Millainen EU:n pankkiunionin olisi pitänyt olla?

Pankkiunionilla tarkoitetaan EU:n ja EKP:n tahdittamaa, halukkaiden jäsenmaiden keskenään sopimaansa sopimusta siitä, mitä vaikeuksiin ajatuneille ja sopimusta koskeville pankeille tehdään, kuka niiden kuntoa valvoo ja mistä haetaan pääomitusvarat. Voi olla, että pankkiunionistakin tuli pannukakku vain siitä syystä, että siinä oli liian monta erilaista ääntä sanomassa millainen sopimuksen tulisi olla. Pankkiunionista olisi voitu tehdä myös tehokas ja yksinkertainen.

Johtotähtenä sopimuksella oli se, että ärsyyntyneet eurokansalaiset alkavat olla jo kurkkuaan myöden täynnä yhä uusia pankkikriisipaketteja. He ovat jo oivaltaneet, että emme me auttaneet missään vaiheessa jäsenmaita, kuten nyt vaikka Kreikkaa tai Portugalia, vaan pankkeja eli niiden omistajia. ”Euromaiden” tukipaketeissa on ollut kyse siis yksityisten ulkomaisten yritysten subventoinnista. Kaiken lisäksi subventiot ovat osoitettu niille, jotka ovat asiansa sössineet kaikista pahiten. Mallioppilaat eivät pääse loistamaan esimerkillään, kun häiriöoppilaat vievät kaiken huomion.

Tätä ei voida pitää millään muotoa markkinatalouden mukaisena toimintana, ja olen perin hämmästynyt siitä, että Kokoomukselle passaa vallan hyvin ojennella yritystukia ulkomaisille huimapäille – ja jossain määrin jopa täysille keinottelijoille. Sen sijaan, kun kyse on vaikka suomalaislasten sairaalasta näytetään taas tyhjiä taskuja ja kehotetaan kansalaisia rakennuttamaan itse oma sairaalansa. Vastenmielistä.

Olen ollut äimän käkenä myös Vasemmistoliiton ja SDP:n innokkuudesta näihin pankkitukiin. Mistä lähtien työväenpuolueiksi itsensä profiloivat puolueet ovat ensisijaisesti olleet huolissaan siitä, ettei Pariisin pankkikorttelissa paukukaan enää samppanjapullojen korkit?

Hämmentävää on, että samat tahot kertovat Suomen onnistuneista tavoitteista pankkiunionin kohdalla. Lopputuloshan on vallan surkea.

Kerronpa teille salaisuuden ns. sijoittajavastuusta, ja sijoittajista itsestään. Minähän treenaan sijoittamista, tiedän siitä omakohtaisesti siis jotain. Sijoittaja on otus, joka ei halua kärsiä tappioita. Niin yksinkertaista se on. Sijoittaja on mielissään jos saa tietää, että hänen sijoituksiaan turvaa kuitenkin jokin taho.

Englannin kielellä on mielestäni hyvä toimenpideohje siitä, miten sijoittajia tulee käsitellä: ”Do or die.” Se tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että jos ei aio osallistua tappiotalkoisiin, menettää sijoituksensa kokonaan.

Millainen pankkiunioni sitten olisi ollut mielekäs? Vastauksia ei ole kuin yksi kappale:

Vaikeuksiin ajatuvan pankin kohdalla – riippumatta sen koosta tai sen emämaasta – tulee toimia siten, että pankin omistajat ja muut yksityiset intressitahot, kuten velkojat; hoitavat pankin pitämisestä pystyssä tai pankki kaatuu.

Piste.

Se oli siinä. Jos intressitahona on epäsuorasti valtio (laajemmin ”julkinen taho”) niin sama koskee silloin sitä: hoida pankkisi kuntoon, tai kärsi seurauksista.

Korostan, että kyllä sitä rahaa löytyy näennäisesti tyhjätaskuiltakin, jos vaan intressit sijoituskohteeseen ovat tarpeeksi suuret. Lehmanilla pelotetut veronmaksajat ovat kuin lampaita tässä susien yhteiskunnassa. Lehmanin kohdalla Yhdysvallat toteutti suurenkin pankin kohdalla sen, mitä pitikin tehdä. Antaa sijoittajille viesti, että kemujenne jälkeen siivoatte itse sotkunne.

Ja katsokaa ihan huviksenne Yhdysvaltain lukemia nyt muutaman kriisivuoden jälkeen. Siellä porhallellaan yli 4 prosentin kasvuvauhdissa, kun euroalueella mennään pitkän taantumajakson jälkeen hädin tuskin plussalla. Tämä aneeminen kasvuvauhti ei tule riittämään Euroopalle.

Ja älkää surko sitä, jos kivalla logolla varustettu lempipankkinne menee nurin. Uusia osanottajia kilpailuun on tiedossa kyllä lisää, kun pöytä on puhdistettu ongelmajätteestä. Uusia pankkeja siis tulee, ja niitä ajaa sijoittajien intressit. Se on: tehdä voittoa.

Niin yksinkertaista se on.

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu