Nallet vastakkain

Aiempi kirjoitukseni ”kahden nallen” pohdinnoista – eli Wahlroosin ja verokarhun – sai aikaan hämmästyttävän paljon palautetta. Tämä saattoi johtua Uuden Suomen tekemästä uutisraportista muutamasta tästä aihepiiristä koskeneesta kirjoituksesta. Lisäksi lukijoille oli mahdollisuus äänestää itsekin näkemystään, ja totta kai Puheenvuoron puolelle kirjautuneet pääsivät myös kommentoimaan ja keskustelemaan aiheesta.

Äänestystulos hieman ennen puolta yötä perjantain ja lauantain välistä yötä osoittaa, että 12 prosenttia katsoi Wahlroosin hyötyneen enemmän Suomesta kuin siitä, että hyöty olisi ollut molemminpuoleista, tai että Suomi olisi hyötynyt enemmän Wahlroosista. Valtaosa, peräti 73 prosenttia vastaajista olivat aivan samaa mieltä kuin itsekin kirjoitukseni pohjalta voi päätellä: Suomi on hyötynyt Wahlroosista tavattomasti.

Ajattelin koota tähän aiemman varsin runsaan palautteen, jotta lukijoiden ei tarvitse kahlata kymmenittäin annettuja yksittäisiä kommentteja.

Eräs kommentti nousi sieltä uutispuolelta esiin: mustavalkoinen tilanne. Tämä aiheutui osittain siitä, että alun perin kirjoitin vain siksi, että en jakanut edustaja Annika Lapintien (vas.) näkemyksiä. Minusta siitä huokui sanonta ”kiittämättömyys on maailman palkka”. Totta kai poimin silloin mielestäni räikeimmät epäkohdat omaan tekstiini, ja esitin niille vaihtoehtoisen katsantokannan. Ja jos siitä tehtiin koottu raportti, niin lähtöainekset olivat jo hyvin selkeästi aseteltu vastakkain. Jokainen saa silti päätellä aivan itse, miten tilanne on, ja annetut kärjekkäät argumentit ovat vain auttamassa mielipiteen muodostamista. Sitten sai äänestää – välivaihtoehdonkin kanssa.

Jokainen saa kouluttaa itseään

Tuntuu melko tavalla ihmeelliseltä joutua muistuttamaan, että jokaisella on Suomessa mahdollisuus kouluttautua niin nuorena kuin vanhempanakin. Wahlroos ei ole päätynyt SYP:n, Mandatumin, Leonian, Sammon tai Nordean kärkipaikoille vetämällä nuoruusaikana lärviä täyteen Viron ralliviinaa joka käänteessä, vaan hän on hankkinut itselleen koulutuksen, ja edennyt sitten alallaan.

Ketään oppivelvollisuutensa suorittanutta vapaata suomalaista ei Suomessa estetä hakemasta vaikka lukiokoulutusta, ja sitten vaikka Kauppakorkeakouluun – allekirjoittanutkin hakee parhaillaan opiskelemaan töidensä ja harrastuksiensa ohella.

Jos siis sinusta tuntuu, että ”Nalle” on päässyt helpolla, niin sinulla on aivan samat mahdollisuudet. Lähde vain toteuttamaan niitä. Ei minuakaan kukaan tule hakemaan puskista, että ”nyt olisi sydänkirurgin paikka auki, tuutko hommiin?”

Ja kuten aiemmassa kirjoituksessani kävin esimerkinomaisesti lävitse: Nalle on nimenomaan ollut yksi se opiskelun mahdollistaja, ettei ”suuri raha” ole yhtenä sisäänpääsyvaatimuksena. Pitäisi siis ennemmin muistaa kiittää kuin marmattaa siitä, ettei ahneelle mikään riitä.

Ilmainen lounas?

Joissain kommenteissa nähtiin, että Nalle olisi saanut kuin tarjottimella asemansa pankkisotkujen kautta. Tämä pitänee paikkaansa. Olihan hän jo pankkipiireissä, kun tuota sotkua värkättiin. Suuremman ”syyn” tästä jupakasta pistän silti Suomen Pankille, ja sen silloiselle pataljoonalle, joiden mielestä oli hemmetin hyvä idea vapauttaa markkinat kertaheitolla – ja samaan aikaan lähteä ”eurokerhon” 1. kierrokselle 80- ja 90-luvun taitteessa.

Nalle pisti kuitenkin myös omiaan peliin aikakautena, jolloin eurokorttitalomme (oikeammin se ”ecu”, mutta samasta ideasta on kyse nyt euron ja tämän eurokriisin kanssa) kaatui – eikä ketään kiinnostanut ottaa riskejä.

Pitäisi silti muistaa, että eivät teleliikennemastot, rautatiet tai mitkään muutkaan tulleet koskaan ilmaiseksi kuin taikurin hatusta, vaan niiden eteen on otettu riski siitä, että uusi idea ei innostakaan yleisöä. Riskinottohalukkuus kuitenkin ajaa järjestelmäämme.

Se, että löytyi henkilö, joka otti ruorin käteen aikakautena, jolloin muut tärisi peloissaan jo pelastusveneissä kertoo, että tällaista halukkuutta on. Ja että tuo henkilö onnistui riskissään, ja että sen vuoksi Solidiumilla on miljardiluokan potti Sammon osakkeita, ja että Nallen kipparoimat firmat tuottavat tolkuttomia määriä osinkorahaa valtiolle ”ilmaisena lounaana” pitäisi kertoa, että onneksi kävi näin. Valtion tehtäväksi jää nyt vain tilailla Himaselta projekteja, sekä tunkea mielin määrin rahaa vaikka vähemmistövaltuutetun kolonnalle ovat mahdollisia vain siksi, että joku otti riskin ja onnistui.

Ja jostain syystä tämä riskinottaja nyt ei sitten saisi hyötyä hedelmistä itse?

Lopuksi vielä muistuksen muodossa, että jos nyt valtion tuloista yliviivattaisiin Nallen maksamat verot, osingot ja arvopaperien omaisuuserät niin täällä saisi bussikuskit, siivoojat, kaupan kassat ja muut tehdä 70-tuntisia työviikkoja voidakseen täyttää tämän saman vajeen.

Olisiko siis aika sanoa, että kiitos Björn Wahlroos tekemästäsi työstä, jotta meidän muiden suomalaisten elämä olisi näinkin helppoa?