Kiinan ja Japanin saariselkkauksesta

Huopainen kyseli minulta muutamia kuukausia sitten mahdollisia markkinamyllerryksiä aiheuttavista mustista joutsenista. Vastasin hänelle, että Tyynellä valtamerellä oleva asumaton saariyhdistelmä on kiistanalainen, koska Japani ja Kiina molemmat katsovat saarten kuuluvan heidän omistukseensa. Musta joutsen olisi, että konflikti eskaloituisi suursodan partaalle. Siihen on nimittäin ainekset. Ja asiassa otettiin kuluvalla viikolla askeleita huonompaan suuntaan.

Mustilla joutsenilla tarkoitetaan yleisesti sellaisia erittäin epätodennäköisiä tapahtumia, joilla on kuitenkin hyvin merkittävä painoarvo – niiden toteutuessa. Tällaisena voidaan esimerkiksi pitää BP:n Meksikonlahden turmaa: sen ei olisi pitänyt tapahtua, mutta se tapahtui silti – ja hyvin merkittävin seurauksin. Markkinapuolella tämä näkyi BP:n osakekurssissa, ja markkinoiden taipumus on ennakointi. Suuret heilahtelut kertovat vain sen, että ennakoitavuus on pielessä.

Mikä sitten valtameren asumattomissa saarissa on hälyttävää? Japani kutsuu saaria Sengaku-saariksi ja Kiinassa ne kulkevat nimellä Diaoyu-saaret. Käytän näistä neutraalisti nimitystä ”saaret”.

Kiistanalaisten saarten lähihistoria

Saaret olivat pitkään aikaan ns. status quossa, ja niiden suhteen ei haluttukaan tehdä mitään mikä järkyttäisi poliittista tasapainoa Japanin ja Kiinan välillä. Tokion pormestari muutti tilanteen. Hän on mieleltään patrioottinen ja sodan ajan keisarikuntamielinen. Hän osoitti kiinnostuksensa saaria kohtaan.

Japani kuitenkin lunasti saaret pois yksityiseltä omistajalta. Japani kertoo, että näin se pystyi varmistamaan sen, ettei Tokion pormestari pääse toteuttamaan megalomaanisia veneen keikutuksiaan. Kiinassa asia nähtiin toisin. Kiina tulkitsi, että Japanin sekaantuminen saarten omistukseen rikkoi status quon, ja että Japani aikoo rosvota heidän saarensa.

Tuolloin koitti se hetki, jolloin Huopaiselle kerroin tästä mustan joutsenen potentiasta.

Nimittäin Japani ei ole yksin. Sen takana seisoo Yhdysvallat. Yhdysvalloilla on esimerkiksi Japanissa ohjuspuolustusjärjestelmä, ja Yhdysvallat seilaa sotakalustonsa kanssa paljon Tyynen meren kansainvälisillä merialueilla.

Kyseessä ei ole siinä kohtaa enää Kiina vs. Japani, vaan Kiina vs. Yhdysvallat. Ja tämä on se asetelma, mikä tekee tilanteesta kiikkerän. Yritän avata tilannetta lisää.

Konflikti eskaloituu

Kun saarille osoittautui selkeitä intressejä molemmin puolin niin kiinalaiset kalastaja-alukset suihkutettiin Japanin laivaston vesitykeillä pois Japanin katsomilta merialueilta. Kiinassa puhkesi mielenosoituksia japanilaisia yrityksiä kohtaan, jotka toimivat Kiinassa. Mainittakoon esimerkkinä Toyota.

Pienestä myrskystä vesilasissa oli tulossa kovaa vauhtia suuri kriisi. Kiinan sotalaivaston kerrottiin mm. lukinneensa japanilaisaluksia maalikohteikseen. Kiinan selitykset hieman ontuivat. Tästä episodista heräsi monia kysymyksiä, kuten se, onko Kiinan hallinnolla langat käsissään. Kiina kertoi, että laivasto oli toiminut protokolliensa mukaan, mutta arvailut eivät laantuneet. Esille nostettiin vanha dynastia-aikainen sanonta, jossa keisarin omaisuutta oli kaikki se, mikä Kiinaan kuului – ja sotapäälliköiden temmellyskenttä oli tämän alueen ulkopuolella. Se tahtoo sanoa, että Kiinan rajojen ulkopuolella sotapäälliköt tekevät niinkuin lystäävät. Yhtymäkohtaa ei voida kuitenkaan aukottomasti soveltaa sellaisenaan nykytilaan.

Tilanne oli kuitenkin se, että yhdellä napin painalluksella olisi käytännössä tehty sodanjulistus.

ADIZ – lentopuolustusalue

ADIZ (Air Defense Identification Zone, lentopuolustusalue) määrittelyssä alueelle aikovien lentokoneiden tulee tunnistautua ADIZ:n ilmoittamalle valtiolle. Käytännössä Suomenkin ilmatilaa valvotaan, ja tunnistamattomien tutkassa näkyvien kohteiden lähestyessä ilmavoimat lähettävät partiokoneensa katsomaan tilannetta.

ADIZ:n ylittävä lentokone, joka ei tunnistaudu, tulkitaan mahdolliseksi ilmatilan loukkaajaksi.

ADIZ:it ovat siten aivan luonnollisia ja yleisesti hyväksyttyjä alueita, joiden tarkoitus on helpottaa maiden mahdollisuuksia puolustaa itseään.

Poikkeavaa on se, että Kiina julisti 23.11. uuden ADIZ:n, joka leikkaa Japanin omaa ADIZ:ia. Ei liene sattumaa, että leikkauskohta sijaitsee mm. kiistetyillä saarilla. Toinen poikkeavuus on Kiinan vaatimus tunnistautua kaikissa tapauksissa, jolloin alueelle ollaan tulossa, vaikka vain ohilentona. Kaksi japanilaista lentoyhtiötä noudatti oitis tunnistautumissääntöä. Yhdysvallat eivät. Yhdysvallat lähetti 2 B-52 -pommikonetta alueelle 26.11. ilmoittamatta Kiinalle olevansa heidän uudella ADIZ:lla.

Kiina kertoi, että se on valmis ampumaan alas tunnistamattomat lentokoneet heidän uudella alueellaan. Kiina ei kuitenkaan tehnyt mitään ulospäin näkyvää tuolloin 26.11.

Japani kertoi tunnistautumista tehneille tahoille, että tunnistautumisesta tulee luopua heidän omalla ADIZ:llaan. Lentoyhtiöt olivat hetken ihmeissään. Etelä-Korea ja Taiwan ovat kertoneet, että Kiinan uusi ADIZ on epätoivottava, ja vaatineet sen kumoamista. Muutama lentoyhtiö on kartoittanut tilannetta esimerkiksi määrittelemällä uudet lentoreitit ja/tai ohjeistanut pilottejaan uudesta lentopuolustusalueesta.

Analyysiosa

Käytännössä Kiina on tarjoutunut ottamaan vastaan Casus Bellin määrittelemällä lentopuolustusalueen toisen suvereenin valtion lentopuolustusalueelle.

Kiistanalaisten saarten mahdolliset luonnonrikkaudet voivat olla taustalla vauhdittamassa vaatimuksia, mutta ennemminkin tästä herää pohdinnat siitä, että Kiinan itselle katsomansa saaret juontavat omistusoikeuden jo pitkälle historiaan, dynastioiden aikaan. Vastaavasti Japanin miehitettyä osan Kiinaa toisessa maailmansodassa Japani ei ollut niitä miellyttävimpiä miehittäjiä. Nanjingin tapahtumat eivät unohdu sikäläisessä kulttuurissa aivan samalla tavalla kuin meidän hakkapeliitoille on suuremmalta osin annettu anteeksi Puolan mailla. (Toki tapahtumillakin on eroa parisen sataa vuotta…)

Kiistanalaisten saarten konfliktissa voi kyseessä olla aivan puhdasoppinen halu näyttää mahtinsa. Kun muistetaan Kiinan ja Yhdysvaltain velka-asetelma niin kuvitteliko Kiina saavansa talouspuolen asioiden varjolla Yhdysvallat perääntymään Japanin ”suojelusenkelin” tehtävistä?

Eihän se mahdotonta ole vieläkään. Eivät ne ajat ole kaukana, kun Yhdysvallat on suoraan syyttänyt Kiinaa mm. valuuttamarkkinoiden peukaloinnista.

Yhdysvallat on myös Iranin jupakassa, ja muualla Lähi-Idässä osoittautunut haavoittuvaiseksi, ja ehkä Kiina on tulkinnut signaalit – ja yrittää nyt selvittää Yhdysvaltojen haavoittuvaisuuden. Vastaavasti Yhdysvallat haluavat varmastikin nyt näyttää, että kaapin paikka on sitten tässä.

Uskoakseni tulemme näkemään pidempää kissa ja hiiri -leikkiä. Ellei sitten he ole oikeassa väitteissään, että sotavoimat eivät ole kauttaaltaan Kiinan kontrollissa.

Musta joutsen.

Tähän lopuksi havaitsin, että uunituoreessa The Economistissa (30.11.-6.12.) on parikin artikkelia aiheesta. Lisäksi on Euroopan taloussotkuja ja paljon muuta mielenkiintoista luettavaa.

Mikäli lehdestä löytyy hyviä pointteja tuoda tähän blogiin lisää niin kirjoittelen niistä kommentteja.

Tämä kirjoitus on omistettu kaikille niille, jotka ansiokkaasti ovat muistuttamassa minua siitä, etten koskaan katso kokonaiskuvaa, vaan keskityn pikkuseikkoihin – kuten nyt euroopanlaajuiseen talouskriisiin.

Kyllä minä seuraan vähän sitä sun tätä. Kerron jo näin valmiiksi, että anteeksipyyntönne on hyväksytty. 😉

Mukavaa sunnuntaita.

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu