Eurokriittisiä ryhmiä tulossa vähintään kaksi

Hollannin Vapauspuolueen PVV:n puheenjohtaja Geert Wilders taisi tehdä selväksi sen, että eurokriittisiä (tai -vastaisia) ryhmiä on syytä tehdä vaalien jälkeen vähintään kaksin kappalein. The Economistin vakiokirjoittajiin lukeutuva nimimerkki Charlemagne kirjoittaa, että Wildersin muukalaisviha on taas pinnalla.

Ranskan Kansallinen rintama FN on puolestaan puheenjohtajavaihdoksensa jälkeen pehmentänyt tuntuvasti linjauksiaan. Marine Le Penin ottaessa ohjakset perintönä oli varsin selkeä ksenofobinen asennoituminen. Ranskalaisten mielestä uusi linja on hyväksyttävämpi, ja se onkin nostanut kannatustaan erityisesti eurovaalien kohdalla.

Wilders ja Le Pen sopivat keskenään, että tarmo ja energia tulisi suunnata kohti yhteistä vihollista, ”Brysselin hirviötä” vastaan. Wilders tosin lipsuu, enkä usko hänellä olevan mahdollisuuksia tehdä enää yhteistyötä mm. Perussuomalaisten, Tanskan Kansanpuolueen tai Ukipin kanssa.

Tämä tarkoittaisi sitä, että vaalituloksesta riippuen eurokriittisiä ja -vastaisia ryhmiä olisi useampi. Yksi tällainen ryhmä ajaa demokraattisin keinoin liittovaltiohankkeiden purkamista, ja pyrkii tarjoamaan eurooppalaisille kansoille enemmän vapautta. Toinen ryhmä menisi megafonit päällä rymistellen. Nähtäväksi jäisi siinä kohtaa, että onko metelissä sitten asiaakin mukana. Toivottavasti on.

Toukokuun vaaleissa ei ole enää niinkään merkityksellistä se, mistä maasta mepit tulevat, vaan mikä on se politiikka mitä nämä valitut edustajat ajavat.

Tämä, jos mikä, on äänestäjien kannalta parasta. Nimittäin mikäli lähtömaa vaikuttaisi enemmän niin meidän 13 meppiä olisi aina altavastaajana vailla vaikutusmahdollisuuksia – paitsi tietysti silloin, kun valtavirran nuoleskelua haluaa määritellä ”vaikuttamiseksi”.