Ukrainan tilanne maallikon silmin
Ukrainan antamat pakit EU:lle viime vuoden loppupuolella on johtanut varsinaiseen tapahtumavyöryyn, jossa ei oikeastaan ole kenelläkään esittää hyviä vaihtoehtoja. Ainoastaan EU- ja Venäjäfaneilla on kirkkaat näkemykset siitä, miten tulisi toimia – toki täysin päinvastaiset.
Raha on sivuseikka – energia ei
Ukrainan talouspuolen sotkuissa ei sinällään ollut ongelmaa EU:n osalta. Kun rahaa on jo viskelty satoja miljardeja milloin mihinkin niin Ukrainan tarve n. 10 miljardin hätärahoitukselle tuskin olisi enää tuntunut EU:n konkurssissa. Toki mielialat ovat olleet jatkuvan tukirumban vuoksi mustana, mutta asian olisi voinut selvittää parhain päin: Ukraina yrittää länsimaalaistua. Mutta kun ei. Istuvan presidentin toimesta touhu on perin korruptiontäytteistä sähläämistä, kuten esimerkiksi Turkissakin.
Syy on kuitenkin energiassa. Ukraina tarvitsee halpaa energiaa, sillä maassa on talvisin myös kylmää. Liian kallis energia (lämmitys) ja kylmä talvi tietää ruumiita. Sellaista maata on vaikea johtaa. EU:n omat energiastrategiat ovat pikemminkin olleet romuttamisintoisia Japanin voimalaturman jälkeen. Rahaa haaskataan täällä tehottomiin ja kaliisiin energiamuotoihin.
Lisäksi Ukraina tunnetaan ”vilja-aittana”, mutta maalla ei ole mahdollisuuksia hyödyntää maatalouspuolen tuotantoa EU:ssa, sillä EU itsessään subventoi maatalouttaan aivan kuten kunnon kommunistiyhteisön tuleekin tehdä. EU voisi ratkaista nopeasti kalliin elintarvikebisneksensä ostamalla ruuankin sieltä, mistä sen saa paljon huokeammalla. Marokon maatalousministeri kertoi, että joko EU ottaa vastaan tomaattimme tai laittomat pakolaisemme.
On siis selvää, ettei Ukraina voi menestyä EU:ssa näillä asetuksilla. Kun Venäjä tarjosi huokeaa energiaa ja tukirahaa, mutta vaati samalla Ukrainaa sitoutumaan omaan talousalueensa sääntöihin, Ukraina joutui sanomaan hei-hei EU:lle.
Kahtiajakautunut maa
Päätös valita Venäjän leiri oli helpompaa, sillä maan presidentti on kallellaan Venäjään. Ukrainan läntiset osat ovat enempi demokratiasta haikailevia länsimaiden suuntaan katsovia, mutta itäisissä ja eteläisissä osissa maata on täysin toinen nuotitus.
Presidentin päätös nosti vastalausemyrskyn. Huomattuaan, ettei meno nillittämällä parane, alkoivat rajut protestit. Panokset kovenevat.
Ukraina on jo saanut liki 2 miljardin euron edestä Venäjältä tukirahoja, joten Venäjä ei tietystikään halua oppositioedustajien nousua valtaan ja mahdollisesti nähdä rahoineen päivineen mitätöivänsä sopimukset. Toisaalta Venäjä tuskin haluaa talviolypmpialaisten aikaan mitään selkkaustakaan katsoa takapihallaan.
Protestit ovat yltyneet ja nyt presidentin vastustajille ei kelpaa enää mikään muu kuin presidentin astuminen syrjään ja ennenaikaiset vaalit.
Ovelasti juonittu presidentin ehdotus siitä, että pääministeri ja hänen varahenkilönsä voisivat olla protestiliikkeiden edustajia hylättiin. Se olisi samalla voinut nostaa pettymystä lisää, jos protestijohtajat olisivat menneet ”Kiovan lihapatojen äärelle”.
Timosenko ratkaisijaksi?
Toinen ongelma protestiliikkeellä on se, että sekin on jakaantunut. Mukana on ”kansallismielisiä” ja ”länsimaalaismielisiä”. Johtajuusvaje on ilmeinen. Tarjolla olisi presidentiksi ammattinyrkkeilijää, umpinationalistista uhoajaa ja kenties pankkipohattaleiristä joku europankkien oiva marionetti.
Vangittu Julia Timosenko voisi olla sopiva yhdistäjä, ja jolla olisi kokemusta myös poliittisilta areenoilta. Ongelmana on, että hän on parhaillaan vangittuna.
Se on kuitenkin selvää, ettei häntä olla vapauttamassa nykyjohdolla. Kaiken lisäksi presidentti voi luoda nyt mielikuvaa oppositioliikkeestä, joka ei suostu minkäänlaiseen neuvotteluun – ja että kyseessä on siksi vain öykkärilauma, joka valtaa rakennuksia ja pitää leiriä julkisissa tiloissa. Tällainen voisi siis olla aasinsilta oikeutukseen käyttää kovempaa voimaa.
Huonot vaihtoehdot
Vaikuttaisi siis siltä, että pattitilanne tulee jatkumaan. Venäjä jatkaa presidentin tukemista ja se voi tarvittaessa tarkoittaa muutakin kuin vain rahallista ja joulepitoista tukea.
EU on ottanut passiivisen kannan ja nähdäkseni aivan ymmärrettävistä syistä.
Sisällissodan uhka on tällä hetkellä varsin pieni, mutta mikäli tilanne ei rauhoitu niin sisällissodan uhka kasvaa. Eräs ratkaisukeino voisi olla myös maan länsiosille tarjottua autonomisempaa asemaa. En tosin ole tietoinen riittäisikö sekään protestiliikkeelle.
Kun välit tulehtuvat ja vastaikkainasettelun makuun on päästy niin linjaukset ovat aika jyrkät. Tämän näkee mm. Kataloniasta, joka havittelee itsenäistyyttä vuoden loppupuolella. Asiasta äänestetään Kataloniassa 9.11., joskin äänestys on naamioitu eräänlaiseksi ”kansalaisten konsultoinniksi”.
EU:n ongelmat ovat maatalous ja yhteisen ulkopolitiikan puute.
EU:lla ei ole kykyä puolustaa Ukrainaa, jos se kaatuisi EU:n syliin. EU voisi tarjota hyvät markkinat Ukrainan maataloustuotteille mutta se tarkoittaisi monen maataloudesta riippuvaisen EU-maan kurjistumista entisestään.
Maatalouden pitäisi olla vain yksi taloudellisen toiminnan osa-alue muiden joukossa. Silloin olisi järkevää ottaa mukaan erittäin hyvät kehittymismahdollisuudet tarjoava maatalousmaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ranskan ”kananmunaviikon” jälkeen presidentti Hollandekin heräsi, että tässähän on jo ihan oikea ongelma.
Marokon maatalousministerin lausahdus puri kyllä hyvin – ainakin minuun. Pakolaispaateiksi tehdyt kalastusalukset uppoavat tämän tästä Välimerellä ja EU-kansalaiset syövät silti kallista ruokaa, johon vielä uppoaa tolkuton määrä verorahojakin.
Yhtä kaikki, en ole hirveän toiveikas Ukrainan tilanteen rauhoittumisen suhteen. Asia kuitenkin ratkeaa tavalla tai toisella.
Ilmoita asiaton viesti
Henri, olenko aivan väärän muistin varassa kun kerron lukeneeni tai kuulleeni ulkomaisesta lähteestä tietoa jonka mukaan oppositiota on alettu aseistamaan? Jos tuo oikeaa tietoa niin ei hyvältä vaikuta tulevat ajat.
Presidentti on kuitenkin sitonut kätensä Venäjään niin kaasun toimituksella alennettuun hintaan kuin rahalainalla.
Kansalaisetkin ovat eri mielisiä vaatimustensa suhteen osa haluaa olla itsenäinen valtio irti EU:n määräysvallasta ja osa haluaisi ilmeisesti jopa liittyä EU:n jäseneksi. Jäsenyys lienee ollut myös EU:n pidemmän ajan tavoitteena. Venäjä tuskin hyväksyy Ukrainan EU jäsenyyshaaveita, eikä se liene nykyisen presidentinkään haaveissa.
Eu on joutunut ottamaan passiivisen kannan, kun nähdäkseni se tyri hieman neuvotteluissaan syrjäyttämällä niistä kokonaan Venäjän.
Ilmoita asiaton viesti
On vaikea sanoa, mikä osapuoli ”tyri” nämä sopimukset. Reaaliteetit olivat kuitenkin sellaisia, että Ukrainan tarpeisiin nähden EU on niin kaukana kuin olla ja voi: energiapula ei helpottaisi, ja maataloustuotteetkin olisivat mahdotonta saada kaupattua tänne.
Venäjä saneli ehdot, se on usein avuntarjoajan etuoikeus – paitsi eypoalueella, jossa velalliset sanovat mitä partituuria seurataan.
Opposition asiestautumisjuttuja en ole nähnyt, mutta minähän Seijankin mukaan käytän lähteenäni vain Seiskaa. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Henri, voin vakuuttaa etten ole seiskaa lukenut. 🙂
6 heinäkuuta 2009 on jo uutisoitu Ukrainan pyytäneen rahaa EU:lta tahi Venäjältä, jonka määrä 4 – 5 mrd euroa. Pyytäjänä tuolloin nyt vankilassa istuva ex-pääministeri Julia Timoshenko.
http://finnish.ruvr.ru/2009/07/06/293461/
Nyttemmin joulukuussa 2013 sitteen rahapyyntö olikin jo 20 mrd euroa.
”Ukrainan pääministeri Mykola Azarov vakuutti keskiviikkona, että hallitus kannattaa sopimuksen allekirjoittamista mahdollisimman nopeasti.
”Mutta haluamme ehdot, jotka eivät heikennä talouttamme merkittävästi. Siksi ehdotamme, että asia ratkaistaan taloudellisen avun kautta”, Azarov kommentoi.
Azarovin mukaan osa lainasta voitaisiin käyttää esimerkiksi maan infrastruktuurin parantamiseen.” Lähde alla oleva linkki
Kuinkahan paljon tuosta 20 mrd:sta olisi ollut korruptiorahaa?
http://www.hs.fi/ulkomaat/Ukrainan+p%C3%A4%C3%A4mi…
Ilmoita asiaton viesti
Vaikea sanoa, paljonko. Venäjältä Ukraina sai n. 10 miljardia euroa plus sitten se energiadiili. Ilman energiaosuutta olisi sitten varmastikin tarvittu enempi rahaa.
Ilmoita asiaton viesti
Henri: ”Sisällissodan uhka on tällä hetkellä varsin pieni, mutta mikäli tilanne ei rauhoitu niin sisällissodan uhka kasvaa. Eräs ratkaisukeino voisi olla myös maan länsiosille tarjottua autonomisempaa asemaa. En tosin ole tietoinen riittäisikö sekään protestiliikkeelle.”
Minäkään en näe hyviä vaihtoehtoja.
Kansallismieliset ukrainalaiset eivät ole valmiita luopumaan venäläisiä pullistelevasta itäisestä Ukrainasta.
Venäjä taas ei ole valmis luopumaan läntisestäkään Ukrainasta, vaan haluaa koko Ukrainan täydellisesti kontrolliinsa (miehitetyksi).
—–
Tietysti on jälkiviisautta ja jossittelua, mutta mitä ilmeisimmin länsimaiden olisi pitänyt tukea aikanaan Ukrainan länsimielistä presidentti Justshenkoa. Nyt vallassa oleva Janukovitsh on venäjämielinen venäläinen, jota Venäjä tukee kynsin hampain.
Ilmoita asiaton viesti
Ymmärtääkseni maan läntisissä osissa puhutaan omaa kieltäkin? Kyllä tuo vahvasti minusta vaikuttaa siltä, että tuosta tulee kaksi valtiota. Maan sisällä näkemykset eroavat kuin yö ja päivä.
Mutta mitä siinä tapauksessa ”Länsi-Ukraina” tekisi? Tiivistäisi välejään EU:n kanssa? Ostaisi tuulimyllyenergiaa ja yrittäisi kaupata maataloustuotteitaan tänne, jossa tukieurojen vuoksi kilpailu on mahdotonta?
Ilmoita asiaton viesti
Henri: ”Ymmärtääkseni maan läntisissä osissa puhutaan omaa kieltäkin?”
Etniset ukrainalaiset puhuvat ukrainaa, se on eri kieli kuin venäjä. Venäjä on toki yrittänyt pakkovenäläistää ukrainalaiset ja myös järjestänyt ukrainalaisten kansanmurhia:
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Ukrai…
Valitettavasti ei ole selkeää kielirajaa. Läntisessä Ukrainassa toki etniset ukrainalaiset ovat selvänä enemmistönä ja venäläisiä on melko vähän, mutta on kuitenkin.
Itäisessä Ukrainassa venäläisiä on hirveästi, mutta on siellä runsain mitoin etnisiä ukrainalaisiakin.
Kansallisuudet ovat osin saarekkeina, osin karkeasti fifty-fifty.
Ukrainan ehdottomasti suurin ongelma on Venäjä, ei suinkaan EU.
Ilmoita asiaton viesti
Vanha artikkelini Oranssista vallankumouksesta antaa taustaa tapahtumille:
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Orans…
Ilmoita asiaton viesti
Ongelman ydin on siinä, että Ukrainan länsiosan ja erityisesti Kiovan asukkaiden mielikuvissa EU-Ukraina ei ole sellaista kuin Bulgaria ja Romania (joka kuitenkin olisi todellisuus), vaan että silloin jokaisella perheellä olisi kaksi saksalaista autoa, iso omakotitalo isolla puutarhalla ja kaikinpuolin ongelmaton arkielämä. Tämä on paistanut läpi lähes kaikissa mielenosoittajien haastatteluissa.
Joillekin rikkaille liikemiehille EU:hun liittymisestä olisi suurta hyötyäkin, samoinkuin rikollisille Schengen alueesta.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä on aika osuva kommentti, itse asiassa osa kansasta on kiihottanut itseä sellaiseen tilaan, että odottavat 3000-5000 dollarin palkkoja, eläkkeiden reipasta nousua ja muuttamista EU:n. Tämä kiihottuminen on jatkunut vuosikausia.
Suomen kannalta Ukrainan EU:n jäsenyys ei tiedä mitään hyvää, ,,45 milj. ukrainalaista,, ryntää tänne paremman elämän toivossa.
Sen verran Henrin kanssa olen eri mieltä, että sisällissodan uhka on ilmeinen, tunnen vuosien varrelta sekä lännestä että idästä ukrainalaisia ja FB ja sos. mediassa käymät keskutelut ovat kyllä rajuja.
Timoshenkon vapautuminen olisi kyllä todella järkevä, koska osaa hoitaa homman, suuntaan ja toiseen.
Klichkosta aivan samaa mieltä, kun blogisti kirjoitti, tällä hetkellä maassa on ns. kolmansia voimia jotka aseistuvat eikä ole enää hallittavissa.
Klichkon ympärillä on myös todella paljon sekopäitä, tässä mielenosoittajalla meni hermo ja Klichko yritti rauhoitella.
http://www.youtube.com/watch?v=NuootwwEJaE
http://www.youtube.com/watch?v=ciz5aQ-M_Kc
Ilmoita asiaton viesti
Oma kommentti muualla, kun kysyttiin:
akuutti riski maan hajoamisesta, hallinto haluaa nojata Moskovaan, iso osa kansasta Euroopan Unioniin, ja nyt hallinto on omaa kansaansa vastaan toreilla.
Riski, että Venäjä lähettää ”apuja”.
Riski, että Ukrainan hallinto alkaa ”ylläpitää järjestystä”.
Riski, että EU-myönteiset perustavat vanhan hallinnon tilalle ”demokratian”.
Kukaan ei oikein tiedä, mitä tästä seuraa. Merkillepantavaa, että länsimaiden päättäjät ovat suut supussa (pl ehkä USA). Herää ajatus, että onkohan Lännessä (siis oikeastaan Berliini, Bryssel jne) hyväksytty, että Ukraina kuuluu Venäjän valtapiiriin, ja annetaan asioiden olla.
Maa on talouskriisissä ja korruptiossa pahasti jumissa ilman tätäkin show:ta, joten EU ei halua olla tekemisissä ison, paljon asukkaita omaavan maan kanssa, joka kaatuisi hyvin pian tukipakettiluukulle.
Olisi huono juttu EU-vaalien alla. Ilmeisesti Ukraina ollaan valmiita uhraamaan, ettei vahingossakaan liittovaltioprosessi vaarannu. Ehkä Venäjä käyttää tietoisesti tätä EU:n heikkoa hetkeä hyväksi.
Ukraina on hylätty ja uhrattu.
Ilmoita asiaton viesti
Sitten on vielä tämä Sevastopol: Venäjän laivastotukikohta Ukrainassa.
Ilmoita asiaton viesti
Reaaliteetit eivät todellakaan ole sen puolella, että Ukraina voisi – ainakaan lähivuosina – ”länsimaalaistua”.
Hätätilajulistusta ei ole varmaankaan vielä julistettu? Nukahdin tosin eilen illalla aikaisin, enkä siksi ole vielä törmännyt Ukrainan täysin ajan tasalla oleviin uutisiin.
Ilmoita asiaton viesti
Alla linkki Edward Lucas’in analyyttiseen artikkeliin Ukrainan tilanteesta. Suosittelen niille, jotka haluavat seurata Ukrainan tilannetta laajemmin kuin mitä massamediat tarjoavat.
http://www.cepolicy.org/publications/ukraine-scena…
Ilmoita asiaton viesti
Edward Lucas on viisas mies ja tietää paljon Venäjästä ja sen ”lähialueista”. Hänen mielipiteitään kannattaa lukea ja arvostaa.
Ilmoita asiaton viesti
Maakaasun avulla Venäjä on pitänyt Ukrainaa kulkusotteessa. Oranssin vallakumouksen jälkeen tuli maakaasun ”toimitusvaikeuksia” ja hinnankorotuksia. Länsimielisten ja liberaalien voiton jälkeen elämä tehtiin valtaapitäville vaikeaksi. Timoshenko istuu tyrmässä siksi, että neuvotteli huonon kaasusopimuksen Venäjän kanssa, näin olen ymmärtänyt. Neuvottele siinä sitten, kun toisella osapuolella on kaikki valttikortit.
Ukraina on tukenut kotitalouksia myymällä kaasua niille halvemmalla kuin on itse ostanut. Se on osaltaan huonontanut maan taloustilannetta. Valtaapitävien on ehkä ollut pakko tehdä se pitääkseen kustannukset siedettävinä ja kansan siltä osin tyytyväisenä.
Pikkuisen vähälle huomiolle on jäänyt Ukrainan liuskekaasuvarat. Chevronin ja Shellin kanssa on jo tehty sopimukset. En ymmärrä miten ne uskaltavat. Itse Janukovits on esittänyt tavoitteekseen energiaomavaraisuuden vuoteen 2020 mennessä.
http://www.reuters.com/article/2013/11/05/us-ukrai…
Venäjä voi toki kaasun hintaa laskemalla tehdä nuo suunnitelmat kannattamattomiksi. Oliko sopimukset jotain peliä Janukovitsilta Venäjän suuntaan? Vai pyrkiikö Janukovits tosissaan eroon Venäjä-riippuvuudesta? Silti vapaakauppasopimus EU:n kanssa ei kelvannut. Kai se on uskottava, että Venäjä voitti tarjouskilvan, tai ainakin tämän erän.
Ilmoita asiaton viesti
”Vai pyrkiikö Janukovits tosissaan eroon Venäjä-riippuvuudesta?”
Venäjämielinen venäläinen Janukovitsh on täysin Kremlin talutusnuorassa – ei ole mitään väliä sillä mitä hän milloinkin näyttelee ulospäin.
Heti päästessään valtaan hän teki käsittämättömän pitkän ”vuokrasopimuksen” Sevastopolin sotilasukikohdasta Venäjän kanssa. Jota sopimusta länsimielinen edellinen presidentti Justshenko ei suostunut tekemään mistään hinnasta.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä pyytäjä on yleensä joutunut alistumaan myös antajan ehtoihin. Meillä on tietysti euroalueella poikkeus, jossa velalliset sanelevat ehdot ja avustajat sitten tanssivat näiden pillien mukaan.
EU olisi jotenkin joutunut paikkaamaan myös Ukrainan energiavajeen. Ja koska EU:lla on itsellään melko omituinen energiastrategia niin käytännössä Ukrainalle olisi voitu antaa vain rahaa, jotta ostakaahan näillä. ”Tukiväsymys” Euroopassa olisi tuskin ainakaan vähentynyt.
Ilmoita asiaton viesti
Janukovits on ilmeisesti ollut Venäjän talutusnuorassa jo pääministerikaudestaan lähtien. Epäilen, että J:n lähentymislupaukset EU:n suuntaan presidentinvaalien alla olivat vain poliittista propagandaa vaalivoiton saavuttamiseksi. Nykyisessä tilanteessaan tuskin tekee minkäänlaisia ratkaisuja ilman Kremlin ohjeistusta.
Läntiset investoinnit ovat tietenkin kiinnostaneet ja niihin suhtauduttu myönteisesti, koska niistä olisivat hyötyneet oma perhe ja Donetskin alueen samaan klaaniin kuuluvat oligarkit. Suhtaudun skeptisesti ajatukseen, että J yritti edistää ukrainalaisten hyvinvointia oman asemansa sijasta lähentyessään länttä.
Janukovitshin asemaa ukrainalaisten reagointia arvioitaessa – taloudellisten väärinkäytösten ja kaiken muuun lisäksi – on ymmärrettävä myös siksi ettei ole etninen ukrainalainen eikä puhunut kieltä kuin vasta tultuaan nimitetyksi 2002 pääministeriksi.
Ilmoita asiaton viesti
Ukrainan opposition aseistaminen josta joku jo puhuikin, ei liene suurta ongelmaa. Asekauppiaita maailmalla kyllä riittää ja paradoksaalisesti paljon Venäjällä. ”Yksityisiä” kauppiaita siis.
En usko aseistamiseen vielä, mutta hallituksella toki on venäläinen täyden kapasiteetin aseistus hävittäjineen.
Virallinen Venäjä toimittanee lisää tarpeen vaatiessa.
Ns. länsimaista aseistusta tuolla alueella ei liene paljoa olevan… Sitäkin oppositiolle kulkeutunee… Lähinnä USA:n ”kauppiaiden” kautta.
Ilmoita asiaton viesti
Aseisiin tarttuminen toimisi myös toiselle puolelle provokaationa, joka oikeuttaa sekin vain suurempaan voimankäyttöön.
Neuvottelevaa linjaa toki voidaan jatkaa ainakin talviolympialaisten päätökseen asti. Sen jälkeen sitten tilanteet voivat hyvinkin muuttua.
Ilmoita asiaton viesti
Poikkeustila on jo mainittu. Protestoijat ovat lähteneet oikeusministeriöstä, mutta uhonneet valtaavansa sen takaisin, jos tiistain neuvonpidossa ei päästä ”ratkaisuihin”, mikä viitannee protestiaallon vaatimuksiin suostumista.
New York Timesissa oli mainintaa, ettei Ukrainalla välttämättä ole resursseja ylläpitää poikkeustilan vaatimia ponnistuksia. Tarkoittaisiko tämä sitten Venäjän sekaantumista aktiivisemmin?
Hallitukselle lojaalit puolueet ovat tyrmänneet protestiliikkeet täysin ja presidenttiä on kehotettu ”palauttamaan” rauha.
On siis aivan mahdollista, että Venäjä menettää otteensa Ukrainasta, jos se ei ryhdy ”toimenpiteisiin”. Niitä voi olla ikävä tosin tehdä olympialaisten aikaan.
Sisällissodan uhka on kirjanpidossani kasvanut, mutta niin on presidentin periksiantaminenkin. Toki molemmat voivat tapahtua – ja missä tahansa järjestyksessä.
Ilmoita asiaton viesti