Kolme syytä euron korkeaan kurssiin

Siitä on yli 2 vuotta, kun linkkasin tänne ING-pankin laskelmat siitä, mitä euromaiden kurssit olisivat ilman euroa. Dokumentin sivulla 21 on nähtävillä sen hetkiset arviot. Suomen kohdalla jo kaksi vuotta sitten pankki totesi Suomen oman valuutan devalvoituvan 7,5 prosenttia Saksan valuuttaan nähden. Suomen kohdalla talous on jatkanut ikävä kyllä mollivoittoisesti, joten tämä lukema on tätä nykyä suurempi.

Euron korkea kurssi on nyt puremassa hyvää vauhtia vientiteollisuudeltamme jalkoja alta. Tullin ennakkoilmoituksessa marraskuussa 2013 tavaravientimme arvo oli pudonnut vuositasolla viisi prosenttia. Pudotusta tuli ennen kaikkea euroalueen ulkopuolelle, mikä kielii liian korkeasta valuuttakurssista. Kreikan vientiluvut olivat sen sijaan pökerryttävän surkeat: vuositasolla heidän vientinsä pakitti peräti 22,6 prosenttia. ING-pankin laskelmista näkeekin, että Kreikan oma valuutta devalvoituisi peräti 80 prosenttia Saksan valuuttaan nähden. Tämä ei ole kosmeettinen ero.

Kreikan pitäisi saada omia tuotteitaan kauppojensa hyllyille saksalaisten tuotteiden sijaan. Valuuttakurssien mukaan saksalaistuotteiden tulisi maksaa viisi kertaa enemmän, ennen kuin tämä olisi kannattavaa. Tällainen vinouma on omiaan pitämään työttömyyttä yllä. Sen mukana tulee monia muita ongelmia.

Saksan vaikutus euron kurssiin on liian määräävä. Ilman Saksan mukanaoloa euron kurssi putoaisi rajusti. Euron korkeaan kurssiin on kaksi muutakin syytä.

 

Euroalueen rahapolitiikan suhteellinen kireys

Valuuttojen keskinäiset kurssimuutokset voivat johtua vastinparin molemmista tekijöistä. Jos yksi talousalue kirittää niin sen valuuttakurssi nousee. Sama ilmiö voi näkyä myös niin, että se toisen alueen talous pakittaaa. Ilmiöt voivat tapahtua yhtä aikaakin.

Selvää on se, että EKP:n ylläpitämä rahapolitiikka on löysempää kuin vaikka 10 vuotta sitten, mutta samaan aikaan vastinparien rahapolitiikka on löystynyt vielä enemmän. Näin ollen euron koordinaatistosta rahapolitiikka on tässä mielessä kiristynyt.

Tämän vuoksi rahapoliittisia toimenpiteitä ei voida verrata absoluuttisella asteikolla, esimerkiksi vilkuilemalla EKP:n ohjauskoron muutoksia. Samalla pitää huomioida, mitä muut keskuspankit ovat tuona aikana tehneet.

 

Euroalueen hajoamisen pelko pudotti euron kurssia

Kesällä 2012 euron kurssi Yhdysvaltain dollaria vastaan kävi 1,2 kieppeillä. Taso on nyt yli 1,35. Tuona kesänä euroalueen hajoamispelot olivat vilkkaimmillaan. Kurssi oli ihan sopiva Suomelle, vaikka pahimmille kriisimaille se oli siltikin liian korkea.

Paradoksaalista kyllä, mitä enemmän epävarmuutta euroalueen kohtalosta on, sitä alhaisempi euron kurssi on – ja sitä todennäköisempää on, että euroalue pysyy kasassa. Nyt, kun huolta ei tunnu olevan niin paljoa niin kurssi on tasolla, joka on omiaan aiheuttamaan repeämän euroalueessa.

 

Johtopäätelmiä

Koska euromaiden kesken ei oikein voi olla eri valuuttakursseja, eikä euroalueen repeäminenkään taida aivan kaikkien toivelistan kärjessä olla, jotta euromaat saisivat sopivan kurssin, niin vaihtoehdon on oltava jonkinlainen kompromissi.

Alkupuolella esittellyt vientiluvut, korkea työttömyys ja sitä kautta alati kasvava julkinen velkataakka ei ole vastaus kriisin selättämiseen. Sen vuoksi euron kurssia on pakko laskea alas. Korkean kurssin syistä keskimmäinen voisi olla vastaus. Rahapolitiikkaa olisi siten löysättävä, ja mielummin vielä rutkasti reippaamin kuin mitä Yhdysvaltain ja Japanin keskuspankit tekevät.

Jos vielä vilkaisette ING-pankin raportista sivulta 14, ja siitä kuvaa 14 niin näette millaisia inflaatioprosentteja eri euromailla olisi ilman euroa. Silmämääräisesti tarkasteltuna ”sopiva” inflaatioprosenttien kompromissi asettuisi noin viiteen prosenttiin. Tällä hetkellä euroalueen inflaatio on ollut kolmen kuukauden ajan alle prosentissa.

Osa maista on suorastaan deflaatiossa, jolloin velkojen takaisinmaksu käy vaikeaksi. Tiedän toki, että velkojen ”inflatointi” on kelju tapa hoitaa ongelma, mutta sillä tavoin se on hoidettavissa. En nimittäin usko, että näitä jättivelkoja maksetaan pampuin, mellakkakilvin, kumiluodein, vesitykein ja kyynelkaasulla.

Tämä avaus ja nämä päätelmät ovat täysin informaatiomielessä jaettuja, eikä niitä pidä tulkita sijoitusvihjeenä.

 

Tiedonjanoisille kotiläksyjä

Ne lukijat, joille avaukseni eivät riitä, voivat treenata kriisitietouttaan aiemman esimerkin avulla. Suunnatkaa vuoteen 1982 ja tutkikaa, mitä Meksikossa tapahtui (johdantoa tapahtumiin löytää aiemmilta vuosilta). Seuratkaa, mitä tapahtui, ja minne asti laineet liplattelivat – näin kuvainnollisessa mielessä.

Episodin seuraaminen noin kymmenen vuoden ajalta voi tuoda joillekin eurokriisiä seuranneille melkoisia deja vu -ilmiöitä. Mutta tämän harjoituksen jälkeen osaatte sanoa, mihin tuo episodi päättyi.

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu