Arabikeväästä Suomen tundraiseen talveen
Sain jälleen kerran mielenkiintoista pohdittavaa. Minulle tarjottiin linkki Aamulehden sivuille, jossa puitiin rinnakkain kahta ilmiötä: ns. arabikevättä ja itsenäisyyspäivän Kiakkovieras-tapahtumaa. Onhan molemmissa kyseessä tyytymättömyys vallitsevaa hallintoa kohtaan. Eliitti tärisee kuin cesium-atomit ja julma tyrannia on kuin muisto vain – ennen kuin koivuihin puhkeavat lehdet?
Ensiksikin tulee muistaa se, että eri maat suhtautuvat eri tavalla ulkomaiden kriiseihin. Ranska lähetti sotilaskalustoaan ja taistelijoita Maliin, mutta Saksa ei. Saksaa ja Ranskaa pidetään kuitenkin EU:n ja erityisesti euroalueen kahtena peruspilarina.
Toisaalta meillä on näkemys esimerkiksi Kreikan Kultaisesta sarastuksesta, joka ymmärtääkseni on enimmäkseen tuomitseva. Vai symppaavatko nämä vasemmistoanarkistit myös Kultaista sarastusta, joka on jyrkin sanoin tuominnut kansaa köyhdyttävät tukiohjelmien ehdot? Se, jos nämä nyt murhaavat siinä sivussa luvattomasti maahan tulleita pakolaisia on vain pieni sivuasia, vähän kuin poliisit tai Stockmannin ikkunat – rapatessa roiskuu?
Läheisyysteoria
Huomion arvoista on se, että mitä lähempänä tapahtuu, sen selkeämmäksi kannat muodostuvat. Tukholman nuorisomellakat koettiin nekin hyvin selkeästi, vaikkakin väärin. Kyse oli kuin olikin siitä, että toisen polven maahanmuuttajat eivät ole nähneet kotimaansa sotia ja julmuuksia. Eivät he ymmärrä, että eri kulttuurissa toimitaan eri tavalla. Heidän vanhempansa ovat halunneet vaalia oman kotimaansa kulttuuria – ja nuoret ovat tässä ristitulessa hämillään.
He eivät pärjää taloudellisesti – ja se on tämä seikka, miksi lähdetään kadulle. Talousvaikeudet. Niin yksinkertaista se on.
Meillähän käytettiin energiaa siihen keskusteluun, että voiko vastaava tapahtua täällä Suomessa. Lukuisat – enimmäkseen vasemmistoa kosiskelevat – tahot sanoivat tällaisten tapahtumien esiintymisen Suomessa olevan enemmänkin turhaa haihattelua.
Esittämäni läheisyysteorian mukaan Tampereen tapahtumat ovat saaneet sitäkin selkeämmät kannat. Kerron nyt aivan suoraan, että minua pännii se toilailu ihan suunnattomasti. Sitä kun pitkäjänteisesti ja perustellen on käyttänyt aikaa suomalaisten kanssa keskustelemiseen siitä, että talouskuri on haitallista niin tällainen humalapäinen joukkio saa parin vuoden työn valumaan hukkaan – koska kyllä se nyt vaan on niin, että tästä muistetaan hevosten hakkaaminen ja ikkunoiden rikkominen.
En kuitenkaan väitä esittämäni läheisyysteorian pitävän paikkansa, mutta näin olen itse asian ymmärtänyt.
Arabikeväästä
Arabikeväästä on todettu, että siinä sosiaalisen median yhdistämänä ihmiset päättivät, että nyt vaihdetaan valtion johto. Vähän aikaa oli levotonta, mutta lopulta onnistuttiin. Juhlittiin. Ilmeisesti ajatus oli, että ongelmat tuli ratkottua sillä silmänräpäyksellä iäti? Vai onko Egyptistä tai Libyasta kuulunut jotain muuta? Vastaan sarkastiseen kysymykseeni varmuuden vuoksi, että olot ovat edelleen kaaottiset.
Tarkastelen tässä ensin Egyptin tilannetta. Niilin suistoalueella ei viljelty viljaa, vaan puuvillaa, jonka arvo oli kasvanut tapahtumia edeltäneinä aikoina huimasti. Viljelijöiden spekulatiivinen käyttäytyminen hyödykemarkkinoita seuraamalla johti siihen, että osapuilleen kaikki vilja oli tuontitavaraa. Suurin tuontisatama on Aleksandrian kaupungissa.
Hyödykemarkkinoilla kävi kuitenkin niin, että viljan hinta alkoi nousta. Tuontiriippuvaisena viljan hintataso karkasi kansalaisten käsistä, ja tämä oli se syy, miksi mielenosoituksiin lähdettiin. Nälkä, joka johtui talousvaikeuksista.
Sattumaa tai laskelmoitua toimintaa, lakot ja mielenilmaukset käytännössä halvaannuttivat Aleksandrian satamaliikenteen. Viikkoa ennen presidentti Mubarakin astumista syrjään laskettiin, että viljavarastot riittävät maassa pariksi viikoksi.
Kyseessä ei siten ole mikään lähtökohtainen uskontojen välinen välienselvittely, vaan talousvaikeudet. Mutta kun mieltä nyppii ja napa raapii selkärankaa, niin ihminen on suggestioaltis, ja näin liikettä voidaan masinoida esimerkiksi tiettyä uskontoryhmää vastaan. Saksassa 1930-luvulla oltiin – yllättävää kyllä – talousvaikeuksissa, ja syypäiksi julistettiin juutalaiset.
Aivan samalla tavalla nyt kanavoidaan tyytymättömyys ”porvarien” tai ”perussuomalaisten” tai minkä muun tahansa ryhmittymän vuoksi, vaikka ongelmamme johtuvat talousvaikeuksista – ja ne ovat muodostuneet yhteisvaluutan sitomasta rahapolitiikasta.
Väitettäni on valitettavasti ilman rinnakkaistodellisuutta mahdotonta todistaa oikeaksi (tai vääräksi), mutta näin se kuuluu: jos Egypti olisi puuttunut maatalouspolitiikkaansa huoltovarmuuden pitämistä etusijalla niin näin ei olisi päässyt käymään. Ei viljan hinnan nousu ollut egyptiläisten syytä, mutta viisas hallinto ottaa kaikenlaisia häiriöitä huomioon. Esimerkiksi nyt on Suomessa ajateltu puolittaa viljan varmuusvarastot vuoden varmuusvarastosta puoleen vuoteen. En pidä tätä kovin järkevänä, sillä satokautemme ei ole puoli vuotta. Emme mekään ”tarvitse” muuta kuin yhden katovuoden ja pilviin karkaavat hinnat maailmanmarkkinoilla.
Toiseksi tarkasteltavaksi voisi ottaa Libyan tilanteen, jonka olen käsitellyt aiemmin.
Lopuksi
On tietysti hyvä idea kuljetella kaikenlaisia hienoja teorioita ”yhteiskuntasopimattomista rosvojoukoista”, mutta huomattavaa mielestäni on se, ettei tällaisia oikeastaan muodostu ilman talousvaikeuksia. Egyptiläiset sietivät vuosikaupalla Mubarakia.
Olen saanut kuulla paljon siitä, että ”taas se Myllyniemi jauhaa siitä eurosta ja taloudesta”. Karu tosiasia on, että reaaliteetit tulee huomioida. Jos ei ymmärrä rahapolitiikan merkitystä niin tällaiset Tampereen mellakat tai kreikkalaiset kultaiset sarastukset tulevat ”outoina ilmiöinä”.
Kyllä minä tiedän, miksi tuolla alkaa pinna palaa. Haluan silti rähjäämisen jäävän pois. Älkää enää käyttäkö argumenttina ”pitää riehua, että saa äänensä kuuluville”. Se ei pidä paikkaansa, vaan asettaa jo ennakkoon torjuvan vastaanoton viestiin.
Älkää käyttäkö turhaan energiaa valittamiseen, että kaikki haluavat vain puhua siitä mekkaloinnista. Silloin, kun sen mainitsette niin tekin puhutte vain siitä mekkalasta.
Menkää suoraan asiaan. Puhumalla ja kirjoittamalla.
Muokattu 16.12.2013 klo 8:13: lisätty Libyan tilanteesta kertova linkki.
Sinua – kuten varmaan kaikkia muitakin – kiehtoo ajatus väkijoukosta, sen verran olet asialle osoittanut viime aikoina kiinnostusta. Väenpaljoudella on oma outo voimansa ja tunnelmansa, joka netin toreilta puuttuu.
Voin kuvitella sinut jakamassa persulippuja turhautuneille. Vaan muista, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Kun iso porukka lähtee liikkeelle, mukana olija ei voi päättää, minne se menee tai mitä se tekee.
Kaikki puolueet haluavat väkijoukot omakseen, niin myös Tampereella. Siksi teille on niin tärkeää todistaa, että kysymys oli hulinoinnista eikä ”oikeasta” joukkovoimasta. Totuuden tietävät vain mukana olleet.
Ilmoita asiaton viesti
Se suunnattomuus tässä onkin pointtina. Egyptissä ja Libyassa kumoukset tehtiin turhan vuoksi.
Ilmoita asiaton viesti
Puheet ja kirjoitukset eivät aina auta, varsinkaan jos ei näitä lajeja osaa. Siksi tarvitaan myös mellakoita ja mielenosoituksia. Perussuomalaisten suhtautuminen kiekkovieraisiin osoitti sen, että he ovat osa samaa valtakoneistoa kuin Kokoomus. Siis, Perussuomalaisten äänestäminen ei tuo muutosta. Suosittelen mellakoinnin jatkamista, mutta älkää lyökö viattomia hevosia.
Ilmoita asiaton viesti
Että 20-30 vuotta kaaosta, mellakointia, väliaikaisia diktatuureja – ilman sen suurempaa ymmärrystä, mistä tämä johtuu?
Ilmoita asiaton viesti
Työttömyys aiheuttaa taloudellista ahdinkoa ja kun ei ole rahaa niin ei voi ostaa niin paljon tuotteita/hyödykkeitä. Kun kysyntä laskee niin taas tulee talouden alasajoa/työttömyyttä.
Sitten kun vielä pankkiyhteistyötä tullaan syventämään ja velat euromaiden välillä yhteisvastuullistetaan niin saamme kuorossa huutaa kiitosta jo ”taitonsa” näyttäneille euroalueen finanssineroille.
Ilmoita asiaton viesti
Minustakin kyse on ainakin toistaiseksi siitä, ettei ole liikaa varaa yleellisyystuotteisiin, kun taas muissa maissa se on ollut nimenomaisesti absoluuttinen köyhyys ja osattomuus, mikä on nostanut mielenosoittajamääriä moninkertaisiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kommentoinnissani puutun vain Suomen tilanteen kehittymiseen joka johtaa nähtävästi aina vain huonompaan suuntaan. Mistäkö tämä johtuu? Olen ajatellut jonkin aikaa sitä mistäpä on alkanut kumpuamaan meilläkin mielenosoitukset, jotka katson kohdistuvan harjoitettuun politiikkaan. Näin vaikka pääministeri Katainen ei tuota ole hyväksynyt.
Pitäisi olla itsestään selvää se että kun työpaikat vähenevät, siis työtä tekevien veronmaksajien määrä yhdessä yritysten kanssa vähenee, niin sosiaaliturvaan jää aina vain vähemmän verotuloja käytettäväksi. Ja kun samaan aikaan vielä kasvaa maahanmuuttajien määrä joiden elinkustannukset jäävät maassa asuvien työttömien kanssa sosiaalitukien varaan, niin pieni- ja keskituloisten sekä eläkeläisten veroja on korotettava. Sen sijaan hallitus päätti laskea yhteisöjen verotusta palkansaajien ja eläkeläisten verotuksen kustannuksella toivoen työpaikkojen lisääntyvän. Heikolta tulos näyttää, sillä laskusuhdanne taitaa vain syventyä.
Sosiaaliturvaa on pakko ajaa alas pikkuhiljaa jotta työssäkäyvien ja eläkeläisten verotus ei nouse kohtuuttomuksiin. Tämä sosturvan alasajaminen tulee saattamaan pahoinvoinnin lisääntymään. Nyt on koettu vasta ns. alkusoitto. EU:n erinäiset direktiivit tulevat myös pitämään huolen siitä että pahoinvointi lisääntyy kansalaistemme keskuudessa. On siis kysymys millaista politiikkaa maassamme harjoitetaan. Kuinka suuri valta päätöksen tekemiseen ulkoistetaan ja hyväksytään EU:lle tulee (toisaalta on jo) sillä yksistään ratkaiseva merkitys maamme tulevaisuuteen.
Ilmoita asiaton viesti
Olen ymmärtänyt, että olet näissä verojutuissa paljon enemmän kartalla kuin minä. Oma näkemykseni on, että tämä nyt vain johtuu siitä, että yritysten ja pääomien vapaa liikkuvuus vie tuotannon sinne, missä se on kokonaistaloudellisesti edullisinta – ja tässä on verotuksella osansa. Jossain vaiheessa kireän verotuksen haitat ylittävät koulutetumman ja osaavamman työvoiman hyödyt. Silloin se kytkin nousee.
Työläisten osalta kytkin on piukemmassa, ja siksi valtion silmissä se osa on ”mielekkäämpää verotettavaa”.
Mutta, mutta. Eräässä toisessa yhteydessä tuli hyvin ilmi, mistä tämä taas johtuu. Ja jäljet johtavat sylttytehtaalle. 😀 EU:han täällä on luomassa verokilpailun edellytykset. Jotain, mitä Vasemmistoliittokin purnaa. Puolue toki osoittaa närkästyksensä väärälle taholle.
Ilmoita asiaton viesti
Henri, olet aivan oikeassa vapaan liikkuvuuden kuuluvan yhteen. EU on luonut vapaan liikkuvuuden suhteen hyvät edellytykset monille maahantulijoille. Paremmat sosetuudet kuin olivat lähtömaassa ja kun sitä työpaikkaa ei olekaan saatavilla, niin soskustannukset kasvavat.
EU:n sisäisen vapaan liikkuvuuden säännöstelyyn olisi ehkäpä päättäjien pitänyt jo aiemmin reagoida lainsäädännöllisin keinoin. Mutta kuten tunnettua niin aina meillä viivytellään. Mistä se sitten johtuu? Ehkäpä ministereissä ei ole asiantuntevuutta. Vihje tulee jälkeenpäin jos ylipäätään tulee.
EU:n itse katson ”sylttytehtaaksi”. 😉 Voihan siellä yks jos toinenkin hallituspuolue purnata, mutta ne teot puuttuvat. Sanonpa tuota hurskasteluksi.
Pitää vielä lisätä sen verran pahanolon lisääntymiseen vähempiosasaisten keskuudessa että kyllä eliitin aivan kohtuuttomilla palkoilla ja palkan lisillä on oma merkityksensä.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, tästä liikkuvuudesta on vielä paha sanoa. Toistaiseksi työvoima ei ole liikkunut tarpeeksi, verrattuna pääoman ja niiden ”työpaikkojen liikkuvuuteen”.
Tämä sosiaaliturvakilpailuttamisesta aiheutuva liikkuvuus on nyt vielä testaamatta. Ainakin jotkut maat ovat ruvenneet kasaamaan muureja rajoilleen.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä ne raja-arvot tulevat vastaan yhä useammin. Aikoinaan, kun sivutulojen veroprosentti nostettiin 50%:iin, into tehdä ylitöitä väheni, koska kotijoukkueelle asiasta tuli enemmän arvioitua haittaa kuin hyötyä.
Tätä hinnanmuodostuksessakin tarkkaillaan, kun optimaalista tuottoa haetaan. Verotuksen tuottoarvioissa sen sijaan systeemi on niin kankea, että verolakien osalta reagointi on usein myöhässä: toivottu verotuoton lisäys ei aina tuo haluttua lisäkertymää. Näin nytkin: otetaan siis velkaa.
Toisekseen byrokratia ei ole luonteeltaan joustava sekä ylös- että alaspäin, vaan sen kulut lähinnä kasvavia. Tätä ei verotuksella kyetä alati täyttämään. Tätä kasvua toteuttaa myös Suomen omaksuma laaja ns. sosiaalitoimisto-käytäntö, joka liittyy mm. vapaaseen liikkuvuuteen.
EU:lla on jo yhteisvaluutan ja erilaisten lakioikeuksien perusteella kova ote €-jäsenmaasta. Myös psykologinen vaikutus (mm. tuo paha olo, apatia), johon Sirpa Abdallah viittasi, on paraikaa merkittävä. Voimattomuuden tunne ja turhautuneisuus eivät ole kansakuntaa yhdistäviä vaan hajottavia. Uusiutuvuus, tuoreus, dynaamisuus, yritteliäisyys, jostavuus ja ahkeruus eivät aina näytä tuottavan posiitiivista tulosta yksilön kannalta.
Virolaisten ja suomalaisten kesken vallitsee jo selvä mentaliteettero, myös käytännössä.
Ilmoita asiaton viesti
Henri, olet oikeassa siinä, että taloudellisilla seikoilla oli suuri rooli arabikevään tapahtumien motivaattorina, mutta ei sitä viljan hintakehityksellä voi kuitata, vaikka se tarkoitusperiisi hyvin sopisikin.
Arvelen myös, että tarkoitit viitata toisena esimerkkimaana Tunisiaan etkä Libyaan, jossa *arabikevättä* kovasti avitti myös Nato..?
Mutta siis Egyptin osalta, johon innokkaammin viittasit, huomauttaisin, että vaikka kaikki Egyptin pellot laitettaisiin kasvamaan vehnää, se ei riittäisi maan nykymääräistä väestöä ruokkimaan, ja lisäksi, Mubarak kyllä subventoi viljan hintaa köyhille hallintonsa loppuun asti.
Kaduille eivät lähteneet ne köyhimmät, vaan etujoukkona nuoriso, jolle ei riitä kotimaassaan töitä, jotka kyllästyivät korruptioon, nepotismiin, toivottomuuteen, mielivaltaan, demokratian puutteeseen, etc.
(Talouskaaosta on väestökehityksen lisäksi ollut viimevuosikymmenet sanelemassa myös IMF, kuten hyvin monissa muissakin isoihin ongelmiin ajautuneissa köyhissä maissa.)
Toka kiekkakin *arabikevättä* tuli jo viimekesänä Egyptissä käytyä, ja silloin vallasta tökättiin muslimiveljekset, jotka kaiken edellä mainitun lisäksi yrittivät lietsoa myös uskontokuntien välisiä ennakkoluuloja, onneksi siinä erityisen hyvin onnistumatta.
Nyt vaarana on… ympyrän sulkeutuminen, mutta se näytelmä on vielä kesken. Ei Egypti kuitenkaan ole sen kummemmassa kaaoksessa kuin ennenkään, jos kohta nähtäväksi jää, mihin tämä kaikki vielä johtaa.
Tampereellakin toki riehuivat tyytymättömät nuoret, mutta hei, muutama särkynyt ikkuna ja pari ruhjetta hevosilla (mikä kyllä oli täysin ala-arvoista rettelöijiltä), vs. kasa ruumiita ja kaksi vallankumousta parissa vuodessa..?
Mitä jos alettaisiin miettiä näitä vertailuja vaikkapa sitten, kun edes 100.000 lähtee Suomessa kaduille samaan aikaan? (Jos Egyptin viimekesään suhteutettaisiin, kaduille pitäisi Suomessa lähteä noin 2.000.000…)
Ilmoita asiaton viesti
Tunisiakin toki käy. Libyan nostin siksikin, ettei siellä olla päästy Gaddafin jälkeisestäkään ajasta juuri eteenpäin, vaan maa on vajoamassa sisällissotaan.
Libyan tilanteen olen käsitellyt aiemmin. Nyt huomaan, että se olisi ollut viisasta laittaa jo heti avaukseen.
En kiistä näkemystä, että viljaisat Niilin penkereet olisivat riittäneet yksistään. Se olisi silti ollut omiaan korjaamaan vaihtotasetta, ja tästä vaihtotaseen kyykkäämisestä maan rahoittajat ja IMF olivat huolissaan. Talouskaaoksella viittaan myös lainakorkoihin.
Olen samaa mieltä, että mittasuhteet eivät pidä paikkaansa. Siksi katsoinkin, että Aamulehden artikkeli, joka tähän kirjoitukseen alunperin innoitti, ei oikein ole relevantti. On kuitenkin hyvä katsoa myös tätä päivää pidemmälle ja pohtia, onko meillä edellytykset siihen, että tilanne eskaloituu?
Ilmoita asiaton viesti
Välimeren eteläpuolella on ihmisaalto jo vyörynyt kertaalleen, osittain toisenkin kerran. Meren pohjoisella puolen on ruutitynnyri valmiina räjähtämään. Liplattelevatko samat laineet pian jo Itämerelläkin?
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä mihin Aamulehden artikkeliin mahdat viitata, mutta palatakseni Egyptin tilanteeseen vielä vähän; sen väestöluku on kaksinkertaistunut viimeisten vajaan kolmenkymmenen vuoden aikana, joten Niilin viljaisat penkereet eivät riitä kansan ruokkimiseen enää alkuunkaan. Nykyään maassa viljelläänkin myös aavikoilla, etenkin delta-alueen aavikoilla, mutta siinä ongelmana on köyhtyvä vesitalous (vettä kasteluun porataan jo satojen metrien syvyydestä.)
Ainoa konsti Egyptin vaihtotaseen parantamiseksi olisi kotimaisen teollisuustuotannon kehittäminen, mutta tämän mahdollisuuden on IMF Egyptiltä suorastaan kieltänyt, vaatimalla talouden ’liberalisointia’ ja valtionyhtiöiden yksityistamistä jo 1980-luvulta alkaen. Niin on myös tapahtunut, ja kotimainen tuotanto on korvautunut ulkomaisella, joka saa maassa myös hulppeat veroedut ’investointien houkuttelemisen’ nimissä.
Libyan tilanteen vertaaminen Egyptin tilanteeseen on siinä mielessä kaukaa haettua, (jos kohta ei maantieteellisesti), että ensinnäkin, se maa on periaatteessa rikas öljyineen, ja toisekseen siksi, ettei sen kansa ole oikeastaan kansa ollenkaan, vaan ihmiset identifioituvat ensisijaisesti heimoihinsa. Vain Gaddafi piti tuota pakettia jotenkuten kasassa, joten ei tavinnut olla ennustaja-eukko arvatakseen, miten maan hänen nitistämisensä jälkeen käy.
Nämäkin kommentit raapaisevat vain pintaa, kun ei tähän mitään romaania jaksa / ehdi kirjoittaa, mutta kun noita ihmisaaltoja maalailet, on pakko hiukkasen monipuolistaa näitä syy-yhteyksiä, ettei mentäisi ihan täysin metsään.
Lähi-Idässä on käynnissä massiivinen, pakotettu muuttoliike, joka on ensisijaisesti alueen sisäinen. Ja myös ns. vapaa-ehtoisempi siirtotyöläisyysliike, joka on jatkunut jo nelisenkymmentä vuotta, sekin ensisijaisesti alueen sisäinen.
’Ylivuotoa’ USAan ja Eurooppaankin toki tapahtuu, mutta oikeastaan yllättävän vähän, kokonaistilanne huomioon ottaen. Ja noista välimereen hukkujistakin aika suuri osa on alunperin lähtöisin hieman eteläisemmistä osista Afrikkaa.
Suomen ongelmia pohdittaessa kannattanee esimerkit ja rinnastukset ehkä kuitenkin hakea hieman lähempää, se parantaisi osumatarkkuutta ja tekisi ajatuksistasi siten myös hieman helpompia ymmärtää.
Ilmoita asiaton viesti
Aamulehden artikkelin linkki on itse avauksessa, ja hyvin alussa.
Ja olen samaa mieltä siitä, että erilaisten taustojen pohjilta nämä vaikeudet johtuvat. Siinä mielessä otinkin Aamulehden artikkelin tarkastelun alle, jossa aika surutta rinnastetaan arabikevään ilmiöt meidän itsenäisyyspäivän tapahtumiin.
Jos jotain yhteistä tekijää näille kaikille hakee niin se tekijä on talousvaikeudet. Libyan paketin avaamisessa Välimeren veneturmat ovat vain yksi ilmentymä talousvaikeuksista, joissa öljysatamien tulot jäävät saamatta. Jostain luin tappioiden olevan liki 2 miljardia dollaria kuukaudessa.
Italian öljynjalostus on pitkälti erikoistunut libyalaiseen öljylaatuun, joten nämä militanttien saarrot ja muut liikeet ovat jarruttamassa myös Italian mahdollisuuksia päästä talouskurimuksesta ylitse.
Ja Libyan osallisuus näkyy vain siinä, että rajavalvonnalla ei ole mahdollisuuksia. Ja tiedän, että esim. Somalimaasta asti moni on lähtenyt kohti Pohjois-Afrikkaa ja vaarallisille venematkoille Välimerelle.
Egyptin demograafisessa kehityksessäkin olet oikeassa. Syyt talouskaaokseen ovat siten jokaisessa näissä maissa hieman erilaiset, mutta yhteistä niissä on se, että se heikentää yhteiskuntarauhaa.
Ilmoita asiaton viesti
Henri, pointtini oli siinä, että Egyptin kohdalla talousvaikeudet olivat yksi arabikevään isoimmista syistä, mutta Libyan kohdalla ne ovat pikemminkin sen seuraus.
Libyan ongelmat olisi myös ’helppo’ korjata, jos maan poliittinen tilanne saataisiin vakautettua, Egyptissä yhtälö sen sijaan on melkein mahdoton. Silti Libya on nähdäkseni lähempänä sisällissotaa kuin Egypti, koska Libyassa ei ole sellaista kansallista yhteenkuuluvuuden kokemusta, joka motivoisi ihmisiä toimimaan ’yhteisen hyvän’ puolesta.
Egyptissä sellainen on, mutta sieltä puuttuu, ainakin toistaiseksi mm. resurssit, toimiva hallinto, toimiva infra ja muita sen sellaisia pikkujuttuja…
Toi Aamulehden kolumni puolestaan oli sen luokan liirumlaarumia, etten oikein tajua, mitä se edes yritti meille kertoa, vai yrittikö mitään.
Ilmoita asiaton viesti
Nähtävästi meillä on pitkälti samankaltaiset näkemykset näistä Pohjois-Afrikan tapahtumista. On siellä sentään joku asia, joissa näkemykset hieman poikkeavat toisistaan.
Taisin aiemmin jo mainita Libyan vaarasta ajautua sisällissotaan. En pidä sitä mahdottomana. Tällainen ajatus, että liittovaltiona toimitaan ilman keskitettyä talousjärjestelmää ei tule toimimaan. Eihän se toimi edes Euroopassa.
Libyan eri alueiden näkemykset poikkeavat aivan liiaksi toisistaan. Sota voitaneen estää sillä, että eri alueet julistautuvat itsenäisiksi.
Ilmoita asiaton viesti
En ole seurannut Libyan viimeaikaista kehitystä erityisen tarkkaan, koska uutisia sieltä tihkuu vain vähän, ja sikäläinen englanninkielinen verkkolehdistö on lievästi sanoen niukka.
Libyan hajoaminen ei kuitenkaan olisi mikään ihan yksinkertainen prosessi, koska maa on suurimmaksi osaksi hiekkaa, ja öljy on keskittynyt vain tietylle alueelle; ne muut alueet tuskin haluaisivat jäädä sen tuotoista osattomiksi. Toinen maantieteellinen jakoa vaikeuttava pulma on yhteys merelle. Lisäksi paikallisia heimoja on muistaakseni yli 100…
Mutt ei näitä juttuja kukaan vaivautunut pohtimaan silloin, kun Nato lähti joukolla Gaddafia listimään… olihan se hullu, mutta piti kuitenkin maansa jotekuten kasassa…
En lähde kyllä Libyan tulevaisuutta tässä vaiheessa ennustelemaan. Muuttujia on aivan liikaa. Mutta puhtaasti talouden näkövinkkelistä katsoen, se olisi huimasti naapureitaan paremmassa asemassa, jos vain poliittinen tilanne ja heimojen väliset valtasuhteet edes jotenkin saataisiin vakiintumaan.
Ilmoita asiaton viesti
Tuskinpa ns. arabikevään tyyppiset tapahtumat toistuvat Euroopassa yhtä pahassa mitassa. Toisaalta EU:lla näyttää olevan ainutlaatuinen kyky tähän:
”Kun parasta ei saada, pitää tyytyä toiseksi tai kolmanneksi parhaimpaan ratkaisuun”.
Entäpä, jos jokin jäsenkansakunta tietääkin paremmin, mikä olisi sille itselleen se paras ratkaisu? Miten kauan uskotaan sen kansalaisten silloin tyytyvän päättymättömään sarjaan toiseksi-kolmanneksi parhaita ratkaisuja? Kyse on siis (oireisiin annetusta) siedätyshoidosta, siihen tottumisesta sekä siitä, onko siitä lopultakaan apua, kun tosiasiat kohdataan.
Tämän perustavanlaatuisen asetelman ympärillä voisi ehkä aloittaa laajahkon keskustelun.
Ilmoita asiaton viesti
Siedätyshoito sai tänään lisää jatkoa makrotalouden numeroissa. Ranska putoaa kuin kivi, ja Le Pen on jo valmiina piikkipaikalla katsomassa tilanteen ”kehittymistä”.
Valtiovarainministeri Moscovici kertoo, että heidän povaamansa Ranskan kasvuluvut (samat kuin mitä muut tarjoavat Saksalle) eivät ole mitään toiveajattelua.
Ostopäällikköindeksien porukat heittävät mahdollisuudet Ranskan painuvat takaisin taantumaan.
Mielenkiintoista on nähdä sekin, mitä sitten tapahtuu, kun Irlannissakin aloitetaan vyönkiristelyt. Kaikkien mielestä siellä ei olla vielä edes aloitettu. 🙂
Ilmoita asiaton viesti