Kansalaistottelemattomuus ja julkisuustemppu

En väitä lukeneeni kaikkia Kiakkovieras-blogeja, mutta runsaanlaisen huomion tuo on saanut. Julkisuustemppuna tällainen kansalaistottelemattomuus toimii paremmin kuin Saarelan tempaukset. Yllättävää on kuitenkin se, että hevosten pieksentä koetaan poliisin syyksi, ikään kuin toivat ne sinne hakattaviksi. Lisäksi esillä on ollut tämä luokkasota-teema, ja sen myötä eriarvoisuus ja sen kehitys.

Kansalaistottelemattomuuden monet naamiot

Aiemmin muistan, miten Saarelaa on hehkutettu kansalaistottelemattomuudesta niin, että arktisen merialueiden suojelulle on annettu kasvot. Kaiketi nyt sitten on annettu eriarvoisuudelle ja luokkasodalle kanssa kasvot, vai pikemminkin Jutila-naamiot?

Tapauksilla on jonkin verran yhteistä: elinkeinoelämän häirintä, ja rettelöinti. Poikkeavaa on väkivallan ja päihteiden käyttö. Saarelan tapauksessa en liiemmin ole huomannut mainintoja syrjäytymisestä tai eriarvoisuudesta, mutta Tampereen Kiakkoillassa kyllä. Väkivalta ja päihteet olivat osallisena myös Jyväskylässä eräässä kirjanjulkistamistilaisuudessa, jossa virkavalta ja yksityinen irtaimisto sentään selvisi suuremmitta vaurioitta. Harva tarjosi silloin selitykseksi, että tämä eriarvoistava yhteiskunta syrjäyttää. Tiedän kyllä yhden, joka sitä tarjosi – ilmeisen turhaan.

Jyväskylän ja Tampereen tapahtumat kyllä nekin poikkeavat toisistaan. Siinä, missä Jyväskylän episodi vaikutti enempi hetken mielijohteesta tehdyltä rikokselta, niin Tampereen tapahtuma oli toisella tapaa masinoitu. Vaikka eräs Puheenvuoron kirjoittaja tarjoaa selitykseksi, että aikomus oli pelata kaupungissa kiekkoa ja juoda mehua niin mehut olisi pitänyt varmasti ensin tarkistaa mehuksi, ja sitten toiseksi jääkiekossa peliväline ei ole pommi, jonka sytytyslanka palaa. Viesti oli etukäteen siis selvä: nyt mennään rettelöimään, piestään vaikka hevosetkin siinä sivussa.

Eriarvoisuuden vastustaminen ei onnistu eriarvoisuutta tukemalla

Rasismikeskusteluissa olen huomannut, että monilla on aikomus vähentää syrjintää syrjimällä. Mielestäni se on melko huono metodi. Samalla lailla eriarvoisuuden vastustaminen on hemmetin hankalaa puoltamalla eriarvoisuuden lisäämistä.

On kaksi vaihtoehtoa: joko eriarvoisuutta kokema joukko on marginaaliryhmä Suomessa, tai sitten enemmistö ei välitä, että ovat eriarvoisessa asemassa. Enemmistö on äänestänyt Suomeen hallituksen, joka juhlapuheet huomioimatta lisää eriarvoisuutta. Näin ollen pieni vähemmistö hakee mediahuomiota rettelöimällä ja hajottamalla paikkoja.

Lasku tulee tästä kuitenkin ajallaan. Mikäli näillä riehujilla on niin poskettoman paljon ylimääräistä mammonaa niin miellyttävämmän imagon sitä saa, kun vaikka tekee yhdessä porukassa n. 100 000 euron lahjoituksen hyväntekeväisyyteen. Kannattaa mainita kohdejärjestölle, että vaatii median paikalle – muutoin jää lahjoittamatta. Näin asia tulee varmemmin uutisoitavaksi. Ja sen voi tehdä ilman Jutila-naamioita, vielä parempi jos on potretit paikallisaviisissa.

Päihdekulttuuri tarkistamisen tarpeessa?

Päihteet olivat hyvin keskeisesti esillä Tampereen vandalismi-illassa. Sen vähän, minkä olen kiertänyt maailmaa niin vastaavanlaista päihdekulttuuria saa hakemalla hakea kuin mitä täältä löytyy.

Keskeisin ero on asennoitumisessa. Täällä ymmärretään alkoholin väärinkäyttäjiä, kun muualla örveltämistä ja sikailua yleisillä paikoilla paheksutaan vallan tolkuttomasti. Muuallakin toki juodaan, mutta ei nyt filmiä pimeeksi. Tästä itsetuhoisesta juomakäyttäytymisestä johtuen meillä on syytä pistää baarit yöllä kiinni, kun monin paikoin ulkomailla ei ole lainkaan tavatonta, että anniskeluravintoloita on avoinna jokaisena vuorokauden aikana.

Sanktioissa on eroja. Muualla juovuspäissään törttöilystä voidaan otaa pitkäksikin aikaa kiinni. Jos siis lauantai-illalla lähtee bilettämään, menee överiksi niin sitä voi päästä jo siinä maanantaina iltapäivällä vapaaksi. Sen lisäksi meidän työnantajilla (eli työnostajilla) on velvoitteet määrätä alkoholisoitunut työntekijä (eli työn myyjä) hoitoon. Tämän vuoksi pienessä tinassa tai krapulassa voi hyvin olla monessa työpaikassa. Jos narahtaa niin ei tulekaan potkuja, vaan lakisääteistä ymmärrystä.

Olisiko aika vaihtaa sille linjalle, että vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä – niin selvänä kuin kunnon tuiterissa? Humalapäissään kun kaikilla ei tunnu enää pysyvän langat käsissä. Niin usein se on syynä perheväkivallassa, henkirikoksissa ja monessa muussa rikostilastossa. Kai poliisilla on muutakin tehtävää kuin toimia juoppojen taksikuskeina?

Tai tuoda hevosia piestäväksi?