PS:n erinomainen eurovaaliohjelma

Ohjelmassa on paljon hyviä elementtejä ja periaatteita. Niiden ympärille jää aika moniakin kysymysmerkkejä.

Ensimmäinen kompastuskivi on kuitenkin ylettömän positiivisen yhteistyövalmiuden antava kokonaiskuva, mikä ei tässä tilanteessa johda toivottuihin vaikutuksiin. Ei tuollaisessa korruptiopesässä saa mitään aikaiseksi, ellei lähtökohtaisesti kyseenalaista koko touhua. Nyt olette julkistaneet koko paletin ennakkoon, eikä kotiintuomisina ole kuin samoja ”torjuntavoittoja” koottuine selityksineen kuin tähänkin saakka.

Oma vaikutusvalta tulee yleensä yliarvioiduksi reippaasti, koska eivät ne muutkaan ole siellä huvikseen seisoskelleet ja yrittämättä jättäneet.

Toinen kivulias realiteetti on se, että 1,7 % kansallisesta painoarvosta saatte kenties 15 % osuuden, eli noin 0,25 % edustajista. Kuten itsekin toteatte, ohjelmaan liittyy sellaisia kansallisia elementtejä, joita edes muut EU-kriittiset eivät auta teitä edistämään. Toisekseen ohjelmasta ei löydy mitään elementtiä, millä nämä kansallisesti tärkeät asiat pystyttäisiin rahoittamaan.

Tukipaketteja vastustetaan, mutta ei puhettakaan siitä, miten alijäämät rahoitettaisiin. Alijäämät eivät nimittäin oikene, koska jatkossakin Saksa tulee olemaan ylivertaisen ylijäämäinen ja muiden suhteen on pelkkiä kysymysmerkkejä.

Edelleen tukenne vapaakaupalle tarkoittaa yksiselitteisesti sitä, että kukaan tai mikään tolkuissaan oleva taho ei sijoita rahojaan matalan tuottavuuden aloille, joista lopulta seuraa huolenaiheena ollut huoltovarmuuden toteutuminen pitkässä juoksussa. Tähän liittyy keskeisesti niin maatalous- kuin energiapolitiikka, joista en valitettavasti löytänyt mitään sellaisia periaatteita, jotka lähtisivät realistisesti nykytilanteesta ja päätyisivät johonkin strategiseen ja toteutettavissa olevaan päämäärään.

Korostatte sijoittajien vastuuta ja veroparatiisien suitsemista, mikä ei ole globaalissa verokilpailussa edes EUn päätösvallan puitteissa. Toki se voi pyrkiä siihen vaikuttamaan, mutta suitsimisen sijaan sen sisään on muodostunut omat verokeitaansa. Ei kovin hyvä lähtötilanne.

Sitten on tämä harmaan talouden kysymys, joka jakautuu reaalisesti kahteen pääluokkaan. On nimittäin karu fakta, että kaikissa alhaiseen tuottavuuteen ja palveluihin perustuvissa talouksissa kohtuullinen hintataso on perustunut harmaaseen talouteen, eikä ilman pääomia aloittava uusi yrittäjä edes pääse alalle ilman veronkiertoa. Näin oli yleisesti myös Suomessa 1970-80-luvulla, jolloin maksuliikennettä ei vielä kyetty reaaliaikaisesti seuraamaan. Tämän tyyppinen harmaa talous päätyy lähes kokonaisuudessaan kulutukseen, eli kansantaloudelliselle kokonaisuudelle siitä saattaa olla jopa enemmän hyötyä kuin haittaa.

Sitten on se osa harmaata taloutta, joka päätyy laillisuuden rajoja hipoen verottajan ulottumattomiin, eikä onnistu ilman maksettuja asiantuntijoita. Tätä mahdollisuutta pystyvät hyödyntämään vasta suurehkon mittakaavan toimijat. Näistä syntyy kansantalouksien suurvuodot, joita pienyrittäjiä ja talkooporukoita jahtaamalla ei paikata edes nimeksi.

Tässä vaiheessa pitäisi olla jo selvää, että EU toteuttaa USAn tukemana suurvaltapolitiikkaa, jonka siimeksessä voidaan keskustella sosiaalisesta ulottuvuudesta. Venäjä ja Kiina saattavat koska tahansa tuoda vallitsevaan kauppasotaan sellaisia elementtejä, joiden jäljiltä sosiaalisella ulottuvuudella pyyhitään pöytää, jos kansalliset edellytykset itsenäiseen asian hoitamiseen ovat kadonneet.

Joku voi hymistellä antamani kritiikin painoarvoa, koska en ole politiikassa ollut aiemmin mukana. Sen sijaan olen ollut mukana niin pitkään liike-elämän koukeroissa, että tiedän, miten kovaa ja raakaa tämä peli on.

Neuvotteluihin on lähdetty paljon ohjelmaanne tiukemmillakin vaatimuksilla, mutta maitojunalla on tultu takaisin ja nielty sekä nieletetty katkera kalkki niillä, joita asia käytännössä koskee. Ohjelmallisesti pidän silti tavoitteita pääosin kannatettavina, mutta kriittiseen vaiheeseen liian pehmeä paketti.

Plussaa tulee toki siitä, että muiden eduskuntapuolueiden paketeista löytyy niin saastuneita utopioita, että niillä voi porata otsonikerrokseen vaarallisen aukon.

Erikseen kannattaa vielä huomioida, että tämä heikko EU-luomus lepää jokseenkin kokonaan Saksan varassa, jonka harteille ollaan heittämässä myös vetovastuu Venäjää koskevan ongelman ratkaisemisesta. Siinä on kaksi keskeistä ongelmaa, eli Saksa on edelleen USAn ja Britannian valvovan silmän alla. Toisekseen Saksalla ei koskaan ole ollut suurta taktista viisautta, vaan pelkkä suoraviivainen ja voimankäyttöön perustuva strategia. Koska se on soveltanut sitä yhteistyökumppaneihinsa, ei Saksa saa tosipaikan tullen ketään taakseen idän ihmeitä vastaan. Edes USA ja Britit eivät voi ottaa sellaista riskiä ja muita itämaiden valloitus ei kiinnosta lainkaan, ellei jokaiseen kansallisuuteen kasvaneita militanttivähemmistöjä oteta lukuun.

Kritiikistä huolimatta toivotan vaalimenestystä, koska selvästi nykyistä terveempää arvopohjaa on tavoiteltu.