Onnistunut A-Studion Talk

Ylen A-Studion Talk-ohjelmassa käytiin lävitse melkein kaikilta kuvakulmilta itsenäisyyspäivän ohessa järjestettyä Kiakkovieras-tapahtumaa. Ohjelma oli siitä hyvä, että jokainen keskusteluvieras sai varmastikin viestinsä sanottua annetun ajan puitteissa. Sen lisäksi se varmastikin auttoi ennakkoasennoitumattomia kuulemaan nämä viestit. Ohjelma on katsottavissa Areena-palvelusta vielä kuukauden päivät. Suosittelen katsomaan sen.

Puheenvuorossa on jo toki pari ennakkoon lukkoonlyödyt kannat kiekuneet, miten ”omat porukat” onnistuivat ja muut eivät. He ovat sikäli väärässä, etteivät he huomaa kaikkien vieraiden onnistumista. Toivottavasti he katsovat ohjelman vielä kertaalleen ilman ennakkoluuloja.

Pointteja oli toki hukassakin. Esimerkiksi yhteiskunnan tarjoamat tukiverkot eivät ole kadonneet minnekään. Tällaiseen on toki vaara ajautua, mutta väitteet siitä, että absoluuttinen osattomuus olisi lisääntynyt muista kuin itsestä johtuvista syistä, ovat liian vahvasti liioiteltuja.

Keskusteluvieraiden ulkopuolelta haastateltu Tampereen kommunistinuorien pj. viesti oli selvääkin selvempi: lisää rettelöintiä, kiitos kaunis. Omaisuuden tuhoaminen ei nyt ole niin paha juttu lainkaan. Olisikohan hän vaihtanut mielipidettään, jos toimittaja olisi ottanut hänen silmälasinsa pois, hajottanut ne – sillä seurauksella, että pj. ostaa sitten itse uudet tilalle? Eihän hän olisi varmastikaan nillittänyt pikkuasioista, eihän?

Riikka Yrttiahon kommenteista tuli ilmi, ettei tyytymättömyyden ääntä kuunnella, jos se esitetään rauhanomaisesti. Niinpä. Hän kertoo olevansa Vasemmistoliiton jäsen, ja ilmaisee, että hänestä puolueen tulisi lähteä hallituksesta ulos. Hän ei siis saa ääntään kuuluviin puolueessa? Pitäisikö vaihtaa puoluetta, vai lähteä ”luokkasotaan” puolueen kärkeä vastaan?

Hyvää Riikan toimissa on, että hän ainakin yrittää rauhanomaisella tavalla.

Kiakkovieraana ollut taas toi viestissään talouskuripolitiikan ja sen seuraamukset muuallakin Euroopassa. Olen tätä asiaa jonkin verran seurannut, mutta en ole lähtenyt hakkaamaan hevosia jääkiekkomailoilla, enkä rikkomaan paikkoja. Olen sen sijaan tehnyt juuri niin kuin kansanedustaja Kopra kehotti: liittymään puolueeseen ja osallistumaan omalla rauhanomaisella panostuksella siihen, että Suomea kehitettäisiin mahdollisimman hyvään suuntaan.

Hyvää Kiakkovieraan toimissa oli siis se, että hän toi herättävänkin viestin keskusteluohjelmaan, ilman että olisi ruvennut vetämään lämäreitä studiossa. Kyllä hän siis osaa toimia rauhanomaisestikin. Toivottavasti hän jatkaa keskustelulinjalla.

Matias Turkkila kertoi, että pienestäkin liikkeestä on kasvanut varsin lyhyessä ajassa suuri puolue. Perussuomalaiset ovat olleet yksi kiinnostavimmista ilmiöistä Suomen poliittisella kartalla. Äänen siis saa kuuluviin, jos yrittää. Jos ääntä ei yrityksistä huolimatta saa kuuluviin niin ”vika” voi olla itse viestissä: sitä ei riittävän moni allekirjoita. Puolue on toki joutunut nopean pyrähdyksen vuoksi kasvukivullisiin vaikeuksiinkin. Näistä on kuitenkin pystytty oppimaan paljon.

Hyvää Turkkilan viestissä oli se, että rauhanomaisella toiminnalla pystyy vaikuttamaan. Se vaatii viitseliäisyyttä.

Jukka Kopran viesti sisälsi sen, että poliisin toimintaan voi luottaa Suomessa. Esimerkiksi Kreikassa poliisi on katsonut läpi sormiensa Kultaisen sarastuksen toimia vaarantaen koko yhteiskuntarauhaa. Kopra kehotti samalla kaikkia suomalaisia aktiivisuuteen – mutta ei rähinöintiin.

Hyvää Kopran viestissä oli se, että poliittiset viestit katoavat juovuspäissä riehumisen vuoksi, ja menetelmät tarvitsevat tarkistusta.

Katsokaapa lisäksi, onko rettelöinti tarpeen – vai mistä ihmeestä oikein puhutaan, ettei ääntään saa kuuluville? Moniko luulee, että ne, joilla menee hyvin, jättää äänestämättä verrattuna siihen toiseen päähän – eli niihin, joilla ei mene kamalan hyvin?

Tervetuloa tälle Kiakkovieraallekin rakentamaan Suomea – hajottamisen sijaan.

Muokattu 13.12.2013 klo 9:00. Korjattu kirjoitusvirhe edustaja Kopran nimessä.