Kultakannan ja kiinteäkurssisten valuuttojen heikkous
Nordean tutkimusjohtaja Aki Kangasharju kirjoitti blogiinsa, että kultakantaan siirtyminen oli virhe. Tämä sai osakseen myös hieman epäilevää kommentointia. Ajattelin siksi kertoa, miksi kultakanta on huono valinta. Samalla se pätee myös muihinkin vastaaviin rahajärjestelmiin, joissa rahapolitiikka ei ole valtion määräämisvallassa. Valuuttoja kytketään edelleen ”uskottavuussyistä” ns. mahtavampiin valuuttoihin. Lisäksi yhteisvaluutta euro toimii jäsenmaiden perspektiivistä samalla periaatteella kuin kultakanta.
On huomioitavaa, ettei kultakanta tai kiinteä valuuttakurssi ole itseisarvollisesti huonoa, mutta niiden ominaisuudet ovat tietyissä talouden tilassa ongelmia pahentavia. Jos siis kaikki menisi tasaisesi eli väestö ei kasvaisi, eikä uusia tuotteita kehiteltäisi niin kultakanta toimisi varmastikin aivan mainiosti.
Raha on hyödyke, jota kohtaan tulee toisinaan häiriötiloja. Ne voivat johtua kysynnän, tarjonnan tai molempien rajuista muutostiloista. Väestönkasvu on eräs tekijä, joka lisää kysyntää. Jos tarjontaa ei voida kasvattaa samassa suhteessa niin rahan arvo kasvaa, aivan kuten asuntojen hinnatkin kasvavat, jos uusia asuntoja ei rakenneta, mutta väestö kasvaa. Kysyntä nousee, mutta ei tarjonta.
Tällaisissa tilanteissa on toki voittajia ja häviäjiä. Ensiasunnon hankkijat ovat ahtaalla. He ovat hyvin usein siis nuoria perheenperustamisiässä. Jos yhteisö hankaloittaa heidän mahdollisuuksiaan saada itselleen koti ja perhe niin tulevat veronmaksajat jäävät helpommin syntymättä.
Kultakannassa ei voida vastata juuri minkäänlaisella rahan tarjonnan lisäyksellä kysyntäpiikkeihin. Väestönkasvu tai uusien tuotteiden kehitys aiheuttavat kuitenkin varsin maltillista lisäystä kysyntään. Tyystin toista luokkaa syntyvät häiriötilat aiheutuvat pankkikriiseistä.
Tällaisessa tilanteessa luottamus ja halu tehdä talletuksia katoavat. Samoin käy investoinneille. Pelko ajaa rahan kysyntää reippaasti ylös. Syntyy ennen pitkää tilanne, jossa pienikin kultahippu ”tuntuu” arvokkaammalta kuin vaikkapa omistaa kokonainen yritys – paitsi ehkä kultakaivos. Tällaisessa tilanteessa, jossa yhä halutumman kullan hankkimiseksi joudutaan tarjoamaan yhä poskettomampia vastineita muodostaa deflationaarisen noidankehän.
Tämä on huonoa paitsi jo velkaantuneille niin se myös romahduttaa halun velkaantua, esimerkiksi uuden tuotantolaitoksen perustamista varten.
Tällainen todellinen takalukko ja jumi nähtiin 1929. Euroopassa maat pääsivät ankarasta lamasta ja kurjuudesta eroon oikeastaan sitä mukaa, kun ne purkivat kultakantaiset valuuttansa.
Meksikon ja latinalaisen Amerikan ahdinko 1980-luvulla johtui ulkomaisesta velasta, siis samasta tilasta jossa rahan tarjontaan ei voitu vaikuttaa. Aasiassa moni maa kohtasi saman ongelman 1997 alkaneesta vyörystä. Suomi oli viittä vaille konkurssissa 90-luvun alussa luovutettuaan rahapoliittisen itsenäisyytensä, vaikka rahan kysyntäsokki tulikin muualta – eli idänkaupan romahduksesta.
Merkittävä osa euromaista ovat nyt samanlaisessa tilanteessa. Esimerkiksi Kreikalta vaaditut yksityistämisohjelmat eivät ole toteutuneet siksi, ettei niistä saa enää tarpeeksi hyvää hintaa. Ateenan pörssin yleisindeksi on tullut kriisin alettua noin 80 prosenttia alas. Se kertoo aika selkeästi sen, onko yritysten omistaminen nyt kannattavampaa kuin ennen kriisiä.
”On huomioitavaa, ettei kultakanta tai kiinteä valuuttakurssi ole itseisarvollisesti huonoa, mutta niiden ominaisuudet ovat tietyissä talouden tilassa ongelmia pahentavia. Jos siis kaikki menisi tasaisesi eli väestö ei kasvaisi, eikä uusia tuotteita kehiteltäisi niin kultakanta toimisi varmastikin aivan mainiosti.
”
Euro on kiinnostava variantti kultakannasta, koska se on kuitenkin itsessään markkinaehtoinen, kelluva valuutta. Jos joku euroalueen jäsen on rakenteeltaan sellainen, että se on kohtuullisen vientiriippuvainen ja suurin osa viennistä kohdistuu euroalueen ulkopuolelle, mitä voi tapahtua?
Voi käydä niin, että euro vahvistuu silloin kun kyseisen maan valuutan pitäisi kaiken järjen mukaan heikentyä.
Euro voi siis itsessään aiheuttaa sokin, joka vaatii sisäistä devalvaatiota. Tästä ei ole mielipuolisten rahapoliittisten kokeiden alalla helppo laittaa paremmaksi.
Hieman kultakantaa sivuava ja muutenkin erinomainen kirjoitus Lars Christenseniltä:
http://marketmonetarist.com/2014/01/23/no-general-…
Ilmoita asiaton viesti
”Tästä ei ole mielipuolisten rahapoliittisten kokeiden alalla helppo laittaa paremmaksi.”
No eipä niin. Tämän kokeen hinta tulee olemaan hirvittävä. On se ihmeellistä, että miten omilla säännöillä on vedetty hirttosilmukka omaan kaulaan. Loppunäytöstä odotellessa.
Ilmoita asiaton viesti
Odottelin tänään A. Stubbin haastattelussa (eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri) hieman sivuttavan tätäkin asiaa (itsenäinen rahapolitiikka), mutta toimittaja päätti toisin ja ministerikin vaikeni. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Kreikkalaisten osakkeiden omistaminen ennen kriisiä ei siis ollut kannattavaa. Nyt se saattaa sitä taas ollakin.
Ilmoita asiaton viesti
Kolme mielenkiintoista kirjainta: EPS.
Ilmoita asiaton viesti
Minun on vaikea pitää rahaa muuna kuin vaihdonvälineenä. Sen vuoksi tuo hyödykeajattelukin tuottaa ongelmia ja sitä se tosiaan tekee vaihdonväline ominaisuuden kannalta.
Raha periaatteessa pitäisi syntyä kaupan hetkellä,jossa toisella ei ole tasavertaista vaihdettavaa. Kun sitten aletaan leikkimään tuon velkalapun kanssa arvottamista niin ollaan jo kaukana reaalitaloudesta ja alettu leikkimään jotain muuta..todennäköisesti homma karkaa lapasesta.
Kun sitten taas keksitään näille velkalappusille joku imaginäärinen määrä mitä ei saa ylittää niin ollaan jälleen jonkun uskomattoman äärellä.. Miten joku osaa kertoa sen oikean määrän,jos markkinatalous pitäisi perustua kysyntään ja tarjontaan? Jälleen palataan siihen arvottamiseen ja todennäköisesti homma karkaa lapasesta. Kuitenkaan velkakirjojen arvo ei merkitse niin paljoa kuin niiden määrä joka pitäisi syntyä siis edelleen kaupanteon yhteydessä. Jotenkin tuntuu hullulta,että näitä kaupantekojen määrää haluttaisiin hillitä ja voimme päätyä tilanteesee missä kaikkea olisi,mutta mitään ei voi vaihtaa,koska hyödykeajattelun mukaan arvo on liian korkea.
Miksiköhän rahasta on pitänyt tehdä niin hankalaa..
Ilmoita asiaton viesti
Kun joustamaton ulkomaanraha kohtaa joustamattoman indeksitalouden, syntyy nyky-Suomi. Neutronipommi, joka tappaa yksityisen talouden mutta jättää velan ja julkisen talouden. Mahtavaa.
http://samimiettinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1470…
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin. Toisaaltaan se joustamaton indeksitalous muodostuu pitkälti sen velan kautta.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä. Kiinteäkurssi/kultakanta/eurojärjestelmässä lisävelkaantuminen varsinkin kiinteistökuplan kautta tuo lyhyen aikavälin kasvua mutta on ponziluonteista ellei rahan reaaliarvo, käytännössä vaihtokurssi, jousta alaspäin. Voidaan myös valita Argentiinan ja Kreikan tie ja velkajärjestelyjen kautta velan arvoa tuhotaan väkivaltaisesti sanelemalla ja irtisanomalla ihmisiä jotta heidän uudet sopimuksensa olisivat kestävämmällä reaalitasolla. Tämä tosin aiheuttaa luottamuksen menetystä koti- ja ulkomailla. Mainekin voi mennä. Ja usko, toivo ja rakkaus.
Ihmiset ja velkojatkin haluavat nimellistä rahaa täysmääräisesti eivätkä ymmärrä rahan reaalista arvoa sisäisen devalvaation ja velkajärjestelyjen kautta runnottuna. Politiikoista nyt puhumattakaan 😉
Ilmoita asiaton viesti
Elämä on pelkkä illuusio ja kommenttisi on osa sitä.
Ilmoita asiaton viesti
Totta.
Kävin Aki Kangasharjun kanssa neljä päivää sitten Twitter-keskustelun Suomen 1870-luvun erosta ruplasta ja kultakantaan siirtymisestä, jossa sanoin että ruplasta irtoaminen oli viisasta, mutta kultakantaan siirtyminen ei. (Tulkaa ihmiset muuten Twitteriin, siellä voi vaikuttaakin. On myös demokraattinen – saa linkittäytyä 😉 http://www.twitter.com/samimiettinen )
Tässä tuossa keskustelussa linkittämäni Liberaan kirjoittamani juttu miten päästiin eroon kaksoiskotka-valuuttaunionista viimeksi ja miten historia voisi toistaa itseään 😉
Sami Miettinen: Kaksipäisen kotkan varjosta
http://www.libera.fi/fi/blogi/kaksipaisen-kotkan-v…
Jos historia toistuu, niin pitää vain valita se kelluva markka tällä kertaa!
Ilmoita asiaton viesti
Ihmettelen kovasti, että takerrutaan itse rahaan, vaikka vika on nähdäkseni rahan systeemissä, eli siinä, mikä taho tuo sen liikkeelle.
Suomen pankkihan on vain sivukonttori, eli emme hallitse omaa rahavirtaamme. Ennen t’m’n pankin tehtävä oli lainoittaa omaa maataan, nyt se kallis laina tulee ottaa muilta markkinoilta.
Ilmoita asiaton viesti
Rahapolitiikka tässä onkin taustalla. Se, miten rahan kysyntäsokkeihin vastataan tarjonnalla on eräs keskeisimpiä rahapoliittisia koukeroita.
Rautakanget pärjäävät huonosti notkeuskisassa.
Ilmoita asiaton viesti
Etteivät tosiasiat unohtuisi niin rahalla ei tehdä hyvinvointia. Keskustelu valuuttakursseista on irrelevanttia asia ja hyödyllisempää olisi keskustelu miten hyvinvointia saadaan aikaan.
Ilmoita asiaton viesti
Jos tästä siivotaan raha pois, niin jäljelle jää… orjatalous?
Ilmoita asiaton viesti
Tarkottanet Papua-Uusi Guinea’n sisäosissa elävien (esim. bundi heimo) hyvinvointia, jossa hyvinvointi syntyy rahattakin?
Ilmoita asiaton viesti
Orjatalous? mielenkiitoinen termi kerro lisää
Ilmoita asiaton viesti
En.
Ilmoita asiaton viesti