Tätähän haluttiin?

Stockmannin varatoimitusjohtaja Maisa Romanainen tiedustelee Uuden Suomen uutisessa, että onko päätöksenteko tarkoituksellisesti ajamassa kaupan alaa alas. Lyhyt vastaus kuuluu, että kyllä vain. Tätähän tässä on haluttu. Kaupan ala, kuten sisämarkkinat kokonaisuudessaan, on tarkoitus vetää vessasta alas sisäisen devalvaation myötä.

Syiden ja seurausten ketju on toki pitkä, ja se vaatii kokonaisvaltaisen huomion. Poliittisessa päätöksenteossa on keskitytty yleensä yhteen ongelmaan kerrallaan, ja sen myötä on syntynyt ”tahattomasti” seuraava.

Lähtölaukaukset

Ensimmäisenä kavahdettiin koko euroalueen velkakriisiä, johon poliittisella päätöksenteolla puututtiin luomalla säästökuuri. Tällainen on aivan luonnollista mikrotalouden puolella. Makrotaloudessa kaikkien yhtäaikainen säästäminen pudottaa kokonaiskysyntää. Tämä on yksi tekijä kaupan alan ongelmiin, mutta lisää seuraa.

Säästötoimien deflatorinen sivuvaikutus on Euroopan keskuspankin kesän 2012 lausunojen lisäksi kohottanut euron ulkoista arvoa. Tällöin tuontitarvikkeiden hinta huokenee, ja kotimaiset tuotteet menettävät kilpailukykynsä. Tätähän haluttiin, euro piti säilyttää EKP:n pääjohtajan sanoin millä tahansa keinolla.

Valuuttakurssin pönkittämisen yhteydessä vientiteollisuuden menekki putoaa, ja vientikohteidemme näkökulmasta muualla valmistetut tuotteet tulevat houkuttelevammaksi. Näin työttömyyden paine kohdistuu sekä sisämarkkinoilla toimiviin yrityksiin, että vientiyrityksiin. Irtisanomiset ja lomautukset leikkaavat ostovoimaa. Samalla julkistalouden kuorma kasvaa sosiaalietuuksien kohotessa. Pitää nostaa veroja. Tämäkin leikkaa ostovoimaa – aivan kuten Romanainen kertoi – ja kaupan alalle tulee lisää huonoja uutisia.

Sitten hakataan toinenkin jalka poikki

Toisen jalkansa puoliksi menettänyt potilas valittaa lääkärille eripituisten jalkojen aiheuttavan ongelmia. Puoskari katkaisee siten toisenkin jalan puolesta välistä poikki. Tällaiseen hoitotoimenpiteeseen ollaan näillä näkymin Suomessakin menossa.

Kun kerran saatiin synnytettyä kestävyysvaje romuttamalla yksityisen sektorin toimintaedellytykset, tulee sitten silpoa julkinen sektori heti tämän perään. Ehkei tätä nyt ”haluta”, mutta aiempien päätösten nojalla tämä on ainoa vaihtoehto.

Tätä kokonaisuutta voisi kenties pitää vain osaamattomuutena, mutta viimeaikaisten päätösten saralla yksi erottuu joukosta aivan selvästi: päätettiin, että myydään valtiolle kuuden prosentin vuosituottoa tekevää omaisuutta, jotta voidaan kuolettaa alle kolmen prosentin vuosikorkoa tikittävää velkaa. Tätä tuskin voi pitää enää taitamattomuutena, vaan kyseessä on varsin harkittu liike. Tätä täällä halutaan.

Muistakaa äänestää.