Riskinottohalukkuus ajaa järjestelmäämme
Mistä investoinnit syntyvät? Pitäisikö pankkijärjestelmän ”rauhoittua”? Onko koko talousajattelumme perusta päin seiniä? Kriisivuosien iskiessä tuntuu helposti löytyvän yleinen näkemys, että nykytouhu on ”sieltä jostain”, ja että koko järjestelmä pitäisi vaihtaa.
Samaan hengenvetoon voidaan vastata matkapuhelimeen tulleeseen multimediaviestiin, katsella taulutelevisiosta satelliittien välityksellä välitettyä (lähes) suoraa tv-kuvaa toiselta puolen maapalloa, tai varata lentomatka kotisohvalta johonkin eksoottiseen maahan. Kaikki tällainen ikäänkuin ”kuuluu” normaaliin elämään.
Ei tällaista ollut kuitenkaan vielä niinkin lyhyen aikaa kuin 20 vuotta sitten. Jostain kaikki tällaiset vempeleet ja mahdollisuudet ovat meille tulleet. ”Syy” on niissä rämäpäisissä riskinottajissa, pääomasijoittajissa ja ”keinottelijoissa”.
Talouskriisien vaikutuksiin mielletään helposti työttömyys, velkavaikeudet ja vyönkiristelyt – tällaiset välittömät ja helposti huomattavat negatiiviset vaikutukset. Säästökuuri tuo mukanaan myös sosiaalisia ongelmia, jotka voivat kyteä pitkän aikaa itse talouskriisin hellitettyä.
Mutta yksi vaikutus on lisäksi turvallisuushakuisuus. Pörsseissä ”menettää vain rahansa”, pitkäjänteisimmätkin sijoittajat leimaantuvat ”keinottelijoiksi” ja kotitalouksien lainanottohalutkin vähenevät epävakaiden aikojen myötä.
Minä olen eniten huolissani näistä pidempiaikaisista vaikutuksista. Syrjäytyneisyys ja turvahakuisuus ovat järjestelmämme pahimmat karikot. Kaiken lisäksi riskinottohimo säilyy kuitenkin esimerkiksi uhkarohkeina ohituksina maanteillä.
Mikäli olet huolissasi kehityksestä tai haluaisit maksimoida sen,niin miksi tutkimustyötä ei eroteta taloudesta? Siinä kuitenkin on huomattavan vähän asiat riippuvaisia rajallisista hyödykkeistä vaan lähes rajattomasta hyödykkeestä kuten ihminen,vaikka tämä hieman irvokkaasti tuli esitettyä. Entäpä jos talous tarpeeksi kehittyneenä ohittaa perinteiset ajattelumallit tai jää niiden vuoksi rajoittuneeksi?
Ilmoita asiaton viesti
Koska kuka olisi parhain taho määrittelemään, mitä tutkitaan? Miksei pääomasijoittaja kelpaa? Suuri osa tällaisista R&D-hankkeista vetää vesiperän ja rahat palavat sen mukana. Joku hanke taas onnistuu. Se on aivan luonnollinen draivi, joka ajaa tietynlaisia ihmisiä sijoittamisen, investoimisen ja tutkimusrahoituksen maailmaan. Ja se on lähes mahdotonta ymmärtää tai sisäistää, jos itsellä ei ole sitä draivia.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi juuri pääomasijoittaja olisi paras?
Pääomasijoitta haluaa tuottoa,mielellään monikertaista. Mahtuuko kaikki tutkittava tuon alle?
Draivia sitten taas kohdistaisin niihin jotka sitä tutkimustyötä tekee..entäs niiden luonnollinen draivi? Hehän juuri kehittävät kaikkea uutta mikä sitten kaupallistetaan..se on sitten taas eri asia kuin se itse kehittäminen.
Ilmoita asiaton viesti
Tottahan toki jotkut hankkeet ovat niin järeitä, että ne tarvitsevat julkisen rahoituksen, esim. Geneven LHC.
Vaan on täällä suomalaisyrityksiäkin haalimassa vapailta pääomamarkkinoilta rahoitusta kemian ja lääketieteen yritysten kautta.
Ilmoita asiaton viesti
Ns. tulosvastuullisuus ei käytännössä ulotu poliittisiin päättäjiin tai taustavaikuttajiin, ajatushautomoihin, tutkimuslaitoksiin, Suomen Pankkiin, valtionvarainministeriöön tai yliopistojen ja korkeakoulujen päivistyviin lausuntoautomaatteihin. Mediasta puhumattakaan.
Tulosvastuullisuus puhuttaa kuitenkin lujalla kädellä palkansaajia, asuntovelallisia ja yrittäjiä. Metkaa kuitenkin on, että tämä jälkimmäinen ryhmä ei ole tapahtuneisiin virheisiin tai laiminlyönteihin millään tavalla syyllinen.
Vastuunkanto, mitä se on?
Ilmoita asiaton viesti
Tuo ensimmäinen kappale on – vaikka moni toisin uskoo – jokseenkin hyvin paikkansa pitävä.
Sana ”tulosvastuullisuus” (tai, jos niin halutaan, tuotevastuu) esim. korkeakouluissa on heikosti toimiva. Sen oheen voisi nostaa sanan ”kuluttajansuoja”, esimerkiksi opiskelijoiden näkökulmasta katsottuna, samalla kun opiskelijaltakin tulisi osaltaan edellyttää vastuun kantoa oman työnsä tuloksista ja laadusta.
Kun em. instituutioiden tuloksia mitataan ja rahoitusta jaetaan määrä- eikä laatuperusteilla, seuraa usein ”paljon ja huonoa laatua”, eikä sellaisilla eväillä juuri synny riskinottohalukkuutta. Vain harvoilla on tosiasiassa eväät toimia uutta luovilla riskipitoisilla aloilla, vaikka meillä puhutaan ”luovasta taloudesta”.
Pelko luo varovaista turvallisuushakuisuutta. Pitäisi nyt sentään ”uskaltaa elää, toteuttaa itseään ja tavoitella ns. unelmiaan” niin kuin runollisesti ilmaistaan.
Ilmoita asiaton viesti
Voiko tuota paremmin sanoa?
Ehkei kaikki palkansaajat kuulu riskinottajiin, mutta asuntovelalliset ja erityisesti yrittäjät kuuluvat.
Puolueet mumisevat joka vaalitilaisuudessa yrittäjyyden puolesta, mutta yleensä tuo tuppaa jäämään vain sille juhlapuhetasolle.
Ilmoita asiaton viesti
No jos yhden pankin holtiton riskinotto voi kaataa koko järjestelmän on jotain vialla. Jollain tapaa systeeminen riski pitää olla hallinnassa.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä on mielenkiintoinen aspekti. Kyseessähän on yritys. Sen operatiivinen toiminta perustuu pitkälti kanavoida rahoitusta niille pienille yrityksille, joilla ei ole esimerkiksi varaa tilailla luottoluokkia muunlaisia rahoituskanavia varten.
Kirjoitin miltei pari vuotta sitten, miten Eurooppa on pankkiensa vanki.
Arvaappa, olenko samaa mieltä kanssasi? Olen. Mikä on paras keino rajata systeemistä riskiä? Se, että eurooppalainen yrityskenttä olisi vähemmän riippuvainen pankkitiskirahoituksesta. Miten se järjestyy? Kehittämällä yritysvelkakirja- ja osakemarkkinoita vaihtoehtoisten rahoitusmuotojen aikaansaamiseksi.
Kyllä suuret yritykset pärjäävät ilman pankkilainoja. Pienemmät taas eivät. Hyvänä ideana pidän esim. tätä bisnesenkeliajattelua. Lisää vain tällaista.
Ilmoita asiaton viesti
Olen eri mieltä. Tuota yritysten ja kotitalouksien irtaantumista pankkiriippuvaisuudesta kokeiltiin Yhdysvalloissa – lopputulos oli ns. varjopankkijärjestelmän raju kasvu. Varjopankkijärjestelmä paisui, ja ilman kunnollista tilastointia, seurantaa ja kontrollia lopputulos oli mitä oli: Subprimea, Lehmania jne.
Moderni pankkijärjestelmä on vähän kuin demokratia: se ei ole hyvä, mutta se on parempi kuin vaihtoehdot. Isommat oman pääoman vaatimukset, eli moral hazardin (kruuna pankki voittaa, klaava veronmaksaja häviää) poistaminen varmistamalla, että riskillä on kohtuullinen hintalappu.
Ilmoita asiaton viesti
Haluaisinkin niin, että pääomamarkkinat kehittyisivät muilla tavoin, ja esimerkit laitoinkin.
Olen myös sitä mieltä, että mitä tarkemmin pankkialaa säännellään, sitä enemmän se valuu ”maan alle”.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä linkissä puhutaan 15%:n vakavaraisuusasteesta (”15% luottolaitoksn tuotoista”) pankkitoiminnassa, jota valvotaan:
http://www.nettilaki.com/a/vakavaraisuus-on-pankki…
Korjatkaa, jos olen ymmärtänyt metsään 😀
Toisaalta Jan Hurrin juttu antaa ymmärtää, että virallisten lukujen takana on epävirallinen moninkertaisten riskien maailma. Hän epäilee, että EKP ei ensi syksynäkään tohtisi katsoa julkisesti näitä lukuja, jotka jo nyt tiedetään:
”Pankkien taseet eivät ole puoliksikaan niin vahvoja eikä niiden vakavaraisuus niin vankka kuin ne näyttävät olevan.”
http://www.taloussanomat.fi/jan-hurri/2013/11/03/s…
Onko tilanne oikeasti näin paha? Mitä sille voi EU:n laajuinen pankkivalvontavirasto?
Ilmoita asiaton viesti
Kts. #24.
Ilmoita asiaton viesti
Investoinnit syntyvät ideoista. Viime vuosituhannen lopulla eräs toimittaja Ken Auletta haastatteli Bill Gatesia. MS hallitsi tuolloin jo yli 90%:sti maailman PC-laitteiden käyttiksiä. Monopoli siis.
Auletta kysyi mitä kilpailijoita Gates eniten pelkää. Sunia, Netscapea, Oraclea vai mitä? Aika suora kysymys. Gates vastasi ettei mitään niistä. Eniten häntä huolestuttavat autotallit ja niissä puuhastelevat nuoret, jotka keksivät jotain uutta. Samaan aikaan Google oli jo ajatus jonka parissa pari kaveria työskenteli. Kymmenen vuotta ja nämä kaksi olivat pyyhkineet lattiaa MSN:llä.
Hypoteettisesti ajatellen, jos nämä kaverit olisivat olisivat asuneet Suomessa ja käppäilleet paikallisen pankin haarakonttorin pyytämään 200 000 lainaa saattakseen ideaansa eteenpäin. Ei olisi onnistunut….
Toki maassamme on mahdollisuutta saada riskirahaa ja varakkaita visionäärejä, jotka ”saattavat” lähteä mukaan ja ovat lähteneetkin.
Pankkisektorin varaan ei kannata luottaa. Toki olen taas väärässä, mutta joskus tuntuu siltä, että pankkimaailma on outo ja irrallinen osa kokonaisuutta. Sillä on äärettömän tärkeä tehtävä ja silti se on herkkä ja haavoittuvainen kuin peuran vasa. Vähän perhanan isot rahat kulkevat silti järjestelmässä kuin metallikuula flipperissä, poukkoillen. Iso lama ja esim. USAn asuntokupla todisti, kun joku heiluttaa koko konetta tulee tiltti ja se on moro, vähäksi aikaa. Silti nämä dinosaurukset eivät suostu kuolemaan. Ne vain vaihtavat olomuotoa.
Eli vastauksena pohdintaasi. Olisiko markkinoilla tilaa aivan toisenlaiselle rahoitusajattelulle? Markkinointitermillä uudenlaiselle jakelukanavalle? Vähän h……..i on tapahtunut muutaman vuosikymmenen aikana. Olen ”melkovarma” siitä, että sama tapahtuu myös finanssisektorilla. Alan on yksinkertaisesti taivuttava muutoksiin.
350 000€:n laina omakotitaloon tai vastaava summa hyvään liikeideaan. Kumpi mahtaa tuottaa paremmin riskeistä ja mahdollisista luottotappioista huolimatta. Toisaalta asuntokupla se vasta tappioita tuokin eikä pelkästään rahoittajille.
Ilmoita asiaton viesti
Varmastikin, mutta on myös aloja, joissa ei uutta (tai parempaa, tai huokeammalla) synny ilman miljoonien investointeja. Se tietää riskinottoa.
