Hyvä, parempi, nationalismi

Nationalismi tulee väärinjohdetuksi syypäiksi hirmutekoihin, sotiin ja megalomaanisiin valloitusretkiin. Siitä huolimatta, että valittavana on myös sellaisia sanoja kuten ”imperialismi” ja ”kolonialismi”, joiden kokonaan oma etymologiansa viittaa aivan johonkin muuhun kuin nationalismiin. Jos nationalismin haluaa tuomita niin se tarkoittaa esimerkiksi Ukrainan tilanteessa kansallismielisten ukrainalaisten vallankumouksen peruuttamista ja Janukovytšin palauttamista maan presidentiksi.

Kansallismielisyys esiintyy monella tavalla kielen, kulttuurin, normien ja ajatusten tasolla lujittavana tekijänä.

Onko Putin nationalisti? Ei ole, hän johtaa Venäjän imperiumia ja on ennemminkin imperialisti. Oliko Hitler nationalisti? Ei ollut. Taistellessaan brittejä, ranskalaisia tai venäläisiä vastaan hänellä ei ollut pontimena ”vapauttaa saksalaisia”. Hitlerin huudot yhdestä kansasta, valtakunnasta ja johtajasta esittää pienimmän yhteisen tekijän: kansa.

Mitä sotepuoli kertoo nationalismin vahvuuksista? Suomalaiset puolueet pääsääntöisesti hehkutti sitä, että väännön jälkeen yhteinen hyvä voitti. Entä jos jonkinlainen malli oltaisiin saneltu Brysselistä käsin – mahdollisesti jokin aivan muunlainen malli kuin mihin täällä päädyttiin – uskallatteko arvata ”kenen laariin” se olisi satanut?

Hallinnossa suuri ei ole tehokasta. Se voisi olla, jos todellinen hallinto pyörisi valtiotasolla esimerkiksi Euroopassa. Surullinen esimerkki on vaikka tämä hehkulamppudirektiivi. Olkoonkin, että hehkulampuissa energiasta menee valtaosa lämmöksi. Ne ovat huokeita valmistaa ja ovat huokeita siten myös kuluttajille. Suomessa pitää joka tapauksessa lämmittää asumuksia, lamppujen tuoma lämpöenergia vähentää sellaisenaan tarvetta muunlaiseen lämmitykseen.

Etelä-Euroopassa voi olla hieman toisenlainen tilanne. Siksi lakiin olisi pitänyt tulla alueelliset olosuhteet huomioiduksi. Yhtä hyvin asiasta olisi voitu päättää kansallisella tasolla, ja oltaisiin voitu todeta, ettei keskushallintoa tarvita mihinkään, ei ainakaan aiheuttamaan enemmän haittaa kuin hyötyä.

Euroopassa on kansallisvaltioita enemmän kuin pieniin aikoihin. Entinen Jugoslavia on jakaantunut kansallisvaltioiksi, samoin kuin entinen Tsekkoslovakia. Espanjassa katalaanit ja baskit hamuavat itsenäisyyttä. Italiassa nyt Veneton maakunta tekee samoin. Venetolla on tuhatvuotinen itsenäinen historiakin. Kataloniassa puhutaan omaa kieltä.

Jos Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Herman Van Rompuyn sanomaan olisi uskominen, että nationalismi johtaa sotaan niin onko Van Rompuy todella sitä mieltä, että jos Katalonia itsenäistyisikin niin se julistaisi ensi töikseen sodan Ranskaa tai Espanjaa vastaan? Kenen mielestä tämä on rehellisesti kiistaton ja todentuntuinen uhkakuva?

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu