Tosiasiat voittavat lopulta
Viisas vaihtaa mielipidettään tosiasioiden muututtua; mutta myös silloin, kun odotukset eivät kohtaa näitä tosiasioita. Suomen talouden on sanottu nyt jo vuosikaupalla kääntyvän nousuun aina noin puolen ja yhden vuoden päästä. Näin ei ole kuitenkaan käynyt. Siksi on ilahduttavaa huomata, että toinen suuri hallituspuolue SDP on puheenjohtajansa ja valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen mukaan toppuuttelemassa ankaria säästöjä.
Kysehän ei ole siitä, etteikö säästöjä olisi teoriatasolla mielekästä tehdä. Ajankohta on nyt vain väärä. Leikkausohjelmat perustuivat arvattavasti sille olettamukselle, että Suomen talous kasvaisi. Jos nyt ei kiitoravia niin jouhevasti 2-3 prosentin vuosivauhdilla nyt ainakin. Kun talous kuitenkin jatkaa piiputtamistaan niin tosiasioiden vallitessa on syytä luovuttaa kunnianhimoiset velkaantumisen taitto-ohjelmat.
Olen myös erityisen ilahtunut siitä, että monessa eduskuntapuolueessa Perussuomalaisten lisäksi on havahduttu siihen, ettei nykyisiä vaikeuksia voida hoitaakaan niin näppärästi pelkän kansallisen talouspolitiikan kautta. Me tarvitsemme sen peruspilarin, sopivan rahapolitiikan avuksi.
Kasvun alettua sitoudutaan leikkauksiin
Järkevin toimintalinja olisi, että kaikki seuraavan kauden hallituspaikkaa tavoittelevat puolueet sopivat jo nyt keskenään ja kertovat sen avoimesti äänestäjilleen, aikovatko he sitoutua menoleikkauksiin sitten, kun talous on saatu kasvu-uralle.
Aiemmissakin kirjoituksissani olen halunnut kiinnittää lukijoiden huomion siihen, että taantumassa tai kitukasvuisessa vaiheessa leikkaukset eivät onnistu. Se tietää maksuvaikeuksia kotitalouksille. Se leikkaa kysyntää ostovoiman huvetessa – tulevat ne hupenemiset sitten veronkorotusten tai etuuksien leikkauksien muodossa.
Tavoitteeseen päästäksemme leikkaamme sitten rönsyjä pois, kun on selvää, että julkiselta puolelta vähennetty väki suorastaan revitään yksityiselle sektorille, tai kuten jotkut sanovat: sinne kakuntekijöiden puolelle. Näin vältämme sosiaalisen kriisin, johon Etelä-Euroopassa on ajauduttu väärin ajoitetun leikkauspolitiikan vuoksi.
Kasvu käynnistetään paremmalla rahapolitiikalla
Parhain keino saada parempi rahapolitiikka on hoitaa se itse. Tämä tarkoittaisi kuitenkin yhteisvaluutasta luopumista. Jos tämä halutaan kuitenkin välttää, niin voimme tehdä määrätietoisesti töitä sen eteen, että Euroopan keskuspankki EKP muuttaa rahapolitiikkansa niin, että se sopii paremmin meille – mutta myös monille kriisimaille, joissa miljoonat ihmiset ovat hätää kärsimässä.
Kun EKP ottaa tavoitteekseen bkt:n kasvun vaikka sitten inflatorisilla menetelmillä niin sitä rahaa löytyy helpommin myös ihan tavallisilta kuluttajilta. Tämä lisää kysyntää, kysyntä taas työn tarvetta. Työt taas kasvattavat verotuloja. Muutaman vuoden ajan pumpattu ylimääräinen raha helpottaa myös jättimäisten velkojen takaisinmaksua.
Tulisimme vaiheeseen, jossa verotulojen kasvu ja yksityisen sektorin kasvu nostaa taloutemme taas kasvu-uralle. Tässä vaiheessa on sitten tärkeää muistaa se, mihin olemme sitoutuneet.
Nimittäin tuota reippaan inflatorista rahapolitiikkaa ei voida ylläpitää loputtomiin seuraamuksitta.
Onneksi on vaalit
Hyvänä asiana voidaan pitää myös europarlamenttivaaleja, joissa on mahdollisuus saada europarlamenttiin niin täältä Suomesta kuin muistakin taloutensa ongelmien kanssa painivista maista sellainen edustus, että keskustelua käydään euroalueen rahapolitiikasta.
