Mihin käytimme kasvuvuodet?

EKP:n ylläpitämät tilastotiedot, josta lasketaan europankkien ”ylimääräinen likviditeetti” on painunut nyt lähelle 150 miljardia euroa. Kun likviditeetistä alkaa tulla harvojen herkkua, uhkaa pankkien välillä korkotaso nousta. Kirjoitin aiheesta marraskuussa 2012. Tuosta ajankohdasta lyhyet markkinakorot ovat olleet nousupaineissa. Esimerkiksi yhden kuukauden euribor on nykytasollaan likimain kaksinkertainen. Myös yli yön -korko EONIA on nousussa. Kohoava korkotaso ei tiedä hyvää velkakurimuksessa olevalle euroalueelle.

Marraskuista kirjoitustani edelsi aikakausi, jolloin yhden kuukauden euribor oli pitkään 0,1 prosentin tuntumassa. Sattumaa tai ei, aivan marraskuun lopussa lyhyet markkinakorot alkoivat nousta. Yleensä kohoavilla koroilla pyritään hillitsemään ylikuumenemista, mutta tällä kertaa EKP:ta myöden ollaan vakuuteltu ohjauskoronkin pysyttelevän ennätysmatalalla pitkään. Korot nousevat siis aikomusten vastaisesti.

Euroalue on päässyt juuri ulos puolentoista vuoden taantumastaan, ja kasvu on ollut sekä huteraa, että olematonta. Saksankin talouskasvu niiasi lähemmäksi nollaa viime vuonna, huolimatta jättimäisestä vaihtotaseen ylijäämästään.

Maailman Saksa-kriitikot haukkuvat väärää puuta. Olen itsekin todennut, ettei Saksan vienti ole se, mikä lyö laudalta muut euromaat. Eri euromaat tuottavat pääosin erilaisia vientituotteita. Totesin, ettei autoa tarvitseva suomalainenkaan jätä bemaria ostamatta, ja kriisitietoisuutensa vuoksi osta koko rahalla kreikkalaista vuohenjuustoa.

Saksa-kriitikoiden tulee kiinnittää huomio euron ulkoiseen arvoon. Saksalle se on muiden euromaiden mukanaolon vuoksi hyvin edullinen ja vienti vetää siksi. Vastavuoroisesti muut euromaat saavat katsella liian korkeaa euron kurssia, jota Saksan pirteä vienti vetää väkisin ylös. Tällaisen kritiikin edessä johtopäätökset tulevat kuitenkin ”hankaliksi”. Joko saavutettu kurssihyöty pitäisi jakaa niiden kesken, jotka ovat roikottamassa kurssia alas – tai koko yhteisvaluutta tulisi purkaa.

Koska kumpaakaan vaihtoehtoa tulemme tuskin näkemään, on todennäköisintä, ettei euroalue pysty pitkiin aikoihin tämän parempaan talouskasvuun. Huolenaiheena ei siltikään ole muutosprosentit, vaan absoluuttinen taso. Kriisimaissa talouskunnosta on sulanut neljännes viime vuosien aikana. Suomen bkt on tullut laimeammin alas, noin 8 prosenttia, mutta bkt:a leikkaavat säästöohjelmat ovatkin vasta aluillaan. Julkisen sektorin kulutuskin lasketaan bkt:hen mukaan.

Toisaalta tiedossamme on maamme raju velkaantuminen, eli talouslukujamme pidetään keinotekoisen ylhäällä. Tähän rahankäyttöön liittyen voisin muutamalla rivillä kirjoittaa asenneilmapiiristä, mutta jääköön se toiseen kertaan. Aihe ansaitsee aivan erityishuomionsa.

Talouskasvuluvut voivat toki piristyä, tai kohdata jonkun uuden ulkoisen sokin. Ulkopuoliset sokit eivät tietystikään ole ”euroalueen vika”. Se voisi olla markkinakaaos jossain muualla, mikä luo yleistä epävarmuutta tai heikkenevää kysyntää eurooppalaisille tuotteille.

Ne ovat silti aivan mahdollisia. Kiinan varjopankkimaailma on pullistunut hälyttävän suureksi, ja Kiinalla on ollut vaikeuksia saada suitsittua sitä kuntoon. Tämä muhii ”virallisten lukujen” ulkopuolella, eli sitä ei huomaa, jos huomion kiinnittää vain viralliseen viestintään.

Pointti on kuitenkin siinä, että mitäpä jos meidän viimeiset pari vuotta olivat samalla meidän etsikkoaikamme Euroopassa, mitä me saimme aikaan? Pelastimme muutaman pankkiirin, veivasimme kunta- ja soteuudistusta tuloksettomasti, keskityimme arvostelemaan muita puolueita saamattomuudesta, uskottelimme valheellisesti itsellemme, että olemme olleet tehokkaita kriisin ratkojia? Uskottelimme esimerkiksi saavuttaneemme hyvän pankkiunionin, joka yksinkertaisesti ottaen on yhtä tyhjän kanssa johtuen sen yksityiskohdista.

Valmistauduimmeko me parhaamme mukaan mahdolliseen laskuun? En kysy tätä siksi, että se olisi sen todennäköisempää kuin koskaan muulloinkaan. Se on vain mahdollista, ja viisaathan kuulemma varautuvat oletusarvoa huonompiinkin lopputulemiin.

Mihin siis käytimme nämä kasvuvuodet?

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu