen tyytyväinen omaan mielipiteeseesi.
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni blogeja voi yksinkertaisesti kirjoittaa joko pitkiä, jolloin pääpaino on tutkimisessa ja analyysissä tai lyhyitä, jolloin pääpaino on julistuksessa ja uutisen levittämisessä. Jälkimmäisellä ehkä enemmän avataan keskustelua, kun edellisellä syvennetään sitä. Molemmilla on varmasti paikkansa. Jutun sisältö kuitenkin ratkaisee. Takaa tulee löytyä kovaa faktaa (erityisesti lyhyt blogi) tai uutta näkökulmaa (erityisesti pitkä blogi). Rajat ovat tietenkin veteen piirrettyjä.
Ilmoita asiaton viesti
Olin juuri kirjoittamassa samaa asiaa. Omat tekstit täällä ovat yleensä lyhyitä ja tarkoitettu keskustelunavauksiksi. Pidempiin teksteihin täällä kiinnostavista aiheista en katso omaavani riittävää osaamista ja ne aiheet joissa osaaminen riittää julkaistaan sitten muualla (koska ketään ei täällä kiinnosta)
Ilmoita asiaton viesti
Riippuu siitä minkälaista lukijakuntaa tavoittelee. Hyvin jäsennelty A4 ok.
Ilmoita asiaton viesti
Helena Erosen pitempiäkin tekstejä jaksaa lukea 🙂
Ilmoita asiaton viesti
1000- 1500 on mielestäni kätsin, ellei sisältö ole hyvin mielenkiintoinen ja vaatii asian tarkempaa esilletuomista.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoituksen pituus olkoon se, minkä asia vaatii. Niitä lyhyitä kirjoituksenpätkiä on maailma täynnä. Sitä lyhyyttä hoetaan kuin jotakin mantraa, mutta en pidä sitä minkäänlaisena itseisarvona. Hyvin jäsennetyistä ja perusteellisemmista pitkistä teksteistä on pikemminkin puutetta. Omalta kohdaltani tuossa 1 000 – 1 500 sanan paikkeilla on sellainen raja, jossa usein vilkuilen tekstin ensin päällisin puolin ja päätän sitten, luenko sen tarkemmin.
Ilmoita asiaton viesti
En laskenut merkkejä, mutta oikeastaan koskaan ei ole tullut vastaan liian pitkiä blogeja minun makuuni. Toki blogeja joissa sanottava on loppunut kesken, mutta löpinä jatkunut. Ne ovat pitkästyttäviä lyhyinäkin. Tylsimpiä bloggaajia ovat linkkien copypastaajat ilman omaa sanottavaa.
Asiaa hyvin kirjoitettuna mielenkiintoisella tai persoonallisella otteella sopii hyvin pituudesta riippumatta.
Ilmoita asiaton viesti
”Ministerin mitta” on aanelonen, siinä pitää pystyä esittämään kaikki olennainen. Kiireisillä päättäjillä ei yksinkertaisesti ole aikaa liirumlaarumiin ; )
Ilmoita asiaton viesti
No tämä selvittää kyllä paljon ministeriemme toimintaa. Euroopan komission, IMF:n ja muiden julkaisuissa kun se ensimmäinen aanelonen sisältää yleensä instituution logon, otsikon, tekijät (yksittäiset kirjoittajat) ja vuosiluvun.
Näiden pohjalta en ihmettele enää lainkaan tehtyjä päätöksiä. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
😉 (=3 merkkiä!)
Ilmoita asiaton viesti
Ü
Hymiö yhdellä merkillä.
Ilmoita asiaton viesti
Myönnän, syyllistyn liika pitkiin blogikirjoituksiin. Siksi, en ole myöskään hyvin suosittu. Toisaalta en hae suosituksia, sillä haluni on kertoa perustellusti asia, joka on mielessäni. Joku lukee alun, toiset sieltä täältä, joku kelaa loppulauseeseen. Jos jollekin kolahtaa jossain vaiheessa, niin tykkää tai sitten ei tykkää.
Vastoin kuin kaupallisen median jutut, meidän blogimme lähtee kirjoittajan halusta kirjoittaa, halusta sanoa sanottavansa, halusta vaikuttaa, halusta kertoa…ei klikkauksien tuomista mainoseuroista.
Ruudulta lukemiseen täytyy harjaantua ja oppia, mulla meni siihen muutama vuosi.
Ilmoita asiaton viesti
Itselläni näyttäisi tulevan noin 600 sanaa/5000 merkkiä per kirjoitus tänne usariin ja yleensa ne ovat tiivistelmiä englanninkielisessä pääblogissani julkaisemistani blogikirjoituksista jotka puolestaan ovat 2-4 kertaa pitempiä. Pituus riippunee juttujen luonteesta. joskus pyrin tekemään ns otsikkokappaleen jossa perusteema tulee esiin jolloin koko jaaritusta ei vältäämättä tarvitse kahlata läpi.
Ilmoita asiaton viesti
Nuoren hain elatukseni monenkielisistä käännöksistä ja aina veloitin per rivi kaikkine kohteliaisuuksineen, mitkä muodostivat puolet koko tekstistä.
Hyvin nettosin varsinkin englannin kielisistä teksteistä, jotka tulivat Etelä-Koreasta.
Ilmoita asiaton viesti
Jutun pituuden kokeminen riippunee mm. siitä, miten paljon aikaa käyttää blogien lukemiseen yleensä. Itse suosin lyhyitä iskeviä kommentteja hyvin määritellystä aiheesta. Pitkissä analyyseissa tahtoo ajatus hukkua paljouteen – ja aikaa menee, jos niitä lukee.
Ilmoita asiaton viesti
#23
* Kirjailija Mark Twain : ”Taito kirjoittaa on taito lyhentää.”
* Hyvään lukutaitoon kuuluu taito lukea myös rivien välit
* Älykäs ihminen ilmaisee itsensä lyhyesti
* Kirjoittaminen lopetetaan kun ei enää ole asiaa.
* Satojen blogien joukosta tärkeiden löytäminen ei ole helppoa.
Lukemalla aloitus, kappaleiden alkuja ja kirjoituksen lopetus selviää kannattako lukea koko juttua. Valitettavasti hiljalleen myös nimi alkaa vaikuttaa kiinnostavuuteen.
Mm näin ovat viisaat puhelleet.
Ilmoita asiaton viesti
Viisaita ohjeita! Lisättäköön vielä vanha päätoimittajan ohje: ”Puolet pois!”
Ilmoita asiaton viesti
Opettajani ohje: ”Jos ajatus on epäselvä, ei siinä mikään auta!”
Ilmoita asiaton viesti
Silloin roskikseen koko juttu.
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoinen neuvo Altucher-nimiseltä markkinakommentaattori/hedge fund / venture capital /kirjailija / bloggaaja / kaiken hävinneeltä:
Heitä ensimmäinen ja viimeinen kappale roskiin valmiista tekstistä.
EDIT: esim. Henrin kirjoitus muuttuu paljon iskevämmäksi, kun intro ja outro heitetään helvetiin.
Ilmoita asiaton viesti
#28
niin, vielä…. onko asiaa….vai haenko huomiota….tuo on ikuinen kysymys tällaiselle itsekeskeiselle ihmiselle.
Ilmoita asiaton viesti
Minä luen otsikot.
Ilmoita asiaton viesti
Riippuu toki aiheesta ja kirjoittajan kyvyistä.
Vitsi tai jankutus tai muu heitto ei kiinnosta montaakaan riviä enempää, jos sitäkään.
Sen sijaan nyrkkisääntönä voi pitää, että taitava kirjoittaja ei myöskään lavertele, vaikka hänkään tuskin kykenee tiivistyksessään kovin usein vain muutamaan riviin. Eikä sellainen ole tarkoituksenmukaistakaan, jos sanottavaa on.
Blogikirjoituksiin tulee orientoiduttua niin, että ne vastaavat lehtijuttua, kommentteihin niin että ne vastaavat kommenttia…
Olen lukenut myös hyviä 600-sivuisia romaaneja, siis paperisia, mutta ne eivät ole blogeja. Sähkökirjoja en ole (ainakaan vielä) tottunut lukemaan, joten nettiin suhtaudun ainakin toistaiseksi lyhyiden lukutuokioiden foorumina – samoin kuin sanoma- tai aikakauslehtenä.
Ilmoita asiaton viesti
Pituudella ei niin väliä jos teksti ja aihe pysyy kasassa.
Ilmoita asiaton viesti
Minua miellyttävät eniten 1500 – 2500 merkin avauskirjoitukset muutamalla asiaa avartavaan ”jatkopaikkaan” ohjaavalla linkillä. Kuva on aina plussaa, mutta sen käyttöön pitää olla varmuudella oikeudet (huom. palvelun ylläpitovastuullinen astui peliin:))
Avaus on avaus ja todellisen bloggaajan tunnistaa siitä, että hän on valmis keskustelemaan avauksensa jälkeen napakoin kommentein. Yli tuhannen merkin kommentteja lukuisine linkkeineen minun on hyvin vaikea lukea.
Ilmoita asiaton viesti
Tuossa haarukassa lienee aika paljon blogeja. Hmm, taidanpa tehdä kokeilumielessä jossain vaiheessa niin, että laitan ensin lyhyen version tekstistä, sitten pitkän myöhemmin.
Uskoakseni ne asiat, joita yritän kertoa ei vain voi tehdä hyvin tiiviisti. Mutta kokeilen vesuroida yhdestä ajatustasolla pyörineestä 1500 merkkiä. 😉
Ilmoita asiaton viesti
14700
2627
3994
6399
15412
9607
2743
4018
KA 7438
Aika pitkiä ovat. Tuntuu, että kiinnostavan jutun tulee olla vähintään 3000 merkkiä. Ajan puute ja väsymys joskus saavat luovuttamaan pitkän jutun edessä, mutta ehkäpä silloin ei pitäisikään lueskella.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo ka. on kyllä jo aika suuri. Uutispuolella vastaisi jo perinpohjaista artikkelia.
Ilmoita asiaton viesti
Itse tiedän olevani onneton kiteyttäjä. Siis mitä lyhyempää avausta tavoittelen, sitä kauemmin minulla siihen kuluu aikaa.
Pisin äsken laskemani juttuni oli reilu 15000.
Toisaalta, ehkä sopivin pituus olisi 1000 – 2000 merkin avaus, edellyttäen, että sisältö sopii hipiälle.
Kertoneeko tämä twitterin tekstaripituuden viehätys ihmiskunnan kehityksen tasosta jotain. Jos joku twiittaa satoja tekstejä päivässä, ja väittää vielä tekevänsä oikeita töitäkin, en ole vakuuttunut vaan karvani nousevat pystyyn.
Ilmoita asiaton viesti
Twiitteihin ei juuri muuta mahdu kuin ehkä otsikot. Yhden virkkeen referaatti ja sitten linkki.
Ilmoita asiaton viesti
Tiivistäminen ja oleellistaminen ovat taitolaji. Valituissa Paloissa oli ja on voimassa käytäntö, että tiivistä, tiivistä, mutta älä hukkaa sanomaa. Jos se tuntuu vaikealta, voisi olla niinkuin tieteellisissä ja monissa muissa artikkeleissa, lopussa tiivistelmä.
Miksi: US:n molemmissa blogeissa on erinomaisia ja kiinnostavia kirjotuksia, lyhyitä ja pitkiä. Jotta pitkä kirjoittaja osaisi saada oleellisen esiin, on hänen syytä terästäytyä niin, että aiheeseen muiden kiinostavien ohella jaksaisi keskittyä.
PS. US voisi perustaa ”blogikoulun”, jossa opastettaisiin otsikoin kuten ”chekin list”, onko oleellinen sanottu jne.
Ilmoita asiaton viesti
Sisällön jälkeen seuraavana vaikuttaa ulkoasun jäsentely: vaikka aihe miten kiinnostaisi, niin yhteen kappaleeseen pitkänä pötkönä kirjoitettua tekstiä on raskasta lukea.
Pitkänkin kokonaisuuden jaksaa lukea, kunhan siinä on tiheästi väliotsikoita jäsentämässä sisältöä ja kunhan kappaleet ovat lyhyitä.
Ilmoita asiaton viesti
Totta. Kappalejako on hyvin tärkeää. Joskus katselin ikimuinaisia kirjoituksiani, joissa yhdessä kappaleessa ei ollut johdonmukaisesti kappaleen sanomaa, vaan lopputulos oli enempi tajunnanvirtaa.
Se vaati kyllä tietoista keskittymistä, että siitä tavasta pääsi eroon. Ja sitten olen huomannut olevani ”editorisokea”: en vain huomaa millään virheitä tässä kirjoitustilassa. Pitäisi käyttää enempi esikatselua. Nykyisin muokkaus on liian tuttu ilmiö. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Otan vinkistä vaarin, kun itsekin jo vaari olen.
Laitan tähän edellä mainitsemani pitkän kirjoitukseni.
http://koskela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/23892-satu…
Jokainen voi, huom! ’lyhyesti’, antaa vinkkejä, mikä meni pieleen. Myös sisällön kannalta, oliko paatos sisällön mittainen?
Henri, jos tuli offtopic, sori. 😉
Ilmoita asiaton viesti
Hyvinhän tämä aihepiirissä pysyy. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Vähemmän on usein enemmän.
Pauli Vahteran muuten niin ansiokkaat blogikirjoitukset ovat mielestäni blogiteksteiksi liian pitkiä. Toki vahva taustoitus ja hyvät perustelut vaativat tilaa, mutta ennemmin laajan sisällön jako useampaan kirjoitukseen, kuin yksi ylipitkä teksti.
Ja perusteluista voi karsia. Niitä kaivetaan sitten tarvittaessa myöhemmin esille.
Ilmoita asiaton viesti
«Näin nettikirjoittelun puolella törmää toisinaan siihen sanontaan, että kirjoitus on liian pitkä.»
Sanonta taitaa mennä ”TD;DR” eli ”too long, didn’t read”.
Pituus ei tosiaan sinällään haittaa jos aihe ja teksti vetävät mukaansa. Jos ei ole kiinnostavaa, eipä sitä jaksa lukea. Enpä jaksanut lukea sinunkaan kirjoitustasi kokonaan, vaikkei ollut edes erityisen pitkä.
Enemmän harmittavat kirjoittajat, joiden artikkelit ovat muotoilujensa puolesta kuin ala-astelaisen tekemiä. Melkein käyttävät tikkukirjaimiakin. Kun asiahan se on tärkeää, ei ilmaisutapa! Jep… Minusta US:n toimitus saisi oikeasti karsia sellaisia.
Ilmoita asiaton viesti
Iltaa. 🙂
Nyt kun näin nätisti kysytään, niin täytyyhän siihen vastata.
Henrin kirjoitukseks tämä puheenvuoro on normaalioloissa liian lyhyt.
Mutta juuri tällaiseen kysymykseen juuri sopivan mittainen, ei siihen koko elämänkaarta tarvi raaputtaa.
Henrille 3-4 tällaista muutamalla pidemmällä kappalejaolla (hengähys-tauolla) on sopiva, sillä sitten itse keskustelussa voi niitä sitten lisätä, vaikka sitten siihen ekaan itsevastaamaan, joka on on mielestäni toimiva.
Sitten tuolla kun on haukkumakirjoituksia toisista blokkaajista, ne on olleet aivan liian pitkiä, siihen olis riittäny kolme sanaa, tai mielummin jättää kokonaan kirjoittamata.
Ilmoita asiaton viesti
Oikea pituus on makukysymys? Pääasia on, että saa sanotuksi, siis kirjoitetuksi sanottavansa, lyhyemmin tai pidemmin. Kunhan kirjoittaa sen mitä itse kokee kirjoittamisen arvoiseksi.
Arsyttävintä minulle ovat kirjoituksiin liitetyt linkit jonnekkin muualle. Ja kaiken huippu on kun linkkejä on varsinaista asiatekstiä enemmän. Linkit ja monasti tällainen teksti jää minulta lukematta.
Ilmoita asiaton viesti
Hmm, Ärsyttääkö linkit silloin, jos ne ovat upotettuna tageina tekstiin? Toisinaan niitä käytetään lähteitä osoittaakseen, toisinaan lisäinformaation antamiseen jostain yksittäisestä kohdasta. Sellaista, jota on turha taivuttaa blogiin, joka muutoin häiritsee sujuvaa lukemista.
Itse avaan linkit vasta luettuani koko tekstin. Tekstiin upotetut linkit eivät haittaa, mutta silloin hieman jos ne ovat koko url levällään http:eineen päivineen – ja vielä keskellä tekstiä.
Ilmoita asiaton viesti
Tekstiin upotetut vähemmän olettaen, että kirjoittaja on tiivistänyt sanomaansa omaan tekstiin. Pahimmillaan olen nähnyt mielipidekirjoituksen, joka pääasiassa koostuu HTTP-linkeistä, internet-osoitteista siis.
Toinen ikävä havainto on blogien kommenttien ennakkosensuuri, jota harrastaa mm. vasemmistolainen akatemian teoreettisen filosofian tutkija. Niissäkin blogeissa, joissa vaatii asiasta avointa (tieteellistä) keskustelua.
Ilmoita asiaton viesti
Vastasin blogissani tähän blogikirjoitukseesi. http://ilgron11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/154362-ra…
Ilmoita asiaton viesti
Henri on niitä harvoja kirjoittajia blogistanissa joiden tekstin luen mielelläni kokonaan. Pitkän tekstin pitää perustella olemassaolonsa. Kaikki kirjoittajat eivät siihen kykene.
Mutta myös vanhempia ihmisiä vaivaa netissä sama kuin nuoriakin. Lyhenteet TL,DR esiintyy nuoremman väen keskuudessa.
Tulevat sanoista Too long, didn’t read. Eli teksti on liian pitkä ja sen lukemista ei edes aloiteta. Käytetään myös sanaa tekstiseinä.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä keskustelun avaus, herättäjä. Paljon kommentteja, erikin näkökulmia. Sisältö varmasti ratkaisee, mutta vaikuttimiahan on myös: kuka kirjoittaa, mistä kirjoittaa ja miten kirjoittaa.
Itse olen saanut palautetta, että blogini ovat liian pitkiä.
Jos joku haluaa niitä kommentoida, saa ilomielin täälläkin sen tehdä.
Pääasia on, että asiat herättävät ajatuksia, mielipiteitä, keskustelua ja joku niitä jakaa tai jopa suosittelee. Mielestäni se on parasta antia omaan ”työhön” tai harrastukseen, miten sen kukin mieltääkään.
Tämä on hyvä foorumi.
ps. jos haluaa antaa hlökohtaista palautetta, se onnistuu kirjoittamalla osoitteeseen: nina.susanna.from@gmail.com.
Etukäteen kiittäen. Nina
Ilmoita asiaton viesti