Kreikka kaasu pohjassa

Juhani Huopainen: – ”Jos hakee tuottoa, mikä yleensä tarkoittaa myös riskin kasvattamista, on siis sijoittaja. Pääomaturvan hakeminen on siis säästämistä.”

Mikä ongelma tässä määrittelyssä on?

– ”Tuossa tehdään myös ratkaisu, että tuotto, joka olisi saatavissa markkinoilta jätetään ottamatta”

Juuri näin, ja samalla jäävät myös markkinoiden riskit ottamatta. Markkinoiden riskit + markkinoiden tuotto = sijoittamista, ei markkinariskia + ei markkinoiden tuottoa = säästämistä. Minusta tuo kuulostaa ihan järkevältä terminologialta.

– ”ja altistutaan rahanarvon muutoksille.”

Juuri siitähän tässä alun perin oli puhe. Sanoin, että minusta olisi kiva nähdä tilanne, missä ei altistuttaisi rahan arvon muutoksille, tai että se muutos olisi peräti säästäjän kannalta positiivinen.

– ”Mielestäni sekin on voimakkaan spekulatiivinen ratkaisu: kahden prosentin vuotuinen inflaatio syö patjarahan ostovoimasta 33 prosenttia kahdessakymmenessä vuodessa.”

Juuri tuosta syystä en pidä inflaatiosta.

– ”mikäli asuntojen hinta nousee 20 vuoden aikana ennen inflaatiota kuusi prosenttia vuosittain, kämpän hinta on tuplaantunut, jolloin alkuperäinen säästösuunnitelma vesittyy monellakin tapaa.”

Niin vesittyykin, mutta minun mielestäni rahapolitiikan pitäisi olla sellaista, että se ei vesittyisi. Oleellista on huomata, että tuo säästösuunnitelman vesittyminen on nimenomaan tietoisesti harjoitetun rahapolitiikan tulos. Rahaa lasketaan liikkeelle koko ajan lisää ja lisää, jolloin sen markkina-arvo (ostovoima) pikkuhiljaa laskee. Minun mielestäni 20 vuoden riskittömien (lue: ainoana riskinä varkaus tai tulipalo) pitkäjänteisten säästösuunnitelmien vesittäminen ei ole järkevää rahapolitiikkaa.

– ”Varsinainen pointtini on, että ei ole olemassa ”riskitöntä”. Kun haetaan ”riskitöntä” ratkaisua, toimija yksinkertaisesti vaihtaa riskityypin johonkin toiseen.”

Kävisikö termeiksi tuossa ylempänä käyttämäni jaottelu ”riskit” ja ”markkinariskit”? Tai ehkä tässä tapauksessa tarkemmin ”markkinariskit” ja ”muut riskit”. Markkinariskeillä tarkoitan siis sitä, että säästöt tietoisesti ja tarkoituksella laitetaan osakkeisiin, yrityslainoihin, raaka-ainesertifikaatteihin tms. sijoitusinstrumentteihin, joiden on tarkoitus tuottaa, mutta jonka arvo voi myös alentua ilman, että tapahtuu mitään laittomuuksia tai onnettomuuksia. Muilla riskeillä viittaan sitten siihen, että rahakätkönä toimiva patja palaa, pankin tallelokeron sisältö ryöstetään, kultaa syövät avaruusolennot laskeutuvat takapihalle ja löytävät sinne kätketyn kultarahakirstun, tai jotain muuta vastaavaa.