Oletetaan, että minulla olisi tällainen liikeidea. Tarvitsen miljoonan tilavuokraan, parin käsiparin palkanmaksuun ja kojeisiin. Soitan ystäväni ja sukulaiseni lävitse, että olisi tällainen idea. Arvaappa jäisikö uupumaan? Kyllä, ja rutkasti.
Sitten vain vastaantulijoilta kyselemään?
Tässä on pääomamarkkinoiden seuraus siitä, miksi käytännössä ainoa taho tällaiseen rahoitukseen on pankki. Ja kun ne tietävät asemansa (korvaamattoman tärkeä) niin sitä voi luotottaa sitä ja tätä projektia. Menköön miljardi lentokenttään alueelle, jossa juuri kukaan ei asu.
Huopaisen kanssa tuossa oli varjopankkiongelmasta. Olen samaa mieltä siitä, että se on ongelmallinen ”alamaailma”. Enkä oikein näe muita vaihtoehtoja tämän kiertämiseen kuin pankkien hallitusten (siis jäsenten) ensisijaisen ja täyden vastuun toimistaan.
Ilmoita asiaton viesti
Uutta ja parempaa syntyy työllä. Ei siihen välttämättä mitään rahoja tarvita ollenkaan. Nykyisin kun rakennetaan rahan takia uusi on usein huonompaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ei niitä kallita kojeita saada taiottua ilmaiseksi tehtaisiin.
Esimerkiksi se tietokone, jolla tänne kirjoittelet, ei olisi mahtunut edes hehtaarin tontille, jos se pitäisi pelkästään käsipelin kasata.
Tietokoneesi voi olla ”huonompaa” – kuten usein kaikki uusi mielestäsi on – ja parempi ratkaisu saattaisi olla, että kirjoitat kirjeen minulle ja kaikille muille lukijoille ja postitat viestisi sitä kautta.
Ilmoita asiaton viesti
Ei mikään konekaan ilman työtä synny.
Kyllä välillä kaipaa paperiaikaakin, silloin kun tiedostot häviävät tietämättömiin tai säilytysformaatti vanhenee. Mutta mielessä oli lähinnä rakennusteollisuus jonka kehnoa laatua ei voi olla huomaamatta törmätessään joka puolella rehottaviin rakennustyömaihin.
Etanapostinkin aikana harjoitin kiivasta keskustelua. On kieltämättä tässä se etu, ettei vastausta tarvitse odotella päiväkaupalla.
Ilmoita asiaton viesti
Ei niin. Mutta ilman kysyntää ei ole sitä tarvettakaan tehdä.
Siitähän tässä on kysymys: pelon ilmapiirissä halu tehdä investointeja vähenee, ja se tietää taas vähemmän työtä ja taloudellista toimeliaisuutta.
Siksi tällaisten kriisien ratkonnassa tulisi olla nopeatoiminen, eikä tällä tavoin venutella ahdinkoa vuosikaupalla, kuten nyt Euroopassa on monin paikoin tehty.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä tarpeellistakin työtä olisi riittämiin ilman keinotekoista kysynnän kasvattamista. Tarvittava yhteiskuntaa ylläpitävän työn voisi jakaa tasapuolisemmin.
Ilmoita asiaton viesti
Erittäin osuvasti sanottu- mutta mieluummin keskitytään kiihtyvällä intensiteetillä tarpeettomaan työhön ja arvokuplien puhalteluihin. Kauankohan tämä maaninen ja pääosin päämäärätön pörssikasino-systeemi jaksaa vielä pyöriä oman häntänsä perässä?
Ilmoita asiaton viesti
Ilmeisesti siihen asti, että raha tippuu pilvilinnoituksistaan.
Ilmoita asiaton viesti
On ollut puhetta, että nyt taantumassa pitäisi jopa riskisijoittaa tuotekehittelyyn ja tulevaan vientiin, jotta ollaan valmiita kun vienti alkaa vetää.
Yli vuoden ajan on sanottu euroalueellakin ponnistellun, jotta saataisiin ”euroalue nousuun”. Ainakin euron kurssi on saatu nousuun. Se taas lyö korville edellistä toivetta, kun euron kurssiin ei voida itse vaikuttaa:
http://www.wallstreet-online.de/_plain/charts/lega…
Ilmoita asiaton viesti
Onko näköpiirissä mitään viennin ”vetämistä”? Globaalit markkinat taitavat olla kyllästyneitä maksukykyisten kuluttajien osalta.
Ilmoita asiaton viesti
Se, että nollakorkotilanteessakaan investointeja ei näy eikä kuulu, kertoo jotain oleellista näkymistä. Ne ovat negatiiviset. Ei kannata edes ilmaiseksi investoida.
Mutta rahapolitiikka on kielletty, koska ”vakaa toimintaympäristö” ja ”vakaa raha” ovat tärkeä juttu. Ihme, että talouteen ja tekniikkaan kalleellaan olevat fantsuttelijat nillittävät. Mehän olemme juuri siinä tilanteessa, mitä he kaipasivat. On niin vakaata, että mikään ei liiku.
Ilmoita asiaton viesti
Talousajattelunne perustuu uskonvaraisiin olettamuksiin.
Nyt ollaan ilmeisessä ristiriidassa; pitäisi säästää, mutta säästäminen vähentäisi BKT:tä.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä on totta. Ja pelkoni on se, että varovaisuus iskee suuren leiman tällaisten kriisien aikana. Niin suuren, että se vähentää dramaattisesti investointeja – ja luo sen pelon kierteen, ruokkien yhä enemmän hyytymää.
Ilmoita asiaton viesti
Suuren riskin uhkapeli on aina dramaattista.
Ilmoita asiaton viesti
Onhan se. Toisinaan minuakin harmittaa se, etten enempää laittanut kiinni. 😀
Ilmoita asiaton viesti
Onko sinusta ihan ok, että koko yhteiskunnan hyvinvointi on uhkapelin varassa?
Ilmoita asiaton viesti
Miksei olisi? Esimerkiksi jotkut lähtivät 1800-luvun loppupuolella hirmuiseen uhkapeliin rakentaessaan ensimmäiset ratakiskot.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, jotkut tykkävät uhkapeleistä, mutta pitääkö kaikkien joutua siitä kärsimään joilla ei ole osa eikä arpaa?
Ei ratakiskojenkaan rakentamiseen välttämättä mitään rahaa tarvita.
Ilmoita asiaton viesti
Ilmaiseksiko olisit ne malmit hakannut ja sulattanut, ratakiskoiksi muotoillut, ratapaikalle kuskannut ja naputtanut paikoilleen?
No, ne jotka sen teki vaativat myös mm. palkkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Näinhän se toki menee, mutta ulkomaanvelalla suurten teollisten projektien rahoittaminen ja palkanmaksu on silkkaa typeryyttä. Omalla fyrkalla rahoittaminen voisi olla käytännössä korotonta (kestävästi suunniteltu verottaminen/korottomuus), kunhan pankkisektori saadaan takaisin rengin asemaan isännän narrikaavusta.
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä, ja mitä se palkka on? Sinäkö olet leivän ja muut särpimet kasvattanut, jotka rakentajat tarvitsevet eläkseen?
Ilmoita asiaton viesti
Velkarahalla/säästöillähan ne särpimetkin nyt luodaan, kun ollaan tässä raha-tavara-raha taloudellistoiminnan mallissa. Mutta tässäkin rahan määrän on vastattava olemassaolevia käyttö- ja kestokulutusarvoja, muuten se inflatoituu leikkirahaksi. Myös rahoittaminen on mahdollista järjestää kestävämmin kuin se nyt tehdään, kun koroilla loputtomasti piestään eikä esim.korotonta rahoitusta saada välttämättömiin projekteihin. Rengiksi laittaminen auttaa, isännän rooli näyttää olevan kovin kestämätön. Avoimuutta, demokraattista otetta mukaan, rahoitustouhuihinkin olisi satava.
Ilmoita asiaton viesti
Rahalla ei luoda yhtikäs mitään, eihän se ole oikeesti olemassakaan muuta kuin ihmisten korvien välissä.
Ilmoita asiaton viesti
Näin se lopulta kyllä on, alkuperäinen vaihdantahan perustui tavara-tavara vaihdantaan, siitä sitten hiljalleen tietyt tavarat alkoivat saamaan rahan määritelmää jne. Nyt tuo vaihdon väline ja arvon mitta on paisunut ihan omiin megalomaanisiin ja abstrakteihin maailmoihinsa, rengistä ilkeän isännän rooliin.
Ilmoita asiaton viesti