Ei valtiovelkaa omalle itsenäiselle keskuspankille
Olen muutamaan otteeseen törmännyt käsitykseen, että eurokriisi olisi syntynyt sen vuoksi, että Euroopan keskuspankki (EKP) on ”ulkoistanut” rahan luonnin yksityisille liikepankeille, jotka sitten hurmoksissaan tästä oikeudestaan kävivät vetämässä taseensa täyteen epäkuranttia velkakirjaa. Tällöinhän kriisimaan valtion velka päätyi yksityiselle liikepankille, eli valtio joutui velkaantumaan yksityiselle liikepankille. Ratkaisuehdotus on ollut, että valtion tulisi saada velkaantua omalle keskuspankilleen, jolloin verenimijäkorkoihin ajavat ahneet yksityiset liikepankit joutuisivat nuolemaan näppejään.
Pidän ratkaisuehdotusta muutaman syyn vuoksi erittäin epätoivottuna. Nämä syyt eivät kuitenkaan aukea intuitiivisesti, joten katson parhaammakseni perustella ne yhdellä kertaa tässä, kuin että vatvoisin niitä kommenttiketjusta toiseen.
Julkisen rahankäytön holtittomuus
Idea siitä, että valtio voisi käydä ”täppäämässä” valtiolliselta keskuspankiltaan uutta velkarahaa aina, kun siihen ilmenee tarvetta tuntuu kieltämättä loogiselta ratkaisulta. Ongelma on siinä, että todennäköisesti tällaista tarvetta alkaisi kummasti ilmetä entistä enemmän. Se on politiikolle tai byrokraatille kuin kutsu tulla ilmaiseen pöytään. Tässä vellikellojen kakofonisessa kalskeessa voisi yhtenä ratkaisuvaihtoehtona esittää kattoa. Yhdysvalloista huomataan kuitenkin helposti, ettei velkakattojärjestelmä pidä, ja että politiikot hinaisivat valtiovelan hyvin nopeasti hyvin lähelle katon tuntumaa.
Miksikö? No tasan siitä syystä, että jos velkaraja on alhainen niin heillä on itsellään paljon paremmat mahdollisuudet saada mandaatti jatkaa poliittista uraa lupailemalla yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista – ja nämä hyvyydet ja kauneudet rahoitetaan totta kai velkarahalla. Niinhän tälläkin hetkellä toimitaan. Jos hallitusohjelman mukaan velkaisuus olisi taitettu se tarkottaisi niin järeitä leikkauksia, että hyvin suurella todennäköisyydellä näillä leikkaajilla ei olisi enää minkäänlaisia mahdollisuuksia tulla valituksi kovin merkittäviin tehtäviin. Pieni osa kansasta pitäisi tätä vastuullisena toimintana, mutta valtaosa äänestäisi jotakuta muuta.
Valtion velkaantuminen keskuspankilleen ei eliminoisi täydellisiksi virheinvestoinneiksi osoittautuneita hankkeita. Surullinen esimerkki eurokriisiin johtaneista toilailuista on Espanjassa sijaitseva Ciudad Realin lentokenttä, joka maksoi noin 1,1 miljardia euroa, ja joka huutokaupattiin konkurssin jälkeen 100 miljoonalla eurolla.
Surullisuus tulee hyvin ilmi kotimaisesta uutisoinnista, mutta taustatietoja on syytä etsiä kv-mediasta. Kupletin juoni: paikalliset sijoittajat saavat päähänsä idean, että lentokenttä on saatava. Paikallishallinto lobataan hienoin korupuhein ja näin julkinen puoli on pelattu mukaan hölmöön rakennushankkeeseen.
Millaisissa yhteyksissä olet itse kuullut puhuttavan ”isännättömästä rahasta”?
Globalissa kaupankäynnissä tarvitaan ”poliiseja”
Toinen merkittävä syy nihkeään asennoitumiseeni tulee kansainvälisen kaupan merkityksestä. Suomi on pieni ja avoin talousalue. Se ei voi pienuutensa vuoksi määräillä valuuttansa hintaa mielekkäällä tavalla.
Ajatus siitä, että tasvaltamme velkaantuisi keskuspankillemme sisältää oletusarvojensa puolesta eroa EMU:sta – mitä en pidä tietenkään huonona tai vastenmielisenä ajatuksena millään muotoa. Suomi ei nimittäin voi EKP:n alaisena lähteä tällaiseen puuhaan.
Mutta eivät nuo muut talousalueet ja kauppakumppanimme nyt niin pöljiä ole, etteivätkö he ottaisi selvää, millä rakenteella Suomen tasavalta valuuttaansa pyörittää. Uskottavuus tulee säilyttää. Kansainvälisten kauppakumppaneiden on todella vaikea luottaa uuden valuuttamme kaupankäyntiarvoon, jos valuutan määrä – ja sitä kautta sen yksittäisen yksikön arvo – on muutaman suosionälkäisen politiikon hyppysissä.
Tällöin on hyvin oletettavaa, että kauppaa ei käytäisi Suomen uudella valuutalla, vaan esimerkiksi Yhdysvaltain dollareilla. Niitä pitäisi siis pystyä kuitenkin ostamaan, ja tällöin idea omasta valuutasta katoaa kuin suolistokaasu 24. pohjoisen leveyspiirin halkomaan autiomaahan.
Sääntelyn huumaa
Sen myönnän, että ajatus tämän valtion velkaantumisen valtiollisen keskuspankin takana on kuitenkin aiheellinen. Nimittäin se, että säästyisimme ikäviltä talouskaaoksilta. Talouskriisejä on historiasta löydettävistä läjäpäin. Joidenkin kriisien seurauksena sääntelyllä on pyritty tukkimaan järjestelmässä olleita porsaanreikiä.
Tällainen on esimerkiksi talletussuoja. Sillä haluttiin ehkäistä kriisin syttyessä massiiviset talletuspaot, jotka vaarantavat pankkien taseita. Sekään ei ole kuitenkaan aukoton, kuten islantilaispankkien Icesave-jupakka osoittaa.
Toistaiseksi kriisejä on syntynyt lisäsääntelystä huolimatta. Eräs arvattava tekijä on se, että rahoituspuolen kekseliäisyys on aina ollut pari askelta edellä, ja kasvava asetusviidakko seuraa poliittisen päätöksenteon hitauden vuoksi perässä. Ainakin lakiasetuksien määrä kasvaa ja paperitulosteen hyllymetrejä tulee lisää.
Poimin tästä esimerkin: Suomessa on ajateltu hillitä asuntojen hintojen nousua asettamalla suhteellinen lainakatto. Tämä tarkoittaa sitä, ettei asuntolainapääomaa voi nostaa täydellä vakuusarvolla. Auttaako tämä? Kekseliäs ihminen ottaa ensiksi yhteyttä vaikka pienlainayhtiöön, nostaa sieltä kallista lainarahaa ja käyttää sitä osoituksena omasta pääomasta pankin asuntolainatiskillä. Vivutusaste vain nousee, eikä lainakatto sinällään pure.
Yleensäkin sääntely aiheuttaa vain ongelmalliseksi koettujen toimien siirtymisestä ”maan alle”. Kieltolain ollessa voimassa pirtua trokattiin.
Keksitään pyörä uudelleen
Eurokriisin aikana on tullut läjäpäin uusia talousaiheisia ulottuvuuksia, joista osa on ideointiasteella. On vakausrahastoa, transaktioveroa ja pankkiunionia.
Näille kaikille yhteinen tekijä on kuitenkin se, ettei se ole kaikkien etujen mukaista. EVM:stä tapeltiin, että kuka saa käyttää rahoja, ja missä olosuhteissa. Pankkiunionissa tapeltiin siitä, mitkä pankit saa ajaa nurin, ja minkälaisen menettelytavan tuloksena.
Sen sijaan voisi todeta, että pyörä on jo keksitty. Ei muuta kuin imitoimaan.
Idea siitä, että pankin johtoporras (yhtiön hallitus ja suuret omistajat) ovat ensisijaisessa ja täydessä vastuussa pankkinsa tappioista on tehokkain markkinaehtoinen poliisi. Kiinnostusaste pankin taseen sisältöön kasvaa kummasti, kun tietää, että sitä on kodissa perheen flyygelikin panttina, jos hullunrohkeudellaan menee sössimään firman tukioperaatioihin.
Empiirinen evidenssi kertoo, että tämä toimii. Totta kai linkissä esitetty Brasilian rahoitusala on ollut kummissaan viime aikoina. Ensiksi siitä syystä, että sen turvallisuus aiheutti pääomatulvan, kun muualla kriisien laineet löivät lujaa. Sitten on edessä vielä toinen ongelma: kun ne pääomat taas palaavat aiemmin riskipitoisina pidettyihin kohteisiin.
Kannatan lämpimästi Suomessa – ja miksei koko Euroopassa – siirtymistä tällaiseen vastuujärjestelmään. Se on myös hyvä siitä syystä, että sen voi toteuttaa riippumatta siitä, onko Suomi EMU:n jäsen tai ei. Se voidaan toteuttaa myös mallissa, jossa yksityinen harkintavalta saa päättää onko mikä minkäkin arvoinen, eikä vaadi valtion velkaantumista omalle valtiolliselle keskuspankilleen.
”vastuussa pankkinsa tappioista on tehokkain markkinaehtoinen poliisi”
Näin pitäisi olla. Siinä kyllä ”syödään pihvit juodaan kahvit” – kerhonomaiset hallintoneuvostot ja hallitukset ohenee ja muuttaa muotoaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ja jos kysytään, että miksei näin jo ole; saa nopean triviaalin vastauksen ”en tiennyt tuollaisesta”.
Toinen syy, mitä pidän ilmeisempänä, on korruptio. Kyllä pankkipiirit käyttäisivät huomattavan suuret rahamäärät tällaisen idean kaatamiseen lobbaamalla (kas kumma, yht’äkkiä näillä pankeilla onkin muikeat omaisuudet, vaikka julkisuudessa näytetään keppikerjäläisiltä tukirahoja anellen).
Mutta minä tuossa ylhäällä jo esitin, että minä olen tällaisen vastuujärjestelmän takana. Se yksinkertaisi lainsäädäntöäkin julmetusti.
Ilmoita asiaton viesti
Niin kauan kun pankkiirit ”omistavat” lainsäätäjän, on turha odotella Brasilian-mallia pankkisektorille. Systeemi olisi kyllä toimivin saatavilla olevista, mutta se iso mutta, mistä löytyy sellainen enemmistö joka äänestää ”rahoittajaansa” vastaan?
Ilmoita asiaton viesti
Tämä olisi ehkä oleellisin sitovan kansanäänestyksen aihe. Pankeilla olisi perhanan paljon hankalampaa lobata paria miljoonaa suomalaista äänestämään hanketta vastaan kuin 101 kansanedustajaa.
Ilmoita asiaton viesti
Sitovissa kansanäänestyksissä tulisi juuri suoran demokratian edut näkyville erinomaisesti. Koska kuten sanoit, kenenkään olisi paljon vaikeampaa lahjoa muutamaa miljoonaa kansalaista, kuin sataayhtä kansanedustajaa.
Tässä tulee esille myös se miksi eduskuntamme vastustaa kaikin keinoin suoria kansanäänestyksiä, koska ne ovat suoraan pois heidän lahjuksistaan.
Mitä tulee tuohon pääaiheeseen, luoko valtio vai yksityiset pankit tyhjästä rahaa, niin IMF:n tutkijat ovat tutkineet asiaa ja edut valtion luomalle rahalle ovat moninaiset!
http://rahanvalhe.puheenvuoro.uusisuomi.fi/122196-…
Ilmoita asiaton viesti
”Idea siitä, että valtio voisi käydä ”täppäämässä” valtiolliselta keskuspankiltaan uutta velkarahaa aina, kun siihen ilmenee tarvetta tuntuu kieltämättä loogiselta ratkaisulta. Ongelma on siinä, että todennäköisesti tällaista tarvetta alkaisi kummasti ilmetä entistä enemmän. Se on politiikolle tai byrokraatille kuin kutsu tulla ilmaiseen pöytään.”
Mutta kun ne samat poliitikot voivat käydä ”täppäämässä” sitä uutta velkarahaa myös nyt aina kun siltä tuntuu. Rajat tulevat vastaan vasta silloin kun velkaa on jo silmät ja suut täynnä. Suomikin saa koko ajan enemmän ja enemmän velkarahaa ja vieläpä halvalla.
Meillähän valtio otti velkaa Suomen pankista muistaakseni aina 80-luvun lopulle saakka, eikä siitä mitään ”supervelkaantumista” seurannut. Toki vain osa valtion velasta oli keskuspankkivelkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Perusteluni olikin, että tällä ehdotetulla ratkaisulla ei korjata ongelmaa.
Viimeisen alaotsikon jälkeen tulee sitten se, mitä tarjoaisin tilalle.
Ilmoita asiaton viesti
Olisihan se kuitenkin parempi jos itse voisimme tästä rahapolitiikasta päättää. Pelot holtittomasta rahankäytöstä nykymekanismeillä on huonot tai kokemukset eivät ole positiivisia. Kuitenkin se luottamus täytyy ansaita ja uskon, että nykyinen globaalikilpailu kyllä ohjaa järkevään talouspolitiikkaan. Rahanjakovastuota voidaan myös nykyisistä malleista muuttaa, jos vain on tahtoa. Kun se valta on jo annettu näille rahalaitoksille, niin eipä niitä ilman kapinaa taideta saada muutetuksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kuten kerroin, tämä vastuujärjestelmä voidaan toteuttaa riippumatta siitä onko Suomi yhteisvaluutan jäsen tai ei ole.
Tämä ei siis millään muotoa liity ajatukseen eurojäsenyydestä.
En vain halua, että jos me eroamme eurosta, niin me ottaisimme toisen huonon järjestelmän tilalle.
Ilmoita asiaton viesti
Monikin meistä on toivonut nimenomaan EKP:n sääntöjen muuttamista niin, että Euroopan (osa)valtiot voisivat vapaasti velkaantua sille.
Tähän voisi tietenkin lisätä erinomaisen ehdotuksesi vastuujärjestelmästä.
Molemmat ajatukset yhdessä helpottaisivat Euroopan asemaa tällaisessa kapitalismin kriisissä, joka liittyy vain marginaalisesti yhteisvaluuttaan.
Ilmoita asiaton viesti
Tätähän ei olla annettu tapahtua nimenomaan tuon uskottavuustekijän vuoksi. Se tarkoittaisi sitä, että toisella puolen Eurooppaa voitaisiin jatkaa hulluttelua – ja rakennella lentokenttiä edelleen, ja me kärsisimme siitä yhteneväisen rahapoliittisen joustavuuden kautta.
Jos taas tämä ”oma sössintä – oma vastuu” -ajatus toteutuisi niin tällaiselle valtiojohtoiselle vääntämiselle ei olisi edes tarvetta. Siinä vaiheessa kun pankinjohtajat sanovat, että he eivät uskalla oman peffan ollessa kyseessä enää ostaa (osa)valtion X velkakirjoja niin se kekkeröinti päättyy siihen.
Mutta jos me olisimme (osa)valtiona (osa)valtioiden joukossa niin silloin seuraamusriskit heijastuisivat tänne asti.
Ei hyvä – mielestäni. Yksi vaihtoehto tietysti olisi, että sitten näitä (osa)valtioita voisi mennä vapaasti konkurssiin.
Ilmoita asiaton viesti
Kenelle esität ehdotuksesi omavastuujärjestelmän luomisesta, jos valtiojohtoiselle vääntämiselle ei ole tarvetta? Luulen, että kukaan toinen blogistanin historiassa ei ole luottanut näkymättömään käteen yhtä vankasti kuin Henri Myllyniemi.
Ilmoita asiaton viesti
Ilmeisesti yritin ajansäästön vuoksi oikoa liikaa, ja oletin, että viestini tulisi ymmärretyksi.
Totta kai lainsäädännöllinen puoli tulee eduskunnalta, kuten muutoinkin.
Tarkoitin sitä, että valtio ei velkaannu itselleen vain sen omien mielihalujensa vuoksi (kts. itse avaus), koska se todennäköisesti johtaisi varsin leväperäiseen rahankäyttöön – ja siten uskottavuuden horjumiseen.
Pelkän mittakaavan muutos ei järjestelmän heikkoutta korvaa. Tällöin euromaan mahdollisuus napata EKP:lta vippiä aina kun pitää voittaa vaalit jakamalla 10 kiloeuroa per äänestäjä niin se vain tarkottaisi sitä, että tällaisen sirkuksen vaikutukset näkyisivät täällä asti.
Ilmoita asiaton viesti
”Olen muutamaan otteeseen törmännyt käsitykseen, että eurokriisi olisi syntynyt sen vuoksi, että Euroopan keskuspankki (EKP) on ”ulkoistanut” rahan luonnin yksityisille liikepankeille, jotka sitten hurmoksissaan tästä oikeudestaan kävivät vetämässä taseensa täyteen epäkuranttia velkakirjaa.”
Ongelmia syntyy satavarmasti, kun lainojen korot eivät palaudu siihen maahan, josta ne on kerätty. Tällä nykyisellä järjestelmällä maa imetään pikkuhiljaa kuiviin loputtoman lisävelkapaketin muodossa.
Pidän myöskin ihmeellisenä ajatuksena sitä lähtökohtaa, että kun lainaa anotaan yksityiseltä puolelta, niin silloin ”lainaehdot” ovat paljon tarkemmin harkittuja.
Ongelmia syntyy aina, kun toimitaan vastuuttomasti. Mikä maa, ja millä resursseilla, toimii ostoveturina nykymaailmassa?
Ilmoita asiaton viesti
Nettopositio pitää muistaa. Tarkistamatta uskallan väittää, että suomalaiset suursijoittajat (esim. eläkekassat) pitävät salkussaan jonkun muun maan velkakirjoja – ja näin me imemme sieltä korkotuloja vastaavasti takaisin.
Lainaehdot -osioon: kyllä ne pankit haluavat tehdä bisnestä, mutta ne käyttäisivät tarkempaa harkintaa siinä, kelle lainaavat. Jos minä marssisin pankkiin anomaan lainaa:
– Paljonko ajattelit lainan suurudeksi laittaa?
– Semmoiset 1,1 miljardia euroa. Ajattelin rakennuttaa Porin lähelle uuden lentokentän.
Mitä luulisit seuraavaksi tapahtuvan?
Mutta kun paikallishallinto kävelee pankkiin niin paperit allekirjoitettiin ja sitten ruvettiin puuhaamaan lentokenttää.
Ilmoita asiaton viesti
Mitenkäs esim. Kreikan nettopositio.
”kyllä ne pankit haluavat tehdä bisnestä”
Oikeastaan juuri tästä on kysymys. Pitääkö valtion tehdä bisnestä, vai pitääkö sen palvella kansalaisiaan? Mikäli valtioiden pitää tehdä bisnestä liikepankkien bisnesten vahvistamisen kautta, niin olemme oikealla tiellä.
”Mutta kun paikallishallinto kävelee pankkiin niin paperit allekirjoitettiin ja sitten ruvettiin puuhaamaan lentokenttää.”
Miksi tässä ei toteudu tuo tarkempi harkinta?
Ilmoita asiaton viesti
Kreikan nettopositio lienee tuntuvasti miinuksilla. Tosin nyt se on vaikeammin määriteltävissä, kun suurin osa veloista on meidän kaikkien riskinä.
Tarkempi harkinta loppui juuri siitä samasta syystä kuin, että jos valtio kävisi ”täppäämässä” rahaa omiin mystisiin tarkoitusperiinsä.
Pyöröovi toimii molempiin suuntiin. Kun politiikot pelastelevat pankkeja niin pankit ostavat ”vastapalveluksena” julkisen tahon velkakirjoja. Vai miten päin tahansa haluatkin tuon ”vastapalveluksen” määrittää. Yhtä lailla: koska pankit ostavat niitä julkisen vallan velkakirjoja niin ”vastapalveluksena” niitä sitten pelastellaan. … ja yritetään naamioida sijoittajavastuuta niin, että se menisi läpi suurelle yleisölle.
Ilmoita asiaton viesti
Huomaan että et ole ottanut huomioon sitä, että raha ei ole valtaosin reaalista, vaan fiktiota, jonka arvo määritetään milloin mitenkin, milloin kenenkin tarpeiden mukaan – mutta harvemmin kokonaisten kansojen, vaan yleisimmin omistavan luokan hyväksi.
EKP:ssa tuo rahanarvon määrittely ja rahan luonti tyhjästä on siis laajemman porukan käsissä kuin se olisi vaikkapa pelkästään Suomessa. EU:n valtioista isoimmilla on EKP:ssakin sananvalta, eli siis isojen valtioiden poliittista johtoa liekanarussaan ohjailevan talouseliitin käsissä. Tällöin tietysti ulkoistamistoimetkin johdetaan isoille eurooppalaispankeille, ja siksi entiset suomalaispankitkin laajentuvat isommiksi eurooppalaisiksi yksiköiksi.
Suomessa itsenäisyyden sattuessa olisi mahdollisuus pienempien talouspiirien valtaan, vaikka sinällään peruskuvio olisi samankaltainen, mutta meidän näkökulmastamme hallittavampi.
Ilmoita asiaton viesti
Reaalisuus vs. fiktio ei nyt vain asetu mihinkään muuhun kuin filosofiseen pyörittelyyn.
Jos ”fiktiorahalla” saa vaihtokaupassa kuitenkin ”reaaliperunaa” niin sopii mulle. Jos taas pitäisi tehdä pelkkää reaalivaihtokauppaa niin mites tuota… toimiessani sähköasentajana menisin torille kymmenen metrin kaapelikelan kanssa ja kyselisin, että kuka haluaisi vaihtaa tämän perunaan.
Perhanan hankalaa.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta saatko sillä yhden perunan vai säkillisen, sillä kai on merkitystä?
Vielä perhanan hankalampaa…
Ilmoita asiaton viesti
Vastuussa voi olla joko pankin johtoporras tai valtion poliittinen johtoporras. Valtion johtajat valitaan kansan kesken äänestämällä, pankkien johtajat muita reittejä. Siinä on yksi syy mielestäni suosia vastuun siirtämistä poliitikoille. Vielä parempi olisi jos siirryttäisiin suoriin äänestyksiin asioista eikä mandaatein edustajien kautta jolloin on vaara syntyä korruptiota ja hyväveli-rakenteita. Lisäksi mielestäni pankki/ekokomistiväellä toimintaa ohjaa kauppakouluissa opittu ideologia joka korostaa kilpailua ja kaupankäyntiä.Poliitikot toivottavasti ottavat huomioon päätöksissään muutkin seikat, mm.kansalaisten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja erilaisten ongelmien ennaltaehkäisyn. Ennalta ehkäisevää ajattelua en ole pankkipojissa havainnut.
Ilmoita asiaton viesti
Miten voidaan asettaa kansanedustaja vastuuseen taloudellisesti toisten aiheuttamista taloussotkuista? Erityisesti, kun läpi menee edustajia, jotka ilmoittaa aika suoraan, etteivät he ymmärrä talousasioita?
Sen sijaan jos on ollut halua kiipustaa pankin hallitukseen niin jonkinlaista tietämystä sopii odottaa. Bonukset saa jos toimii hyvin, oma tili tyhjenee, jos sössii asiat.
Tämä omavastuun periaate on yksinkertaistettuna sitä, että en minä ole automaattisesti vastuussa naapurin lainoista – ellen ole varta vasten niitä suostunut ottamaan kontolleni.
Lisäksi olen sitä mieltä, että nimenomaisesti kilpailu ja kaupankäynti ovat ylivertaisesti niitä asioita, jotka luovat sitä ”kokonaisvaltaista hyvää”. Ajattele nyt vaikka sitä tietokonettasi, jonka ääreltä oletettavasti kirjoitat. Kilpailu pitää huolen siitä, että siinä on parempia ominaisuuksia kuin ennen, ja että se maksaa vähemmän kuin ennen. Kaupankäynnin etu on se, että sellainen on ylipäätään myynnissä ja olet voinut sellaisen itsellesi ostaa.
Ei se ole valtion tehtävä pohtia, että haluaisivatkohan kaikki tietokoneen ja pitäisikö julkisvaroilla jokaiselle hommata tietokone. Jotkut pärjäävät ilman, ja ovat verrattain tyytyväisiä siihen, ettei heidän verorahoillaan sellaisia osteta turhan vuoksi.
Ilmoita asiaton viesti
Enimmäkseen samaa mieltä. Mielestäni on kuitenkin nimenomaan valtion tehtävä huolehtia esimerkiksi siitä, että posti kannetaan ainakin joka kylään ellei joka kotiin. Tästä seuraa rajanveto:
Vaikka ei ole julkisen vallan tehtävä hommata joka kotiin tietokone, pidän ihan hyvänä Ruotsin muinaista päätöstä hommata joka kotiin laajakaista.
Postin kilpailuttamisesta on ollut nähdäkseni pelkkää haittaa kaikkialla. Valtiollisen laajakaistaprojektinkin voi tietysti hoitaa huonosti ja silloin harmittaisi, jos ei olisi vaihtoehtoa.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, postin laskisin minäkin niin yleishyödylliseksi toiminnaksi, että se tulisi hoitaa yhteisin varoin.
Laajakaista on sitten hieman kimurantimpi juttu. Siinä on sellaisia argumentteja puolesta ja vastaan, joita pidän hyväksyttävinä. Päättäjänä teettäisin laskelmat ja antaisin asian vaikka kansanäänestykseen. Jos äänestätte kyllä, niin tämän verran se sitten maksaa ja tällä veronkorotuksella se rahoitetaan. Lisäksi laskelmissa tulisi olla arvioidut ylläpitokustannukset, vaikka ne sitten jokainen hoitaisikin aivan itse.
Ilmoita asiaton viesti
Tuohon laajakaista ’hommeliin’ -joka kotiin- osallistuu EU osittain rahoituksella jokaisessa jäsenmaassa. Lienee perustuvan taas johonkin direktiiviin?
http://www.lvm.fi/web/hanke/laajakaista-kaikille
https://www.viestintavirasto.fi/ohjausjavalvonta/l…
Ilmoita asiaton viesti
Ah, no jos se on tällainen päätös niin sitten kyllä. Muutoin maksaisimme jäsenmaksuissamme muiden kaistat, mutta muut eivät joutuisi maksamaan meidän kaistojamme.
Ilmoita asiaton viesti
Henri,
ajatuksesi on erittäin hyvä ja käyttokelpoinen , mutta se kaatuu siihen, että keskuspankkeja hallitseva eliittiryhmä haluaa vallan ja kaiken varallisuuden itselleen. Sen takia, niinkuin olemme kaikki todenneet, he pyrkivät syottämään kaikille maille ylimääräisiä ylisuuria velkoja, jotta saisivat koko maailman hallintaansa. Ovat nyt jo hyvin lähellä sitä.
Tällainen alue kuin Eurooppa, jossa synnytettiin yhteisvaluutta näiden pankkiirien toiveista johtuen, on herkempi kuin yksittäinen maa. Ei tarvinnut muuta kuin saada ensin yksi tai pari maata ylivelkaantumaan ja lahjoillahan se on helppo tehdä. Sitten selitetään, että heinäsirkat syovät koko alueen talouden rapakuntoon jos muut maat eivät pelasta näitä onnettomia. Suomikin joutuu velkaantumaan lisää ja tarpeettomasti sen seurauksena täysin pankkiirien halujen mukaisesti.
Ja pankkiirien toive täyttyy. Hetki, jolloin he voivat ottaa kaikki maat kontrolliinsa lähestyy. Siinä vaiheessa, kun IMFltä joudutaan ottamaan lainoja kyseinen maa on jo hyvin lähellä totaalista pankkiirien kontrollia, jolloin pankkiirit sanelevat mitä saa tehdä.
Jos emme olisi mukana yhteisvaluutassa emme olisi myoskään riippuvaisia muiden hälmoilyistä, niin kuin nyt olemme. Liittovaltio ei toisi maallemme mitään muuta kuin pakollisen velvoitteen osallistua huonosti asioita hoitavien maiden synnyttämiin velvoitteisiin, joka puolestaan vähentää sosiaalimenoja merkittävästi tai saa aikaan lopullisen syoksykierteen pankkien omistukseen joutumisesta.
Näistä kuvioista lähtien näkemykseni on, että omassa valuutassa pärjäisimme paremmin kuin yhteiskatastrofissa.
Ilmoita asiaton viesti
Varmastikin ovat päihtyneet vallastaan, mutta varallisuutta he eivät voi rohmuta. Tämä havainnollistui jo Aku Ankassa, jossa yhdessä tarinassa Roope-sedälle oli kertynyt säiliöönsä kaikki maailman raha. Mutta koska kellään ei ollut enää rahaa ostaa Roopen tehtaiden tuotteita (hän omisti nekin kaikki yksin) niin säiliön seinällä olevat käppyrät sukelsi lattiasta läpi (siis kirjaimellisesti lattiaan oli jo piikattu koloa.) 😀
Mitä taas tähän valtakysymykseen tulee, niin kehityksen kulkiessa tähän suuntaan jonain päivänä tulee se hetki, kun sanotaan, että nyt riittää. Silloin porukat ovat valmiita ottamaan takaisin sen vallan, hyvällä tai pahalla.
Itse olen lähtenyt omasta puolestani politiikkaan mukaan, että tähän ei tarvitsisi mennä.
Ilmoita asiaton viesti
Pankkiirit ovat toistaiseksi luottaneet siihen, että veroja keräävät valtiot tulevat hoitamaan velvoitteensa , jos ne haluavat lainoitusta jatkossakin. Siksi tavoitteena on, että koko maailmassa on vain yksi yksityisesti hoidettu keskuspankkijärjestelmä, mikä varmistaa maksujen keräykset kaikissa olosuhteissa.
Todettakoon myos, että pankkiirit ovat toistaiseksi loytäneet riittävän määrän halukkaita kandidaatteja, jotka suostuvat mihin tahansa laittomuuksiin toteuttaakseen heidän toiveensa. Yhteisvaluutta tekee asiat pankkiirien kannalta vielä helpommaksi, koska on useita maita, joita voi kiristää tai lahjoa tavoitteiden saavuttamiseksi. Toistaiseksi on ilmeisesti riittänyt lahjottavia tai lahjoituslupauksen hyväksyneitä bail-outin kannattajia. Tuskin kukaan täysjärkinen toimii lainvastaisesti kansansa tappioksi, mutta hyvin monet toimivat oman kansan rahojen levittäjinä. Herääkin kysymys onko kaikilla riittävästi tietoja ja uskallusta keskustella laittomuuksista.
Yksi tunnettu maa on toistaiseksi jättänyt monet velat maksamatta, Kreikka, ja siksipä sen saaminen mukaan euroryhmään oli oleellisen tärkeää, jonka vuoksi Goldman Sachs keskittyi väärennyshommiin. Toistaiseksi kaikki on mennyt suunnitelmien mukaan. Kreikankin velat ovat kasvaneet hurjasti, mutta onneksi muiden maksumiesten piikkiin.
Varallisuuden rohmuamiseen on monia tapoja. USAssa omet ovat menettäneet miltei kokonaan maksetut asuntonsa pakkohuutokauppoihin ja päässeet vuokralaiksi omaan taloonsa mutta täydellä vuokralla perustuen vuokraajan maksamaan ostohintaan.
Jos Rothschildin perheen omauisuus on arvioitu olevan yli 100 000 mrd dollaria,niin kyllä siinä on varsinaisesti rohmuttu valtioilta rahaa ja omaisuutta.
Kyllä Sinä olet näitä kärkipään kirjoittajia täälläkin ja aivan oikein olet mukana politiikassa. Varmasti moni muukin kuin minä ovat oppineet asioita kirjoituksistasi. Toinen hyvä kirjoittaja on Timo Isosaari, joka on tässäkin keskustelussa mukana.
Ilmoita asiaton viesti
Ensimmäinen virke on mielestäni oikein. Mutta sitten alkaa olla tekstiä, josta en ole samaa mieltä.
Ensinnäkin tällaista maksujärjestelmää ei voida millään muotoa ”varmistaa” tällaisiin tarkoitusperiin. Nimittäin, jos kansalaiset alkavat esittää epäluottamusta virallista maksuvälinettä kohtaan, he alkavat käyttää vaihtoehtoisia maksuvälineitä (aikapankki, Bitcoin jne.)
Muitakin esimerkkejä löytyy: Latviassa kävi maan valuutan, latin, kanssa niin, että devalvaatiopaineissa se menetti luottamuksensa maaseudulla. Väki kävi suoraa vaihdantataloutta. Toinen esimerkki on jo nyt ilmentynyt halu purkaa rahaliitto ja siten euro.
Kreikan mukanaoloa voidaan tietysti spekuloida monin tavoin. Itse olen kuullut paljon vähemmän salaliittoteoriamaisemman näkemyksen, että Ranska halusi tarpeeksi ”vastapainoa” rahaliittoon Saksaa vastaan. Ranskalaiset vain aliarvioivat Saksan talousmahdin, kuten nyt on nähtävillä. Se on totta, että kreikkalaiset halusivat näyttää sievempiä tilikirjoja, ja että heitä ei oltaisi voitu kelpuuttaa jäseneksi aidoin paperein.
Yhdysvaltain asuntokupla on niin monisyinen juttu, ja aiheesta on kirjallisuutta ja analyysejä saatavilla pilvin pimein. Kyllä, ahneutta ja vauhtisokeutta piisasi. Vähävaraisille myytiin asuntoluottoja, joihin heillä ei ollut varaa. Näin tehtiin siksi, että Wall Streetiltä kyseltiin firmoilta, että eikö teillä ole enempää näitä asuntolainapaketteja, kun käyvät kaupaksi todella hyvin. Firmat katsoivat, että ei ole … kunnes keksivät, että jospa priiman sekaan laitetaan hieman epäkuranttia velkapaperia. Sitten hieman lisää. Vähän vastaavaa, kun joskus ”laimennettiin” hopeakolikoita laittamalla sisustaan vähemmän arvokasta metallia.
Oletko aivan varma tuosta numeraalista, muuten?
Ilmoita asiaton viesti
He eivät liene antaneet auditteja koskaan. Tuskin kukaan tietää oikeita lukuja. Korkein mitä olen nähnyt on ”researchers estimate their wealth at close to 500 trillion dollars – more than half the wealth of the entire world.” linkissä
http://www.truthersonly.com/2013/07/07/the-most-po…
Käytin tässä lukua, jonka antoi
http://www.rense.com/general79/tril.htm
Ilmoita asiaton viesti
Eikös pointti ole kuitenkin se, että kansantaloudessa on oltava rahaa kierrossa, jotta se voisi toimia ja siihen osallistuvilla olisi mahdollisuuksia hoitaa omaa, välillä vaihtelevaakin rooliaan?
Suomessahan pankkiirit ovat kantaneet vastuunsa 90-luvun kaaoksen jälkeen erittäinkin vakaasti ja lähes riskittömästi ainakin lainanannon suhteen. Sijoitusvarallisuuden hoidosta on sitten varmaan erilaisia mielipiteitä.
Heitän nyt ihan tällaisen ruohonjuuritason ongelman, eli matalan tuottavuuden aloille ei kukaan myönnä rahoitusta ilman moninkertaisia vakuuksia, vaikka ne olisivat yhteiskunnalle strategisesti tärkeitä. Ei varsinkaan siinä tapauksessa, jos valtio-omisteisella yrityksellä on kilpailevaa toimintaa. Kilpailu vaarantaa kannattavuuden, minkä jokainen yritysjohtaja tietää ja yrittää välttyä siltä.
Alkutuotanto ja elintarvikepuoli yleensä, sekä energian tuotanto ovat strategisesti tärkeitä viimeistään siinä vaiheessa, kun huomataan, ettei oma tuotanto riitä huoltovarmuuteen saakka. Markkinat käyttävät tällaisen tilanteen hyväksi ja hinnoittelevat tuotteen suuren osan ulottumattomiin. Moni kreikkalainen onkin viettänyt talven ilman sähköä ja lämpöä. Rahamarkkinoiden mielestä tämä on normaalia tasapainon hakemista, vaikka jotain muutakin mieltä saattaisi olla.
Rahalla käytävään kauppaan liittyvät ongelmat lähtevät aina kumuloitumaan siitä, että rahan käyttöön ei liity mitään strategisista tarpeista lähtevää ohjausta. Rahoitusmarkkinoillahan lähtökohtaisesti ajatellaan, että panokselle saatava rahallinen tuotto on itse päämäärä, vaikka sekoitetaankin virheellisesti välineeseen tuossa mielessä.
Minusta on aivan perverssiä, että yhteiskunnallisesti tärkeät päämäärät jätetään toteuttamatta vain sen vuoksi, että ollaan itse luotu rajoite, jolla päämäärien saavuttaminen estetään.
Näin kävisi myös tuossa ratkaisuehdotuksessasi, jossa ei kannusteta minkäänlaisen riskin ottamiseen. Kaikki tekeminen kuitenkin sisältää jonkinlaista riskiä, eikä yrittäjälle ole usein lainkaan palkitsevaa kantaa sitä likipitäen yksin, koko omaisuutensa ja jopa sosiaaliset suhteensa riskeeraten.
Elleivät pankit osallistu riskin kantamiseen, on sen tapahduttava jonkin muun instituution avulla, jolla mielellään on oikeus printata lisää fyrkkaa ja jollakin mekanismilla kohdentaa se vielä oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan.
Ilmoita asiaton viesti
”Minusta on aivan perverssiä, että yhteiskunnallisesti tärkeät päämäärät jätetään toteuttamatta vain sen vuoksi, että ollaan itse luotu rajoite, jolla päämäärien saavuttaminen estetään.”
Erittäin hyvin kiteytetty!
Ilmoita asiaton viesti
Minustakin ongelmallista on, jos kilpailua halutaan estää vain siksi, että julkisvallalla on näppinsä pelissä. Se kannustaa tehottomuuteen.
Suosittelemassani muodossa pankit nimenomaan kantavat itse sen riskin. Suostuvat tai antavat sitten tilaa sellaisille, jotka suostuvat.
Ilmoita asiaton viesti
Tuota noin…
Pankit eivät halua ottaa riskiä.
Työntekijät eivät halua ottaa riskiä.
Julkinen sektori ei halua ottaa riskiä.
Sijoittajat haluavat ottaa riskin, mikäli yritys kykenee vakuuttamaan sijoittajan tuotoista. Yrittäjä haluaa ottaa riskin, mikäli saa kasaan tarvitsemansa pääoman ja kuvittelee pystyvänsä maksamaan siitä pyydetyn hinnan.
Kaikki tarjoavat yrittäjälle siis sateenvarjoa kun aurinko paistaa ja varautuvat kalppimaan tiehensä kun harmaata alkaa häämöttää.
Osa elinkeinoista riittää juuri kulujen kattamiseen, jolloin sijoittajaa ei saa vakuutetuksi tuotoista. Miksi elinkeinotoiminnan laajat riskit pitäisi ottaa kantaakseen? Vain siksi, että kaikki muut saavat sanella omat ehtonsa minimaalisella riskillä?
Ilmoita asiaton viesti
Olen eri mieltä. Riskinottohalukkuus ajaa järjestelmäämme, ja parempia tuottoja hakiessaan siihen on ”alistuttava”. Eivät ne pankkiirit siellä Brasiliassakaan ole lyöneet hanskoja tiskiin, että emme tee mitään, kun olemme vastuussa tästä ihan itse.
Se on kuitenkin tutkittua, että riskinottohalukkuus on yksilöllistä – eikä kaikki sovellu siksi pankkiireiksi (tai kaikki palkollisiksi). Mutta se on kyllä totta, että tällaiset kriisit ovat omiaan hillitsemään riskinottohalua. Syntyy hetkellisesti tilanne, jossa ollaan perhanan varovaisia. Siksi on mielestäni tärkeää, että kriisejä ehkäistään tehokkaasti (Brasilian pankkikriisin track record on luettavissa siitä avauksessa olevasta J. Hurrin artikkelista), ja että jos sellainen muodostuu niin tiedetään miten toimitaan, ettei jäädä vatvomaan yhtä ja samaa kriisiä vuosikaupalla, kuten nyt on tehty.
Jos elinkeino ei riitä kulujen kattamiseen, on parempi vaihtaa alaa. Se on ikävää ja valitettavaa – jopa hankitun osaamisen heittämistä kaivoon – mutta sen on joutunut moni muukin toteamaan. Kumisaapasfirma rupesi tekemään matkapuhelimia, näin esimerkiksi.
Ilmoita asiaton viesti
”Riskinottohalukkuus ajaa järjestelmäämme…”
Olen jo omalla kohdallani vetänyt rajan, kuinka paljon työtä ja riskejä olen valmis ottamaan muiden puolesta. Samaan rajanvetoon pyrkivät lukemattomat muutkin, mutta yrittäjä ei pääse vastuitaan pakoon ihan tuosta vaan kytkintä nostamalla.
Riskeihin kyllä kannustetaan, kunhan niihin liittyvät sitoumukset hoitaa joku muu. Olen jo nähnyt aivan liian monta uskonsa yrittämiseen menettänyttä, kun ymmärtämättömät yrittää muuttaa maailmaa ympäriltä ja pohjustavat omaisuutensa menettämistä sijoittamalla hattaroihin. Näillä näkymin aika monet palkitaan visioistaan ihan ehdalla nälällä, jonka hallinta yhdellä päiväsopalla on haasteellista kenelle tahansa. Sellainen hinta näistä ”kannattamattomista” elinkeinoista joudutaan vielä maksamaan.
Eikä kannata viitata yhteiskunnan turvaverkkoihin. Yrittäjä odottaa työttömyysturvaa aivan minimissään 4-6 kuukautta ja sossu kohtelee tenukeppejäkin paremmin, jos siihen joutuu turvautumaan. Alkoholisti on uhri, mutta yrittäjä on syyllinen, aivan kaikkeen.
Sorry nyt tää vuodatus, mutta vaivaa yleinen respectin puute yrittäjien valtavia työtaakkoja, osaamista ja vastuita kohtaan.
Ilmoita asiaton viesti
Yrittäjyyden ongelmista olemme samaa mieltä, mutta niiden ratkaiseminen vaatii toisenlaiset menetelmät kuin se, että valtion kautta pyöritetään holtitonta ja ”loppumatonta” rahoitusrulettia.
Ensimmäinen korjaustoimenpide on lähteä määrätietoisesti rakentamaan ja kehittämään eurooppalaisia pääomamarkkinoita, jolloin yrityksille avautuisi muitakin rahoituskanavia kuin vain pankkilainat.
Sen lisäksi julkisvallan sääntelyintoa tulee kohtuullistaa, olen vuorenvarma, että siellä on paljon sellaista, minkä voisi hoitaa yksinkertaisemminkin.
Verotusmenetelmissä on viilattavaa vaikka kuinka paljon. Mutta niitä asioita on käsitelty muuallakin, ja niitä tulee pitää jatkossakin esillä, mutta ehkä niistä keskusteleminen kannattaa jättää sopivampiin avauksiin?
Ilmoita asiaton viesti
Pystyykö rahan ”määrän” luonti ja kohdentaminen erottamaan toisistaan?
Vain kohdennus olisi poliittisissa käsissä. Määrän säätely tapahtuisi teknisin keinoin, virkamiestoimin.
Ilmoita asiaton viesti
Tuossa avauksessa on jo esimerkki, miten 1,1 miljardin euron lentokenttä hoidettiin. Kenelle se mahtaa jäädä maksettavaksi, kun paikallishallinto sanoo, että miljardi nyt meni?
Mekin sitten osallistuimme tämän maksutalkoisiin, koska meidän poliittinen päättäjäkaarti päätti, että rahaa nyt Espanjan pankeille. Eli ”kohdentaminen” onnistui ”poliittisissa käsissä” mielestäsi kuinka hyvin?
Ilmoita asiaton viesti
Syntyikö se kenttä JOTTA pankit saivat puskettua 1,1 miljardia velkaa FIRE-sektoriin palkittujen poliitikoiden suosiollisella avustuksella. Entä jos poliitikot olisivat oikeasti joutuneet priorisoimaan rajalliseksi luodusta potista? Nyt rajana on vain paljonko pankit suostuu laittamaan velkaa, ja nehän suostuvat ilomielin.
Ilmoita asiaton viesti
Linkki aiempaan avauksen kommenttiini, joka mielestäni vastaa kysymykseesi:
http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/165671-…
Ilmoita asiaton viesti
Sunnuntaipäivän keskustelun saldo näyttäisi olevan, että muutamalle sentään kelpaisi järjestelmä, jossa pankkiirit olisivat itse ensisijaisessa vastuussa firmansa kunnosta.
Hyvää on sekin, että tätä vähäistä kannatusta on sentään tullut niin yritysmaailman puolelta (Turunen) kuin tietääksen vasemmalta laidalta (Vuorela).
Eriävistä näkemyksistä huolimatta keskustelu on ollut erittäin mielenkiintoista. Kiitos siitä kuuluu teille kaikille.
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni on selvää,että pankkiirit henkilökohtaisesti olisivat vastuussa ja kyseisessä ammatissa ei olisi mitään kiertoteitä olemassa. Eli omaisuutta ei voisi hukata.. no toimisiko tämä? Ensin olisi OY vastaamassa ja sitten olisi vielä omaisuuskin vaimon tai lapsen nimissä.
Eli kannatan ehdottomasti pankeille joka tapauksessa todellisia vastuita.
Silti myös toisin ajatuksen oman keskuspankin toiminnasta joka voidaan myös jyvittää sen toimijoiden vastuille,mutta se miten se tapahtuu on yhteisen ajattelun tulosta sitten. Sitä voi tietty alkaa pohtimaan miten se voitaisiin toteuttaa. Minulle henkilökohtaisesti oman keskuspankin ja oman valuutan tarkoitus on nostaa omavaraisuuden astetta ylös. Se on näin päälimmäisenä ajatuksena.
Mikäli sitten epäillään sen olevan jotenkin ei-uskottavaa niin..olemme melko pitkällä yhtäkkiä psykologian puolella.
Edit: Kommenteissa välillä olet huolissasi vaihdonvälineestä (torilla pitäisi alkaa vaihtamaan sähköjohtoa ruokaan) ja välillä huolissasi tämän vaihdonvälineen arvosta. Jostakin syystä en näe kovinkaan paljon järkeä sekoitella noita kahta keskenään..joko raha on arvon mittana toimiva tai sitten se on vaihdonvälineenä toimiva. Se toimii huonosti,jos se koittaa olla noita kumpaakin.
Ilmoita asiaton viesti
Yksi itsenäinen keskuspankki per veronkantoalue – yleensä valtio, näin se menee. Mutta keskuspankki ei ole itsenäinen, jos se toimii valtionsa käsikassarana. Sen uskottavuus olisi silloin yhtä kuin muutaman suosionälkäisen politiikon rahan tarve.
Tällainen vaihe, että revitään keskuspankkien holvit täyteen valtioiden velkakirjoja on seurausta vain siitä, että jokin on mennyt pahasti pieleen.
Pankkien omavastuuidea puuttuukin juuri tähän: ei menisi niin paljoa pieleen. Keskuspankilla on ihan järkeviäkin tehtäviä olemassa.
Ilmoita asiaton viesti
En oikeastaan pääse ajatuksesta irti,että yhteisön raha annetaan jonkun yrityksen hoidettavaksi,koska se joka säätelee rahan määrää taloudessa säätelee myös taloutta. Mikäli se on yritysten käsissä niin nämä muutamat yritykset säätelevät taloutta sen jälkeen. Onko se sitten järkevämpää kuin yhteisö itse säätelisi omaa talouttaan..menee sitten päin persettä tai ei..se on yhteisöstä itsestään kiinni. Se on oikeastaan ihan jonkun valtion itsenäisyyttä vastaava asia. Se kuka määrää lait,määrää valtion kehittymisen.
Ilmoita asiaton viesti
Katso kommenttini #54.
Yritä vielä samanaikaisesti muistaa näitä esimerkkejä, joita on tuossa avauksessa. Joukossa on niin hyviä kuin huonojakin esimerkkejä.
Meillä on ollut monessa eri ketjussa ihan hyvää keskustelua, ja olen pyrkinyt määrätietoisesti avaamaan tätä ajattelutapaani. Jos vaikka joku muukin niitä pohtisi – ja kenties toteaisi ne mielekkäiksi?
Tämä on ollut kuitenkin pitkä prosessi – enkä usko, että se on vieläkään kaikilta osin ”käsitelty”. Pitää ottaa pieniä paloja kerrallaan. 🙂
Se olisi tietysti suotavaa, että voisin pamauttaa ”koko paketin” kerralla jyrsittäväksi, mutta siitä tulisi niin kaamea hetkellinen ähky, että varmastikin joka ainoa jättäisi jutun kesken. =)
Onkin siksi hemmetin haasteellista saada jollain lailla ”koukutettua” lukija siihen tilaan, että hän odottaisi seuraavaa keskusteluhetkeä. Minusta ei kuitenkaan tullut matematiikan ja fysiikan opettajaa. 😀 Eli koukutuksen hyötyaste on jäänyt siten mittauttamatta.
Ilmoita asiaton viesti
Editiin:
En minäkään näe näiden kahden asian sekoittamisessa keskenään järkeä, mutta sellainen nyt tuli esiin muistaakseni Anderssonin kommentin mukaan, jossa pohdittiin fiktiorahan ja reaalitalouden eroja. Vastasinkin, että tämä menee filosofiseksi pyörittelyksi, enkä oikein tavoita pointtia – ja siksi laitoin esimerkin, että vaihdantatalous ei ole niin kätevää.
Mitä taas tulee maksuvälineen arvoon niin en minäkään nyt hyperinflaatiota kannata, jos en kohta deflaatiotakaan. Vaihdettavuus on tärkeää, ja voidakseen olla mielekkäästi vaihdettava tuote, sen tulee nyt kohtuudella pystyä toimimaan mittatikkuna.
Nimittäin jos se ei toimisi niin sillä tehtäisiin valuuttakauppoja siihen malliin, että sitten se toimii. Esimerkki: joka toinen päivä EURUSD olisi 1,2 ja sitten joka toisena päivänä 1,4 – silloin sen ”mittapuolen ominaisuus” olisi heittelehtivää.
Olisi melko helppoa ostaa euroilla taaloja ja taaloilla taas euroja niin, että joka kaupankäynnin kohdalla tekisi hurjaa tiliä. Paitsi, että markkinoilla olisi kaikki muutkin tekemässä täsmälleen samaa, ja siksi tällaisia heilahteluja ei pääsisi syntymään.
(Heiluntaa syntyisi toki muista syistä, mutta tuollainen vatkaaminen kyllä loppuisi ennen kuin se alkaisikaan.)
Ilmoita asiaton viesti
Täytyy myöntää ihan suoraan,että en usko rahan koskaan enään palautuvan pelkästään vaihdonvälineen tasolle joten looginen päätelmä on siis jatkuva kauppasota sen suhteen. Siihen on vain tyytyminen sen kaikessa ankeudessaan.
Nyt,jos sitten yksityiset pankit pelkästään säätelevät näitä asioita niin miten sitten niiden intressit kohdentuu rahan arvon suhteen? Nehän tietävät ensimmäisenä rahan arvon heilahdukset.
Ilmoita asiaton viesti
Pieniä heilahduksia ei voi ”tietää”, koska kyseessä on paljon sattumaa. Lisäksi on säädetty lakeja, joiden mukaan merkittäväksi katsottu tieto tulee jakaa julkisesti. Jotkut ”sisäpiiriläiset” tietysti tietävät etukäteen, mutta tästäkin on säädetty lait, ettei asiasta perilläolevat saisi ajoituksellista hyötyä.
Ilmoita asiaton viesti
Eilen pystyin vähän huonosti osallistumaan keskusteluun, joten yritetään uudestaan.
Rahankäytön holtittomuus.
Nyt voidaan myös nähdä, että rahaa on käytetty holtittomasti, mikäli katsomme valtioiden velkaantumista. Liikepankkiraha ei ole estänyt tätä kehitystä. Kuten useissa esimerkeissä toteat, niin kynnys saada rahaa on julkisella sektorilla sanoisinko helpompaa. Mikäli meillä olisi oma kelluva valuutta, niin kyllä markkinat reagoisivat virheisiin valuutan arvoa muuttaen. Virheellisestä politiikasta on siis seuraus ja siis myös vastuu. Näin on myös oman keskuspankkirahoituksen osalta. Nyt koko eurojärjestelmän hyödyt ja haitat realisoituvat euroon, joka ei nyt palvele Suomen etua. Oma keskuspankki helpottaa rahoitusta ja mahdollistaa paremmin tarpeelliset toimet.
Poliisien tarve.
Kelluva valuutta toimii riittävänä poliisina.
Sääntely.
Olet oikeassa, että usein sääntelyllä ei saada toivottuja tuloksia, mutta siitä huolimatta sääntelyä tarvitaan.
Pankkien vastuu.
Olen täysin samaa mieltä siitä, että pankeilla täytyy olla vastuu tekemisistään. Pankit, jotka ovat liian suuria katumaan, ovat kylläkin erittäin vaikeasti sovitettavissa tähän määritelmään. Tässäkin puhuisin paljon mieluummin omasta keskuspankista.
Tietenkin pienellä valuutalla on omat riskinsä, mutta onhan noita riskejä nytkin. Velkavetoisuus on 0-summapeliä, ja nyt näyttää siltä, että Suomelle on pelattu käteen huonot kortit. Mielestäni aina on vaihtoehtoja, nyt on aika käyttää niitä.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvin kiteytetty ja olen samaa mieltä kanssasi. Nykyinen malli ei näytä käsillä olevaa kriisiä ratkaista, eikä suurempi konsensus Euron piirissä liene lähiaikoina saavutetavissa.
Ilmoita asiaton viesti
Itse ajattelen niin, etten tuomitse rahankäyttöä holtittomaksi tuijottamalla pelkkää velkamäärää. Katson myös sitä, mitä sillä velalla on saatu aikaan. Näin esimerkiksi miljardilla eurolla saatiin lentokenttä, jota juuri kukaan ei tarvitse. panos/tuottosuhde on surkea.
Mutta sitten tuli varsinainen jackpot: kelluva oma valuutta.
Eikö olisi kuitenkin parempi niin, että yksityiset toimijat päättävät mitä haluavat milläkin hinnalla ostaa ja myydä? Raha on vain yksi myyntituote (tässä kontekstissa). Keskuspankki tunnustelee talouden yleistä pulssia ja asettaa hintalattian.
Poliittisten päättäjien tehtävänä on säätää sellaiset lait, että talouden yksityinen toiminta sujuu hyvässä järjestyksessä, mutkattomasti ja tehokkaasti. Jos politiikot onnistuvat, niin palkkiona on paremmat verotulot, joilla voi sitten buustailla omaa kannatustaan. Mutta ensin tehdään työ, ja siitä sitten tulee työtodistus myöhemmin.
Sääntelystä: varmastikin sitä tarvitaan, mutta onko sitä jo liikaa (kun voitaisiin hakea ne yksinkertaiset ”perusohjeet”)?
Ns. Too big to fail -syndroomasta: miten pieni pankki mielestäsi kasvaa? Kasvaako se sössimällä vai tekemällä vastuuntuntoisesti tiliä (vaikka sitten pienempääkin tiliä)? Onko mielestäsi kasvaneella pankilla intresseissä tehdä itselleen ja omistajilleen jatkossakin tulosta, vai vetää lekkeriksi niin, että oma omaisuus menee?
Jos kaikesta huolimatta liian iso pankki kaatuu niin silloin ”Man will do what man’s gotta do”. Kyse on siitä, ettei tukipajatso kolise jatkuvasti.
Ilmoita asiaton viesti
”Itse ajattelen niin, etten tuomitse rahankäyttöä holtittomaksi tuijottamalla pelkkää velkamäärää. Katson myös sitä, mitä sillä velalla on saatu aikaan.”
Tämän hyväksyn täysin. Yleensä kuitenkin puhutaan vaan ylivelkaantumisesta synonyyminä holtittomaan rahan käyttöön. Miljardilla voidaan helpottaa vaikkapa yritysten asemaa kelamaksun poistona, tai miljardilla voidaan suoraan työllistää kansalaisia. Panos/tuottosuhteille löytynee monta laskutapaa. Oma rahapolitiikka voisi olla kuitenkin käyttökelpoinen keino työllistämisvaihtoehtona. Tuskin niin ideattomia ollaan, ettei panos/tuottosuhteita saada kannattaviksi.
”Eikö olisi kuitenkin parempi niin, että yksityiset toimijat päättävät mitä haluavat milläkin hinnalla ostaa ja myydä?”
En näe ongelmaa siinä, että oma keskuspankki toimisi valtion luotottajana. Mielestäni tuolloinkin yksityiset toimijat päättävät mitä haluavat milläkin hinnalla ostaa ja myydä, miksi ei voisi?. Itseasiassa yksityisellä sektorilla on tuolloin enemmän rahaa käytössään (ainakin tarpeellisiksi katsotuissa tilanteissa, kuten lama). En ole täysin varma ymmärsinkö sanomasi oikein.
Ongelmana nykyisin on, että vaikka maaperää on muokattu toiminnoille suotuisaksi, niin yksityinen puoli ei halua velkaantua. Kun vientikään ei vedä, niin nyt sitten vain leikataan. Julkisen puolen kulutuksella voidaan saada tähän pysähtyneeseen lumipalloon vauhtia, joka puolestaan edesauttaa yksityisen kulutuksen kasvua. Mikäli kukaan ei kuluta, niin mitä siitä seuraa? Paska rasti myönnän.
”miten pieni pankki mielestäsi kasvaa?”
Kuten kaikessa yritystoiminnassa, tekemällä paremmin ja tehokkaammin kuin kilpailijat. Tosin pankkimaailmassa en usko yhdenkään pienen kasvavan (liikaa), ellei isommat niin halua. Näin kyyninen olen.
Tukipajatson koliseminen on kyllä iso ongelma, mutta miten siitä päästään eroon? Mitä tapahtuu, jos vaikkapa OP menee nurin?
Ilmoita asiaton viesti
Jees, tässä on jokin informaatiokatkos välillämme, vika saattaa olla minussa, kuten tavallista. 🙂
Eli tarkoitan sitä, että rahan määrä määrittelee sen, mikä minkäkin verran maksaa. Jos yhdessä rahamäärässä (yksikköjä 100 kpl) jonkun tuotteen hinta olkoon 1 yksikköä. Mutta jos rahamäärä on 200 kpl niin tuotteen hinta hinautuu helposti ylöspäin, riippuen toki monesta asiasta, kuten esim. siitä onko uusi rahamäärä jakaantunut tasaisesti jne.
Mutta samalla kun markkinat päättävät mikä maksaa minkäkin verran niin raha liikkuu hiljalleen sinne, missä on markkinoiden mielestä oikeat hinnat. Jos yksiköitä on tuo 100 kpl, ja sinä myyt tuotetta 1 yksikön kappalehintaan, ja minä myyn 2 yksikön kappalehintaan, niin on oletettavaa, että sinun kanssa käydään kauppaa, eli raha tulee luoksesi.
Tämä ei ole minusta kivaa jäädä rahattomaksi, joten joudun mukautumaan markkinoiden hintaan (so. sinun hintaasi).
Mutta oletetaan, että olenkin pääministerin veljenpoika. Koska nepotismi jyllää, niin keskuspankista on hyvä käydä nostamassa rahaa. Minä teen ”himasmaisen” esityksen tuotannon kehittämisen ideasta ja blaa-blaa-blaa. Setäni arvioi esityksen ”kerrassaan erinomaiseksi” ja ojentaa firmalleni tukea, mutta en unohda tietenkään palkita itseäni firman hyvästä tuloksesta…
—
Ja nyt tulee se toiminnallinen ero: kun valtio hakee keskuspankista niin se on keskuspankin ”arvio” sopivasta korosta, jonka se vaatii (ja sitten tilittää valtiolle voitot). Luuletko, että tässä poliittisen käsikassaran keskuspankissa osataan hillitä velkaantumista laittamalla ”oikea korkotaso”?
Minä en usko. Kun valtio ”joutuu velkaantumaan liikepankeille” niin samalla ne toimivat markkinapoliiseina miettiessään sitä, saavatko rahansa takaisin. Kuinka uskottavaa valtion elinkeinoelämä on? Korruptioaste? Lainsäädännöllinen vakaus? jne.
Jos valtio jatkaisi tällaista nepotistista linjaa niin sijoittajat alkavat vaatia nopeasti korkeampaa korkoa suuremman riskin vuoksi. Se hillitsee politiikkoja. Markkinat toimivat poliisina.
—
Tapaus OP. Kuten sanoin, kun liian iso kaatuu niin asialle on tehtävä jotain. Tämä omavastuuajatus on vain todistetusti (Brasilia) hillinnyt tukitarpeiden määrää.
Ilmoita asiaton viesti
Informaatiokatkoja tulee aina, koska toisen ihmisen ajatusten ymmärtäminen lienee kohtuullisen vaikeaa.
Huomaan, että käytännössä pelkäät holtitonta rahanluontia, josta seurauksena on hintojen nousu eli inflaatio. Itse näen asian toisella lailla, rahanmäärä ei automaattisesti nosta hintoja. Hintojen muodostumiseen on varmasti miljoona eri mekanismia ja poikkeusta.
Ongelmia varmasti syntyy, mikäli vain rahaa pukataan markkinoille lisää, eikä tuotanto pysty seuraamaan kysyntää riittävän nopeasti. Nyt näen ongelmaksi sen, että kapasiteettia on käyttämättä pilvin pimein, mutta ostajia ei ole tarpeeksi. Ajatellaanpa vaikka niin, että nyt rahaa on liikkeellä 100 yksikköä, jolla rahamäärällä ostetaan tuotteita/palvelua. Mikäli kapasiteetista on käytössä vain puolet, niin 100 yksikköä lisärahaa vain saa kapasiteetin täyskäyttöön, jolloin yksittäinen hinta ei välttämättä nouse. Otetaan oikein huono esimerkki siitä, että mitä tarkoitan. Kansakunta käyttää 100 rahaa parturipalvelun ostoon. Parturit käyttävät ajastaan vain puolet tuottaakseen tuon palvelun. Nyt kansakunta innostuu ostamaan tuota palvelua puolet enemmän, jolloin parturit ovat täystyöllistettyjä ja rahaa liikkuu 200 yksikköä. Onko jokin automaattinen mekanismi, joka nostaa hintoja? Mielestäni sama pätee myös muihin tuotettaviin tuotteisiin.
Pääministerin veljenpoika.
Pankinjohtajan veljenpojalla voi käydä myös hyvä flaksi. Ehkä rahaa ei herukaan kilpailevalle ajatukselle, mutta veljenpojalle kyllä, ja edullisin ehdoin.
”Minä en usko. Kun valtio ”joutuu velkaantumaan liikepankeille” niin samalla ne toimivat markkinapoliiseina miettiessään sitä, saavatko rahansa takaisin. Kuinka uskottavaa valtion elinkeinoelämä on? Korruptioaste? Lainsäädännöllinen vakaus? jne.”
Liikepankin ainoa tehtävä on tuottaa omistajilleen maksimaalista voittoa. Spekuloimalla elinkeinoelämän uskottavuudella, korruption laajuudella tai lainsäädännön vakaudella se pystyy hilaamaan voittojaan hamaan tappiin. Kuinka uskottavaa finanssipolitiikka on, mikäli hyväksyntä täytyy hakea maksimaalista voittoa tavoittelevalta taholta? Onko kyseessä yksityisen tahon etu vai yhteiskunnan etu? Aina on väärinkäytöksiä oli järjestelmä mikä tahansa, mutta kuinka demokraattinen on nykyinen meno?
”Jos valtio jatkaisi tällaista nepotistista linjaa niin sijoittajat alkavat vaatia nopeasti korkeampaa korkoa suuremman riskin vuoksi. Se hillitsee politiikkoja. Markkinat toimivat poliisina.”
Mikäli valtio harjoittaa ”puolivallatonta suhmurointia” rahapolitiikassaan, niin kyllähän kelluvan valuutan arvo romahtaa hetkessä. Tuontitavaran hinta nousee ja viennistä saadaan pienempää tuloa. Markkinat toimivat tässäkin.
Nykyinen velkajärjestelmä vaatii jatkuvaa kasvua, koska korot eivät palaudu riittävällä vauhdilla kiertoon ja osa rahoista aina holvataan. Nyt velkaiset ihmiset makselevat lainojaan kiihtyvällä tahdilla pois ja lähes kaikki ”ylimääräinen” raha säästetään, lisäksi joka puolella leikataan. Tämä toiminta on myrkkyä velkavetoisessa järjestelmässä. Herra Kanin sanoin, tämän päivän lainanottaja on riippuvainen….
Kaikki uusi raha joka halutaan lisätä tähän kulutusjuhlaan tulee lainata korolla liikepankeista. Liikepankki haluaa tietenkin saada ”myynnistään” maksimituoton, mutta samalla se voi tehdä politiikkaa omaksi parhaakseen. Ja jos voi, niin miksi ei tekisi? Viimeisen koron päättää liikepankki.
Mielestäni oma keskuspankki ainakin valtion rahoituksen kohdalla on hyvin järkevä ratkaisu. Rahapolitiikka on silloin omissa käsissä. Kansakunnan tehtävä on estää ylilyönnit. Miten itsenäisen valtion toiminta voi olla kiinni liikepankkien myötämielisyydestä?
Lopuksi, hoitipa kukin valtio asioitaan kuinka hyvin tahansa, niin nyt liikepankeille on annettu oikeus verottaa valtioita koron muodossa.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä kohtaa on sanottava, että keskuspankin tulee toimia tarvittaessa viimekätisenä lainaajana, mutta ei missään nimessä automaattisena pajatsona.
Pankinjohtajan veljenpojan flaksiusaste tarkoittaisi omavastuisessa järjestelmässä sitä, että jos veljenpoika on ansioituneesti tekemässä hyvää projektia niin saahan siitä hyötyä. Jos ei ole niin pankinjohtaja itse menettää omaisuuttaan.
Ilmoita asiaton viesti
En minäkään halua keskuspankista automaattista pajatsoa. Uskon silti vakaasti, että myös järkeviä hankkeita voitaisiin saada vireille. Kansalaiset maksavat aina valtion hankkeet olipa järjestelmä mikä hyvänsä. Nyt on tarvetta saada kysyntä liikkeelle, ja siinä oma keskuspankkimalli toimisi nykyistä paremmin.
Tietenkin onnistuneista toimista saa hyötyä. Pankinjohtaja ei ole veljenpoikansa kohdalla kuitenkaan menettämässä omaisuuttaan, vaan vasta sitten, mikäli hän ei voi muilla toimilla paikata tuota tappiota. Uskoisin, että pankinjohtaja ei laita kaikkia munia samaan koriin.
Perimmäisenä ajatuksena oli kuitenkin se, että ongelmia on kaikissa malleissa. Nyt ollaan maalattu valtiot nurkkaan, ja koska muutakaan mahdollisuutta hoitaa asia ei ole, niin on mietittävä radikaaleja ratkaisuja.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä on muutama yksinkertaistettu ajatus omista pohdiskeluistani, jotka olen aikaisemmin laittanut Kaninkoloon. Toivottavasti tämä vähän selkeyttää ajatuksenjuoksuani.
Vaihdanta ei ole samanarvoisuuden vaihtamista, vaan tarpeiden tyydyttämistä. Toinen vaihtaja arvostaa toista tavaraa enemmän kuin toista. Miksi muuten vaihtaisi? Otetaan nämä ajatukset pohdinnan lähtökohdaksi.
Kun siis ostan jäätelön, niin arvostan enemmän jäätelöä kuin kolmea euroa. Myyjä arvostaa taas kolmea euroa enemmän, kuin jäätelöä. Toinen tarvitsee jäätelöä ja toinen taas euroja.
Valtio (me?) haluaa kansan töihin. Toteuttaakseen tehtävän valtio laittaa kansan verolle ja luo rahan jota kansakunnan on kerättävä valtiolle. Valtio siis arvostaa kansakunnan työtä enemmän kuin rahaa. Tämä lienee hyvin ymmärrettävää, koska rahaahan valtio voi painaa mielensä mukaan, mutta kaikkia valtion tarvitsemia töitä se ei kykene itse tekemään. Tuottamiaan palveluita ja töitä kansalainen voi nyt myydä valtiolle. Valtio voi myös lainata rahaa kansalaisille, jotta he voisivat toteuttaa isompia tavoitteitaan. Mikäli valtio nyt lainaisi rahat ilman korkoa (korkoakaan ei valtio tarvitse, koska sehän voi painaa rahaa rajattomasti), niin verothan voisi maksaa noilla korottomilla lainatuilla rahoilla ja valtio ei voisi arvostaa työtä ja tuotteita enemmän kuin sen itsensä luomaa rahaa, ja juuri siitähän ei ole puutetta.
Myös jokapäiväisessä elämässä kansalaiset tarvitsevat rahaa, sillä aina on niitä kansalaisia, jotka arvostavat rahaa enemmän kuin ”omia tuotoksiaan”, ja olihan ne verotkin olemassa. Nyt sitten rahan arvo vaihdannan välineenä alkaa muodostua markkinoilla. Korkoja ja veroja säätelemällä valtio käytännössä määrittää ”oravanpyörän” perusvauhdin. Vauhtiin vaikuttaa myös jokaisen henkilökohtaiset halut.
Valtio ei siis tarvitse itse rahaa eikä korkoja, mutta kansalaisten aktiivisuutta se tarvitsee tuottaakseen kansalaisten haluamat palvelut. Raha ei lopu ja korotkin voidaan palauttaa takaisin kiertoon tarpeen mukaan. Kansalainen voi rahaansa vastaan saada viimekädessä veronsa suoritettua tai vaihdettua rahansa jonkun muun maan rahaan erilaisilla vaihtokursseilla. Tärkeä merkitys on kansalaisten luottamuksella rahaan.
Nyt on käytössä erilainen järjestelmä. Valtiot ovat ulkoistaneet rahapolitiikan EKP:n haltuun. EKP ei suoraan osallistu kansalaisten rahaliikenteeseen (paitsi setelit ja kolikot), vaan se on ulkoistettu liikepankeille (huono määritelmä). Uutta rahaa syntyy vain kun joku kävelee pankkiin ja lainaa sitä velkakirjaa ja vakuuksia vastaan. Alun oletuksen mukaan liikepankki laittaa rahalle koron saadakseen enemmän rahaa kuin lainattaessa tai sitten viimeistään realisoimalla vakuudet. Myös valtion on maksettava liikepankeille korkoa, jossa korossa on mukana myös EKP:n liikepankilta mahdollisesti perimä korko.
EKP palauttaa osan korosta valtioille, mutta loppukorko on liikepankkien tuottoa (muista pankit, jotka ovat liian isoja kaatumaan). Aikaisemmin totesin, että periaatteessa valtio ei tarvitse verotuloja, rahaa eikä korkoja. Nyt voin todeta, että valtio tarvitsee verotuloja maksaakseen lainaamansa rahan korot liikepankeille.
Liikepankit siis käytännössä pääsevät verottamaan valtioita, joiden taas on kerättävä korkorahat kansalaisiltaan. Lisäksi korkorahat palautuvat kiertoon pankkien osakkaiden vaiherikkaiden toimien jälkeen, usein muualle kuin velan ottaneeseen valtioon ja pitkällä viiveellä, eikä koskaan täysimääräisesti. Tämä on iso ongelma.
Palatakseni alkuun, niin muistamme, että vaihdanta ei ole samanarvoisuuden vaihtamista, vaan tarpeiden tyydyttämistä. Se joka hallitsee rahaa ja korkoa, määrittää käytännössä muutkin vaihtosuhteet. Ilmeisesti yksityinen rahanluonti nähdään markkinataloudessa oikeudenmukaisempana kuin valtion tekemä rahanluonti. Jokaisella on oikeus olla asiasta omaa mieltä, mutta kyllä vaihtoehtojakin on hyvä miettiä. Näen valtion aseman nykyisessä tilanteessa ongelmallisena, ja valittu leikkauslinja on selvästi poliittinen valinta.
Lopuksi Kanin sanoin:
”Toisin sanoen, nykyisessä järjestelmässä kenenkään työpanoksella (oli se sitten suuri tai pieni) ole mitään merkitystä! Ainoastaan sillä rahalla on merkitystä, joka pankista lainataan ja kiertoon kulutetaan.”
Ilmoita asiaton viesti
Jos eurojärjestelmään sovellettuna EKP muutettaisiin omistajiensa vippikassaksi, raja pitäisi asettaa 50% bkt:stä. Ylittävältä osuudelta maat saisivat siirtyä liikepankkien asiakkaaksi. Tällä hetkellä jokainen euromaa tuon rajan taitaa jo ylittää, joten ei suurta muutosta nykytilaan. Korot siirtyisivät EKP:n kautta euromaiden jaettavaksi.
EU:ssa viimesijaiselle luototukselle on keskuspankin tehtävää korvaava malli, jossa on tietynlaista logiikkaa. Avun hakemisesta ei ole tehty kovin houkuttelevaa. Malli on ehkä muuten toimiva, mutta malli ei sisällä palomuuria sisäisen devalvaation leviämisen varalta, eikä ole reilu maille jotka avustamisen riskin kantavat.
Epäselväksi on jäänyt, millainen rooli EKP:llä nyt epävirallisesti on. Toimiiko viimesijaisena luotottajana vai ei. Suurimpien maiden kohdalla näin ilmeisesti on pakosti. Pienempien euromaiden kohdalla EKP:n virkamiesten v-mäisyys ratkaisee, ja evm:n vippikassalle joudutaan. Ei kovin tasapuolista.
Ilmoita asiaton viesti
Varsin mielenkiintoinen ehdotus. Toisaalta tuon rajan alle ei koskaan tultaisi menemään.
Sen lisäksi likvidit valtiolainamarkkinat voisivat olla historiaa, mutta en nyt tässä muita mahdollisia riskitekijöitä näin nopeasti ajateltuna hahmota. Mikä ei tietenkään tarkoita, etteikö niitä voisi olla muitakin.
Miten ratkaisisit nämä asiat, vai näetkö niitä ylipäätään riskitekijöinä?
Ilmoita asiaton viesti
Vielä en ole kuullut uskottavaa perustelua ettei määrällinen kevennys olisi järkevää rahapolitiikkaa deflaatiossa ja valuutan ollessa yliarvostettu.
Korkotason lasku ei ole auttanut ja lotrausta on kokeiltu ilman mainittavaa vaikutusta talouskasvuun.
Millä tavalla määrällistä kevennys toteutettaisiin, on kokonaan toinen asia. Kuvattu skenaario keskuspankkirahoitukselle ei ainakaan ole toivottava tapa. Mutta olisiko se kaikista mahdollisista tavoista ainoa tai toteuttamiskelpoisin.
Ilman muuta kupruja harjoittaneet pankkiirit olisi saatava vastaamaan virheistään omalla omaisuudellaan. Suomessa 90-luvulla työllistettiin juristeja, mutta harva pankkien johdosta syylliseksi osoittautui. Syyttömäksi osoittautuneista tehtiin useita vuosia kestäneellä oikeusprosessilla laman uhreja. Valtion menot kasvoivat enemmän kuin korvauksilla saatiin takaisin päin. Onko toiminnalla ollut ennalta ehkäisevää vaikutusta, siitä en ole vakuuttunut.
Ilmoita asiaton viesti
En ole muuten minäkään kuullut, että odotetaan molemmat jännityksellä. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Uskottavia perusteluita olen kyllä kuullut, mutta en järkeviä. Ajatus siitä, että rahanpainaminen ei voi luoda mitään todellista, ja on ahkerien ja säästävien tahojen rankaisemista ja holtittomien palkitsemista vaikuttaa intuitiivisesti järkevältä. Kotitalouden tai yrityksen näkökulmasta eli mikrolähtökohdasta ”mitä siitä nyt tulisi, jos kaikki painaisivat rahaa/kukaan ei eläisi suu säkkiä myöten” vaikuttaa oikein järkevältä ja perustellulta – eli uskottavalta.
Parin vuoden takainen ”säästämällä kasvuun” oli itseasiassa populismia. Sen esittäjät esiintyivät vastuullisina ja jämäköinä, mutta todellisuudessa toimivat vastoin sitä, mitä taloustiede aiheesta tiesi jo etukäteen sanoa, ja jättivät huomiotta toimintansa tulokset, koska ne eivät vastanneet ennakko-odotuksia.
Kuten olen useasti toistanut, ne, jotka osoittivat populistikortilla ja esiintyivät vastuunkantajina, olivat itse populisteja ja vastuuttomia, eivätkä suostuneet reagoimaan siihen, mitä vanha viisaus ja tuoreet havainnot osoittivat.
Ilmoita asiaton viesti