Taloustiistai – toiveet korkealla?

Suuret oppositiopuolueet ovat nyt vastanneet hallituksen taloustalkoisiin. En valitettavasti tiedä, mihin tiistaina lopulta päädytään. Hallituksen sisäinen näkemys on hajallaan, eikä toki kuviota helpota oppositiopuolueidenkaan erilaiset näkemykset hallituksen arvellusta linjasta. Hyvää on kuitenkin se, että edes keskustellaan.

Hallituksen poukkoilevaa linjaa ovat jo johtavat virkamiehetkin käyneet tuskastelemaan. Yritysjohtajien viesti on jo ollut pidempään, että investointeja on riskialtista tehdä, kun linja muuttuu jatkuvasti. Tästä kertoi Talouselämä. Hallituksen taival on toden totta arvattu jo lähdössä vaikeaksi, sillä niin erilaisista puolueista koottu hallitus tietää sitä, ettei yhdenkään puolueen oma ”äänikuntansa” saa sitä, mitä varta vasten halutaan.

Jos asialistalla on Suomen velkaantumisen edes osittainen hillitseminen, on Perussuomalaisten linja johdonmukainen. Ajatuksen lähtökohta on, että huonoilla talouskeleillä mielivaltainen säästäminen aiheuttaa vain syvempiä kansantaloudellisia ongelmia. Tämä ei ole niinkään Perussuomalaisten ”keksimä oikku”, vaan sen on todennut mm. kansainvälinen valuuttarahasto IMF. Taantumassa säästämistä on kokeiltu huonoin tuloksin pitkin Etelä-Eurooppaa.

Perussuomalaisten lähtökohta vaikuttaisi olevan säästökohteiden priorisointi: leikataan sieltä, mikä vähiten iskee takaisin suomalaisia ja maamme kansantaloutta. Vastikkeettomilla pankkituilla emme ole saaneet muuta aikaan kuin ongelmien pitkittymistä. Kehitysavunkin leikkauksista olen kuullut, että niillä rahoilla sitten tilataan Suomesta tuotteita, joka tietää meille työtä. Miksei sitten subventoi suoraan suomalaisia työllistäviä yrityksiä, jotka voisivat yrittää hankkia edes ulkomailta myyntituloja? Se todennäköisesti tietäisi rutkasti pienempää menoerää.

Keskustalla on ymmärtääkseni omat terveiset valmiina mm. paljon puhutusta kuntauudistuksesta. En siihen ota tässä yhteydessä kantaa, koska en ole tähän asiaan yksinkertaisesti edes ehtinyt perehtyä riittävän tarkkaan.

Virheistä pitää pystyä oppimaan. Nähdäkseni hallituksen aikomus sopia ensi vaalikauden säästöistä on kuitenkin virheen toistamista. Meillä ei ole tiedossa se, missä suhdanteissa ensi eduskuntakausi käydään, joten kallioon lukemien hakkaaminen on yksinkertaisesti tyhmää.

Se on varmastikin totta, ettei nyt esillä olevat PS:n ajatukset menoleikkauksista ole kaikkinensa riittäviä, mutta ne ovat tehokkaita, ja ne ainakin antavat meille kaikille enemmän aikaa saada maailman talous paremmille uomille. Sitä kautta ne ongelmamme vasta lopullisesti ratkeavat.

Odotan tiistain satoa kyllä jännityksella, ja olen luonteeni mukaan varovaisen optimistinen.