Todellisuudentajua federalisteille

Luxemburgilaiskomissaari Redingin liittovaltiotoiveen esittäminen julkisesti ennen europarlamenttivaaleja tuo tärkeän aiheen keskusteluaiheeksi. Se oli tervetullut avaus, sillä muutoin Suomessa oltaisiin varmaan vielä pidemmän aikaa pelätty veneen keikuttelua. Hyssyttelyn aisapariksi toisella puolen maalaillaan sarvia ja kolmiohäntää Brysselin ”kasvottomille diktaattoreille” pelottelumielessä. Tällainen hiljaisuus, ja tällainen pelottelu ei edistä lainkaan suomalaisten etuja.

Huonossa vuorovaikutuksessa on mahdollisuus nimittäin poimia niitä kaikkein päättömimpiä juttuja puheenaiheiksi. Samalla huomion ohjautuessa täysin sivuraiteille jää moni kinkkinen kysymys vastauksetta. Se lisää riskiä siitä, että valitsemme jotain, minkä seurauksia emme osanneet ennakoidakaan.

Liuta ekonomisteja on jo rahaliitosta sanonut, että se ei toimi ilman liittovaltiota. Kriisi on jatkunut sitkeästi, josta viimeksi muistutti EKP:n pääjohtaja Mario Draghi torstain tiedotustilaisuudessaan sanomalla, että on ennenaikaista julistaa kriisi päättyneeksi. Draghi on rationaalinen mies. Hän ei hämäänny vaalien alla poliitiikkojen vaalihumuun riehakoimalla esimerkiksi siitä, että kriisimaiden lainakorot ovat tulleet alas. Hän tietää, että ongelma on paljon syvemmällä: eurooppalaisyritykset ovat rahoitusumpikujassa.

Ketkä liittovaltioon kuuluisivat?

Kysymyssarjani lähtee liikkeelle varsin käytännönläheisestä aiheesta. Onko liittovaltio tulossa koko EU:n kokoiseksi (28 jäsenmaata), jossa käytössä olisi kymmenkunta erilaista rahaa ja itsenäistä keskuspankkia? Silti meillä olisi yksi (liitto)valtiovarainministeriö ja erilaisilla valuutoilla kannettua veroa?

Muodostuisiko liittovaltio vain EMU-maista (18 maata), ja mikä funktio EU:lle silloin jäisi: käytännössähän liittovaltiolla olisi ikuinen enemmistövalta ja veto-oikeus kaikkiin enemmistöpäätöksiin. Kuvitellaanko, että Ruotsilla tai Isolla-Britannialla olisi hinkua päästä tällaisen EU:n vasallivaltioksi ja alistaa päätäntävaltaa kenties täydelliselle – ja pysyvälle – mielivallalle?

Tällaisessa tilanteessa perussopimus EU:sta on pakko avata ja se on monessa maassa uuden kansanäänestyskierroksen paikka. Suomessakaan asia tuskin enää kuuluu tavallisten lakien joukkoon, vaan vaatii perustuslain muutoksen käsittelyjärjestyksen. Eikö federalistien mielestä mikään voi mennä vikaan tässäkään vaiheessa?

Liittovaltion rahoitusmallit

Sitten kysymyksiä enemmän alueelta, josta arvelen tietäväni enemmän kuin yleisjuridisista ongelmista.

Millä tavoin liittovaltion rahoitus järjestetään myös niissä olosuhteissa, joissa liittovaltion kantamat verotulot eivät riitä – olettamuksella, että Saksa haluaisi yhtä-äkkiä ruveta toimimaan Euroopan sosiaalitoimistona? Yhteisiä joukkovelkakirjojahan ei olla haluttu, joten jääkö vaihtoehdoksi se, että jokainen osavaltio napsii velkoja oman mielensä mukaan, minkä nyt markkinoilta (tai siis osavaltion omilta pankeilta) sattuu saamaan ja lasku lähetetään sitten aina nollaustarpeen iskiessä Brysseliin?

Vai kuvitellaanko niin, ettei keskusjohdolla olekaan viimekätistä vastuuta liittovaltiostaan? Vai peräti niin, että osavaltiot ovat tiukassa taloudellisessa kontrollissa nykyisenkaltaisilla tuottavuuseroillaan? Näen kriisivuosien aikana alkaneen muuttoliikkeen kasvavan tällaisessa tilanteessa. Osa liittovaltion pinta-alasta autioituu.

Toki hullumminkin voi käydä. Sosiaaliset levottomuudet voivat kasvaa tällaisen tyrannian edessä.

Liittovaltio tai euron loppu

Lukuisat ekonomistit ovat käsitelleet yhteisvaluuttaa taloudellisessa mielessä. Se on perusteltua, sillä valuutta-asiat ovat yleensä tupanneet olemaan näitä raha-asioita. Hämmästyttävän moni heistä ovat tulleet siihen tulokseen, että yhteisvaluutta ei voi jatkaa nykyisellä formaatillaan.

Heidän sanomansa on, että ilman liittovaltiota yhteisvaluutta hajoaa.

Sekään ei riitä vastaukseksi, että on poliittista tahtoa liittovaltiolle. Nuo taloudelliset kysymykset tulee joka tapauksessa ensin ratkaista.

Loppuun pieni muistutus markkinoiden ja poliitiikkojen, siis lainsäätäjien, hierarkiasta:

”Antakaa minulle määräysvalta valtion rahoista – ja minä en välitä kuka lait säätää.”

– Mayer Amschel Rothschild