Vuoden 2014 seurantaan laitettava eurooppalaisasia

Kuluvana vuonna Euroopassa otsikkotilaa taitavat viedä europarlamenttivaalit, ja miksei pankkiunionikin. Siihen on odotettavissa EKP:n tekemä suurpankkien kuntotesti. Taustalla on liikkeessä kuitenkin yksi suuri asia, josta odotan mielenkiintoista seurattavaa. Kyseinen asia on Ranskan ja Saksan välille kasvava erimielisyyden juopa. Suomenkin osalta asia on mielenkiintoinen, sillä Suomi on profiloitunut tähän asti Saksan kannattajaksi.

Ranskan ja Saksan taloudet lähtivät viime vuonna kulkemaan eri suuntiin, ja mikään ei suoraan viittaisi siihen, että tänä vuonna asiaan tulisi muutosta – ellei sitten Saksa putoaisi kuin kivi jostain odottamattomasta syystä.

Hollanti alkoi viime vuoden aikana ottaa etäisyyttä Saksan suunnasta. Suomessa taas rahapolitiikasta huolestuneita kannanottoja alkaa tulla jo muiltakin kuin Perussuomalaisilta. Viimeksi Nordean katsauksessa todetaan euron arvon olevan liian korkea. Lisäksi Suomessa on syytä odottaa leikkausohjelmien käynnistymistä, mitkä puolestaan todennäköisesti vain syventävät taantumaamme.

Suomen ja Saksan intressit ovat kulkeutuneet nekin eri reiteille.

Hyvääkin tässä muuttuneessa tilanteessa on. EKP:ssa kasvaa paine päivä päivältä ruveta toteuttamaan enempi kriisimaiden toivomaa rahapolitiikkaa. Tämä ei ole oikein muuten mahdollista kuin velkakirjaostojen kautta. Lisäksi keskuspankin tulisi miettiä niitä keinoja, joilla voisi keventää eurooppalaisten pienten ja keskisuurten yritysten rahoitushuolia.

Ranskan putoaminen Saksan kelkasta tuo eurooppalaiseen voimasuhdekenttään aivan uudenlaisen tilanteen. Hyvällä yhteistyöllä ja koordinoinnilla Saksan ylivalta on murennettavissa. Jos ei muuten niin jakamalla Berliinille ultimaattumeita euroerosta. Tällainen voisi hyvin tulla monestakin maasta, mutta esimerkiksi Kreikasta. Ranskassa ja Italiassa samanlainen paine kasvaa poliittisissa painekattiloissa.

Suomen olisi hyvä vaihtaa leiriä, ja siihen on myös hyvä tilaisuus. Ranskan, Italian ja Espanjan voi odottaa tiivistävänsä Saksan vastaisia rivejään, jolloin Suomenkin on helpompaa liittyä tähän rintamaan.

Suomen sisäpolitiikassa vastaava hyppy on sekin melko kivuton. Perustavanlaatuinen taustasyy on tietysti se, että ilman muutosta euroalue ei pysy kasassa – ja olen jostain ollut aistivinani, että se tuntuu monelle olevan elämää tärkeämpi asia.

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu