Arabikeväästä Suomen tundraiseen talveen

Sain jälleen kerran mielenkiintoista pohdittavaa. Minulle tarjottiin linkki Aamulehden sivuille, jossa puitiin rinnakkain kahta ilmiötä: ns. arabikevättä ja itsenäisyyspäivän Kiakkovieras-tapahtumaa. Onhan molemmissa kyseessä tyytymättömyys vallitsevaa hallintoa kohtaan. Eliitti tärisee kuin cesium-atomit ja julma tyrannia on kuin muisto vain – ennen kuin koivuihin puhkeavat lehdet?

Ensiksikin tulee muistaa se, että eri maat suhtautuvat eri tavalla ulkomaiden kriiseihin. Ranska lähetti sotilaskalustoaan ja taistelijoita Maliin, mutta Saksa ei. Saksaa ja Ranskaa pidetään kuitenkin EU:n ja erityisesti euroalueen kahtena peruspilarina.

Toisaalta meillä on näkemys esimerkiksi Kreikan Kultaisesta sarastuksesta, joka ymmärtääkseni on enimmäkseen tuomitseva. Vai symppaavatko nämä vasemmistoanarkistit myös Kultaista sarastusta, joka on jyrkin sanoin tuominnut kansaa köyhdyttävät tukiohjelmien ehdot? Se, jos nämä nyt murhaavat siinä sivussa luvattomasti maahan tulleita pakolaisia on vain pieni sivuasia, vähän kuin poliisit tai Stockmannin ikkunat – rapatessa roiskuu?

Läheisyysteoria

Huomion arvoista on se, että mitä lähempänä tapahtuu, sen selkeämmäksi kannat muodostuvat. Tukholman nuorisomellakat koettiin nekin hyvin selkeästi, vaikkakin väärin. Kyse oli kuin olikin siitä, että toisen polven maahanmuuttajat eivät ole nähneet kotimaansa sotia ja julmuuksia. Eivät he ymmärrä, että eri kulttuurissa toimitaan eri tavalla. Heidän vanhempansa ovat halunneet vaalia oman kotimaansa kulttuuria – ja nuoret ovat tässä ristitulessa hämillään.

He eivät pärjää taloudellisesti – ja se on tämä seikka, miksi lähdetään kadulle. Talousvaikeudet. Niin yksinkertaista se on.

Meillähän käytettiin energiaa siihen keskusteluun, että voiko vastaava tapahtua täällä Suomessa. Lukuisat – enimmäkseen vasemmistoa kosiskelevat – tahot sanoivat tällaisten tapahtumien esiintymisen Suomessa olevan enemmänkin turhaa haihattelua.

Esittämäni läheisyysteorian mukaan Tampereen tapahtumat ovat saaneet sitäkin selkeämmät kannat. Kerron nyt aivan suoraan, että minua pännii se toilailu ihan suunnattomasti. Sitä kun pitkäjänteisesti ja perustellen on käyttänyt aikaa suomalaisten kanssa keskustelemiseen siitä, että talouskuri on haitallista niin tällainen humalapäinen joukkio saa parin vuoden työn valumaan hukkaan – koska kyllä se nyt vaan on niin, että tästä muistetaan hevosten hakkaaminen ja ikkunoiden rikkominen.

En kuitenkaan väitä esittämäni läheisyysteorian pitävän paikkansa, mutta näin olen itse asian ymmärtänyt.

Arabikeväästä

Arabikeväästä on todettu, että siinä sosiaalisen median yhdistämänä ihmiset päättivät, että nyt vaihdetaan valtion johto. Vähän aikaa oli levotonta, mutta lopulta onnistuttiin. Juhlittiin. Ilmeisesti ajatus oli, että ongelmat tuli ratkottua sillä silmänräpäyksellä iäti? Vai onko Egyptistä tai Libyasta kuulunut jotain muuta? Vastaan sarkastiseen kysymykseeni varmuuden vuoksi, että olot ovat edelleen kaaottiset.

Tarkastelen tässä ensin Egyptin tilannetta. Niilin suistoalueella ei viljelty viljaa, vaan puuvillaa, jonka arvo oli kasvanut tapahtumia edeltäneinä aikoina huimasti. Viljelijöiden spekulatiivinen käyttäytyminen hyödykemarkkinoita seuraamalla johti siihen, että osapuilleen kaikki vilja oli tuontitavaraa. Suurin tuontisatama on Aleksandrian kaupungissa.

Hyödykemarkkinoilla kävi kuitenkin niin, että viljan hinta alkoi nousta. Tuontiriippuvaisena viljan hintataso karkasi kansalaisten käsistä, ja tämä oli se syy, miksi mielenosoituksiin lähdettiin. Nälkä, joka johtui talousvaikeuksista.

Sattumaa tai laskelmoitua toimintaa, lakot ja mielenilmaukset käytännössä halvaannuttivat Aleksandrian satamaliikenteen. Viikkoa ennen presidentti Mubarakin astumista syrjään laskettiin, että viljavarastot riittävät maassa pariksi viikoksi.

Kyseessä ei siten ole mikään lähtökohtainen uskontojen välinen välienselvittely, vaan talousvaikeudet. Mutta kun mieltä nyppii ja napa raapii selkärankaa, niin ihminen on suggestioaltis, ja näin liikettä voidaan masinoida esimerkiksi tiettyä uskontoryhmää vastaan. Saksassa 1930-luvulla oltiin – yllättävää kyllä – talousvaikeuksissa, ja syypäiksi julistettiin juutalaiset.

Aivan samalla tavalla nyt kanavoidaan tyytymättömyys ”porvarien” tai ”perussuomalaisten” tai minkä muun tahansa ryhmittymän vuoksi, vaikka ongelmamme johtuvat talousvaikeuksista – ja ne ovat muodostuneet yhteisvaluutan sitomasta rahapolitiikasta.

Väitettäni on valitettavasti ilman rinnakkaistodellisuutta mahdotonta todistaa oikeaksi (tai vääräksi), mutta näin se kuuluu: jos Egypti olisi puuttunut maatalouspolitiikkaansa huoltovarmuuden pitämistä etusijalla niin näin ei olisi päässyt käymään. Ei viljan hinnan nousu ollut egyptiläisten syytä, mutta viisas hallinto ottaa kaikenlaisia häiriöitä huomioon. Esimerkiksi nyt on Suomessa ajateltu puolittaa viljan varmuusvarastot vuoden varmuusvarastosta puoleen vuoteen. En pidä tätä kovin järkevänä, sillä satokautemme ei ole puoli vuotta. Emme mekään ”tarvitse” muuta kuin yhden katovuoden ja pilviin karkaavat hinnat maailmanmarkkinoilla.

Toiseksi tarkasteltavaksi voisi ottaa Libyan tilanteen, jonka olen käsitellyt aiemmin.

Lopuksi

On tietysti hyvä idea kuljetella kaikenlaisia hienoja teorioita ”yhteiskuntasopimattomista rosvojoukoista”, mutta huomattavaa mielestäni on se, ettei tällaisia oikeastaan muodostu ilman talousvaikeuksia. Egyptiläiset sietivät vuosikaupalla Mubarakia.

Olen saanut kuulla paljon siitä, että ”taas se Myllyniemi jauhaa siitä eurosta ja taloudesta”. Karu tosiasia on, että reaaliteetit tulee huomioida. Jos ei ymmärrä rahapolitiikan merkitystä niin tällaiset Tampereen mellakat tai kreikkalaiset kultaiset sarastukset tulevat ”outoina ilmiöinä”.

Kyllä minä tiedän, miksi tuolla alkaa pinna palaa. Haluan silti rähjäämisen jäävän pois. Älkää enää käyttäkö argumenttina ”pitää riehua, että saa äänensä kuuluville”. Se ei pidä paikkaansa, vaan asettaa jo ennakkoon torjuvan vastaanoton viestiin.

Älkää käyttäkö turhaan energiaa valittamiseen, että kaikki haluavat vain puhua siitä mekkaloinnista. Silloin, kun sen mainitsette niin tekin puhutte vain siitä mekkalasta.

Menkää suoraan asiaan. Puhumalla ja kirjoittamalla.

Muokattu 16.12.2013 klo 8:13: lisätty Libyan tilanteesta kertova linkki.

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu