Vaihtavatko navat paikkaa?

Telluksen kahden magneettisen navan vaihtaessa paikkaansa keskenään tietäisi se tutkijoiden mukaan suurempia huolia kuin sen, että kompassineulojen värit pitäisi maalata uudelleen. Vastaavanlaista ilmiötä on aistittavissa myös monen eurooppalaisen maan talouspoliittisissa suuntauksissa. Vasemmistosta on tulossa uutta oikeistoa samalla, kun perinteinen porvarillinen oikeisto on ihmeissään. Se ei vieläkään ole käsittänyt sitä, että taantumassa deflatorisen laman ruokkiminen on kenties niitä vihoviimeisimpiä toimenpiteitä, mihin kannattaa ryhtyä.

Italiassa keskusta-vasemmistolainen puolue valitsi puheenjohtajakseen Matteo Renzin. Renzistä tuli myös maan kolmas perättäinen teknokraattipääministeri. Renzi on luvannut kosolti uudistuksia, ja ainakin maan teollisuuspamput pitävät häntä Italian viimeisenä oljenkortena.

Vastaavasti Ranskan sosialistipresidentti François Hollande on laatinut ”vastuupaketin”, jonka pitäisi keventää yritysten kohtaamaa byrokratiaa ja verotusta. Hollande nimitti hiljattain pääministeriksi Manuel Vallsin, joka ehdotti muutama vuosi sitten, että koko sana ”sosialistinen” tulisi pyyhkiä pois puolueen nimestä. Hän toimi sisäministerinä ennen ministerirulettia, ja oli mm. ahkerasti heivaamassa maan laittomia romaneja pois maasta. Yllättävää on myös se, että Hollande syrjäytti pääministerin paikalta yhden läheisimmistä liittolaisistaan. Syy saattaa olla se, että presidentti itse vetäisi suosionmittauskyselyissä pohjalukemiksi 17 prosenttia, kun taas Valls on tätä nykyä Ranskan suosituin politiikko. Ranskan politiikan odotetaan siirtyvän nyt oikeammalle.

Suomessa SDP herätti omien sanojensa mukaan koko Suomen kriisitietoisuuteen. Oli aika putsata hämähäkinseitit leikkuupuimurin päältä. Kehysriihestä todettiin, ettei ole kivaa karsia vanhojen valtapuolueiden hyvävelijärjestelmällä sovittuja veronmaksajien kustantamia suojatyöpaikkoja, vaan on paljon eettisempää leikata lapsiperheiltä, työttömiltä ja eläkeläisiltä. Jopa SAK halusi tehdä pesäeroa tälle leikkausvimmaiselle linjalle, johon ”unilukkarin toimittama kriisitietoisuus” oli johtanut.

Vasemmistoliitto palasi harharetkiltään, joten täydellinen napojen paikkavaihto jäi Suomessa näkemättä, mutta olihan se hilkulla. Vasemmistoliittoa ei nimittäin pätkääkään harmittanut ökypankkiireille proletariaatin selkänahasta luvatut miljoonat.

Näitä havaintoja voi käyttää apuna, mikäli haluaa mittauttaa suomalaisen poliittisen navanvaihdon etenemistä. Kokoomus nimittänee varmuudella uuden puheenjohtajan. On mielenkiintoista havaita, jatkuuko markkinataloutta haittaava ”sössijöille porkkanaa” -linja. Paljon enempää puolue ei voisi siirtyä enää vasemmalle.

Samaten demarileirissä on laitettu Maginot-linja pystyyn: valtiovarainministeri pitää ehdottoman tärkeänä, että pesti pysyy puolueen puheenjohtajalla, vaikka siis puheenjohtajaksi voisi tulla talousasioiden täydellinen keltanokka. Sellainen, kun Urpilainenkin alussa oli. Uhoili vakuuksista, eikä ymmärtänyt panttaamattomuuslausekkeen olemusta. Sitten teetti meille suomalaisille tuotonvaihtosopimuksen. Johdannaispeluri henkeen ja vereen. Palaako SDP juurilleen riiatakseen taas SAK:ta?

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu