Rahapolitiikka Uuden Suomen keskusteluissa
Taloussanomissa taloustoimittaja Jan Hurri havaitsee, että EKP:n neuvoston jäsen ja Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen käy kirjoittamaan kirjeen kansalaisille, jossa hän puuttuu yksinomaan muuhun kuin mikä hänen tehtävänsä on: huoltaa euroalueen rahapolitiikkaa niin, että se olisi mielekästä ja euroaluetta hyödyttävää.
Tällaista olen itsekin huomannut, ja siksi todennut, että jonkun olisi Suomessakin syytä keskustella vallitsevasta rahapolitiikasta. Jos me emme osoita siihen kiinnostusta niin silloin on vaarana käydä niin, ettemme tule pitäneeksi puoliamme.
Suoritin haun täällä Puheenvuorossa hakusanalla rahapolitiikka. Sain kuvassa näkyvän listauksen, joka on siis kuvankaappaus Puheenvuoron sivustolta. On ilahduttavampaa huomata, että rahapolitiikka päätyy usean kirjoittajan aiheiksi, tai ainakin sivumaininnaksi.
Kiitos kuuluu siitä tietysti paitsi portaalin ylläpitäjille, myös kirjoittajille – kumpaakaan tahoa väheksymättä. Eli: kiitos.
Aihe on todella monimutkainen ja sisältää todella paljon arvokysymyksiä,toisaalta sisältää huimasti myös pinttyneitä ajatusmalleja.
Kaikki lähtee kysymyksestä mitä raha sitten on.
Joillekkin se on arvon mitta,joillekkin arvon säilyttäjä,joillekkin vaihdonväline,joillekkin hyödyke muiden joukossa.Tärkeintä kuitenkin huomata,että keskustelua edustaa pääasiassa akateeminen väki joka on opetettu aikanaan tietyllä tavalla ja lukenu aikansa ”edustavimmat” kirjat aiheesta.
Harhaisinta ajattelu on minusta siinä kohtaa,kun todetaan ettei me itse voida omaa rahapolitiikkaa hoitaa. Siinä kohtaa vaikuttaa melko lohduttomalta idean nimeltä Suomi tulevaisuus.
Ilmoita asiaton viesti
Tärkein rajanvetäjä tulee siitä onko Suomi rahan käyttäjä vai määrittäjä.
Ilmoita asiaton viesti
Ei, mutta se ei johdu koosta. Ehkä Saksa on hieman jotain muuta kuin käyttäjä.
Ilmoita asiaton viesti
”Kaikki lähtee kysymyksestä mitä raha sitten on.”
Itse ehdottaisin, että raha on luottamusta.
Toisaalta voitaisiin myös miettiä, että miten finanssipolitiikkaa hoidetaan, kun rahapolitiikasta päättää pankit.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä on..jos raha on luottamusta niin esitämpä haasteen.
Mistä sinun mielestäsi luottamus rahaan muodostuu?
Ilmoita asiaton viesti
Anteeksi, vastaus vähän viivästyi, kotihommia nääs.
Kun joku voi luoda rahaa tyhjästä, niin mihin sitä voi muuten uskoa, kuin luottaa siihen, että oikeata rahaa se on. Koskaan ei tiedä, että mihin raha riittää, mutta jotain sillä saa. Ostan tänään takin satasella, ja huomaan seuraavan päivän lehdestä, että takki onkin nyt alessa 50€. Muuttuiko rahan arvo tuossa välissä? Luottamus rahaan syntyy siinä, että muutkin sitä käyttävät ja ainakin lyhyellä välillä sitä voi vaihtaa tavaroihin ja palveluihin, joskus veroihin ja sakkoihin. Juuri noiden verojen takia minun pitää hankkia rahaa, ja ehkä jotenkin sairaalla tavalla tuo luottamus rahaan kulminoituu valtion/keskuspankin velvollisuuteen toimia raha-asioiden viime kätisenä selvittäjänä.
Rahalle muodostuu arvo vasta kun sitä käytetään. Lompakossani olevat setelit ja kolikot ovat minulle todellista rahaa, tilini pankissa on pankin rahaa, jonka se lupaa maksaa minulle käyttöni mukaan. Pakkohan sitä on pankin sanaan luottaa :).
Omaisuudessanikin on rahaa piilossa, joka myydessä ilmoittaa arvonsa. Uskoahan sekin vaatii, että luottaa siihen, että omaisuudestani on joku valmis maksamaan jotakin. Ainakin se käy lainojen vakuutena, kun otan lisää velkaa, eli lisään rahaa yhteiskunnan kiertoon ja maksan pankille kiltisti korkoa.
Luottamus rahaan siis ehkä syntyy siitä, että muutkin jossain määrin luottavat rahaan ja hyväksyvät sen jokapäiväiseen kaupankäyntiin. Todellisuudessahan kaikki on vain peliä, jolla meidät pakotetaan tuottaviksi ja tehokkaiksi oman ja yhteiskuntamme hyväksi.
Miten itse näet asian?
Ilmoita asiaton viesti
Jos otetaan aluksi yksi ilmiselvä fakta rahasta ja rahataloudesta. Rahaa ei voi olla kaikilla paljon eli kaikki eivät voi olla rikkaita. Tämä siksi,että rahan arvo eli luottamus siihen katoaisi ja siitä tulisi täysin ylimääräistä.Nytkin globaalisti markkinatalouden kaupasta tapahtuu clearing-kauppana.
Tästä voisi loogisesti siis päätellä nykyisen rahan luottamuksen muodostaa ultimaattisesti köyhyys voi olla silti aina asia ollut noin. Se myös muodostaa sen pelin jolla meidät pakotetaan tuottaviksi ja tehokkaiksi,jonkun hyväksi. Minusta tuo yhteiskunnan hyväksi on mennyt ohi ja tilalle astunut varsin materialistinen yksilö ja sitä enemmän köyhyyden merkitys on noussut.
Eikö asia olekkin niin noin päällisinpuolin ainakin,että rikas tuntee omien rahojensa arvon nousevan mitä köyhempää ympärillä on. Sitä enemmän ”yhteiskunta” luottaa rikkaan rahoihin. Vai sopiiko tämä tähän investointi haluun mitä tähän maahan pitäisi saada?
Ilmoita asiaton viesti
Intiassa munkit ovat tunnetusti köyhiä, siis rahallisesti. Jollakin voi olla tilillä rahaa 100 000€, mutta vastaavasti velkaa 200 000€. Munkki on köyhä, mutta onko tuo velallinen köyhä?
Kaikki raha syntyy velkana kaksinkertaisen kirjanpidon mukaan, toisen velka on toisen saaminen. Nyt Euroopassa on paljon ”munkkeja”, jotka eivät kuluta, ja siksi noiden velkaisten on vaikeaa maksaa lainojaan sekä niiden korkoja. Kun ei ole kysyntää, niin ei ole tarvetta/halua investoida. Rahaa kiertää vähemmän ja lisää leikkauksia tehdään, jolloin sitä kiertää vielä vähemmän. Sisäinen devalvaatio nähdään kuitenkin ratkaisuksi nykyisiin ongelmiin. Tekemällä lisää köyhiä meinataan tästä sopasta selvitä.
Olemme maalanneet politiikallamme itsemme nurkkaan, eikä tätä haluta myöntää. Luottamus rahaan on koetuksella. Miksi rahaa ei vain paineta lisää ja laiteta kiertoon, kysehän ei ole rahasta vaan luottamuksesta.
Ilmoita asiaton viesti
Mikäli raha on velkaa niin se avaa jälleen uuden käsitteen rahasta.
Se antaa rahalle aivan uuden toimintamallin ja kuten sanot niin tämä toiminta ei kovin pitkäjänteistä ole. Tosin rahan ei tarvitse olla velkaa..mutta silloin täytyy löytyä jotakin muita mekanismeja sen tehokkaaseen toimimiseen vaihdonvälineenä ja varsinkin yhteisön vaihdonvälineenä.
Tekemällä lisää köyhiä vakuutetaan muita rahan arvosta eli luottamuksesta siihen ja samalla osoitetaan sen kaikkivoipaisuutta. Euroopassahan yhteistä valuuttaa muodostaessa keskuspankkiirit saivat päättää millainen valuutan kuuluu olla heidän mielestänsä,tosin ei ihan ilman poliitikkoja. No nyt se on helppo keskuspankkiireille, mutta se olisi ollut sama kuin olisi kysynyt ketuilta millainen kanahäkki pitäisi tehdä.
Ilmoita asiaton viesti
En voi ymmärtää, että miksi omasta rahapolitiikasta luovuttiin. Petoksella sekin.
En tiedä paljonko enää tarvitsee tehdä lisää köyhiä, sillä jos edellisen esimerkkini mukaan nuo paljon velkaantuneet tahot lasketaan köyhiksi, niin kyllähän niitä riittää. Ja tällä menolla ongelmia tulee heillä jatkossa riittämään. Toivottavasti poliitikot sitten innoissaan nostavat kätensä, kun kysytään, että kuka tästä menosta päätti.
Ilmoita asiaton viesti
On totta, että rahan luonne näyttää hämmentävän monia ihmisiä. Luulen että siinä on yksi syy, miksi ihmiset eivät ole kovin kiinnostuneita rahapolitiikasta. Toki yleisin syy on se, etteivät ihmiset yleensä ole kovin kiinnostuneita poliittisista ja teknisistä asioista yleensäkään.
Jos raha on arvon säilyttäjä, onko sellainen raha kaikkein parasta, joka ei pelkästään säilytä arvoaan vaan muuttuu jatkuvasti arvokkaammaksi.
Jos raha on arvon mitta, mistä sen arvoa mittaava ominaisuus on peräisin.
Jos raha on hyödyke muiden joukossa, mikä sen käyttöarvo on.
Nick Rowen ääneen ajattelua vaihdannasta:
http://worthwhile.typepad.com/worthwhile_canadian_…
Monetaristien jäsentenväliset siitä, mitä raha ihan oikeasti on:
http://www.themoneyillusion.com/?p=17412
Mutta kai rahapolitiikasta voi keskustella sujuvasti, vaikkei tietäisi mitä raha on 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Pidän kommenttejasi aina hyvin perusteltuina, joten olisi mielenkiintoista kuulla sinun näkemyksesi rahasta ja rahapolitiikasta.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä minä lähtisin liikkeelle siitä, että raha on vaihdon väline (medium of exchange). Se on rahan hyöty käyttäjälle. Silloin se on toimittava myös arvon mittana, tai oikeastaan yksikkönä.
Koska rahajärjestelmä on dynaaminen, saattavat jotkin asiat saada hyvin nopeasti rahayksiköissä mitatun arvon, joka on kestämätön. Klassinen esimerkkihän olisi asuntokupla. Yhteisvaluutassa on se erikoinen piirre, että koko valtion ”rakenne” saattaa saada arvon, joka on kestämätön. Tällöin kaikki joudutaan sopimaan uudelleen. Rahapolitiikan ei pitäisi koskaan aiheuttaa tarvetta tälläiselle tehottomalle prosessille, joka käytännössä ei näytä edes onnistuvan.
Rahapolitiikkaan liittyen ajattelen, että voisi olla viisasta tähdätä tiettyyn kokonaistuotannon tasoon. Se olisi nähdäkseni varma keino välttää sen tyyppinen keskuspankin toteuttama talouden supistaminen, mikä on nyt meneillään euroalueella. Marcus Nunes havainnollistaa asian hienosti:
http://thefaintofheart.wordpress.com/2012/12/11/wh…
http://thefaintofheart.wordpress.com/2012/05/27/me…
Tuo on muuten loistava lainaus Krugmanilta:
“What’s interesting is that the euro itself created the asymmetric shocks that are now destroying it [via the capital flows it engendered]. Not only have they created something incapable of dealing with shocks but the creation engendered the shocks that are destroying it.”
Maailman vakain ja fantastisin valuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Vaihdon väline. Mikäli vaihdan omenan jonkun kynään, niin silloin näen tuotteen konkreettisesti jonka olen vaihtamassa. Mikäli vaihdan omenan jonkun rahaan, niin silloin näen rahan. Tuolla rahalla voin ostaa kynän. Voin ostaa sillä myös jotain muuta. Minun siis on uskottava että tuolla rahalla on jokin arvo. Jos joku tarjoaa vaihdon välineeksi sellaista rahaa, jota en tunne, niin en luultavasti tee vaihtoa. Tästä päättelen, että minun tulee luottaa rahan arvoon.
Arvon mitta. Tämä on vaikea pala. Olenko väärässä, jos väitän, että tuolloin arvon pitää olla kaikille sama? Joku kommentoija sanoi joskus aikaisemmin, että kun joku ostaa television satasella, niin samaan aikaan voi joku tingata saman television 80 egeen. Mikäli arvo olisi rahassa, niin eikö satasella pidä saada yhtä paljon hyödykkeitä? Palataanko tässä takaisin vaihdon välineeseen, jossa vaihtajat arvioivat itse omat ”tuotteensa”?
Rahan arvo. Arvo näyttäisi voivan heilahdella sekä ulkoisten tekijöiden, että omien arvostusten mukaan. Työnkin arvostus käyttäytyy vähän vastaavasti. Et myy työtäsi liian halvalla, tai joku antaa sinulle palkankorotuksen ”hyvästä työstä”.
Hyvinvointiyhteiskunnallekin jokainen kansalainen varmaankin antaa rahallisesti ja muuten eri arvon.
Itse näkisin, että raha on vaihdon väline, eräänlainen hyödyke, jolle lopullinen ”muoto” syntyy vasta rahaa käytettäessä. Arvon osittain määrää markkinat, mutta osittain myös rahan haltija.
Rahapolitiikka onkin sitten vieläkin vaikeampi juttu. Kysyntäähän voi olla sekä omenoille, että rahalle. Omenoita voit kasvattaa itse mutta kokeile tehdä rahaa, niin olet lirissä. Saako rahaa tai onko rahalla kysyntää, riippuukin sitten jo monista asioista. Meillä on haluttu mennä siihen tilanteeseen, ettei omaa ”rahapuuta” ole. Vaihdon välineen toinen osapuoli on asetettu ratkaisevaan asemaan. Tässä on tehty virhe.
Ilmoita asiaton viesti
”Jos joku tarjoaa vaihdon välineeksi sellaista rahaa, jota en tunne, niin en luultavasti tee vaihtoa. Tästä päättelen, että minun tulee luottaa rahan arvoon.”
Toki. Rahan kauttahan vaihdat jotain todellista. Olet ehkä tehnyt useita tuneja töitä ja saanut 100 euroa. Raha on se välittäjä, joka tekee vaihdannan helpoksi. Tässä on rahan välinearvo (utily) sen käyttäjille.
”Arvon mitta. Tämä on vaikea pala. Olenko väärässä, jos väitän, että tuolloin arvon pitää olla kaikille sama?”
…
”Palataanko tässä takaisin vaihdon välineeseen, jossa vaihtajat arvioivat itse omat ”tuotteensa”?”
Nähdäkseni raha ”saa arvonsa” markkinoilla, eli sen arvoa mittaava ominaisuus tulee vaihdannan kautta. Tavallaan voidaan ajatella arvoa mittaavan ominaisuuden johtuvan siitä, että ihmiset ovat päättäneet käyttää rahaa vaihdantaan. Mielestäni kaikkein oudoimmille poluille ihmisten ajatukset päätyvät, jos he yrittävät ajatella rahaa jonkinlaisena fysiikan mittayksikkönä.
”Itse näkisin, että raha on vaihdon väline, eräänlainen hyödyke, jolle lopullinen ”muoto” syntyy vasta rahaa käytettäessä. Arvon osittain määrää markkinat, mutta osittain myös rahan haltija.”
Markkinat ovat se prosessi johon rahan käyttäjät ottavat jatkuvasti osaa. Joskushan markkinat voivat päätyä outoon tilaan ja jonkin hyödykkeen vaihdanta lähes pysähtyä. Jos kuvitellaan, että valtio laittaisi hurjan transaktioveron asuntokauppaan, voisi markkina lähes pysähtyä. Ainoastaan pakkomyynnit pyörisivät. Silloin olisi jonkin ajan kuluttua vaikea sanoa minkä arvoisia asunnot ovat.
”Meillä on haluttu mennä siihen tilanteeseen, ettei omaa ”rahapuuta” ole. Vaihdon välineen toinen osapuoli on asetettu ratkaisevaan asemaan. Tässä on tehty virhe.”
Täytyy muistaa, että tämän markinaprosessin myötä raha muodostaa myös hintarakenteen. Hintarakenteemme saattaa olla epätasapainossa sisäisesti (valtiossa) tai ulkoisesti (valtioiden välillä). Tällöin ainoa keino korjata se saattaa olla kaikkien hintojen uudelleen neuvottelu. Tästä seuraa se, että vanhoja sopimuksia kuten asuntolainoja, ei voida enää noudattaa. Seurauksena on siinä vaiheessa pankkikriisi. Jos keskuspankki tässä tilanteessa kieltäytyy hoitamasta hommaansa, voidaan kriisi ratkaista vain hillittömän julkisen velkaantumisen kautta. Velkaa voi olla niin mahdoton hoitaa verotuksen kautta, että ihmiset etsiytyvät töihin sellaisiin paikkoihin, joissa heidän ei tarvitse ottaa osaa kestämättömän velan hoitamiseen.
Sellainen yhteisvaluutta, jossa sokkeja ei inflatoida pois vaikkapa NGDPLT-rahapolitiikalla, johtaa väistämättä systeemiin osallistuvien valtioiden epäonnistumiseen. Ei mikään pieni virhe.
Ilmoita asiaton viesti
Komppaan Jaria…. Mielenkiintoisia kysymyksiä, joita mekin täällä pienessä piirissämme selvittelemme.
Ehkä peruskäsitteet ja prosessien pohja on pakko selvittää itse, kun tuntuu, että ammatikseen näitä asioita harrastavat on indoktrinoitu illuusioihin ja palkattu todellisuuden peittelemiseen..
Ilmoita asiaton viesti
Voiko muuten rahapolitiikasta keskustella ilman ettei tiedä mitä raha on?
Miten voimme keskustella jostakin asiasta sujuvasti,jos sillä on erillainen subjektiivinen merkitys ja näin ollen poliittisesti erillainen objektiivinen lopputulos?
”Jos raha on arvon säilyttäjä, onko sellainen raha kaikkein parasta, joka ei pelkästään säilytä arvoaan vaan muuttuu jatkuvasti arvokkaammaksi.”
Niin..joidenkin mielestä vaihdonvälineenä toimisi hyvin arvoa kasvattava raha. Minun mielestäni se on jo menettänyt vaihdonvälineen statuksen siinä kohtaa. Silloin rahasta on muodostunut niukka resurssi ja talous taantuu vaihdantatalouteen.
”Jos raha on arvon mitta, mistä sen arvoa mittaava ominaisuus on peräisin.”
Siitä kuinka hyvin se toimii rahaa omaavalle pelotteena köyhyydestä.Muutenhan arvon mittaaminen on abstraktilla asialla melko vaikeaa.
”Jos raha on hyödyke muiden joukossa, mikä sen käyttöarvo on.”
Se kuinka paljon sillä saa valtaa ja mikä sen niukkuusaste on.
Ilmoita asiaton viesti
Vellu Heino: – ”Joillekkin se on arvon mitta,joillekkin arvon säilyttäjä,joillekkin vaihdonväline,joillekkin hyödyke muiden joukossa.”
Todellisuudessa se on kaikkia noita, ja niin tulisi antaa ollakin. Minkään tahon ei tulisi väkisin pakottaa muita hyväksymään vain ja ainoastaan omaa määritelmäänsä.
Ilmoita asiaton viesti
No siinäpä se..onko raha subjektiivinen määritelmä sen toimivuuden kannalta?
Ilmoita asiaton viesti
On. Eivätköhän kaikki luonnontieteiden ja matematiikan ulkopuolelle menevät määritelmät ole subjektiivisia.
Ilmoita asiaton viesti
ei ketään tietysti voi pakottaa hyväksymään määritelelmää mutta nuo voi hiukka hämätä pitkällä aikavälillä.
arvon mitta? joo no kyllä se saattaa toimia jonkin aikaa.
arvon säilyttäjä? en paljon vetoa löisi pankkitilini ostovoimasta ensivuonna. saattaa toimia, saattaa olla vessapaperia.
vaihdon väline? tuo oli minulle vaikein pala koska itse käytän käteistä. sitten tajusin, jenkit ja menestyvät suomalaiset käyttävät luottokortteja. heille kauppa ei koskaan ole maksu vaan velkaantuminen. samaten minä vaan siirtelen ekp velkakirjoja taskusta toiseen.
hyödyke. no kultaraha olisi hyödyke, sitä voisi käyttää ongena painona tai kaulakoruna.
totuus on, raha on velkaa, ei mitään muuta. kun koko maailman raha ja velka lasketaan yhteen, lopputulos on nolla. aika ison numeron tekevät jutusta jota ei edes ole. siis uutisissa.
Ilmoita asiaton viesti
Suomi eli me voimme hoitaa omaa talouttamme, mutta Euroopan rahapolitiikkaan, jossa olemme mukana yhtenä pikkuosakkaana, emme voi juurikaan vaikuttaa. Oman taloutemme hoito sentään on täysin omissa käsissämme. Siinä taas perusasetelma on hyvin selkeä. Jos ei voi ottaa, pitää lainata ja siinä me olemme kunnostautuneet yhtämittaisesti jo vuodesta 2009.
Se oli Vanhasen hallitus ja valtiovarainministerinä Jyrki Katainen, joka rallin aloitti. Elvytyksen nimissä ryhdyttiin rapauttamaan varakkaille suunnatuilla verohelpotuksilla valtion tulopohjaa. Tämä viimeisin hallitus on sitten pakon edessä yrittänyt kääntää ratasta toiseen suuntaan. Prosessi on hidas, mutta käynnissä kuitenkin.
Ilmoita asiaton viesti
Viljo Heinonen, eikös Suomesta ole EKP:ssä rahapolitiikkaa hoitamassa Erkki Liikanen? On hänen oma panoksensa yksityishenkilönä käytettävissä päätösten teossa. Siis yksityishenkilönä kuten hän itse on asian ilmaissut. Ei Suomen varsinaisena rahapolitiikan puolustajana.
Ilmoita asiaton viesti
Ei yksi Liikanen, eikä kukaan muukaan pienen maan edustaja pysty EKP:n perusratkaisuihin vaikuttamaan. Sitäkin olennaisempaa on, että huolehdimme Suomen omasta taloudesta niin, että selviämme kuiville nykyolosuhteista tai niistä huolimatta. Ei kukaan eikä mikään meitä nosta, jos eivät suomalaiset itse.
Ilmoita asiaton viesti
Omasta taloudesta huolehtimiseen riippuu valuutta olennaisena tekijänä, joten SP:n pääjohtajan kannanotoilla EKP:ssä on erittäin suuri merkitys. Miksi hän EKP:ssä voi ylipäätään olla mukana päätöksien teossa vain omilla henkilökohtaisilla mielipiteillään eikä SP:n johtokunnan määrittelemillä ehdoilla Suomen etua ajavalla politiikalla?
Ilmoita asiaton viesti
Oletko tutustunut EKP:n hallintomalliin. Tiedätkö mikä elin EKP:ssa päättää rahapolitiikasta ja mikä painoarvo Liikasen äänellä on?
Ilmoita asiaton viesti
V. Heinonen: ”Ei yksi Liikanen, eikä kukaan muukaan pienen maan edustaja pysty EKP:n perusratkaisuihin vaikuttamaan.”
Olisiko tätä pitänyt hieman miettiä ennen kuin päätettiin liittyä porukkaan?
Miten meidän omasta taloudesta on onnistuttu nyt mielestäsi huolehtimaan annetuissa rahapoliittisissa raameissa? 10 miljardia vuodesta punaista ja tällä tiellä jatketaan… kuinka kauan?
Ilmoita asiaton viesti
Mikä olisi sitten se hallitus, joka tämän rallin lopettaa, ja pitää huolen siitä, että suomalaisillakin olisi edes jotain sanottavaa rahapolitiikasta? Kun kerran talouspolitiikka on sille alisteinen niin peruspilarin tulee olla kunnossa.
Emme varmaankaan oppineet 90-luvun sekamelskasta, ettei ulkomaan valuuttoihin kannata velkaantua. Sama härdelli on toistunut useita kertoja maailmanhistoriassa.
Ilmoita asiaton viesti
Poisto.
Ilmoita asiaton viesti
”Vain sivistymätön lukija voi tulkita lukevansa ylimielisen talouskeskustelijan tekstiä, jonka kirjoittaja nostaa itsensä muiden keskustelijoiden yläpuolelle ja tekee juuri niin kuin moittii muiden tehneen: arvostelee ja opettaa muita.”
Siinäpä oiva Hurrin toteamus SP:n pääjohtajan ensimmäisestä kirjoituksesta kansalle. Jan Hurrilla on kyllä kynä hallussaan.
Hurri on esittänyt kirjoituksensa päätteeksi hyviä kysymyksiä Liikaselle joihin toivottavasti saadaan myös vastausta. Tulleeko savolaisittain viritettynä? Lukijalle jää tulkittavaa mitä kirjoituksessa tarkoittaa pääjohtaja sanoa, siis savolaisittain.
Ilmoita asiaton viesti
Liikanen on sisäistänyt asemansa. Hän haluaa sitä arvostusta mitä rahapolitiikkaan vaikuttavan henkilön tulee saada. Vastuu onkin sitten aivan eri asia.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri noin. Kuunnellessani Liikasen puheita tv:ssä herää vaistomaisesti epäilyjä hänen kehonkielestään. En tiedä mistä johtuu, mutta en voi luottaa sanomisiinsa. Ainakin hän on tyypillinen politiikko joka puhuu kiertäen ja kaartaen kertomatta itse asiaa.
Ilmoita asiaton viesti
Rahan, ja sen arvokin muuttuu sen mukaan miten se luodaan.
Korko on rahaa, jota kukaan ei tienaa, vaan se kasvaa rahan olemassa olosta, kuten rahalla tehdään rahaa.
Nyt kun muutkin pankit kuin liikepankit ( oli ensimmäinen vaihe muutokessa) voivat antaa lainaa, eli näin luoda rahaa tyhjästä, on raha tyhjää.
Miksi? Koska pankn tase on lainan kohdalla taas nolla, kun laina on maksettu. Eli raha ei ole enää pankissa, mutta korko on. Korkoa voi olla kolminkertainen määrä, eli siinä se voitto, pankille.
Oleme kriisissä kaikissa maissa, joissa tapahtuu näin, eli raha perustuu vain väliaikaiseen tilaan omaisuuden haalintaan.
Pankit ovat lainoittaneet yli rajojen, koska rahan korkoa ei riitä osakkeiden maksamiseen. Elvytys paketti on korkojen sijalle tarkoitettu raha.
Elytys raha ei ulotu kansalaisille, jos heillä ei ole sijoituksia.
Kuitenkin veroraha maksaa nämäin sijoituset.
Niinpä kaikille tulisi antaa rahaa samalla tavalla, kansalaispalkkana.
Rahaa tulisi luoda ilman velkaa, maksaa palkkana valtion ja kunnan työläisille. Tämä kuitenkin lopetettiin melkein kaikkialla.
Rahasysteemi siis palvelee vain investointi mallia. Tietysti sellainen ihminen, ja valtio suosii oman investoinnin rahoitamista.
Liikeoiminta, ja valtio on usein yksi ja sama asia. Raha siis ratkaisee valtioiden kilpailun.
Raha on tärkein asia, koska tästä systeemistä nyt riippuu kaikki muu.
Ihme onkin se, etä ihmiset eivät tiedosta, että he eivät tiedäkään kuinka rahan luominen on muuttunut.
Esim. dollari on enää 3 penniä (40 v.), koska tämän systeemin sisään rakentuu inflaatio. Velan ottajat uskovatkin, jopa valtion tasolla, että koska kasvu ja inflaatio jatkuu, velka häviää itsestään, kuten on ennen tapahtunutkin. Velka on ollut ainoa tapa ostaa omaisuutta, koska rahalla saa aina yhä vähemmän.
Palkat ovat hyvin alhaiset, jos verraaan rahan arvon vähenemiseen.
Tätä rikkaat eivät ymmärrä, koska uskovat, että rahan luominen tyhjästä on ok.
Se ei ole ok. Raha tulee luoda palkkojen kautta. Olemme antaneet systeemin kääntyä ylösalaisin, ja kukaan ei ole opettanut, että suuri muutos on tapahtunut.
Kyllä Pankinjohtajat tämän tietävät, mutta onkin vaikea ymmärtää kuinka yksi suuri muutos on synnyttänyt kaikille velkatalouden.
Rahatalous määrää kaiken. Ihmiset luottavat asiantuntijoihin.
Ilmoita asiaton viesti
”Pankit ovat lainoittaneet yli rajojen, koska rahan korkoa ei riitä osakkeiden maksamiseen. Elvytys paketti on korkojen sijalle tarkoitettu raha.”
Mitähän tuo Tuula Pakarisen kommentista lainaamani kohta oikein tarkoittaa? Minulle siitä selviä vain, ettei Pakarinen ole perillä asiasta, josta kirjoittaa. Saako rahan koron riittämään osakkeiden maksamiseen lainaamalla sitä ulkomaille? Ei tuollaisessa määrittelyssä ole mitään logiikkaa, kuten ei siinäkään, että ”Elvytys paketti”, joka pitää kirjoittaa yhteen, on korkojen sijalle tarkoitettua rahaa.
Ilmoita asiaton viesti
ps.
Inflaatio on pakottanut pankitkin muuttamaan rahansa muuksi omaisuudeksi. Ei siis kannata ihmetellä, että halutaan talot ja maat vastikkeeksi.
Nythän valtiotkin haluavat kaiken maan ja omaisuuden lisääntyvän veron muodossa, juuri tästä syystä.
Kukaan ei haluaisi näitä reaaliomaisuuksia, jos eivät uskoisi niiden todellisuuteen, ymmärtäen, että raha ei ole todellisuutta.
Pakkolunastus lähestyy kaikissa maissa, jos emme muuta tätä rahan luonnetta.
Suuret pankit ostavat Kiinan kanssa kilpaa viljelymaata, esim.
Ilmoita asiaton viesti
Wahlroos sanoo haastattelussa, että julkinen talous on synnyttänyt velkaa aina!
Maat ovat ennen oman pankin kautta maksaneet oman maansa kulut.
Näinhän ei nyt ole.
Hänkään siis huomaa, että systeemi muutui 1994, juuri ennen suomen liittymistä uuteen pankkijärjestelmään!
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä varmaankin huomaa. Eri asia on miten asian kertoo diplomaattisesti ilman, että saa persuleiman otsaansa.
Ilmoita asiaton viesti
Vielä näin.
Asiaa Ei voi nähdä, jos ei astu kehän ulkopuolelle.
Kukaan ei koskaan näe ydin asiaa, istuessaan ytimen keskellä.
Psychogiassa tiedetään kyseinen ilmiö.
Täytyy todeta ensin, että velka lähti huikeaan nousuun heti tämän Eu rahasysteemn mukana, kaikissa maissa, jotka ovat systeemssä.
Etelä Amerikkahan laitettiin tähän samaan rahasysteemin, ja tuloksen tiedämme!
Ilmoita asiaton viesti
Kyllähän näin pitkään jatkunutta ja heikosti onnistunutta talouskokeilua voisi jopa verrata huonosti onnistuneisiin, lääketieteessä harjoitettuihin ns. ihmiskokeisiin. Laajuutena vain on nyt koko euroalueen ihmisten hyvinvointi ja talous. Vastuukysymyskin on avoin.
Ilmoita asiaton viesti
Luin Henri Myllyniemen linkittämän Jan Hurrin artikkelin, jos sitä edes sellaisena voi pitää. Onhan siinä pitkästi sanoja peräkkäin. Minulle tuli kylläkin tunne, että pupugeneraattori siinä on ollut asialla.
Tuota nyt ihmettelen, että miksi niin sanotulle asiantuntijalle maksetaan siitä, että hän kyselee itsestäänselvyyksiä Suomen Pankin pääjohtajalta, joka Euroopan rahapolitiikassa on pelkästään selittäjän roolissa. Suurin päättäjä on Saksa. Sitten tulee Ranska ja muut maat siinä suhteessa kuin kunkin maan taloudella on vaikutus Euroopan talouteen.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkäpä Hurri toivoo kysymyksillään Liikaselta vähän parempia selityksiä, sillä Liikasella on aika hyvä palkka ja keskeinen virka-asema?
Ilmoita asiaton viesti
Tuopas onkin erittäin mielenkiintoinen seikka. Miksipä sitten Suomi on mennyt mukaan sellaiseen ytimeen kuten EKP, jossa ei ole omaa sananvaltaa pitää oman maan puolta rahapolitiikan suhteen? Pitääkö aina olla perässähiihtäjän asemassa ja totella sitä kun Saksa pelaa omaan pussiin muiden kustannuksella?
Ilmoita asiaton viesti
Tämä ei ole rahapolitiikkaa, vaan rahaan liittyvää politiikkaa. Nettomaksajuutta valotettiin runsas vuosi sitten. Summa on 2000-luvulla noin 3.600.000.000€ tappioksemme = hinta ns. arvoyhteisöön kuulumisesta:
http://yle.fi/uutiset/suomi_maksaa_eu-jasenyydesta…
2:34 kestoinen uutispätkä tiivistelmänä, jonka mukaan nykyinen vuotuinen nettomaksu EU:lle on +700 milj.€/v.,mikä vastaa koko poliisitoimemme budjettia.
Ilmoita asiaton viesti
Huonosti olisivat Suomen asiat, jos olisimme EU:n jäsenenä nettosaaja. Jäsenmaksut on porrastettu maksukyvyn mukaan ja Suomi velkaantumisestaan huolimatta kuuluu edelleen EU:n jäsenmaiden siihen parhaiten voivaan ryhmään.
Ilmoita asiaton viesti
”Suomi velkaantumisestaan huolimatta kuuluu edelleen EU:n jäsenmaiden siihen parhaiten voivaan ryhmään.”
Onnettomia ovat euron puolustajien puolustelut.
Ilmoita asiaton viesti
Suomella menee TV-uutisten mukaan niin hyvin, että 1/4 ihmisistä on päättänyt vähentää kulutustaan, mikä samalla halvauttaa sisämarkkinoitakin.
Kuulun itsekin tuohon joukkoon – syyllisyyttä tuntien – kun ei ole, mitä levitellä. Olemme siis yhä EU:n parhaimmistoa 😉
Ilmoita asiaton viesti
Emme vain halua herättää pahaa verta kerskakuluttamalla. Ollessani lapsi minulle muistutettiin siitä, että ruokaa ei saisi jättää syömättä, koska se olisi monen afrikkalaisen lapsenkin mielestä käsittämätöntä.
Tulevat lapset Ruotsissa voivat kuulla, miten kehitysmaa-euroalueen lapset söisivät ilomielin uppiniskaisten ruotsalaispentujen lautaset tyhjiksi, jos heille itselleen ei vain kelpaa. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
”hän kyselee itsestäänselvyyksiä Suomen Pankin pääjohtajalta, joka Euroopan rahapolitiikassa on pelkästään selittäjän roolissa.”
Presidentti Koiviston näkemys on erilainen:
”Marraskuussa presidentti Koivisto kertoi 90-vuotispäivänään kuuluvansa sukupolveen, joka ensin taisteli itsenäisyyden puolesta ja pyrki sitten integroitumaan. He olivat valmiita luopumaan osasta itsemääräämisoikeutta, kun vastapainoksi saatiin lisää vaikutusvaltaa. ”Näin tapahtui. Pessimistit olivat väärässä”, Koivisto totesi.”
Ilmoita asiaton viesti
Emmekö me menneet ytimiin vaikuttamaan, eikä alistua ”pelkästään selittäjän rooliin”?
Nyt, kun olemme kaikissa päättävissä pöydissä niin sitä pitää tulla ulos sellaisten päätösten kanssa, että tämä Suomen kurimus loppuu. Samalla se mitä suurimmalla todennäköisyydellä helpottaa kymmenien miljoonien muun eurooppalaisen elämää.
Ilmoita asiaton viesti
En usko, että EKP:n koronlaskulla olisi suurta merkitystä. Oletan korkotason pysyvän nykyisessä muodossa, jollei sitten deflaatio ala olemaan suurempi mörkö. Negatiivisille talletuskoroille EKP on periaatteessa avoin, mutta saapa nähdä.
Rahapolitiikkaan vaikuttaa keskuspankin toiminta. Mainitsit itse ohjauskoron, joka on yksi tällainen väline. Mainitsit ”setelipainon” (eli keskuspankki ostaa arvopaperia X tekemällään rahalla) ja tähän liittyen on vielä yksi oleellinen rahapoliittinen toimi, eli minkälaisia arvopapereita keskuspankki ostaa, eli millaisia papereita se hyväksyy vakuudeksi.
Mitä keskuspankkimme pitäisi sinun mielestäsi tehdä tilanteessa, joissa liikepankeilla ei ole varaa luotottaa yrityksiä (investoinnit, työpaikat), deflaatiovaara kummittelee ja kaikki parkuvat, että euro on liian kallis?
Ilmoita asiaton viesti
Tarkastellaanpa tilannetta.
Markkinavoimista on otettu nopeat niskalenkit? Palomuurit ovat pitäneet ja Kreikan 1. avustuspaketti jäi myös koko alueen viimeiseksi? Kreikan talous lähti jo vuonna 2012 melko mukavaan kasvuun, ja viime vuonna kasvu vain kiihtyi? Kriisi ei koskenut Suomea?
Ovatko siis tehdyt toimet tepsineet? Jos nyt jostain syystä tähän vastaa kieltävästi niin sitten pitää miettiä onko sitä ”johdattelemaani” linjaa kokeiltu, jotta sen voisi samanlaisella empiirisellä todistusaineistolla tuomita vähintäänkin yhtä epäonnistuneeksi linjaksi?
Ilmoita asiaton viesti
Jaa, olen näköjään unohtanut rahapolitiikan avainsanalistastani, kun et haullasi saanut yhtään tulosta minun blogiini. Olen minäkin siitä aika paljon kirjoitellut:
– Oma raha ja inflaatio ei auttanut Islantia
– Miksi kaiken pitäisi koko ajan kallistua?
– Deflaatio ei uhkaa euroaluetta
– Krugman rakensi olkiukon
– Kultakanta olisi estänyt euron kriisin
Ilmoita asiaton viesti
Et ole merkinnyt ”Puheenaiheita” kirjoituksillesi. Tuosta syystä kirjoituksesi ei poimiudu hakemalla avainsanoilla.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, en ollut hoksannut laittaa sitä. Olin käyttänyt sen tilalla asiasanaa ”raha”, mutta pitää jatkossa lisätä se politiikka sinne perään.
Ilmoita asiaton viesti
Onhan siellä yli 600 kirjoitusta (en lähtenyt ihan kaikkia lukemaan), ja voi hyvinkin olla, että nuo kaikki ovat mukana.
Ilmoita asiaton viesti
pankeillahan olisi varaa luottottaa yrityksiä, ne vaan ei luotota. miksi?
1. yritykset jotka tulee lainaa hakemaan, on siinä tilanteessa tai niiden liiketoiminta suunnitelma on niin utopistinen ettei niille anneta.
2. laskutaitoiset yritykset ei lainaa kysele koska markkinoiden veto on heikkoa.
–
eräs marxilainen toveri (joo minä tappelen kaikkien kanssa) esitti väitteen, raha syntyy vasta silloin kun se muuttuu tavaraksi tai palveluksi.
pakeni tuolla kun todistin ettei tällä hetkellä Marxin Raha=Tavara pidä paikkaansa. aika oudon kuuloinen väite mutta kävin miettimään. nykyinen seteleipaino ei todellakaan vaikuta reaalitalouteen, inflaatio ei ole kaksinumeroinen, työllisyys ei korjaannu…
eli varsin mielenkiintoinen hypoteesi. en ole asiaa sen kummemmin miettinyt, totean vain että raha todella nyt käyttäytyy noin.
Ilmoita asiaton viesti
=> http://www.amazon.com/Endgame-Debt-Supercycle-Chan…
Ilmoita asiaton viesti