Huomioikaa, että europarlamenttiryhmien vuoksi kaikkien puolueiden ehdokkaat eivät oikein voi tarjota hyviä eväitä. Vaikka kansallisella tasolla rahapolitiikan ongelmat tiedostettaisiinkin niin sen tulee olla myös sen europarlamenttiryhmän agendana.
Mistä sen sitten tietää mitä mikäkin ajaa?
Tiedonvälitys kertokoon. Toivottavasti näin vaalien alla eri ryhmien ohjelmat koskien yhteistä rahapolitiikkaamme nousevat esille niin median kuin meidän bloggaajienkin osalta.
Pieni pelko on siinä, että tämä tärkeä asia sivuutetaan täysin. Muitakin tärkeitä asioita toki on, mutta ensi kaudella jos EKP:n touhu ei muutu niin on vaara, että se myös jää euroalueen viimeiseksi kaudeksi.
Ja onneksi on sitten ne eduskuntavaalit myöhemmin. Siinä kohden lienee jo selvinnyt, miten yhteinen rahapolitiikkamme etenee – ja millaisissa raameissa seuraava eduskuntakausi käydään.
Ihan siksi, ettei käy niin kuin nyt kävi, että odotukset ja toteutuneet tapahtumat eivät osunutkaan kohdalleen. Hukkasimme neljä vuotta, paruimme yöt ja päivät. Ja sitten huomaamme, että vastassa on taas ne entiset vaivat.
Ei ole näköpiirissä mitään sellaista tekijää, mikä nostaisi Suomen talouden nousuun.
Ilmoita asiaton viesti
Kerroin tuossa, miten se onnistuu.
Joko otetaan lusikka omaan käteen tai sanotaan Draghille, miten sitä soppaa kuuluu hämmentää.
Ilmoita asiaton viesti
#3
Minä kerroin Henri mikä on tilanne ja sinä oman suunnitelmasi.
Ilmoita asiaton viesti
Henri, kiitos kun kirjoitat rahapolitiikan näkökulmasta hallituksen toimista ja lähinnä viitauksin yhteisen rahapolitiikan ohella omaan valuuttaan siirtymisestä.
Tosiaankin nyt on otollinen aika saada vaaleissa sanomansa läpi, mutta se kyllä vaatii hyvää ja selkeää vaaliohjelmaa jolla vaalit voi voittaa jopa jytkyn arvoisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Lienee kuitenkin realistista odottaa, ettei PS saa kaikkia Suomen meppipaikkoja, joten toissijaisena hyvänä voisi ajatella, että niiden muiden puolueiden mepit olisivat sitten tässä asiassa ”kartalla”.
Ilmoita asiaton viesti
Kehitysavusta saisi heti miljardin säästöt ja Kreikka-avusta toisen miljardin. Kolmas miljardi vaikka Alvin nostolla.
Helppoa kuin heinänteko.
Ilmoita asiaton viesti
Kehitysavusta saisi säästöt, mutta Kreikka-miljardi on jo laitettu postiin. Tuleeko se sitten koskaan takaisin? Sitä ei tiedä.
Arvonlisäveron korottaminen vähentää kulutusta. Jos se käytettävissä oleva rahamäärä ei kasva niin huonosti käy.
Yhtä hyvinhän voisi ajatella, että 100 prosentin tulo- ja omaisuusvero, jossa tulot koskevat kaikkia tuloja, kuten etuisuuksia, palkka- ja pääomatuloja.
Sitten vain jännättäisiin, että mitähän kivaa se valtio keksii antaa meille vastineeksi.
Ilmoita asiaton viesti
Laskin toukok. 2012, että 5,6 miljardia oli Suomen osuus. Varmaan kutosen yli mennyt jo reilusti.
http://jhuopainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/106181-…
Ilmoita asiaton viesti
Arvelin, että tässä olisi kyseessä se ihan ihka eka tukipaketti.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus. Onko Henrillä ideoita millä yritystoimintaa voitaisiin vilkastuttaa Suomessa?
Esim. :
– paikalliset sopimukset mahdollisiksi?
– työnantajamaksujen alentaminen/poistaminen erikoistapauksissa?
– alv:ittoman toiminnan alarajan nostaminen?
– pienien vuositulojen verottomuus (esim. alle 1500e/kk)
– alv:in laskeminen
– yrityksen perustamisen helpottaminen
– siirtyminen yrityksen arvio-/ennakkoverotuksesta reaalitilanteen jälkiverotukseen
Ilmoita asiaton viesti
Kyllähän yritys voi maksaa reaalitilanteen mukaan veroja,ei kait mikään pakota maksamaan ennakkona?
Ilmoita asiaton viesti
Verottaja lähettää ennakkoveromaksulaput arvionsa mukaan. Muutoksia voi saada täyttämällä hakemuksen, jonka Verohallinto käsittelee. Eli pakko on tuossa mielessä.
Ilmoita asiaton viesti
Yhteisöveroa maksetaan tosiaan ennakkoon, edellisen vuoden tuloksen mukaan.
Jos viime vuonna meni hyvin ja tänä vuonna huonosti, joutuu tekemään jonkinmoisen välitilinpäätöksen, jotta saa laskettua ennakkoveroa kuluvalle vuodelle.
Verottaja ei jousta, verottaja (ja muu yhteiskunta) ajattelee lähtökohtaisesti, että yrittäjä on huijari. Oikeasti ne rohkeat yrittäjät jotka uskaltavat nykysuomessa jonkun palkata, tinkivät omasta palkastaan jotta työntekijöiden palkat saataisiin maksettua. Verottaja ei todellakaan jousta.
Veronalennuksilla voisi olla sisämarkkinoita kiihdyttävä vaikutus, kun tähän perhanan yhteisvaluuttaan ollaan nyt kerran hirttäydytty. Sisämarkkinoita kiihdyttämällä saisi työllistettyä lisää ja sitä kautta jopa lisää verotuloja.
Mitä tekee hallitus? Hymyilee kameroiden edessä eikä tee mitään muuta. No, ehkä suunnittelee jotain veronkorotuksia ja holhouksen lisäämistä.
Ilmoita asiaton viesti
Ennakkoverot saa anomuksella pois, jos voi kirjanpidolla osoittaa ettei yritys tuota voittoa. Jos voittoa syntyy ennakkoveroista ei pääse eroon.
Ilmoita asiaton viesti
Vellulle tähän vielä lisähuomio, että vaikka arvion mukainen verotus olisikin liian kireää, niin verot on silti maksettava ajallaan – ne ylisuuretkin. Palautukset kyllä tulevat ajallaan, mutta voivat tulla ns. liian myöhään. Jos nyt firma ei menekään nurin, niin se voi joutua turvautumaan kalliiseen siltarahoitukseen. Yrittäjä varmasti käyttäisi rahansa vaikka yritykseen, tai työntekijöihinsä ennemmin kuin maksaisi huonon järjestelmän vuoksi korkoa pankille.
Ilmoita asiaton viesti
Hyviä ideoita listasit. Tällaisia toimenpiteitä voisi ajatella siinä kohtaa, kun talouden suunta on saatu käännettyä.
Mutta ei oikein sitä ennen. Ajatellaan vaikka ”paikallisia sopimuksia”, jotka voisivat siis hyvin tarkoittaa pienempiä palkkoja kuin mitä esim. yleissitovat TES:t määrittelevät. Pienentynyt tulo näivetää verotuloja (eritoten yhdistettynä siihen, jos pienet tulot olisi verottomia).
Toisaalta kysyntä kasvaisi, mutta tässä yhtälössä rahamäärä ei vielä kasvaisi, joten se vain allokoisi jo olemassa olevaa rahaa toisin.
Tarvitaan myös investoijia, niitä – jotka ottavat sitä riskiä paremman huomisen vuoksi. Euroalueella on yksityinen luotonanto tullut paikka paikoin rumasti alas. Milläs aloitat yritystä, jos ei siihen saa rahoitusta? Kaikkia yrityksiä ei voi aloittaa aivan autotallista, kuten Bill Gates pystyi.
Ilmoita asiaton viesti
Muokkailin alkuperäiseen tekstin aloituskappaleeseen pari selventävää linkkiä.
Ilmoita asiaton viesti
Seuraavana 7 vuotena Suomen nettomaksut EU:lle ovat melkein 4 mrd. euroa. Sinne ne Suomen säästöt menevät.
Ilmoita asiaton viesti
Henri ajattelee tässä ehkä liian puhtain talousopein. Hyvä kirjoitus, mutta sellaistakin leikattavaa löytyy, josta ei välttämättä ole haittaa kansantaloudelle niin paljon. Kehitysapu on jo mainittu, mutta paljon on muutakin. Ei esim. Lapsilisien poisto hyvätuloisilta vaikuttaisi kovinkaan paljoa kulutukseen. Monella nuo lapsilisät menee suoraan lasten säästötilille, josta ne nostetaan kun täytetään 18.
Ja millos se nousu tulee? Kun sitä on pitkään luvattu ja mitään ei ole tapahtunut, ei mielestäni voida ottaa tolkuttomasti lisää vain velkaa. Keinosi vaikuttaa politiikkaan on liennee oikeat ja niillä päästäisiin kasvu uralle, mutta onko se todennäköistä? En usko.
Ilmoita asiaton viesti
En usko, että PS torppaisi kehitysavun leikkauksia – ja onhan tästä jo mustaakin valkoisella.
Mutta pyrin tässä sellaiseen yleisempään ajatteluun, mikä nyt voisi sopia kaikenlaisille puolueille. Suomi tarvitsee oikeasti nyt yhtä ”kansallista rintamaa” samalla tavalla kuin monet muutkin euromaat – eräänlaista ”eurooppalaista rintamaa”.
Se on saada se kasvu käyntiin. Sitoutuminen leikkauksiin sitten, kun talous kasvaa siinä kaksi (tai yli) prosenttia vuodessa on vastaantulo myös niille, jotka ovat jo nyt vesurit kourassa odottamassa avohakkuuta.
Ja kun aprikoit, että miten on mennyt, kun kasvu ei olekaan tullut, niin ei se mitään taikauskomaisia sadetansseja vaadi. EKP:n rahapolitiikka on ollut nämä vuodet hyvin kireää. Jos taas ei usko, että siitä se kenkä puristaa, niin odottelen parempia ehdotuksia. Huomioitavaa kuitenkin on, että silmitön leikkaus tällaisessa taantuman rajamailla roikkuessa ei ole oikea vastaus. Sen todistaa Kreikka ja muutama muu euroalueen kriisimaa. Sillä tavalla ei saa kuin massatyöttömyyttä ja natsipuolueita.
Ilmoita asiaton viesti
Ongelma vaan on siinä, että jos ja kun hyvät ajat taas palaavat, niin julkista sektoria ei leikatakaan, vaan sen annetaan päinvastoin taas kasvaa. Näin on käynyt ennenkin. Julkinen sektori ei jousta niin kauan kuin lähes ilmaista lainarahaa on saatavilla maailmalta.
Ilmoita asiaton viesti
Tätä pyrin ottamaan huomioon keskustelun avauksessa. Eli ennen ek-vaaleja avoimesti puolueet ilmoittavat sitoutuvatko ne leikkausohjelmiin sen kasvun käynnistyttyä.
Yksityiskohdista voidaan hioa tarkemmin, mutta nekin ennen vaaleja. Eräs keino voisi olla, että leikataan yli 2 prosentin vuotuisesen kasvun osuus. Näin ei hirttäydytä kiinni. Jos kasvua olisi 3 prosenttia niin yksi leikkauksiin. Jos 2 niin annetaan versoa.
Nimittäin ei sekään ole tavoitemielessä ideaalia, että meillä on yövartioyhteiskunta. Kyllä meidän tuottavuudella on varaa ylläpitää hieman enemmänkin, mutta ei kyllä silloin, kun työttömiä on näin paljon kuin nyt.
Julkista sektoria on syytä kyllä järkeistää.
Ilmoita asiaton viesti
Kiristysten ja leikkausten legitimiteetin kannalta olisi hyvinkin tärkeää saattaa verotuksen vapaamatkustajat samalle viivalle muiden kansalaispiirien kanssa.
Kaikenlaiset säätiöt, joilla nyt on vapaaherrallinen verovapaus, olisi saatava verotuksen piiriin. Tällä ei edes heikennettäisi taloudellista tuotannollisuutta. Juurikin joku säätiö ilmoitti heittävänsä suuret summat Guggenheim-arkkitehtuurikilpailun maksamiseen. Löysää ja laiskaa rahaa siellä on.
Ilmoita asiaton viesti
Selailin uutisia ja huomasin pian olevani englanninkielisellä vaalikoneella, jossa selvitettiin toteutuneiden äänestysten valossa, mikä meppi olisi minulle parhain. Valitettavasti kysely katsoi vain jo istuvia meppejä, mutta siitä saa hieman suuntaa.
Tähän voisin laittaa muutaman kärkinimen omasta tuloksestani.
Sitten, kun listaa rullasin alas niin jossain kohtaa 2. osuvin suomalaismeppi oli Keskustan Hannu Takkula. Miinuksia tosin oli jo melkein yhtä paljon kuin plussiakin (suhdeluku 58 prosenttia).
Mutta jokin maa tuossa tulee hyvin esille. Toiseksi huomioin tsekkimeppien hyvän edustuksen. Sitoutumattomien lisäksi sieltä punnersi tuohon asti vain 2 eri ryhmää. Kolmas ryhmä tuli EPP:n erään ruotsalaismepittären voimin, mutta hänenkin esiintyminen tuli varsin myöhään vertailuprosenttien ollessa sentään 67%.
Ilmoita asiaton viesti
Tein alkuviikosta tuon saman vaalikonetestin ja sain tulokseksi samansuuntaista. Ei minullekaan tullut Suomen meppejä etunenässä näkyviin. ALDE:sta ei yhtään plussan puolella, pitkästi miinuksen puolella. Joten Keskustan saan varmasti unohtaa vaaleissa. 😉
Ilmoita asiaton viesti
Cronberg osasi kyllä äänestää aina vasten omaa mieltymystäni. Se on jo saavutus. +0, -21. Pietikäisen Sirpa pääsi hänkin yhtä koville miinuksille kuin Cronberg, mutta luvuin +2, -23.
Jotain kyllä europarlamentin tyytyväisyysasteesta kertoo, että ainoastaan kaksi suomalaismeppiä pääsi nettona plussan puolelle. Eikä Takkulakaan siis kovin selkeästi. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Tuo runsas ECR-osuus (joku sanoi jo ryhmän nimeä älyttömäksi) tuo mieleen historiasta ”Refrormoidun kirkon”: Konservatiivinen siinä mielessä, että on yhä krisitillinen, mutta reformoitu siinä mielessä, että kykenee uudistumaan.
Tshekkien osuus voi selittyä maan historian kautta: vieraan apuun ei luoteta. Siispä pivo rukaan ja kippis!
Ilmoita asiaton viesti
Minun tarvitsee tunnustaa, että itselleni ryhmän nimi ei ole se tärkein kriteeri. Katson ennemmin sitä, mitä asioita ryhmä ajaa.
Tottahan toki vaalikoneen kysymykset olivat varsin niukat, eikä tuota oikein voi sillä tavalla pitää kaikenkattavana. Hyvää tuossa sen sijaan oli se, että se ei perustunut vaalivalh… siis -lupauksiin; vaan siihen, millaiset napit oli minkäkin kysymyksen kohdalla löytyneet.
Ilmoita asiaton viesti
Samantyyppistä listaa pukkasi myös täällä, mutta tämä ei varmaankaan ollut yllätys. Suomalaisista ensimmäinen nimi oli Terho. En ihan yleisen mielipahan välttämiseksi halunnut käydä katsomassa, mitä muuten suomalaismepeillä ja ehdokkailla oli kantoinaan noihin kysymyksiin.
Olen pahoillani, mutta ehkä Sarvamaata ja Korholaa lukuunottamatta ei noita pysty ottamaan vakavasti.
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä kävi, että testissä EPP:n edustajat pärjäsivät melkein yhtä hyvin kuin S&D:n. Kärjessä käsittämätön määrä italialaisia, joista en ole kuullutkaan.
Ilmoita asiaton viesti
En minäkään noista Terhoa lukuunottamatta juurikaan ole kuullut. Sellainen mielkikuva olisi, että Helmerin ja Agnew’n olisin joskus kuullut. Tarkoitan, että heidän lausumiaan olisi joskus jossain lehtiartikellissa siteerattu, mutta en pysty varmaksi sanomaan. 🙂
En muuten ole yllättynyt siitä, että EPP löytyi samoilla sijoilla listalta kuin sosialistitkin.
Ihmettelin kyllä sitä, miten brittimepit olivat noin sankoin joukoin kärjessä. Sen nyt pystyy vielä selittämään, mutta että tsekitkin? Toisaalta aikanaan presidentti Klaus puntaroi aikanaan tarkkaan Lissabonin sopimusta, mutta tuli ilmeisesti painostetuksi muista maista käsin ”väärään” (subjektiivinen mielipiteeni) lopputulokseen.
Ilmoita asiaton viesti
Huomasitko muuten että esimerkiksi Sampon ja monen muun kohdalla ollut infia siitä että ei ollut kaikkien kohdalla edes kysymysten vastaukset käytettävissä? Niin ja kuitenkin olivat kärkipäässä missä meidän meppejä muita ei näkynyt.
Ilmoita asiaton viesti
Juu, se selviää myös siitä, oliko lukujen itseisarvojen summa pienempi kuin 24. Esimerkiksi Sarvamaa ei ole ehtinyt olla niin kauaa toiminnassa mukana, että hällä olisi äänestystuloksia tarjota. Minun vaalikoneessani hän sai luvun +0, -2. Siis samalla tavalla kuin Cronberg, ettei kertaakaan sormet osuneet oikeaan nappiin, mutta en katsonut Sarvamaan otoksen olleen riittävä vielä sen suurempaan analyysiin.
Ilmoita asiaton viesti
Ihmettelin myös sitä, että suomalaiset MEP:it, paria-kolmea lukuunottamatta, ovat etääntyneet minusta (tai päinvastoin) vuoden 2009 vaalien jälkeen niin paljon, ettemme, po. kyselyyn viitaten, mahdu enää samalla sivulle, tai kenties edes samaan kirjan lukuun. 🙂
Mistä siis löytää noin 10 uutta tilalle? That’s my problem…
Ilmoita asiaton viesti
Ilmeisesti on aika pakata matkalaukut? Minun tulos on sentään siitä lohdullinen, että Yhdistyneissä kuningaskunnissa varmasti kielitaitoni riittäisi. Toiseksi Tsekin tasavalta ei sekään olisi huono. Ihastuin kuitenkin Prahaan, ja eritoten Vinohradyn kaupunginosaan. =D Lomalta palattuani Suomeen aloin opetella jopa maan kieltä, mutta valitettavasti se sitten jäi.
Ainakin sillä kertaa.
Nämä pohdinnat siis ihan siitä, että josko tuo vaalikonetulos tarkoittaisi, että mielipiteet ovat ihan oikeat – asuinmaa on vain väärä. 😉 Ja vielä niin, että jos Euroopassa aikoisi elää, niin aika vähissä mielekkäät vaihtoehdot ovat.
Ilmoita asiaton viesti
Anneli Jäätteenmäki omassa blokissaan todistaa hartaalla vakaudella ettei liittovaltiota kannata Alden riveissä, väittääpä Keskustapuolueen olevan samaa mieltä.
Ilmoita asiaton viesti
No, tästä aiheesta tulee varmasti muualta paljon enemmän tekstiä kuin minulta. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Taidamme pian tarvita kuluttajansuojaa, jos tuote ja sen toimivuus esitellään joka viides vuosi eri tavalla, missä jälkeenpäin havaitsemme, että kyse on samasta vanhasta ja sen toimivuuden kanssa olemme pääsemättömissä 🙂
Pääsisimme ehkä helpommalla tilanteesta, jos olisimme vähän ahkerampia ja muistaisimme: ”The proof of the pudding is in the eating”.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoituksesta tuli heti mieleen ”Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.” (Paasikivi)
Olen välillä kommentoinut kärkevästi kirjoituksiasi, mutta nyt näkemykseesi on helppo yhtyä. Pienenä yksityiskohtana siinä piristi positiivisuuden pilkahdus, joka kiteytyy tuohon oletukseen, että voimme oikeilla ratkaisuilla päästä seuraavilla vaalikausilla 2%:n (tai ylikin) talouskasvuun.
EKP:n saisi laskea korot heti nollaan tai negatiiviseksi. Myös muita elvytystoimia olisi taas aloitettava Saksan vastustuksesta huolimatta. Luulisi yhteisen rintaman pian löytyvän euromaissa, sillä nyt eurossa pärjää vain yksi.
Ilmoita asiaton viesti
On hyvä asia myös löytää yhteisiä mielipiteitä ja näkemyksiä – eikä aina vain eriäviä. Politiikassa ainakin tuo tuppaa olemaan perhanan vaikeata.
Katson kuitenkin aiheeksi antaa pinnat SDP:lle ja pj. Urpilaiselle tällä kertaa. Hyvä asia, että oli kuunnellut tarkkaan näitä asiantuntijoita.
Ilmoita asiaton viesti
Ai niin, lisähuomio: en ole aivan varma siitä, olisiko korkojen painaminen negatiiviseksi hyvä asia. Olen nimittäin erittäin huolissani sen synnyttämien ”odottamattomien sivuvaikutusten” ilmiöistä.
Mutta muutoin meilläkin kahdella on samanlaisia näkemyksiä. Hyvä niin.
Ilmoita asiaton viesti