Halpaa puhetta

Eurostat kertoi, että juna kohti deflatorista lamaa ohitti juuri yhden pysäkin pysähtymättä. Sitä ei tosin tiedetä, johtuiko se kiireestä päästä perille asti, vai pääsiäisen ajankohdasta.

Sekään ei ole täysin varmaa, että onko Euroopan keskuspankin verbaalinen vatvominen kiihdyttänyt deflatorisia paineita. Puhehan on halpaa, ja huokeampaa kuin toimiminen. Toinen vaihtoehtohan on, että EKP tarkoituksellisesti ajaa meidät tuohon deflaatioon, jotta puhuminen olisi vielä halvempaa!

Mutta miten se pääsiäinen tähän liittyy? Sen relevanttisuus perustuu tietoon, että ennen pääsiäistä kaupat nostavat hintojaan, jotta kaikki pääsiäisvalmisteluja tekevät joutuisivat maksamaan mahdollisimman runsaasti. Pääsiäisen ajankohta tänä vuonna arvellaan aiheuttavan piikin huhtikuun defl… siis inflaatiolukuihin, ja tällä erää maaliskuussa ruutuun jäi mykistävät 0,5 prosenttia.

Hoosianna-virsien raikaamisajankohdasta riippumatta pitää nähdä selkeä trendi. Tammikuussa 2013 euroalueen inflaatio oli vielä juuri siinä, missä EKP haluaisikin sen olevan: hyvin lähellä kahta prosenttia. Mutta sen jälkeen maali on karannut jo näkyvistä.

Oheisessa kuvassa näkyy viimeisin selkeä trendi, josta on poikettu hyvin vähän.

Maaliskuun 2014 lukemat ovat toki vasta ennakkotietoja. Esimerkiksi helmikuun tarkistetut lukemat pudottivat ennakkotietojen inflaatiosta yhden kymmenyksen.

Tulisko EKP:n nyt sitten toimia?

Viimeksi EKP teki jotain, kun inflaatioluvut pakittivat jyrkästi loppuvuonna 2013 ja olimme ensi kertaa pitkästä aikaa alle yhden prosentin. EKP laski hieman korkotasoa. Se nostikin inauksen inflaatiota marras- ja joulukuussa, mutta teho oli lopulta varsin olematon.

Tuon yhden toimintakerran jälkeen EKP on vain ja ainoastaan puhunut ja jutellut mukavia, esimerkiksi EKP kertoi, ettei inflaatiotavoitteeseen tulla pääsemään vielä parinkaan vuoden päästä.

Miehen puhetta.

EKP on perustellut kuukausittaisia tarinatuokioitaan sillä perusteella, ettei riittävän moni euromaa ole vielä suoranaisessa deflaatiossa, eikä se ole laajaa – mikä tarkoittaa useampia aloja, kuten esimerkiksi energia, ruoka, kodinkoneet jne.

Ongelma on, ettei tässä euroalueen katastrofaalisessa tilanteessa välttämättä edes tarvita varsinaista deflaatiota, vaan hämminkiä syntyy jo liian alhaisestakin inflaatiosta.

Ja kun deflaatio astuu kaapista ulos, niin se on japanilaisittain sanottuna sayonara. He voivat kertoa, että mitenkä helppoa se deflaation taltuttaminen sitten oikein onkaan. Ja sitten meillä on todellista päänsärkyä.

Sitä naisten puhetta.

Miksi deflaatio on paha juttu?

Niin, eikö se ole ihan kivaa, että hinnat putoavat? Varmastikin, mutta ne putoavat väärästä syystä. Ei kukaan meistä varmastikaan haikaile aikakautta, jolloin nykyiset kännykät olivat kirjaimellisesti raahattavia puhelimia. Eikä varsinkaan kaipaa niitä hintalappuja, mitä niissä aikanaan oli.

Nykyinen deflaatiovaara johtuu ylipainotetusta säästämisestä. Kuluttaminen jää vähemmälle, ja aivan erityisesti silloin, jos sattuu kuuluumaan siihen valtavaan työttömien armeijaan, joka euromailla on.

Ja kun ei ole kysyntää niin ei kannata ylläpitää tarjontaakaan. Ja se tarkoittaa lisää irtisanomisia.

Toinen huono puoli on, että kun se sayonara-hetki koittaa, niin kulutus ja kysyntä putoavat myös siitä syystä, että kuluttajat odottavatkin saavansa tarvikkeensa jatkossa huokeammalla. Vanhalla autolla ajelee sen aikaa odottaen, että autokauppiaat kummaavat niitä nollia pois hintalapun perästä.

Kolmas, ja erityisen huono puoli on siinä, että tämä tekee vaikeaa myös velkojen hoitamisesta. Jos kokonaisuutta ajattelee kuin merenä, jossa raha velloo niin virtaukset tyrehtyvät, eikä omalle kohdalle osukaan enää niitä seteleitä, joilla lyhentää tai kuolettaa velkansa. Deflaatio nostaa velan reaalista hintaa.

Neljäs huono puoli on se, että se nostaa rahan – tässä tapauksessamme euron – arvoa. Se on jo nyt liian korkea. Se heikentää vientiä euroalueen ulkopuolelle, mutta se myös huojentaa lisää tuontitavaran hintaa, joka näin syrjäyttää helpommin sisämarkkinoilla tuotetun vastaavan tavaran. Se puolestaan lisää paineita hintojen laskulle.